Markku Johansson (2. osa)
Markku Johansson aloitti Heinolan Musiikinystävien puhallinryhmässä trumpetinsoiton vasta 13-vuotiaana. Puhallinryhmään osallistui tuolloin kaksitoista torvensoitosta innostunutta nuorta poikaa. Heinolan Musiikinystävien puhallinorkesteri perustettiin vuonna 1935. Musiikinystävien ryhmien ohjaajina toimivat Lahden kaupunginorkesterin ammattimuusikot, jotka kävisät sunnuntaiaamupäivisin Heinolassa opettamassa nuorille pojille soittamisen alkeita. Musiikinopetukseen sai osallistua täysin vapaasti, mutta oppilaiden tuli sitoutua käymään säännöllisesti soittotunneilla. Puhallinryhmiin osallistuneet nuoret pojat saivat alkuun lainata Musiikinystävien yhdistykseltä soittimia ilman korvausta. Vuosittain Heinolan kaupunki maksoi Musiikinystävien yhdistykselle avustuksia, joiden avulla yhdistys maksoi korvauksen lahtelaisille muusikoille heidän pitämistään soittotunneista.
Heinolan kaupunki oli pienestä koostaan huolimatta nuorelle Markku Johanssonille musiikin oppimisen kannalta melko ihanteellinen kasvuympäristö, koska siellä vallitsi hyvin kulttuurimyönteinen ilmapiiri. Varsinkin ennen sotia Heinola tunnettiin merkittävänä kylpyläkaupunkina, jossa monet hyvin nimekkäät orkesterit kävivät myös esiintymässä. Heinolan seudun omasta paikallisesta musiikkitoiminnasta huolehtivat puhallinorkesteri ja kuoro. Heinolan kaupungissa kävi lisäksi usein esiintymässä tunnettuja laulajia. Trumpetinsoiton aloittamisen jälkeen musiikki täytti täysin Markku Johanssonin elämän. Markku oli siihen saakka pelannut paikallisessa joukkueessa jääkiekkoa, mutta trumpetinsoiton aloittamisen jälkeen kaikki Markun urheiluharrastukset saivat väistyä musiikiopiskelun tieltä. Markku Johansson hyväksyttiin opiskelijaksi Lahden musiikkiopistoon muutaman vuoden soitettuaan Heinolan trumpettiryhmässä.
Lahden musiikkiopiston historia on pitkä ja opiston juuret alkoivat aikoinaan Viipurista. Viipurissa oli jo aikaisemmin toiminut luostari ja kouluja, joissa sai musiikinopetusta. Saksalainen säveltäjä, urkuri, kapellimestari ja musiikkipedagogi Friedrich Richard Faltin (s. 5.1.1835 Danzig ja k. 1.6.1918 Helsinki) valmistui Leipzigin konservatoriosta vuonna 1856 ja hän tuli Suomeen ja Viipuriin Behmin kouluun musiikinopettajaksi. Hänen myötävaikutuksellaan Viipuriin perustettiin sekakuoro ja orkesteri. Ensimmäinen sinfoniakonsertti Viipurissa on esitetty 1.2.1860. Vuonna 1895 kaupunkiin perustettiin Viipurin Musiikin Ystävät, joka jatkoi orkesterin toimintaa 40 vuoden ajan.Viipurin musiikkielämässä vaikuttaneita henkilöitä olivat mm. Armas Järnefelt, Leo Funtek, Ilmari Weneskoski, Eino Raitio ja Boris Osipovitš Sirob (myöh. Sirpo, alk. Wolfson, s. 3.4.1893 Vladikavkaz, Venäjä ja k. 25.1.1967 Portland, Oregon, Yhdysvallat).
Boris Sirpo opiskeli viulunsoittoa ja orkesterinjohtoa Moskovan ja Pietarin konservatorioissa sekä myöhemmin Saksassa ja Itävallassa. Hän tuli Suomeen vuonna 1912 soittamaan viulua Helsingin kaupunginorkesteriin. Boris Sirpo perusti vuonna 1918 Viipurin musiikkiopiston, jonka johtajana hän toimi talvisodan syttymiseen saakka vuonna 1939. Boris Sirpo oli ennen kaikkea viulistien opettaja ja pedagogina hän oli hyvin ankara ja vaativa opettaja oppilailleen. Hänen kuuluisin oppilaansa lienee viulisti Heimo Verneri Haitto (s. 22.5.1925 Viipuri ja k. 9.6.1999 Marbella, Espanja).
Talvisodan sytyttyä vuonna 1939 Viipurin musiikkiopisto siirrettiin opettajakuntineen, kirjastoineen ja perinteineen evakkoon Lahden kaupunkiin. Aiemmin pienimuotoisen ja eri yhdistysten – Lahden Musiikin Ystävän yhdistyksen, Lahden musiikkikoulun, Lahden Soitannollisen Seuran orkesterikoulun, Lahden Musiikkiopiston kannatusyhdistyksen ja Orkesteriyhdistyksen orkesterikoulun – ylläpitämä sirpaleisen opetustoiminnan sijaan saatiin Lahdessa nauttia valmiista ja toimivasta musiikinopetuksen kokonaisuudesta sekä kansainvälisen tason opettajien opetuksesta.
Markku Johansson kävi nuorena poikana Heinolassa kiinnostuneena kuuntelemassa paikkakunnalla vierailevien muusikoiden musiikkiesityksiä. Varsinkin häntä kiinnosti tanssipaikoilla vieraillut Ronnie Kranckin (s. 13.5.1931 Helsinki ja k. 1.1.2014 Porvoo) orkesteri, jonka kokoonpanossa soittivat Ronnie Kranck (harmonikka), Per Wallenius (basso), Olli Mäkelä (rummut) sekä puhaltajat Jörgen Petersen (trumpetti) ja Rauno Väinämö Lehtinen (baritonisaksofoni, viulu, sähkömandoliini, s. 7.4.1932 Tampere ja k. 1.5.2006 Helsinki) ja Pentti Kalevi Lasanen (saksofoni, huilu, klarinetti ja trumpetti, s. 17.9.1936 Kotka ja k. 13.3.2021 Helsinki). Ronnie Kranckin orkesteri oli erikoistunut soittamaan Count Basien ja Glenn Millerin tyylistä suurten orkesterien swingmusiikkia. Alaikäinen Markku Johansson ei tietenkään päässyt tanssiravintolaan sisälle kuuntelemaan yhtyeen soittoa, mutta Markku kuunteli lämpimänä kesäiltana koko illan ravintolan avonaisesta ikkunasta ulos kantautuvaa yhtyeen soittoa.
Jouko Snellmanin luotsaama vakituinen tanssiorkesteri toimi Heinolassa; yhtyeessä oli neljän muusikon muodostama puhallinsektio. Suomessa oli kuusikymmentäluvulla valtava tangobuumi, mutta siitä huolimatta Jouko Snellmanin orkesteri soitti ennakkoluulottomasti modernia jazzia. Snellmanin orkesteri soitti mielellään ruotsalaisten jazzmuusikkojen Lars Gunnar Victor Gullinin (s. 4.5.1928 Sanda, Gotlanti ja k. 17.5.1976 Vissefjärda) ja Gösta Theseliuksen (s. 9.6.1922 Tukholma ja k. 24.1.1976 Tukholma) tyylistä jazzmusiikkia. Jouko Snellmanin orkesterissa soittivat mm. Aarre Johannes "Acre" Karin (s. 12.11.1929 Jyväskylän maalaiskunta ja k. 24.4.1993 Tampere) kanssa yhteistyötä tehnyt ja Nokia Big Bandin perustanut Paavo Ilmari Raninen (s. 21.1.1934 ja k. 31.1.2008) ja trumpetisti Matti Tukiainen, jolta Markku Johansson sai myöhemmin ensimmäisen oman trumpettinsa.
Jouko Snellmanin orkesterin muusikot olivat Markku Johanssonia ja Markun ystäviä noin kymmenen vuotta vanhempia, mutta siitä huolimatta Snellmanin orkesterin soittajat ottivat nuoremmat pojat hyvin avoimesti mukaan soittoharrastukseensa. Jouko Snellmanin orkesteri oli hankkinut käyttöönsä amerikkalaisen sovittaja Marty Paichin neljälle puhaltimelle ja komppiryhmälle levyiltä tehtyjä sovituksia, joten nuoret koulupojat pääsivät myös kuulemaan niitä sovituksia keikkojen jälkeen sekä harjoituksissa. Markku Johansson perusti ystäviensä kanssa 14-vuotiaana neljän puhaltajan koululaisbändin, joka sai soittaa myös Jouko Snellmanin orkesterin käyttämiä sovituksia. Koulupojat kuuntelivat tarkasti Jouko Snellmanin orkesterin keikkoja ja esiintyivät vanhempien soittajien kanssa samoissa juhlissa tai erilaisissa tapahtumissa. Markku Johansson soitti trumpettia ystäviensä kanssa monenlaisissa tilaisuuksisa aina kuin se vain oli mahdollista toteuttaa. Nuorten poikien musisointi otettiin hyvin positiivisesti vastaa tuolloin ja pojat saivat samalla tarvittavaa kokemusta esiintymisestä. Vanhemmat muusikot loivat omalla esimerkillään avoimen ja hyvin innostavan ilmapiirin, joka rohkaisi myös nuorta trumpetistia urallaan eteenpäin.
Markku Johansson osallistui innokkaasti myös Heinolan puhallinorkesterin musiikkitoimintaan. Jouko Snellmanin orkesterin muusikot soittivat myös Mauri Malinin johtamassa soittokunnassa, joten yhteydenpito muusikoiden välillä oli hyvin aktiivista. Mauri Malin suhtautui musiikkiin hyvin avarakatseisesti ja salli puhaltajien soittaa vapaasti kaikenlaista musiikkia. Markku Johanssonkin heittäytyi uusiin soittotilanteisiin kovin ennakkoluulottomasti. Markku edistyi poikkeuksellisen nopeasti trumpetinsoitossa, koska musiikin perusasiat olivat hänelle jo lapsuuskodista lähtien tuttuja. Radiosta saatujen virikkeiden ja runsaiden oman perheen ohjeiden ansiosta Markulle oli ehtinyt muodostua jo selkeä kuva siitä, miltä yhteissoiton pitäisi kuulostaa.
Markku Johansson kirjoitti jo teini-ikäisenä kuulonvaraisesti äänilevyiltä kuulemiaan soittokappaleita nuoteiksi, jotta hän pystyi soittamaan näitä kirjoittamiaan kappaleita kouluyhtyeensä kanssa. Markun kouluajan yhtyeen soittajat olivat yleensä kiinnostuneita vain jonkin soiton osa-alueen, kuten kompin tai melodian soittamisesta. Markku sitä vastoin oivalsi kiinnittää huomiota soiton kokonaisuuteen, ja tämän vuoksi hän alkoi neuvoa muille soittajaystävilleen, miten heidän kannattaisi soittaa musiikkia. Soitettavissa kappaleissa täytyi olla oikeat bassoäänet, harmoniat ja tempot, jotta soittajien tuottama versio myös kuulostaisi samalta, kuin levytetty versio sävelmästä. Markun antamat ohjeet otettiin yleensä hyvin myönteisesti vastaan, kun muut soittajatkin havaitsivat, että soitetut kappaleet alkoivat Markun neuvojen mukaan soitettuina myös kuulostaa paremmilta. Kouluorkesterissa koetut onnistumiset kannustivat Markkua eteenpäin ja pian hän alkoi kirjoittaa myös omia sovituksia kappaleista.
Useat Markku Johanssonin myöhemmän musiikkiuran kannalta merkitykselliset musiikkivirikkeet välittyivät Markulle joko äänilevyjen tai elokuvien kautta tietoisuuteen. Markku oli jo teini-iässä, kun The Beatles löi musiikillaan itsensä läpi kaikkien tietoisuuteen. Heinolassa sijaitsi musiikkikauppa, jossa oli mahdollista kuunnella myynnissä olevia uusiä äänilevyjä. Markku Johansson osti kuitenkin Beatles-levyt aina kuuntelematta itselleen, koska hän tiesi jo etukäteen pitävänsä yhtyeen äänilevyistä. Varsinkin John Lennon puhutteli Markkua kapinallisilla, nenäkkäillä ja älykkäillä sanoituksillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti