Kolesterolista ja ketogeenisesta ruokavaliosta (2. osa)

Tästäkös Ancel Keys innostui kovin. Hän tutki, miksi sotavuosina Pohjois-Euroopassa menehtyi sydänsairauksiin ihmisiä vähemmän, kun ruoasta oli suuri pula. Hän tuli siihen tulokseen, että jonkin raaka-aineen jota sodanaikaan ei saanut, sen täytyi aiheuttaa nämä sydänsairaudet. Verisuonien seinämiin kerääntyi paakkuja tai plakkia, joka ajan myötä saattoi tukkia verisuonen ja aiheuttaa sydäninfarktin. Tämä plakki taas sisälsi kolesterolia. Näin yhteys oli rakennettu. Nyt tarvittiin vain tieteellinen näyttö tämän todistukseksi.

Ancel Benjamin Keys.

Keysin pariskunta aloitti ahkeran kiertämisen eri puolilla maailmaa; Ancel ja Margaret Keys tekivät suurelle joukolle ihmisiä kolesterolimittauksia järjestelmällisesti. Näin Ancel Keys keräsi aineistoa tutkimukseensa ja hän päätteli tutkimuksiensa perusteella, että rikkaissa maissa ihmiset syövät rasvaisempaa ruokaa ja saavat kolesteroliarvonsa siksi korkeaksi sekä lopulta sairastuisivat herkemmin sydänsairauksiin. Ensimmäisen tutkimustuloksensa Ancel Keys julkaisi vuonna 1953. Kuudesta maasta kerätyn tutkimusaineiston perusteella Ancel Keys osoitti rasvan saannin ja sydänsairauksien yhteyden. Myöhemmin kollegat tarkistivat tämän tutkimusmateriaalin, jota oli kertynyt kaikkiaan 22 maasta, mutta Ancel Keys oli tähän omaan tutkimukseensa kelpuuttanut mukaan tuloksia vain vain niistä kuudesta maasta, joista hän sai haluamiaan tuloksia aikaiseksi. Sanomattakin lienee selvää, että juuri näissä kuudessa maassa yhteys rasvan ja sydänsairauksien välillä oli maksimaalinen ja muista maista tätä näyttöä ei saatu. Tämä tieteellinen vääristely katsottiin ”läpi sormien” eikä siihen kiinnitetty juuri huomiota.

Tärkeimmän elämäntyönsä Ancel Keys itse katsoi tehneensä ns. seitsemän maan tutkimuksessa, joka alkoi vuonna 1958. Siinä tutkimuksessa seurattiin kymmeniä vuosia 12 000 keski-ikäisen miehen ruokavaliota, kolesterolia ja sairauksia Kreikassa, Italiassa, Hollannissa, Suomessa, Jugoslaviassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Tutkimus ei osottanut kuitenkaan mitään selkeää yhteyttä rasvankäytön ja sydänsairauksien välille. Esimerkiksi Kreikassa käytettiin paljon rasvaa, mutta sydänsairauksia oli kaikkein vähiten juuri siellä. Nyt Ancel Keys muutti kiireesti teoriaansa; rasva ei enää aiheuttanutkaan sydänsairauksia, vaan tietynlainen rasva – tyydyttynyt rasva – oli sydänsairauksien syy hänen mielestään. Ancel Keys oli sitä mieltä, että maidossa ja lihassa esiintyvät tyydyttyneet rasvat ovat haitallisia ja kasviöljyissä esiintyvät tyydyttymättömiä rasvoja sisältävät rasvat taas olisivat hyödyllisiä. Tästä alkoi tyydyttyneiden rasvojen joutuminen pannaan ja ne julistettiin vaarallisiksi.

Ancel ja Margaret Keys kirjoittivat yhdessä kolme kirjaa, joista ainakin kaksi oli suuria myyntimenestyksiä. He ansaitsivat kirjamyynneillään palkkioita, joilla rakennuttivat Minnelean, oman huvilansa Pioppin merenrantakylään Cilenton alueelle Italian lounaisrannikolle. Ancel Keys asui ja työskenteli huvilallaan vuosina 1963-1998. Pioppin kylästä tuli Välimerellisen ruokavalion elävän museon sijaintipaikka, jossa on dokumentti-, valokuva- ja elokuva-arkisto Välimeren ruokavalion historiallisesta, tieteellisestä ja kulttuurisesta taustasta.

Nykyään onnesi jo tiedetään, että syömällä kolesterolipitoista ravintoa ei voi nostaa veren kolesteroliarvoja merkittävästi; se on jopa kemiallisesti täysin mahdotonta, koska syöty kolesteroli aina poistuu elimistöstämme saman tien. Jopa Ancel Keys tiesi tämän seikan. Meitä on siis huijattu vuosikymmeniä ravitsemussuosituksilla, jotka eivät pidä paikkaansa. Kun vähän perehdyt asiaan, huomaat pian, että ns. viralliset ravitsemussuositukset vähärasvaisista tuotteista ja täysjyväviljojen erinomaisuudesta eivät perustu mitenkään tieteelliseen näyttöön, vaan niillä suojellaan meidän omaa elintarvike- ja lääketeollisuuden liiketoimintaa.

Kun verisuonikirurgi avaa tukkeutuneen verisuonen ja tutkii verisuonen seinämiin kerääntyneen plakin koostumuksen, hän havaitsee pian, että plakissa on vain kolmen prosentin verran kolesterolia. Kolesteroli ei ole se aine, joka verisuonet tukisi, vaan tukoksen aiheuttaa kovettunut kalkki. Plakissa on luonnollisesti kolesteroliakin jonkin verran, sillä veressä kulkevat HDL:n ja LDL:n mukana kudoksille viety sekä takaisin tuotu elintärkeä aine.

Kolesterolin on uskottu vuosikausien ajan aiheuttavan sepelvaltimotautia ja kokonaiskolesterolin suositusarvoja on jatkuvasti meillä Suomessa vain laskettu alaspäin. Hyödyn tästä korjaa lääketeollisuus; pelkästään Suomessa statiineja eli kolesterolilääkitystä syötetään 700 000 ihmiselle ja arvioidaan yleisesti, että vain yksi prosentti tämän lääkkeen syöjistä saisi siitä apua itselleen. Haittavaikutuksia saa paljon useampi ihminen, mutta niistä nyt ei tietysti ääneen puhuta mitään.

Kun ruokavaliomme koostuu pääosin rasvasta, kohtuullisessa määrin proteiinista sekä hyvin vähäisessä määrin hiilihydraatista, voimme kutsua käyttämäämme ruokavaliota ketogeeniseksi ruokavalioksi. Elimistössämme alkaa tämän ruokavalion aikana muodostua maksassa ja munuaisissa rasvasta sekä etanolista koostuneita yhdisteitä, ketoaineita, erityisesti silloin, kun hiilihydraattien saanti on hyvin vaatimatonta. Tässä tilassa elimistömme joutuu valmistamaan maksan ja munuaisen kuoriosassa kaiken tarvitsemansa glukoosin itse glukoneogeneesissa. Glukoneogeneesin lähtöaineena toimii etupäässä maitohappo, mutta lähtöaineiksi käyvät samoin glyseroli, propionaatti, oksaloetikkahappo ja muut sitruunahappokierron väliaineet, ketonit, aminohapot ja rasvahapot, joissa on pariton määrä hiiliä. Glukoneogeneesi varmistaa sen, että mm. hermosoluille on aina käytössä riittävästi glukoosia energiatuotantoa varten. Solut ja solunosat, kuten punasolut ja hermosolujen aksonit, jotka eivät voi käyttää energiantuotannossa mitokondrioita eli solujen omia ”energiavoimaloita”, saavat energiansa hajottamalla glukoosia glykolyysissa anaerobisesti takaisin maitohapoiksi.

Suurin osa glukoneogeneesistä tapahtuu maksasolujen solulimassa, mutta myös osittain munuaisissa. Munuaisten osuus glukoneogeneesissä kasvaa paaston ansiosta. Glukoneogeneesi on keskittynyt näihin elimiin, sillä vain niistä löytyy glukoosi-6-fosfataasi-entsyymiä, jota tarvitaan glukoosi-6-fosfaatin muuttamiseksi glukoosiksi. Kortisoli eli stressihormoni lisää glukoneogeneesiin tarvittavien maksaentsyymien määrää. Glukoneogeneesiä aktivoi haiman α-soluista erittyvä glukagoni. Haiman β-soluista erittyvä insuliini puolestaan inaktivoi glukoneogeneesiä. Alkoholi voi hidastaa glukoneogeneesiä estämällä maitohapon muuntautumista palorypälehapoksi.

Nykyisin aivan enin osa kanssaihmisistämme saa energiansa glukoosista, jonka saavat aikaan ravintomme hiilihydraatit; syödessäsi hiilihydraatteja alkaa haima kehossa erittää insuliinia ja veren glukoosipitoisuus kasvaa eli verensokeri nousee. Elimistössä nämä hiilihydraatit varastoituvat glykogeeniksi lihaksiin ja maksaan, josta se tarvittaessa käytetään energiaksi. Suurimmalla osalla ihmisiä alkaa sokeriaineenvaihdunta häiriintyä eikä elimistö kykene enää käsittelemään hiilihydraatteja oikein. Siinä vaiheessa vaiheessa ravinnon hiilihydraatit kerääntyvät maksaan muodostuen lipogeneesin avulla rasvaksi. Elimistö siis muodostaa hiilihydraateista rasvaa, joka alkaa näkyä lihavuutena sekä riskinä sairastua diabetekseen, kuten myös sydän- ja verisuonitauteihin.

Kuitenkin ketogeeninen tai vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole missään tapauksessa ollenkaan uusi ja ihmeellinen ilmiö; kehomme on sopeutunut siihen kehityshistoriamme aikana ja se voidaan nähdä kaikkein alkuperäisimpänä ihmisen ruokavaliona. Vastasyntyneet vauvatkin ovat ketoosissa, koska heitä ruokitaan rasvaisella maidolla. Ennen maanviljelyn keksimistä olivat ihmiset vääjäämättä ketoosissa ja riistaakaan ei ollut aina saatavilla. Ketoosin avulla ihminen on historiansa aikana selvinnyt hyvin vaikeiden aikojen yli. Vasta aivan viimeisinä vuosikymmeninä meille on alettu höpöttää hiilihydraattien ja erilaisten keinotekoisten rasvojen ylivoimaisuudesta. Seuraukset ovat järkyttäviä tämän vuoksi; elintasosairauksista ainakin diabetes, autoimmuunisairaudet, erilaiset sydäntaudit ja mm. Alzheimerin tauti ovat lähteneet räjähdysmäiseen kasvuun, kiitos virallisten ravitsemussuosituksiemme. Tämä ilmiö on nähtävissä samanlaisena kaikkialla läntisessä maailmassa. Usein meille tähdennetään, että aivot tarvitsevat hiilihydraatteja. Ketoosin kautta aivoille saatu glukoosi on vain paljon parempaa, kuin valkoisesta sokerista saatu.

Yhdysvaltalainen lääkäri Rollin Turner ”Woody” Woodyatt (s. 3.6.1878 Chicago ja k. 17.12.1953 Chicago) tutki jo 1920-luvulla diabetespotilaita sekä varsinkin nälän ja hiilihydraattien rajoittamisen yhteyttä potilaidensa aineenvaihduntaan. Aina kun keho poltti rasvaa syntyi ketoaineita; elimistössä muodostuu kolmea eri ketoainetta: asetoasetaattia, betahydroksibutyraattia ja asetonia. Nykyään suositellaan ihanteelliseksi betahydroksibutyraatin määräksi veressä 0,5 – 3,0 mmol/l, jos ihminen aikoo pudottaa painoaan. Lääkäri Rollin Turner Woodyatt antoi näille kolmelle aineelle nimeksi ketoaineet. Lääkäri Woodyatt kannatti lämpimästi vähähiilihydraattista sekä runsasrasvaista ruokavaliota diabeteksen hoitomuotona.