Markku Johansson (3. osa)
Lyseota käydessään Markku Johansson usein tarjosi pianon ääressä musiikkituokioita ystävilleen välituntien aikana koulun musiikkiluokassa. Markku saattoi soittaa vaikkapa Beatles-kappaleita tai muuta tuon aikakauden nuorison suosikkimusiikkia. Tämä oli varma tapa saada pianon ympärille koottua ryhmä tyttöjä, jotka halusivat myös laulaa sävelmiä Markun säestyksellä. Koulun kohtalaisen isossa pianonsoittoa harrastavien oppilaiden joukossa ei ollut ketään muuta Markun lisäksi, joka olisi pystynyt soittamaan ja laulajia säestämään vain korvakuuloon perustuen. Soittajat ovat tunnetusti kautta aikain päässeet helposti tiettyjen tyttöjen suosioon.
Markku Johansson oli Johanssonin perheen kuopus Heinolassa. Markulla oli äidin edellisestä avioliitosta kahdeksan vuotta vanhempi Timo-velipuoli, joka ei kuitenkaan soittanut mitään instrumenttia. Markulla oli myös Martin-isän ensimmäisestä avioliitosta 17 vuotta vanhempi velipuoli, Paul Mikael ”Nacke” Johansson (s. 26.6.1932 Turku ja k. 14.10.2007 Finström, Ahvenanmaa), joka puolestaan oli upimusikaalinen ja itseoppinut pianisti, säveltäjä, tuottaja ja sovittaja sekä täysiverinen musiikkialan ammattilainen vuosikymmenien ajan Suomessa. Paul Johansson oli hyvin positiivinen ja valoisa ihminen, joka oli täysin omistautunut omalle musiikkiuralleen. Paul oli musiikillisesti hyvin laaja-alaisesti ajatteleva ihminen, joka teki musiikkiuransa aikana paljon mm. teatteri- ja elokuvamusiikkia, jazzia, iskelmää, omia sävellyksiä, levysovituksia ja konserttisovituksia. Vaikka Paul Johanssonilla oli vahva ammatillinen taito musiikkiasioissa sekä erinomainen tyylitaju, hän oli perusluonteeltaan hyvin vaatimaton ja jopa ujo ihminen, joka ei koskaan vapaaehtoisesti hakeutunut parrasvalojen loistoon.
Paul ”Nacke” Johansson teki pääasiallisen elämäntyönsä musiikin parissa äänitysstudioissa. Hän aloitti studiotyöskentelynsä jo 1960-luvun alussa Scandia Recordsilla tuottajana ja sovittajana kapellimestari, säveltäjä, sanoittaja, tuottaja ja sovittaja Jaakko Elias Salon (s. 22.2.1930 Viipuri ja k. 13.6.2002 Helsinki) ohjauksessa. Jaakko Salo muistetaan sodanjälkeisen Suomen viihdemusiikin yhtenä keskeisimpänä musiikkivaikuttajana. Myöhemmin Paul Johansson siirtyi Musiikki-Fazerille säveltäjä, tuottaja ja sovittaja Toivo Pietari Johannes Kärjen (s. 3.12.1915 Pirkkala ja k. 30.4.1992 Helsinki) luottosovittajiksi. Paul Johanssonin käsistä on lähtenyt yli tuhat musiikkisovitusta äänilevyille.
Paul Johansson toimi myös musiikkialan hallintopuolen tehtävissä. Vuosina 1965-1973 Johansson oli Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n johtokunnan jäsen ja saman yhdistyksen kunniajäseneksi Paul Johansson kutsuttiin yhdistyksen juhlavuonna 2004, yhdistyksen täyttäessä 50 vuotta. Johansson on istunut myös LUSESin hallituksessa. Paul Johansson sai elämäntyöstään samoin Georg Malmstén-säätiön palkinnon vuonna 1999. Paul Johanssonin ehkä tunnetuimpiä sävellyksiä ovat suomenruotsalaisen laulajan ja näyttelijän Kim Floorin (s. 14.3.1948 Porvoo) ja laulajatar Päivi Paunun (oik. Päivi von Hertzen, o.s. Paunu, s. 20.9.1946 Helsinki ja k. 14.12.2016) esittämä ”Muistathan”, jonka Johansson sävelsi vuoden 1972 Euroviisuihin sekä Carola Christina Standerskjöld-Liemolan (s. 23.3.1941 Helsinki ja k. 12.11.1997 Kirkkonummi) levyttämä ”Yksin”. Carolan ensilevytys oli vuonna 1963 ilmestynyt Hava nagilah.
Levytysten lisäksi Paul ”Nacke” Johanssonia työllistivät valtavasti myös Svenska Teatern ja YLEn ruotsinkieliset ohjelmat. Yleisradion kantanauhoituksia hänellä on myös paljon ja mm. jazzvalssi ”Jazzification” oli kantanauhoituksista aikanaan paljon soitettu sävelmä. Nacke Johansson toimi kapellimestarina mm. Svenska Teatternin menestysesityksissä ”Á la Taube” ja ”Stadin kundi”. Paul Johansson sävelsi samoin musiikkia mm. ohjaaja ja käsikirjoittaja Matti Uolevi Kassilan (s. 12.1.1924 Keuruu ja k. 13.12.2018 Vantaa) elokuvaan ”Aatamin puvussa… ja vähän Eevankin” vuonna 1971. Paul Johansson käytti musiikkia tehdessään myös salanimiä Paul Niska ja Juha Vuoristo. Paul Johansson oli hyvin merkittävässä roolissa aikanaan, kun hän nuorta velipuoltaan, Markku Johanssonia, tutustutti Suomen musiikintekijöiden sisäpiireihin, jotta Markku Johansson pääsi studioihin soittamaan ja sovituksia tekemään sekä orkestereita johtamaan.
Vuonna 1987 Paul ”Nacke” Johansson jäi sairaseläkkeelle ja hän jätti samassa yhteydessä kaikki musiikkitehtävänsä toisten hoidettavaksi. Itse hän on kertonut, ettei musiikin jättäminen ollut välttämättä aivan helppoa, mutta hän sai voimia ja hyvää mieltä kuuntelemalla hyvää musiikkia varsinkin radion runsaasta musiikkitarjonnasta. Pienimuotoisilla soittokeikoilla ammattimuusikoiden kanssa häntä saattoi vielä joskus nähdä satunnaisesti. Muuten hän vietti eläkepäiviään rauhallisesti, vain vähän shakkia ja bridgeä pelaten. Markku Johansson oli jo viisivuotias tavatessaan oman velipuolensa, siilitukkaisen Paulin, aivan ensimmäisen kerran. Paul Johansson tuli 22-vuotiaana Heinolaan Markun lapsuudenkodin pihaan Volkswagenillaan ja Markku juoksi jo pihassa velipuolensa syliin.
Markku Johansson kuunteli mielellään jo nuorena lähinnä radion välityksellä kotimaisia musiikkiohjelmia, joissa usein mainittiin Paul ”Nacke” Johansson musiikin sovittajana. Markulle oli siis jo suhteellisen nuoresta lähtien selvää, että hänen velipuolensa oli maamme arvostetuimpia musiikintekijöitä. Paul Johansson toimi vuosina 1957-1965 yhtenä Radion tanssiorkesterin kapellimestarina. Muita Radion tanssiorkesterin kapellimestareita olivat mm. trumpetisti, säveltäjä sovittaja ja tuottaja Yrjö Osvald ”Ossi” Runne (vuoteen 1936 Rundberg, s. 23.4.1927 Viipuri ja k. 5.11.2020 Helsinki), toimittaja ja musiikkikustantaja Raimo Henriksson (s. 9.3.1938 Helsinki ja k. 10.10.2021 Vantaa) ja Pentti Kalevi Lasanen (s. 17.9.1936 Kotka ja k. 13.3.2021 Helsinki).
Kaikkien tuntemia ja muistamia Paul ”Nacke” Johanssonin sovittamia iskelmäsovituksia ovat mm. Matti Kalevi Siitosen (s. 23.7.1942 Mikkeli ja k. 23.4.2021 Helsinki) eli Fredin levyttämä Kolmatta Linjaa takaisin (1968), Markku Aron (oik. Markku Tuomas Puputti, s. 3.2.1950 Mouhijärvi) levyttämä Hyvännäköinen (1970), Antti Yrjö Hammarbergin (s. 14.9.1943 Hämeenlinna ja k. 14.1.1991 Hamina) eli Irwin Goodmanin sävellys St. Pauli ja Reeperbach (1970) sekä Pasi Kauniston (s. 9.11.1950 Ylöjärvi) levyttämä laulu Koskaan et muuttua saa (1969). Kun Markku Johansson alkoi tarvita sovitusapua kirjoittaessaan kouluaikaiselle bändille sovituksia, hän päättäväisesti kääntyi velipuolensa, Pauli Johanssonin, apuun ja pyysi tältä kirjeitse apua ongelmiinsa. Tämä johti sittemmin siihen, että veljekset alkoivat tavata säännöllisesti noin kuukauden välein toisiaan, usein kohtaamiset tapahtuivat Paulin kotona Helsingissä. Paul opetti Markulle esimerkiksi , kuinka hän voi löytää harmonioita kappaleiden sovituksiin.
Kolmatta linjaa takaisin (Beautiful in the Rain) on brittiläisten Tony Hatchin (s. 30.6.1939) ja Jackie Trentin (Yvonne Ann Gregory, o.s. Burgess, s. 6.9.1940 Newcastle-under-Lyme ja k. 21.3.2015) kappale, jonka levylle lauloi näyttelijä ja laulaja Petula Sally Olwen Clark (s. 15.11.1932 Epsom, Surrey). Säveltäjä ja sanoittaja Juha Harri Vainio (s. 10.5.1938 Kotka ja k. 29.10.1990 Gryon, Sveitsi) sai laulun suomenkieliseen versioon aiheen avattuaan puhelinluettelon karttasivut ja täysin sattumanvaraisesti pistämällä sormensa kohtaan, jossa oli Kolmas linja. Toimittaja Marja-Terttu Luoma vuokrasi vuonna 1968 Kolmas linja 8:sta kolmion kommuuniasunnoksi itselleen ja kavereilleen.
Asunnossa asui mm. jazzrumpali Anssi Pethman (s. 18.6.1939 Kuusankoski ja k. 17.5.1993 Helsinki); tämä kolmio tuli lukuisille muusikoille, poliitikoille, kuvataiteilijoille ja muille vaikuttajille tuolloin hyvin tutuksi, sillä asunnossa vietettiin hyvin boheemia taiteilijaelämää. Suosittu kolmio tarvitsi tietysti asianmukaiseiset tupaantuliaiset, jotka järjestettiin heti, kun muuan tuttavalääkäri kirjoitti tupariporukalle pirtureseptin. Myös muusikko Juha Vainio ilmestyi väentäyteisille tupareille ensimmäisten joukossa. Hän toi mukanaan tilaisuuteen kaksi ensimmäistä säkeistöä kirjoittamaansa sanoitusta lauluun Kolmatta linjaa takaisin; laulussa mainitaan Limbergin Antti, jonka vastine todellisuudessa olisi Anssi Pethman, Juhan tuttuja hänkin Kolmannelta linjalta.Laulun sanat on kirjoitettu loppuun rappukäytävässä, jossa toimittaja Luoma tarjoili Juhalle pirtua. Täällä Vainio myös 30-vuotiaana kirjasi lauluun sanat: ”On nuoruusaika tuo jäänyt taa.”
Yhdessä Markku ja Paul Johansson musiikkisessioissaan mm. kuuntelivat esimerkiksi jazzia, kuten trumpetisti ja säveltäjä Miles Dewey Davisiä (s. 26.5.1926 Alton, Illinois, Yhdysvallat ja k. 28.9.1991 Santa Monica, Kalifornia) ja jazztrumpetisti sekä säveltäjä Clifford Benjamin Brownin (s. 30.10.1930 ja k. 26.6.1956) levyttämiä kappaleita. Paul ohjasi Markun kuuntelemaan myös mm. ruotsalaisen jazzpianisti, säveltäjä ja sovittaja Jan Johanssonin (s. 16.9.1931 Söderhamn, Ruotsi ja k. 9.11.1968) tekemiä levytyksiä. Markku toi taas Paulille kuunneltavaksi mm. orkesterinjohtaja ja pianisti William "Count" Basien (s. 21.8.1904 Red Bank, New Jersey ja k. 26.4.1984 Hollywood, Florida) levytyksiä ja uteli velipuoleltaan näistä levytyksistä, kuinka jotkut asiat kuulostivat niin valtavan hienoilta ja kunka ne on mahdollista toteuttaa käytännössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti