Lielahden kartano (3. osa)
Lielahden kartanon suunnitellut arkkitehti Georg Wilhelm Ismael Schreck harjoitti sangen laajaa rakennus-, urakointi- ja liiketoimintaa. Georg Schreck syntyi Hämeenlinnassa ja hänen vanhempiaan olivat kruununvouti ja kapteeni Karl Fredrik Wilhelm Schreck (1826-1882) ja Emilia Elisabeth Ottiliana Ladau (1833-1910). Karl Schreck osti Joensuun kartanon vuonna 1859 Pälkäneen Laitikkalasta. Kapteeni Karl Schreck osallistui sotilasurallaan Krimin sotaan ja Puolan kapinan kukistamiseen; hän siirtyi sotilasuran ja yliopisto-opintojen jatkoksi kruununvoudiksi.
Georg Schreck toimi vuosina 1882-1885 opettajana Helsingin Rakennusmestarikoulussa. Vuosina 1886-1915 hän opetti Tampereen teollisuuskoulun rakennusosastolla ja samaan aikaan hän toimi koulun johtajana vuoteen 1912 saakka. Georg Schreck suunnitteli mm. Tampereen Raatihuoneen (1890), Teiskon Aunessillan (1899) ja Ahvenanmerellä Suomen ja Ruotsin rajalla sijaitsevan Märketin majakan (1885). Muita hänen Tampereelle ja sen ympäristöön suunnittelemiaan kohteita ovat mm. Tampellan juhlatalo (1898), Johanneksen koulu ja opettajien asuntola (1898), Vilppulan kirkko (1912), Tammelan kansakoulu (1911), Tampereen tullikamari ja pakkahuonerakennus, Pellavatehtaan lukusali ja keittiörakennus, Pitkäniemen keskusmielisairaala, Puuvillatehtaankatu 4. Varalan huvila Pyynikillä, Itämainen kylmä halli (1902, purettu 1964), Pälkäneen kirkon torni, Tampereen työväentalon remontti (1890) ja Finlaysonin tehdasrakennuksia: mm. TR 8, TR 31 eli Uusi kehräämö eli Puutarhatehdas, TR 32 ja TR 33.
Arkkitehti Georg Schreck oli perustamassa Tampereen Rakennuskonttoria eli Otra Oy:tä, jonka liiketalon hän myös suunnitteli Hämeenkadun varrelle. Schreck omisti Tampereella talon osoitteessa Hallituskatu 25 sekä Pohtolan kartanon Ylöjärvellä. Arkkitehti Schreck toimi aktiivisesti kunnallispolitiikassa ja Tampereen Teknillisessä Seurassa. Vuonna 1893 Georg Schreck avioitui Anna Katariina Forsmanin kanssa; avioliitosta syntyi kuusi lasta: Katri, Erik, Matti, Mary, Kaarlo ja Arne.
Lielahden kartanon uusi päärakennus edustaa aikansa muodikasta rakennustyyliä eli ranskalaista renessanssia. Rakennus on kaksikerroksinen tiilirakennus, joka on julkisivultaan ja kattomuodoiltaan epäsymmetrinen. Rakennuksessa on 35 metriä korkea torni ja Näsijärven puolelle avautuva suuri avoveranta. Kartanon päärakennuksen ulkoseinät ovat puhtaalla tiilipinnalla. Tamperelainen rakennusmestari J. E. Lönnqvist johti Lielahdessa rakennustöitä kartanolla ja päärakennus mitä ilmeisemmin valmistui vuonna 1892.
Nottbeckien Lielahden kartanon pääsisäänkäynti sijaitsee rakennuksen läntisellä sivustalla, tornin alapuolella. Sisäänkäynti johdattaa tilavaan aulaan, johon vievät leveät portaat. Portaikko jatkuu avarana aulasta rakennuksen toiseen kerrokseen ja portaikkoa vastapäätä sijaitsee näyttävä avotakka. Alakerran eteläosassa sijaitsi talon herrasväen huoneita ja sieltä on käynti myös itäpuolen terassille, joka aukeaa järvelle päin. Päärakennuksen pohjoisosassa sijaitsivat erillinen keittiöosasto sekä palvelusväen työtiloja ja huoneita. Kartanon päärakennuksessa on kaikkiaan 26 huonetta.
Päärakennuksen pohjoispäässä on sisäänkäynti ja porraskäytävä, jota käyttivät vain herrasväen palveluskunta. Koko toinen kerros oli varattu talon herrasväen yksityiskäyttöön. Lielahden patruunan aikana toisessa kerroksessa sijaitsivat ainakin makuuhuoneet, poikien huoneet, vierashuone, sali, patruunan kabinetti ja ruokasali. Lielahden kartanon päärakennuksessa työskenteli 12-16 nais- ja miespuolista palvelijaa; heihin lukeutui mm. pikantti eli miespalvelija, lakeija, kamarineiti, taloudenhoitaja, lastenhoitaja, keittäjä, imettäjä, tiskityttö, silittäjä, sisäkköjä sekä henkilökuntaa, joka huolehti talon vieraista ja kotiopettajista.
Palveluskunnasta osa työskenteli ainoastaan yläkerrassa ja osa alakerrassa; yläkerrassa esimerkiksi työskentelivät vain lastenhoitajat, kamarineidit ja sisäköt, mutta alakerrassa uurasti etupäässä keittiöhenkilökunta. Erityiskohtelu suotiin kotiopettajille, jotka tekivät työtään yläkerrassa. Heillä oli oma huone rakennuksen toisessa kerroksessa ja he saivat ruokailla samassa ruokapöydässä talon isäntäperheen seurassa. Samoin kamarineideillä oli pääsy isäntäväen ja muun palvelusväen väliin; talon rouva välitti toiveensa kamarineitien välityksellä muulle palveluskunnalle, jota rouva ei suoraan puhutellut itse. Sisäköt, kuski ja pehtoori ruokailivat rakennuksen alakerrassa; palveluskunnan aterioilla oli arkisin tarjolla kaksi ruokalajia ja sunnuntaisin kolme lajia. Lielahden patruunan aikana Lielahden kartanon henkilökunta oli melko kansainvälistä väkeä; lakeija oli virolainen, pikantti oli ranskalainen, kotiopettajat venäläisiä ja virolaisia, kuskit virolaisia ja itävaltalaisia, kamarineidit saksalaisia, keittiöhenkilökunta sekä suomalaista että venäläistä.
Lielahden kartanon peltoja salaojitettiin ja alettiin lannoittaa luujauholla, suota kuivettiin pelloiksi ja kartanon alueella oli aivan oma kapearaiteinen rautatie. Lielahden kartanossa toimi myös perunajauhotehdas. Lielahden patruuna Wilhelm Friedrich von Nottbeck edusti aatelissäätyä vuoden 1882 valtiopäivillä. Maria ja Wilhelm Friedrich von Nottbeckin valtakaudella Lielahden kartanon tiluksilla järjestettiin usein suuria, joissa arvokkaita vieraita myös majoitettiin. Vuonna 1897 järjestettiin Pietarissa VII kansainvälinen geologikongressi, josta tehtiin yli sadan osallistujan voimin viikon kestävä retki myös Suomeen. Kongressin osallistujia oli kaikkiaan 12 eri Euroopan maasta sekä Yhdysvalloista ja Venäjältä. Osallistujat olivat lähinnä geologeja, vuori-insinöörejä, asiantuntijoita, geologisten yhdistysten edustajia sekä harrastajia. Lielahden kartanossa patruuna järjesti juhlapäivälliset kongressin retkinunnalle heidän nelipäiväisen Tampereen retkensä päätteeksi.
Lielahden kartanon alueelle kartanon patruuna Wilhelm Friedrich von Nottbeck rakennutti ulkomaisia kongressivieraita varten erityisen juhla-alueen. Juhlapäivällinen tarjoiltiin varta vasten juhlia varten koristellussa suuressa talousrakennuksessa, johon oli tilaisuutta varten sijoitettu kolme pitkää pöytää. Lielahden kartanon isäntäperhe ruokaili keskimmäisen pöydän päätypaikoilla. Kahta muuta pitkää pöytää isännöivät Finlaysonin tehtaan isännöitsijä, kunnallisneuvos Christian Fredrik Bruun (s. 14.3.1849 Hamina ja k. 6.12.1911 Valkeakoski) sekä Finlaysonin tehtaan konttoripäällikkö ja hallituksen jäsen, konsuli Charles de la Croix (s. 16.10.1837). Ruokatilaukset tilaisuuteen saatiin tamperelaistuneelta saksalaisravintoloitsija Nikolai Bauerilta, joka rakennutti vuonna 1893 valmistuneen Bauerin Hotellin Tampereelle Hämeenkadun ja Rautatiekadun kulmaan, osoitteeseen Hämeenkatu 1. Hotellirakennuksen suunnitteli Tampereen ensimmäinen kaupunginarkkitehti Frans Ludvig Calonius (s. 19.11.1833 Porvoo ja k. 8.12.1903 Tampere). Calonius suunnitteli Tampereelle monia uusrenessanssityyliä puu- ja kivirakennuksia ja hän laati samoin asemakaavat Tampereen Amurin, Tammelan ja Kyttälän kaupunginosiin. Tunnetuimpia Caloniuksen Tampereelle suunnittelemia rakennuksia ovat mm. Plevna-kutomorakennuksen julkisivut (1877), Finlaysonin kirkko (1879), Selinin talo (1885), Aleksanterin koulu (1886), Sumeliuksen palatsi (1889), Spriitehtaan talo (Branderin talo 1891), Luterilainen rukoushuone (1892) ja Sandbergin talo (1880-1897).
Lielahden kartanoon oli ruokailutilan lähelle pystytetty suuria telttoja ja juhlavieraiden vuoksi rakennettuja keittiöitä. Vierasjoukolle tarjoiltiin laadukkaita viinejä ja sampanjaa. Vieraille tarjoiltiin myös kuuden ruokalajin päivällinen, jossa oli mukana lihalientä, lohta, häränpaistia, kananpoikaa, vihanneksia ja hedelmäjäätelöä. Juhlapäivällisen tarjoilusta vastasivat Helsingistä hankittu miestarjoilija sekä hänen apunaan työskennelleet 40 tarkkaan valittua Finlaysonin tehtaantyttöä. Isäntien ja vieraiden ranskan ja saksan kielillä pitämien juhlapuheiden jälkeen tarjoiltiin vierasjoukolle kahvia ja laadukkaita sikareja.
Lielahden patruuna Wilhelm Friedrich von Nottbeck harrasti itse myös mielellään geologiaa ja hän oli järjestänyt kartanon päärakennuksen saliin näytteille omaan kivikokoelmaansa kuuluvia melko harvinaisia kivinäytteitä. Lielahden patruunan lisäksi suuri vastuu juhlien onnistuneesta paikallisesta järjestelystä lankesi myös Tampereen kaupungin poliisimestari Carl Gustav Mortimer von Kraemerille (s. 16.6.1817 Lammi ja k. 10.4.1898 Tampere), pellavatehtaan kutomojohtaja, vuorineuvos Magnus Karl Lavoniukselle (s. 5.11.1870 Viipuri ja k. 21.9.1948 Ylöjärvi) ja Finlaysonin tehtaan isännöitsijälle Christian Bruunille. Hyvin merkittävässä asemassa retkikunnan juhlien onnistumisen kannalta olivat samoin kaikki lähiseutujen kartanoiden omistajat; heidän vastuullaan oli myös järjestää vieraiden kuljetuksia, majoituksia ja ruokailuita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti