Jälleen soittaa Dallapé (2. osa)
Dallapé -orkesteri siirtyi syksyllä 1933 soittamaan Helsingin Hallituskadulle arkkitehti Olli Alcides Tarjanteen (vuoteen 1906 Törnqvist, s. 5.9.1864 Virrat ja k. 23.5.1946 Helsinki) suunnittelemaan ja vuonna 1910 valmistuneeseen Heimolan taloon, jonka rakennutti Himbergin liikemiessuku; Heimolan myöhäisjugendia edustavassa talossa kokoontui vuosina 1911-1931 Suomen eduskunta. Heimolan talo purettiin vuonna 1969 ja vuonna 1972 talon paikalle valmistui arkkitehti Toivo Sakari Korhosen (s. 15.7.1926 Kuopio ja k. 10.5.2014 Helsinki) suunnittelema kahdeksankerroksinen ns. Uusi Heimolan talo. Vuoden 1934 alusta talon yläkerrassa toimi Dallapé-opisto, jossa sai opetusta eri instrumenttien soitossa. Myös Olavi Virta ja Kauko Käyhkö opiskelivat musiikkia Dallapé-opistossa, mutta molemmat laulajat olivat myös myöhemmin Dallapén kokoonpanossa mukana. Näyttelijätär Aili Ansa Inkeri Ikonen (vuodesta 1939 Ikonen-Rinne, s. 19.12.1913 Pietari ja k. 23.5.1989 Helsinki) opetti Dallapé-opistossa laulua ja englantia. Heimolan juhlasali, entinen Suomen eduskunnan istuntosali, - saliin mahtui kerrallaan 1 500 tanssijaa – oli Helsingin suosituin tanssipaikka tuolloin. Martti Jäppilä piti Heimolan talossa myös Dallapén ohjelmatoimistoa. Dallapé -orkesteri joutui luopumaan Heimolan talosta vuonna 1937, kun talon juhlasalissa aloitti Ravintola Rio.
Dallapé -orkesterin kesän 1934 kesäkiertue tehtiin kahdessa osassa; touko-kesäkuussa kiertue kiersi 49 paikkakunnalla Etelä- ja Itä-Suomessa, ja heinä-elokuussa orkesteri kiersi 44 paikkakunnalla keikkailemassa Länsi- ja Pohjois-Suomessa. Vielä samana vuonna haitaristi Viljo Vesterinen matkusti Tukholmaan ja voitti siellä Pohjoismaiset harmonikkamestaruuskilpailut.
Martti Jäppilä jättäytyi vuonna 1934 Dallapé -orkesterista ja siirtyi taustatyöntekijäksi hoitamaan opistoasioita, julkaisutoimintaa ja orkesterin managerin tehtäviä. Vuosien 1935-1936 kesäkiertueiden laulusolistiksi sekä kapellimestariksi pestattiin laulaja ja säveltäjä Georg ”Jori” Malmstén (s. 27.6.1902 Helsinki ja k. 25.5.1981 Helsinki). Georg Malmstén syntyi rikosetsivä Karl Jarl Malmsténin ja venäläissyntyisen Eugenie Petroffin kolmesta lapsesta ensimmäisenä. Kansakoulussa hänen musikaalisuutensa huomattiin ja hän aloitti trumpetinsoiton opiskelun Helsingin musiikkiopistossa. Malmstén pääsi oppilaaksi Helsingin Torvisoittokuntaan ja 17-vuotiaana hän pääsi kornetistiksi Laivaston soittokuntaan. 19-vuotiaana hän pääsi Suomen armeijan nuorimmaksi musiikkivääpeliksi.
Malmstén solmi avioliiton vuonna 1925 Ragnhild Törnströmin kanssa. Avioliitosta syntyi kaksi lasta: teollisuusneuvos Ole Malmstén ja laulajatar Ragni Malmstén (s. 2.10.1933 Helsinki ja k. 25.5.2002 Helsinki). Ragni Malmsténin aviopuoliso oli trumpettitaiteilija Erkki Yrjö Kalevi Karjalainen (s. 29.4.1934 Hirvensalmi ja k. 10.5.1996 Helsinki). Georg Malmsténin veli oli trumpetisti ja laulaja Jarl Eugen Malmstén (s. 16.2.1907 Helsinki ja k. 1.9.1993 Helsinki). Georg ja Eugen Malmsténin sisar oli Greta Eugenia Pitkänen (o.s. Malmstén, s. 17.7.1911 ja k. 23.12.1938). Georg Malmstén soitti Laivaston soittokunnan kanssa menestyksellisesti viihdemusiikkia Esplanadin puiston lavalla. Sen jälkeen hän siirtyi Helsingin konservatorioon opiskelemaan laulua Väinö Lehtisen johdolla sekä myöhemmin vielä Aino Acktén oopperaluokan oppilaana. Oppilaskonserteista hänet löydettiin ja hän sai niistä hyviä arvosteluja.
Vuonna 1929 Malmstén pääsi ensimmäiselle levytysmatkalle Berliiniin, missä hän levytti mm. jo joitakin omia sävellyksiään, kuten laulun Särkynyt onni, jota myytiin noin 17 000 kappaletta. Alkuun Malmstënille teki sanoituksia hänen ystävänsä, levylaulaja, kuoromies ja Yleisradion kamreeri Roine Richard Ryynänen (s. 23.3.1891 Kuopio ja k. 31.10.1963). Usein Georg Malmstén levytti laulamansa kappaleet sekä suomeksi että ruotsiksi. Georg Malmstén ja Roine Richard Ryynänen samoin käyttivät ensimmäisinä schlager-musiikista suomenkielistä sanaa iskusävelmä, joka myöhemmin muuntui käsitteeksi iskelmä.
Laivaston jätettyään Georg Malmstén siirtyi Parlophone-levy-yhtiön myyntipäällikön tehtäviin, mutta hän jättäytyi vuonna 1931 vapaaksi taiteilijaksi. Vielä samalla vuosikymmenellä hän aloitti yhteistyönsä Dallapé -orkesterin kanssa laulusolistina ja kapellimestarina. Hän oli tarkka omista nuoteistaan ja keräsi ne ne aina soittajilta keikan jälkeen itselleen. Martti Jäppilä oli tunnettu siitä, että hän osti monilta muusikoilta kappaleita kertakorvauksella (keikkapalkalla) omiin nimiinsä ja sen jälkeen laittoi itsensä kappaleen sanoittajaksi tai säveltäjäksi. Georg Malmstén sävelsi samaan aikaan musiikkia myös revyihin sekä mielellään näytteli niissä myös itse. Vuonna 1937 hän levytti Dallapén kanssa Odeon-levymerkille Toivo Pietari Johannes Kärjen (s. 3.12.1915 Pirkkala ja k. 30.4.1992 Helsinki) ja Martti Jäppilän foxtrotin Neiti Hymysuu, joka oli Toivo Kärjen ensimmäinen levytetty sovitus.
Talviaikaan Dallapé -orkesterin kapellimestarin tehtäviä hoiti Helge Pahlman. 13-miehisen orkesteriksi kasvanut Dallapé -orkesterin uudempia muusikoita olivat Georg Malmsténin kaudella saksofonisti sekä klarinetisti Toivo Ernst Linnavirta (s. 31.1.1910 ja k. 14.11.1970), rumpali Osmo ”Ossi” Adolf Aalto (s. 17.8.1910 Helsinki ja k. 19.1.2009 Helsinki), trumpetisti Tauno Kukko (s. 15.9.1916 Kuolemajärvi ja k. 4.9.2001 Espoo) ja pasunisti Martti Erik ”Limu” Ounamo (s. 29.4.1911 Helsinki ja k. 15.12.1992 Nurmijärvi). Kesäkiertueita varten Georg Malmstén harjoitutti orkesterin konserttivalmiiksi ja kabaree-tyylinen show sai myös koreografiat. Ohjelmistoon tulivat tuolloin mm. Vanhan kartanon kehräävä rukki, Eila, tunturin tyttö, Uinu pikkumies sekä Tiger Rag ja Idän pikajuna, joka myöhemmin tunnettiin paremmin nimellä Meksikon pikajuna. Kesäkiertueet tehtii jälleen kahdessa osassa ja syksyllä 1935 Dallapé -orkesteri vieraili myös Ruotsissa.
Seuraavan vuoden kesäkiertue tehtiin täysin samalla kokoonpanolla. Alvar Kosuselta saatiin uusia sovituksia kiertuetta varten, kuten mm. St Louis Blues ja Aamulaulu. Orastavan pienestä jazzillisesta heräämisestä huolimatta Dallapé -orkesterin musiikillinen linja oli vieläkin melko raskassointista; Malmstén toi kaudellaan orkesterin ohjelmistoon mm. operettimusiikkia, kuten Viktoria ja hänen husaarinsa ja Bagdadin kalifi. Näistä orkesterin vahvimmat jazzmiehet ei paljoa perustaneet ja niitä soitettiin melko väkinäisesti. Alvar Kosunen siirtyikin tämän vuoksi melko pian Rytmipoikiin soittamaan itselleen mielenkiintoisempaa soitettavaa.
Georg Malmstén lähti vuonna 1937 Dallapé -orkesterista omille teilleen ja orkesterin johtajan tehtävät otti hoitaakseen Eino Katajavuori. Dallapén ohjelmistoon tuli uusia jazz-numeroita, kuten mm. Bugle Call Rag, joka oli jatsahtava sovitus Frans Oskar Merikannon laulusta Soi vienosti murheeni soitto. Perinteiselle kesäkiertueelle tuli orkesteriin pianistiksi Kauko Hillari Kotivalo Tekonen (s. 14.3.1908 Helsinki ja k. 13.1.1956) ja orkesterin laulusolistiksi pestattiin jälleen kerran A. Aimo. Vuonna 1937 Dallapé -orkesteri teki Georg Malmsténin johdolla jo toisen matkan Ruotsiin. Elokuussa 1937 raastuvanoikeus määräsi Dallapé -orkesteri ry:n toiminnan lopetettavaksi, sillä se katsoi, että orkesterin toiminta ei vastannut yhdistykselle asetettavia aatteellisia periaatteita. Tämä johti heti Dallapé-opiston lopettamiseen. Orkesterikin siirtyi syksyllä Heimolan talosta Ravintola Mikadoon soittamaan Mannerheimintielle.
Keväällä 1938 Kauko Käyhkö lauloi Dallapé -orkesterin levytyksissä ja hän liittyi samoin orkesterin kesäkiertueelle laulajaksi ja kitaristiksi. Samana suvena orkesterin kesäkiertue oli jälleen kaksiosainen Suomi-kierros. Kemissä orkesterin harjoituksiin ilmestyi loppukesästä amerikansuomalainen muusikko, orkesterinjohtaja ja opettaja Bruno Laakko (s. 19.6.1907 ja k. 12.12.1989 Marquette, Michigan) soittajan paikkaa orkesterista kysymään. Laakon isä, Elis Lääkkö, muutti Suomen Kaakamosta Yhdysvaltoihin 1900-luvun alussa. Bruno Laakolla oli mm. Juillard School of Musicin Bachelor of Science -tutkinto ja Master of Arts -tutkinto Columbian yliopistosta. Laakko ilmestyi koesoittoon kullatun saksofonin, upean ja kalliin klarinetin ja Suomessa todella harvoin nähdyn bassoklarinetin kanssa. Hänet pestattiin välittömästi upean soiton vuoksi orkesterinjohtajan tehtäviin.
Bruno Laakon myötä Dallapé -orkesteri siirtyi entistä enemmän synkopoidun swingin pariin soittamaan Laakon esikuvan, Benny Goodmanin, tyylillä musiikkia. Bruno Laakko toi selvästi orkesteriin myös vapaan improvisoinnin. Loistavien soittotaitojensa ohella Bruno Laakko oli samoin erinomainen sovittaja. Sangen pian Dallapé -orkesterin ohjelmistossa olivat hänen kirjoittamat sovitukset nn. Monista amerikkalaisista menestysiskelmistä, kuten Alexander’s Ragtime Band, Jeepers Creepers ja Dinah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti