Florence Foster Jenkins
Yhdysvaltalainen pankkiiri Charles Dorrance Foster syntyi 25.11.1836 Dallasissa, Luzernessa, Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa. Charles Fosterin isä, Phineas Nash Foster, oli 40-vuotias ja äiti, Mary Bailey Johnson, 39-vuotias pojan syntyessä. Foster opiskeli lakia Lyman Hakesin johdolla ja hänet hyväksyttiin asianajajaksi 23.4.1861; siitä lähtien hän harjoitti ammattiaan aktiivisesti ja menestyksekkäästi. Foster avioitui Mary Jane Hoaglandin (s. 11.2.1835 Hunterdon County, New Jersey ja k. 7.11.1930 Wilkes-Barre, Luzerne County, Pennsylvania) kanssa 4.10.1865 New Jerseyssä, Yhdysvalloissa. Heille syntyi kaksi tytärtä, Narcissa Florence ja Lillian Blanche. Foster asui Jackson Townshipissa, Luzernessa, Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa noin 10 vuotta ja Pennsylvaniassa vuonna 1870.
Charles Foster omisti laajoja maaomaisuuksia Back Mountainilla. Foster oli aina kiinnostunut erilaisista liikeasioista ja hän toimi mm. Wilkes-Barren ensimmäisen katuradan johtajana, Wyomingin kansallispankin johtajana, Wilkes-Barren ja Dallasin moottoritien johtajana sekä Hunlock Creek -moottoritien rahastonhoitajana. Charles Foster oli vapaamuurariveljeskunnan (Elks) jäsen, Westmoreland Clubin, Malt Clubin, Wilkes-Barren osavaltion kansallisen asianajajaliiton, Wyomingin historiallisen, kaupallisen klubin, Wyomingin muistomerkkien yhdistyksen ja New England Societyn jäsen. Perhe asui South Franklin Streetillä Wilkes-Barressa ja he olivat myös Pyhän Tapanin kirkon jäseniä. Charles Dorrance Foster kuoli 29 syyskuuta 1909 Wilkes-Barressa, Luzernassa, 72-vuotiaana ja hänet haudattiin Hollenbackin hautausmaalle Wilkes-Barreen, Luzerneen, Yhdysvaltain Pennsylvaniaan.
Narcissa Florence Foster syntyi 19. heinäkuuta 1868 Wilkes-Barressa, Pennsylvaniassa. Hänen vanhempansa olivat Charles Dorrance Foster ja Mary Jane Hoagland Foster. Florencen nuorempi sisar, Lilian, kuoli kurkkumätään vuonna 1883 ollessaan vain kahdeksanvuotias. Florence Foster kertoi kiinnostuneensa julkisesta esiintymisestä jo seitsemänvuotiaana. Pianistina hän esiintyi seurapiirien tilaisuuksissa nimellä ”Pikku Miss Foster” ja hän piti resitaalin myös Washingtonin Valkoisessa talossa Yhdysvaltain 19. presidentin, Rutherford Birchard Hayesin (s. 4.10.1922 ja k. 17.1.1893) hallinnon aikana.
Florence Foster kävi Moravian Seminary for Young Ladies -koulua Bethlehemissä, Pennsylvaniassa, syyskuusta 1881 aina maaliskuuhun 1882 saakka. Koulun joulujuhlassa Florence Foster esitti ”Two Merry Alpine Maids” -teoksen. Valmistuttuaan lukiosta Florence Fosterin toive musiikin opiskelusta jossakin Euroopassa romahti, kun hänen pankkiiri-isänsä kieltäytyi antamasta lupaa sekä rahoitusta musiikinopiskeluun. 11.7.1883 eli vain kymmenen päivää oman sisarensa hautajaisten jälkeen ja kahdeksan päivää ennen 15. syntymäpäiväänsä, Florence Foster solmi avioliiton Philadelphiassa tohtori Francis Thorton Jenkinsin (s. lokakuu 1852 Baltimore City, Maryland ja k. 15.6.1917 Milwaukee) kanssa. Tohtori Jenkins oli 16 vuotta Florence Fosteria vanhempi lääkäri. 1880-luvulla avioliiton täysi-ikäisyysraja Pennsylvaniassa oli kymmenen vuotta. Saatuaan seuraavana vuonna tietää saaneensa mieheltään kupan, Florence lopetti suhteensa lääkärin kanssa eikä tiettävästi enää koskaan puhunut miehestään. Monia vuosia myöhemmin Florence väitti saaneensa avioeropäätöksen 24.3.1902, mutta tällaista eropäätöksestä ei ole löytynyt dokumenttia koskaan. Tästä huolimatta Florence säilytti Jenkins -sukunimen koko elämänsä ajan.
Florence Foster Jenkins lopetti konserttipianistin uransa käsivamman vuoksi, mutta hän antoi edelleen pianotunteja Philadelphian asunnossaan, The Newportissa, joka valmistui vuonna 1897. Vuonna 1900 Florence Foster Jenkins muutti oman äitinsä kanssa New York Cityyn asumaan. Vuonna 1909 – hieman yli neljänkymmenen vuoden ikäisenä – Florence Foster Jenkins tapasi 33-vuotiaan englantilaisen näyttelijän nimeltään St. Clair Bayfield (s. 2.8.1875 Cheltenham, Englanti ja k. 19.5.1967 Larchmont, New York, Yhdysvallat). He aloittivat epämääräisen avoliiton, joka jatkui aina Florence Foster Jenkinsin kuolemaan saakka. Pankkiiri Charles Fosterin kuoltua myöhemmin samana vuonna Florence Foster Jenkinsistä tuli merkittävän suuren säätiön edunsaaja.
John St. Clair Roberts Bayfield syntyi maalaispappi George Bayfield Robertsin ja tämän aviovaimon Idan poikana. Ida oli Edward Law’n, Ellenborough’n 1. jaarlin, kolmesta aviottomasta tyttärestä vanhin. Edward Law oli merkittävä poliitikko ja Intian kenraalikuvernööri ennen Intian kapinaa. St. Clairin äidinpuoleinen isoisän isä oli Englannin korkeimman oikeuden puheenjohtaja.
John St. Clair Roberts Bayfieldin hienon äänen ja fyysisen läsnäolonsa ansiosta hän alkoi osallistua amatööriteattereihin ja lopulta hän liittyi Australiaa kiertävään ammattilaisryhmään. Hänen Melbournessa viettämänsä ajan päiväkirja on tallennettu ”Bayfield Archiveen”, jota säilytetään Lincoln Centerissä New Yorkissa. Vielä myöhemmin hän näytteli impressaari William Ben Greetin johtamassa ryhmässä. Bayfield oli perustamassa Actpr’s Equityn näyttelijöiden ammattiliittoa, joka perustettiin 26.5.1913. Hänen myöhempi näyttämöuransa sisälsi säännöllisiä esiintymisiä Broadwaylla vuosikymmenten ajan; yleensä hän esiintyi englantilaisten näytelmäkirjailijoiden kirjoittamissa näytelmissä. Bayfield asui avovaimonsa Florence Foster Jenkinsin kanssa useita vuosia 37. kadulla Manhattanilla New Yorkissa. Bayfield toimi avovaimonsa managerina 36 vuoden ajan. Florence Foster Jenkinsin kuoltua vuonna 1944 Bayfield meni avioliittoon pianonsoitonopettaja Kathleen Weatherleyn kanssa vuonna 1945. He asuivat yhdessä Larchmontissa New Yorkissa, missä Bayfield kuoli vuonna 1967.
Isänsä kuoleman jälkeen Florence Foster Jenkins alkoi ottaa laulutunteja ja uppoutui varakkaaseen New Yorkin seurapiirielämään liittyen kymmeniin sosiaalisiin klubeihin. Useiden näiden organisaatioiden ”musiikkijohtajana” Florence Foster Jenkins alkoi tuottaa yleisiä tableaux vivant -esityksiä, jotka olivat hyvin suosittuja ajanvietteitä tuon aikakauden yläluokkaisissa seurapiireissä. Hän alkoi antaa yksityisiä laulukonsertteja vuonna 1912, ollessaan 44-vuotias. Florence Foster Jenkinsin näyttäviä esiintymisiä elähdytettiin pöyhjeillä ja mielikuvituksellisilla esiintymisasuilla. Omaa musiikillista painoarvoaan korostaakseen Florence Foster Jenkins perusti samoin yläluokkaisen Verdi Club -järjestön, jonka ”President Soprano Hostessina” hän itse toimi. Verdi klubin jäsenmäärä kasvoi nopeasti yli 400:ään; kunniajäseniä yhdistyksessä olivat mm. italialainen tenori Enrico Caruso (s. 25.2.1873 ja k. 2.8.1921) ja yhdysvaltalainen lyyrinen sopraano Alice Geraldine Farrar (s. 28.2.1882 ja k. 11.3.1967).
Uudelleen laajasti julkaistussa valokuvassa Florence Foster Jenkins poseerasi enkelisiipisine asuineen, joka on peräisin Howard Chandler Christyn maalauksesta Stephen Foster ja inspiraation enkeli. Kun Florence Foster Jenkinsin äiti kuoli vuonna 1930, hänen laulajanuransa panostamiseen sekä edistämiseen vapautui perinnön avulla lisää taloudellisia resursseja.
Aikakauden arvosteluista sekä muiden aikalaiskertomusten perusteella Florence Foster Jenkins kärsi valtavan suurista vaikeuksista musiikillisten perustaitojen, kuten sävelkorkeuden, rytmin sekä sävelten ja fraasien parissa. Äänilevyillä häntä säesti meksikolais-amerikkalainen pianisti ja säveltäjä Cosmé McMoon (oik. Cosmé McMunn, s. 22.2.1901 ja k. 22.8.1980). Pianistina Cosmé McMoon joutui säestyksessään jatkuvasti säätämään kompensoiden Florence Foster Jenkinsin tekemiä rytmisiä ja temponvaihdoksen suhteen tapahtuvia erheitä. Kuitenkaan McMoon ei juurikaan voinut peittää Florence Foster Jenkinsin epätarkkaa intonaatiota. Florence Foster Jenkinsin ääni roikkui kaiken aikaa alavireessä, joskus aivan kylmäävällä tavalla. Samoin hänen sanastonsa oli luvattoman heikkoa, erityisesti vieraskielisten sanojen kanssa.
Muusikko Cosmé McMoon syntyi Mapimissa, Meksikossa. Hänen vanhempia olivat Marian (Valadez) ja Cosme McMunn. Hänen isänpuoleiset isovanhempansa olivat irlantilaisia ja äitinsä oli meksikolaista alkuperää. Cosmé McMunn muutti perheensä mukana San Antonioon, Texasiin, noin vuonna 1911. Vuonna 1920 hän muutti New York Cityyn jatkaakseen musiikkiopintojaan. Siellä hän omaksui käyttöönsä McMoon-kirjoitusasun sukunimessään. Florence Foster Jenkins tapasi Cosmé McMoonin joskus 1920-luvulla, ja tietäen McMoonin olevan konserttipianisti, hän lopulta pyysi McMoonia auttamaan häntä valmistautumaan esityksiinsä sekä säestämään häntä.
Satunnaisia pianotunteja lukuun ottamatta Cosmé McMoon ei koskaan luonut musiikkiuraa Florence Foster Jenkinsin kuoleman jälkeen vuonna 1944. Hän oli pitkään kiinnostunut kehonrakennuksesta ja kehonrakennuskilpailujen tuomaroinnista. Hän oli mestarishakkipelaaja ja häntä kiehtoi matematiikka. Cosmé McMoon asui New Yorkissa lähes kuolemaansa saakka elokuussa 1980. Hänellä diagnosoitiin haimasyöpä; hän muutti takaisin San Antonioon, jossa hän kuoli kaksi päivää kaupunkiin saapumisen jälkeen. Hänen ruumiinsa tuhkattiin ja hänen tuhkansa lepäävät Sunset Memorial Parkissa San Antoniossa. Cosmé McMoon ei mennyt koskaan naimisiin eikä hän saanut lapsia.
Charles Dorrance Foster syntyi 25. marraskuuta 1836 Dallasissa, Luzernessa, Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa. Hänen isänsä, Phineas Nash Foster, oli 40-vuotias ja äitinsä, Mary Bailey Johnson, 39-vuotias. Hän opiskeli lakia Lyman Hakesin johdolla ja hänet hyväksyttiin asianajajaksi 23.4.1861; siitä lähtien hän harjoitti ammattiaan aktiivisesti ja menestykkäästi. Hän avioitui Mary Jane Hoaglandin (s. 11.2.1835 Hunterdon County, New Jersey ja k. 7.11.1930 Wilkes-Barre, Luzerne County, Pennsylvania) kanssa 4. lokakuuta 1865 New Jerseyssä, Yhdysvalloissa. Heillä oli ainakin kaksi tytärtä, Narcissa Florence ja Lillian Blanche. Hän asui Jackson Townshipissa, Luzernessa, Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa noin 10 vuotta ja Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa vuonna 1870.
Foster omisti laajoja maaomaisuuksia Back Mountainilla. Foster oli aina kiinnostunut erilaisista liikeasioista ja hän toimi mm. Wilkes-Barren ensimmäisen katuradan johtajana, Wyomingin kansallispankin johtajana, Wilkes-Barren ja Dallasin moottoritien johtajana sekä Hunlock Creek -moottoritien rahastonhoitajana. Charles Foster oli vapaamuurariveljeskunnan (Elks) toiminnassa mukana, Westmoreland Clubin, Malt Clubin, Wilkes-Barren osavaltion kansallisen asianajajaliiton, Wyomingin historiallisen ja geologisen seuran, Saginaw Clubin, osavaltion ja kansallisen pankkiirien yhdistyksen, kaupallisen klubin, Wyomingin muistomerkkien yhdistyksen ja New England Societyn jäsen. Perhe asui South Franklin Streetillä Wilkes-Barressa ja he olivat myös Pyhän Tapanin kirkon jäseniä. Charles Dorrance Foster kuoli 29. syyskuuta 1909 Wilkes-Barressa, Luzernessa, Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa, 72-vuotiaana ja hänet haudattiin Hollenbackin hautausmaalle Wilkes-Barreen, Luzerneen, Pennsylvaniaan, Yhdysvaltoihin.
Narcissa Florence Foster syntyi 19.7.1868 Wilkes-Barressa, Pennsylvaniassa. Hänen vanhempansa olivat Charles Dorrance Foster ja Mary Jane Hoagland Foster. Hänen nuorempi sisarensa, Lilian, kuoli kurkkumätään vuonna 1883 ollessaan vain kahdeksanvuotias. Florence Foster kertoi kiinnostuneensa julkisesta esiintymisestä jo seitsemänvuotiaana. Pianistina hän esiintyi seurapiirien tilaisuuksissa nimellä ”Pikku Miss Foster” ja hän piti resitaalin myös Washingtonin Valkoisessa talossa Yhdysvaltain 19. presidentin, Rutherford Birchard Hayesin (s. 4.10.1822 ja k. 17.1.1893) hallinnon aikana.
Florence Foster kävi Moravian Seminary for Young Ladies -koulua Bethlehemissä, Pennsylvaniassa, syyskuusta 1881 aina maaliskuuhun 1882 saakka. Koulun joulujuhlassa Florence Foster esitti ”Two Merry Alpine Maids” -teoksen. Valmistuttuaan lukiosta Florence Fosterin toive musiikin opiskelusta jossakin Euroopassa romahti, kun hänen isänsä kieltäytyi antamasta lupaa sekä rahoitusta musiikinopiskeluun. 11.7.1883 eli vain kymmenen päivää oman sisarensa hautajaisten jälkeen ja kahdeksan päivää ennen 15. syntymäpäiväänsä, Florence Foster solmi avioliiton Philadelphiassa tohtori Francis Thorton Jenkinsin (1852-1917) kanssa. Tohtori Jenkins oli 16 vuotta Florencea vanhempi lääkäri. 1880-luvulla avioliiton täysi-ikäisyysraja Pennsylvaniassa oli kymmenen vuotta. Saatuaan seuraavana vuonna tietää saaneensa mieheltään kupan, Florence lopetti suhteensa eikä tiettävästi enää koskaan puhunut miehestään. Monia vuosia myöhemmin Florence väitti saaneensa avioeropäätöksen 24.3.1902, mutta tällaisesta eropäätöksestä ei ole löytynyt dokumenttia koskaan. Tästä huolimatta Florence säilytti Jenkins -sukunimen koko elämänsä ajan.
Florence Foster Jenkins lopetti konserttipianistin uransa käsivamman vuoksi, mutta hän antoi edelleen pianotunteja Philadeplhian asunnossaan, The Newportissa, joka valmistui vuonna 1897. Vuonna 1900 Florence Foster Jenkins muutti oman äitinsä kanssa New York Cityyn asumaan. Vuonna 1909 – hieman yli neljänkymmenen vuoden ikäisenä – Florence Foster Jenkins tapasi 33-vuotiaan englantilaisen näyttelijän nimeltään St. Clair Bayfield (s. 2.8.1875 Cheltenham, Englanti ja k. 19.5.1967 Larchmont, New York, Yhdysvallat). He aloittivat epämääräisen avoliiton, joka jatkui aina Florence Foster Jenkinsin kuolemaan saakka. Charles Fosterin kuoltua myöhemmin samana vuonna Florence Foster Jenkinsistä tuli merkittävän suuren säätiön edunsaaja.
John St. Clair Roberts Bayfield syntyi maalaispappi George Bayfield Robertsin ja tämän aviovaimon Idan poikana. Ida oli Edward Law’n, Ellenborough’n 1. jaarlin, kolmesta aviottomasta tyttärestä vanhin. Edward Law oli merkittävä poliitikko ja Intian kenraalikuvernööri ennen Intian kapinaa. St Clairin äidinpuoleinen isoisän isä oli Englannin korkeimman oikeuden puheenjohtaja. John St. Clair Roberts Bayfieldin hienon äänen ja fyysisen läsnäolonsa ansiosta hän alkoi osallistua amatööriteattereihin ja lopulta hän liittyi Australian kiertävään ammattilaisryhmään. Hänen Melbournessa viettämänsä ajan päiväkirja on tallennettuna ”Bayfield Archiveen”, jota säilytetään Lincoln Centerissä New Yorkissa. Vielä myöhemmin hän näytteli impressaari William Ben Greetin johtamassa ryhmässä. Bayfield oli perustamassa Actor’s Equityn näyttelijöiden ammattiliittoa, joka perustettiin 26.5.1913. Hänen myöhempi näyttämöuransa sisälsi säännöllisiä esiintymisiä Broadwaylla vuosikymmenten ajan; yleensä hän esiintyi englantilaisten näytelmäkirjailijoiden kirjoittamissa näytelmissä. Bayfield asui avovaimonsa Florence Foster Jenkinsin kanssa useita vuosia 37. kadulla Manhattanilla New Yorkissa. Bayfield toimi avovaimonsa managerina 36 vuoden ajan. Florence Foster Jenkinsin kuoltua vuonna 1944 Bayfield meni avioliittoon pianonsoitonopettaja Kathleen Weatherleyn kanssa vuonna 1945. He asuivat yhdessä Larchmontissa New Yorkissa, missä Bayfield kuoli vuonna 1967.
Isänsä kuoleman jälkeen Florence Foster Jenkins alkoi ottaa laulutunteja ja uppoutui varakkaaseen New Yorkin seurapiirielämään liittyen kymmeniin sosiaalisiin klubeihin. Useiden näiden organisaatioiden "musiikkijohtajana” Florence Foster Jenkins alkoi tuottaa yleisiä tableaux vivant -esityksiä, jotka olivat hyvin suosittuja ajanvietteitä tuon aikakauden yläluokkaisissa seurapiireissä. Florence Foster Jenkinsin näyttäviä esiintymisiä elähdytettiin pöyhkeillä ja mielikuvituksellisilla esiintymisasuilla. Omaa musiikillista painoarvoaan korostaakseen Florence Foster Jenkins perusti samoin yläluokkaisen Verdi Cclub -järjestön, jonka ”President Soprano Hostessina” hän itse toimi. Verdi klubin jäsenmäärä kasvoi nopeasti yli 400:aan; kunniajäseniä olivat mm. italialainen tenori Enrico Caruso (s. 25.2.1873 ja k. 2.8.1921) ja yhdysvaltalainen lyyrinen sopraano Alice Geraldine Farrar (s. 28.2.1882 a k. 11.3.1967).
Uudelleen laajastijulkaistussa valokuvassa Florence Foster Jenkins poseerasi enkelisiipisine asuineen, joka on peräisin Howard Chandler Christyn maalauksesta Stephen Foster ja inspiraation enkeli. Vuonna 1912 Florence Foster Jenkins alkoi antaa yksityisiä laulukonsertteja ollessaan 44-vuotias. Kun Florence Foster Jenkinsin äiti kuoli vuonna 1930, hänen laulajanuransa panostamiseen sekä edistämiseen vapautui perinnön avulla lisää taloudellisia resursseja.
Aikakauden arvosteluista sekä muiden aikalaiskertomusten perusteella Florence Foster Jenkins kärsi valtavan suurista vaikeuksista musiikillisten perustaitojen, kuten sävelkorkeuden, rytmin sekä sävelten ja fraasien parissa. Äänilevyillä häntä säesti meksikolais-amerikkalainen pianisti ja säveltäjä Cosmé McMoon (oik. Cosmé McMunn, s. 22.2.1901 ja k. 22.8.1980). Pianistina Cosmé McMoon joutui säestyksessään jatkuvasti säätämään kompensoidakseen Florence Foster Jenkinsin tekemiä rytmisiä ja temponvaihdoksen suhteen tapahtuvia erheitä. Kuitenkaan McMoon ei juurikaan voinut peittää Florence Foster Jenkinsin epätarkkaa intonaatiota. Florence Foster Jenkinsin ääni roikkui kaiken aikaa alavireessä, joskus aivan kylmäävällä tavalla. Samoin hänen sanastonsa oli luvattoman heikkoa, erityisesti vieraskielisten sanojen kanssa.
Muusikko Cosmé McMoon syntyi Mapimissa, Meksikossa. Hänen vanhempia olivat Marian (Valadez) ja Cosme McMunn. Hänen isänpuoleiset isovanhempansa olivat irlantilaisia ja äitinsä oli meksikolaista alkuperää. Cosmé McMunn muutti perheensä mukana San Antonioon, Texasiin, noin vuonna 1911. Vuonna 1920 hän muutti New York Cityyn jatkaakseen musiikkiopintojaan. Siellä hän omaksui käyttöönsä McMoon-kirjoitusasun sukunimessään. Florence Foster Jenkins tapasi Cosmé McMoonin joskus 1920-luvulla, ja tietäen McMoonin olevan konserttipianisti, hän lopulta pyysi McMoonia auttamaan häntä valmistautumaan esityksiinsä sekä säestämään häntä.
Satunnaisia pianotunteja lukuun ottamatta Cosmé McMoon ei koskaan luonut musiikkiuraa Florence Foster Jenkinsin kuoleman jälkeen vuonna 1944. Hän oli pitkään kiinnostunut kehonrakennuksesta ja kehonrakennuskilpailujen tuomaroinnista. Hän oli mestarishakkipelaaja ja häntä kiehtoi matematiikka. Cosmé McMoon asui New Yorkissa lähes kuolemaansa saakka elokuussa 1980. Hänellä diagnosoitiin haimasyöpä; hän muutti takaisin San Antonioon, jossa hän kuoli kaksi päivää kaupunkiin saapumisen jälkeen. Hänen ruumiinsa tuhkattiin ja hänen tuhkansa lepäävät Sunset Memorial Parkissa San Antoniossa. Cosmé McMoon ei mennyt koskaan naimisiin eikä hän saanut lapsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti