Säveltäjä Richard Strauss (2. osa)
Richard Strauss otti hoitaakseen vuonna 1919 Wienin valtionoopperan johtamisen yhdessä itävaltalaisen kapellimestari Franz Schalkin (s. 27.5.1863 Wien ja k. 3.9.1931 Edlach) kanssa. Vain hieman myöhemmin Strauss johti oopperatalossa jo uuden oopperansa, Die Frau ohne Schatten. Ohjaaja Max Reinhardtin ja Hugo von Hofmannsthalin aloitteesta – jota Strauss oli tukenut yhdessä lavastussuunnittelija Alfred Rollerin ja Franz Schalkin kanssa – oli perustettu Salzburgiin festivaali, jonka Strauss ystäviensä kanssa toteutti ensimmäisen kerran vuonna 1920. Ensiesityksessa oli Hugo von Hofmannsthalin näytelmä, Jedermann. Seuraavana vuonna lisättiin Salzburgin festivaaleille konsertteja ja vuonna 1922 Richard Strauss johti festivaaleilla Don Giovannin.
Strauss lopetti työskentelynsä Wienin valtionoopperassa vuonna 1924 ja näin hänelle jäi enemmän aikaa johtaa kotimaassaan ja ulkomailla sekä säveltää lisää teoksia. Nyt hän kirjoitti mm. oopperat Intermezzo, Egyptiläinen Helena, Arabella, Hiljainen nainen, Daphne, Rauhanpäivä, Danaen rakkaus ja Capriccio. Kun kansallissosialistit nousivat valtaan, he onnistuivat saamaan kansainvälisesti tunnetun säveltäjä Richard Straussin sidottua omiin kataliin tarkoituksiinsa. Kolmannen valtakunnan kansallissosialistit tekivät musiikista poliittisen instrumentin toiminnassaan. Strauss nimitettiin 15.11.1933 Reich Chamber of Musicin presidentiksi. Kapellimestari Arturo Toscaninin jälkeen Strauss otti vastatakseen Bayreuthissa Parsifalista. Häneltä saatiin myös allekirjoitus Goebbelsin taiteilijoille junailemaan adressiin, jossa pyydettiin Saksan kansaa vahvistamaan, että valtakunnankanslerin ja valtakunnanpresidentin virat yhdistettäisiin Führerin hoitoon.
Gestapo sieppasi Richard Straussin 17.6.1935 kirjailija Stefan Zweigille lähettämän kriittisen kirjeen, jonka johdosta Strauss joutui eroamaan Reich Chamber of Musicin puheenjohtajan toimestaan. Kansainvälinen olympiakomitea tilasi vuonna 1932 Straussilta olympiahymnin ja vuoden 1936 kesäolympialaisten avajaisiin Strauss sävelsi avausmusiikin, joka perustui Robert Lubahnin tekstiin. Strauss omisti 3.11.1943 miehitetyn Puolan kuvernöörille, Hans Michael Frankille (s. 23.5.1900 Karlsruhe ja k. 16.10.1946 Nürnberg) laulun, johon hän oli itse kirjoittanut myös sanat. Elokuussa 1944 kansallissosialistit lisäsivät Richard Straussin nimen kolmen tärkeimmän muusikon erikoislistalle.
Richard Straussin roolista kansallissosialistien valtakaudella on jatkuvasti kiistelty. Toisten mielestä Strauss oli täysin epäpoliittinen henkilö, joka ei koskaan tehnyt kritiikittömästi yhteistyötä vallanpitäjien kanssa. Toiset taas pitivät Richard Straussia Reich Chamber of Musicin presidenttinä vuosina 1933-1935 virallisen natsi-Saksan edustajana tehtävässään. Strauss ei koskaan tätä tehtävää tavoitellut, mutta ei toisaalta torjunutkaan sitä. Tiedossa on myös Straussin kirjeissä ja päiväkirjoissa esiintyvät kirjoitukset, joissa hän osoitti halveksuntaa kansallissosialismia kohtaan. Natsien kulttuuripolitiikasta hän lohkaisi näin: ”Uskoisitko, että minua ikinä toimissani ohjaisi ajatus siitä, että olen ”saksalainen”? Luuletko, että Mozart tiedosti ”arjalaisuutensa” säveltäessään? Minulle on olemassa vain kahdenlaisia ihmisiä: lahjakkaita ja lahjattomia.”
Strauss auttoi kuitenkin useita juutalaisia taiteilijoita, kuten mm. saksalais-juutalaista pianisti, säveltäjä ja kapellimestari Bruno Walteria (s. 15.9.1876 Berliini ja k. 17.2.1962 Beverly Hills) ja kirjailija Stefan Zwigia. Strauss mm. vaati, että Zweigin nimi painettiin ohjelmalehtiseen ja julisteisiin, jolloin Hitler protestoi esitystä ja pysyi sieltä poissa. Straussin miniä, Alice, oli myös juutalainen ja siten Straussin lapsenlapsia pidettiin juutalaisina Nürbergin lakien mukaan. Straussin kirjeenvaihdosta on selvästi nähtävissä, että hän oli taitamaton toimissaan poliitikkojen kanssa sekä naiivi.
Jotkut kansallissosialistit pitivät Richard Straussia korkeassa arvossa, mutta propagandaministeri Paul Joseph Goebbels (s. 29.10.1897 Rheydt ja k. 1.5.1945 Berliini) piti Straussia hyvin ongelmallisena henkilönä; tämä käy selvästi ilmi Goebbelsin jäljiltä säilyneistä muistiinpanoista. Sodan päättymisen jälkeen Richard Strauss julistettiin automaattisesti syylliseksi denatsifikaatiolain perusteella, mutta hänet kuitenkin vapautettiin syytteistä vuonna 1948.
Säveltäjä Richard Straussin elämän viimeiset vuodet kuluivat sairastellessa ja kylpylävierailuissa. Sodan jälkeen Strauss asui väliaikaisesti Sveitsissä. Hänen viimeisiä sävellyksiään olivat Metamorfoosi 23 jousisoittimelle – sävelletty 13.3.1945-12.4.1945 ja kantaesitetty 25.1.1946 Zürichissä -, konsertto oboelle ja orkesterille sekä neljä viimeistä laulua. Straussilla ja hänen vaimollaan ei ollut pysyvää osoitetta Sveitsissä ja heitä kiusasivat taloudelliset vaikeudet. Onneksi kuitenkin heidän sveitsiläiset ystävänsä auttoivat heitä taloudellisesti. Strauss palasi vuonna 1949 takaisin Garmischiin. Münchenissä Strauss johti 85-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi viimeisen kerran Rosenkavalierin toisen näytöksen finaalin Prinzregententtheaterissa sekä kuutamomusiikkiaan Funkhausissa Münchenissä heinäkuussa 1949.
Richard Strauss kuoli 8.9.1949 Garmischissa ja vain muutamaa päivää myöhemmin hautajaiset olivat Münchenin Ostfriedhofin krematoriossa. Uurnaa säilytettiin monta vuotta Straussin huvilassa ja vasta myöhemmin perhe laski uurnan sukuhautaan Garmischin hautausmaalle. Richard Straussin sävellystuotanto oli laaja: laskentatavasta riippuen 60-70 orkesteriteosta, 70-90 kamarimusiikkiteosta, yli 200 laulua – joista vähintään 15 orkesterilauluja – 27 kuoroteosta ja 15 oopperaa. Richard Strauss oli hyvin merkittävä kulttuurivaikuttaja yhteiskunnassa. Vaikka hän oli itse äitinsä suvun varallisuuden vuoksi taloudellisesti itsenäinen, hän teki paljon työtä säveltäjien ja muusikoiden aseman kohentamisen eteen. Hän ajoi säveltäjille parempia palkkioita ja halusi, että säveltäjien palkkioita voisi verrata asianajajien tai lääkäreiden palkkioihin. Tämän vuoksi Straussia syytettiin myös pahantahtoisesta ahneudesta.
Tavoitteitaan puolustaakseen Strauss tuki vuonna 1898 yhdessä säveltäjä Hans Sommerin (s. 20.7.1837 Braunschweig ja k. 26.4.1922) ja Friedrich Röschin (1862-1925) kanssa säveltäjäosuuskunnan perustamista. Hans Sommerin ajatuksen mukaan myös sävelteoksista, jotka eivät ole enää tekijänoikeudella suojattuja, pitäisi suorittaa korvaus ja niiden tuotot menisivät nuorille tai vähävaraisille säveltäjille. Strauss oli yksi puheenjohtajista 14.1.1903 perustetussa Genossenschaft Deutscher Tonsetzerissä. Hän oli myös perustamassa 1.7.1903 Ansalt for Musical Performance Rights (AFMA)-yhdistystä, joka oli tekijänoikeusyhdistys GEMA:n edeltäjä.
Richard Straussin mieluisinta ajanvietettä oli korttipeli ja vuoristossa vaeltelu. Hän eli varakkaan baijerilaisen porvarin elämää, turvallista sekä tasapainoista. Tästä poikkesi ainoastaa toisen maailmansodan aika, jolloin hän oli huolissaan perheensä ja ystäviensä turvallisuudesta. Richard Strauss oli myös sikäli hyvin poikkeuksellinen säveltäjä, että hän ei koskaan kokenut säveltäessään teoksiaan suurta luomisen tuskaa. Strauss sävelsi teoksensa hyvin nopeasti ja kivuttomasti. Häntä harmitti suunnattomasti, jos teos viivästyi librettojen valmistumisen kestäessä. Straussin vaimo, laulajatar Pauline de Ahne tunnettiin kiivaasta luonteestaan ja hän piti myös avimiehelleen kovaa kuria. Heidän avioliittonsa oli kuitenkin onnellinen ja Pauline toimi usein inspiraation lähteenä miehelleen, varsinkin teoksissa Ein Heldenleben ja Sinfonia Domestica. Vuonna 1897 heidän avioliitosta syntyi poika, Franz Strauss.
Richard Straussin perhe asui vuodesta 1908 Garmisch-Partenkirchenissä, jonne hän rakennutti suuren huvilan Salome-oopperallaan ansaitsemillaan rahoilla. Kapellimestarityönsä vuoksi Strauss joutui kuitenkin matkustamaan paljon Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Merkittäviä kaupunkeja Richard Straussin musiikkiuralla olivat Berliini, Dresden ja Wien. Synnyinkaupungissaan Münchenissä Straussa ei sen sijaan viihtynyt. Richard Straussin sävelteokset kuuluvat yhäti maailman orkestereiden ja oopperatalojen vakio-ohjelmistoon joka puolella maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti