Jälleen soittaa Dallapé
Mariano Dallapé (s. 12.5.1846 Cavedine, Trenton maakunta, Itävalta-Unkari ja k. 3.4.1928 Stradella, Lombardia, Italia) oli soitinrakentaja Tirolista, joka vuonna 1876 tuli perustaneeksi harmonikkatehtaan Italian Stradellaan. Mariano Dallapé syntyi Brusinon kylässä Cavedinessa, Etelä-Tirolissa, joka tuohon aikaan oli osa Itävalta-Unkaria. Mariano Dallapé lähti kotiseudultaan 20-vuotiaana työskennelläkseen satamakaupunki Genovassa konelämmittäjänä. Genovan sataman laajennustöissä sattui kuitenkin räjähdysonnettomuus, jonka seurauksena nuori Mariano Dallapé ontui ja menetti työpaikkansa. Tämän vuoksi Mariano Dallapé täytyi palata surullisena takaisin kotiseudulleen. Hänellä kulki mukanaan vanha itävaltalainen diatoninen harmonikka, organetto, ja soittajana hän tienasi harmonikansoitolla rahaa, jolla hän sai maksettua majataloissa ja maaseudun taloissa yömajoituksensa ja syömisensä.
Stradellassa oleskellessaan Mariano Dallapén organetto alkoi vuotaa ilmaa ja jotkut sen sisäosat rikkoutuivat. Murheellisena, mutta toivoaan menettämättä Mariano Dallapé halusi korjata soittimensa aivan itse. Hän onnistuikin korjaamaan soittimensa niin hyvin, että soittimesta tuli lopulta lähes uuden veroinen; soittimen äänestäkin tuli entistä hienostuneempi. Mariano Dallapé ei kuitenkaan tyytynyt vielä siihen. Omaa soitinta korjatessa saamilla ideoilla hän halusi kehittää soitinta vielä lisää. Mariano Dallapé päätyi kehittämään täysin uuden soittimen, jossa oli täysin uusia ratkaisuja tuottamaan rikkaampaa ääntä entiseen verrattuna.
Mariano Dallapé perusti Stradellassa vuonna 1876 perheyrityksen Fabrica Armoniche Mariano Dallapé & Figlio. Harmonikkatehdas on ollut perustamisestaan lähtien saman perheen hallussa. Mariano Dallapén seuraajana toimi hänen oma poikansa, Onorato, joka oli isänsä veroinen soitinrakentaja ja soittaja, mutta hän kuoli isänsä lailla jo vuonna 1928. Tämän jälkeen yrityksen johtoon astui Mariano Dallapén veljenpoika, Giuseppe, joka onnistui samoin säilyttämään ja jalostamaan yrityksen tuotemerkkiä. Vuodesta 1969 lähtien harmonikkatehtaan johdossa ovat toimineet Giuseppen kolme poikaa Mariano, Amleti ja Fabio.
Elokuussa 1925 Helsingin Herttoniemen Kivinokassa perustettiin Dallapé -orkesteri. Dallapé -orkesterin perustajajäseniä olivat Rajamäen poikien -lauluryhmän harmonikansoittaja Martti ”Masa” Kristian Jäppilä (s. 7.10.1900 Helsinki ja k. 22.3.1967 Helsinki), haitaristi ja torikauppias Erkki Majander, laulaja sekä sorvari ja banjonsoittaja Vilho ”Ville” Ilmari Alanko (s. 6.2.1907 Helsinki ja k. 25.5.1931 Helsinki) ja laulaja-rumpali Mauno Johansson. Torikauppias Erkki Majanderin rahoittamin varoin orkesterin haitaristeille hankittiin syksyllä 1925 italialaiset Dallapé & Figlio -merkkiset harmonikat ja orkesteri nimettiin niiden mukaan Jazz Dallapéksi.
Jo vuonna 1926 Martti Jäppilä löysi Cuba-ravintolan orkesterista ksylofonisti Eino Kullervo Katajavuoren (vuoteen 1906 Ehnberg, s. 1.12.1905 Helsinki ja k. 9.4.1984 Helsinki) ja saksofonisti Helge Pahlmanin (s. 10.5.1911 Helsinki ja k. 7.8.1976 Helsinki), jotka liittyivät samoin Dallapé -orkesteriin ja he olivat vuosikymmeniä orkesterin kantavia voimia. Vuosina 1927-1928 Dallapé -orkesterissa soittivat Aleksanteri Kallio (harmonikka) ja Hannes Nurminen (viulu). Vuosina 1928-1929 orkesteriin liittyivät Paavo ”Pauli” Toimi Impivaara (saksofoni, harmonikka ja trumpetti, s. 3.3.1908 ja k. 24.5.1982) sekä Paavo Alvar Raivonen (saksofoni ja harmonikka, s. 24.9.1909 Kuorevesi ja k. 24.6.1981 Tukholma) jälleen pitkäaikaisiksi jäseniksi.
Dallapé -orkesterin ensimmäiset levytykset tehtiin vuonna 1929 Helsingissä Ravintola Mikadossa, osoitteessa Mannerheimintie 6:n toisessa kerroksessa. Mikadoa ennen vuosina 1927-1932 samassa paikassa toimi Café Pagodin. Talon tunnettiin myös ns. Uuden Suomen talona aikana, jolloin lehden pääkonttori ja toimitus majailivat talossa. Ensimmäiset levytykset tehtiin Polyphon-levymerkille sekä myös Homocord-levymerkille. Orkesterin johtaja Martti Jäppilän työparina orkesterin toimistolla työskenteli trumpetisti ja säveltäjä Valto Tynnilä (s. 19.1.1904 Anjala ja kadonnut 16.2.1940 Metsäpirtti, ja julistettu kuolleeksi). Tämä työpari teki paljon kappaleita eli tuon ajan isku-sävelmiä. Valto Tynnilän salanimiä olivat mm. Ola Allan, Walter Rae ja Vale Tynys.
Edelleen vuoden 1929 aikana Dallapé -orkesteri levytti Berliinissä peräti 50 kappaletta Kansanorkesterin nimellä ja levytyksillä lauloivat tuolloin näyttelijä, teatterinjohtaja ja laulaja-sanoittaja Aarne Matias Salonen (s. 18.2.1900 Tampere ja k. 24.8.1974 Helsinki) sekä näyttelijä-laulaja Urho Olavi Walkama (alk. Valkama, s. 25.2.1916 Helsinki ja k. 11.7.1974). Keväällä 1930 Dallapé -orkesteri levytti jälleen Berliinissä Homocord studiossa ja tällä kertaa laulajina olivat Ville Alanko ja Hannes Kettunen (s. 27.11.1898 ja k. 11.11.1961). Pian tämän jälkeen Dallapé -orkesteri matkusti Puolan Varsovaan Syrena-yhtiön studiolle levyttämään äänilevytuottaja ja laulaja Niilo Erik Saarikon (s. 31.8.1898 Turku ja k. 27.1.1979 New York) Columbus-levymerkille 20 kappaletta. Nämä levytykset tapahtuivat Rajamäen poikain orkesterin nimellä ja levylaulajina loistivat Ville Alanko, näyttelijä, teatteriohjaaja ja teatterinjohtaja Kaarlo Armand Kytö (s. 22.2.1902 Helsinki ja k. 17-12-1985 Pori) ja näyttelijä-laulaja sekä elokuvaohjaaja Yrjö Johannes Haapanen (s. 21.4.1907 Helsinki ja k. 26.6.1982 Helsinki). Dallapé -orkesteriin liittyi syksyllä 1930 sousafonisti ja sovittaja Eero Lindroos (vuodesta 1945 Lauresalo, s. 31.1.1908 Tuusula ja k. 3.8.1996 Helsinki).
Marraskuussa 1930 Dallapé -orkesteri levytti jälleen kerran Berliinissä Homocord-studiolla ja laulajina olivat Ville Alanko, Hannes Kettunen ja Veli Lehto (oik. Viljo Leopold Lehtinen, s. 1.12.1904 Turku ja k. 19.7.1965 Turku). Tässä levytyksessä käytettiin ensimmäisen kerran Eero Lindroosin tekemiä sovituksia ja Dallapé -orkesterin soittotyyli vakiintui sellaiseksi, kun se 1930-luvun alussa oli. Dallapé -orkesteri solmi vuonna 1930 pitkäaikaisen levytyssopimuksen PSO:n kanssa. Laulaja Ville Alangon varhaisen kuoleman jälkeen vuonna 1931 orkesterin solistiksi astui Lennart Mathias ”Matti” Jurva (vuoteen 1933 Jurvanen, s. 29.4.1898 Helsinki ja k. 16.9.1943 Helsinki).
Syksyllä 1931 perustettiin sekä rekisteröitiin aatteellinen yhdistys, Dallapé -orkesteri ry, joka loi mahdollisuuden liiketoimintaan sekä pienimuotoiseen veronkiertoon eri yhteyksissä. Samoin vuonna 1931 Dallapé -orkesteri teki historiansa ensimmäisen kesäkiertueen laulusolistinaan Matti Jurva. Kesällä 1932 tehtiin jo toinen Suomi -kiertue; kolmen ja puolen kuukauden aikana kiertue kulki Itä-Suomea Kemijärvelle saakka ja palasi sieltä pitkin länsirannikkoa takaisin Helsinkiin. Kiertueen aikana orkesteri soitti 95 keikkaa eri paikoissa. Orkesterissa soittivat tuolloin Martti Jäppilä, Helge Pahlman, Eino Katajavuori, Paavo Impivaara, Eero Lindroos ja Matti Jurva sekä hiljan orkesteriin liittyneet Viljo ”Vili” Vesterinen (haitari, s. 26.3.1907 Terijoki ja k. 18.5.1961 Helsinki) ja Mauno Jokinen (viulu). Orkesterin kanssa esiintyi myös joillakin keikoilla yhdessä kuplettilaulaja Rafael ”Rafu” Gustaf Johan Ramstedt (s. 14.6.1888 Turku ja k. 26.1.1933 Helsinki), joka oli Johan Alfred Tannerin (s. 16.3.1884 Artjärvi ja k. 27.5.1927 Rautalampi) keralla Suomen tunnetuimpia kuplettilaulajia 1910- ja 1920-luvuilla. Dallapé -orkesterin konserttimusiikkiosuuden ohjelmassa soittivat Vili Vesterinen, Eino Katajavuori sekä Helge Pahlman.
Kesällä 1933 Dallapé -orkesteri teki historiansa suurimman kesäkiertueen, lähes neljä kuukautta kestäneen ja 111 keikka sisältäneen kiertueen. Konserttikiertue noudatti lähes samoja reittejä kuin edellisen vuoden kesäkiertue. Tuoreina tulokkaina orkesteri sai vahvistuksena laulaja A. Aimon (oik. Aimo Vilho Johan Andersson, s. 16.4.1911 Mäntsälä ja k. 16.12.1963 Kerava), pianisti Asser Fagerströmin (s.27.7.1912 Helsinki ja k. 6.10.1990 Helsinki), rumpali Jomi Leinon, pasunisti Nils Lindforsin ja trumpetisti Vilho Alvar ”Allu” Kososen (s. 17.7.1908 Kuopio ja k. 17.4.1965 Helsinki). Alvar Kosonen toimi orkesterin johtajana sekä sovitti kappaleita orkesterin soitettavaksi.
Eräs orkesterin näyttävimpiä esiintyjiä oli amerikansuomalainen klarinetisti-saksofonisti Wilfred H. ”Tommy” Tuomikoski (s. 27.4.1907 Quincy, Massachusetts, Yhdysvallat ja k. 29.11.1937 Yhdysvallat). Hän saapui vuonna 1926 Helsinkiin s/s Andanialla, jonka laivaorkesterissa hän soitti. Tuomikoski soitti The Andania Yenkees -yhtyeessä muutaman viikon ajan tilausravintola Royalissa, Oopperakellarin yläkerrassa. Orkesteri soundi oli niin uutta improvisoituine sooloineen, että suomalaismuusikot – mm. Malmsténin veljekset - kävivät pääkaupungissa kuuntelemassa tätä soittoa ja imivät siitä vaikutteita. Tuomikoski soitti Suomeen jäätyään Zamba -orkesterissa Kaivohuoneella, vuodesta 1930 lähtien Klaus Salmen Ramblers -orkesterissa ja loppuvuodesta 1933 lähtien Dallapé -orkesterissa. Tuomikoski oli orkesterin show-mies, hän opetti soittajia myös julkasten saksofonisteille oppikirjankin. Henkilönä hän oli hurmuri, hyvä seuramies, mutta myös perso alkoholille. Orkesteri joutui häntä ”paimentamaan” niin paljon, että lopulta Martti Jäppilä kyllästyi ja antoi potkut Tuomikoskelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti