Tyrvään Pappila (2. osa)
Seppo Heikinheimo päätyi konserttiarvioissaan usein joko ylistäviin tai täysin tyrmääviin arvioihin. Hän toimi 1970-luvun vaihteessa monia vuosia Helsingin kaupunginorkesterin määräaikaisena intendenttinä ja oli mukana perustamassa Mikkelin musiikkijuhlia, jonka kannatusyhdistys perustettiin vuonna 1991. Seppo Heikinheimolla oli huvila Hirvensalmella. Seppo Heikinheimo teki itsemurhan toukokuussa 1997 helsinkiläisessä hotelli Pasilassa. Postuumisti ilmestyneessä omaelämäkerrassaan, Mätämunan muistelmat, hän kertoo tehneensä päätöksen itsemurhastaan saman vuoden maaliskuussa. Hänen syitään itsemurhaan olivat mm.: pesäpallo-otteluissa soitettava musiikki, jonka vuoksi otteluissa ei voinut käydä, hänen surkimukseksi kutsumansa Martti Ahtisaaren valinta Suomen presidentiksi sekä Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen ilmapiiri, jonka Heikinheimo mainitsi muuttuneen epämiellyttäväksi. Hän kertoi myös musiikkikirjojen ja elämäkertojen kirjoittamisen käyneen turhaksi lukijoiden puuttumisen takia.
Karl Abiel Heikell (1846-1919) toimi Tyrvään kirkkoherrana vuosina 1904-1919.
Sodan jälkeen rakennustarvikkeista oli pulaa ja rakentaminen oli kallista. Pappilan uudelleen rakentamista pohtimaan nimitettiin toimikunta, joka kutsui rakennusmestari Heikki Tiitolan Tampereelta tutkimaan palaneen pappiulan tonttia ja tekemään siitä suunnitelmia. Osittain vaurioitunut kivinavetta päätettiin korjata ja uuden pappilan paikaksi valittiin palaneen pappilan tontti, jolloin palaneen talon perustuksia voitiin hyödyntää. Palamatta jääneet luhtirivi, sauna pesutupineen ja aitta säilytettiin. Uuden pappilan rakentamiseksi päätettiin järjestää ylimääräinen kirkollisveron keräys. Tästä eräs seurakuntalainen kuitenkin valitti tuomiokapituliin ja kerätyt rahat jouduttiin palauttamaan. Lopulta pappilan uudelleen rakentamiseen haettiin 600 000 markkaa lainaa sisällissodan tuhojen korjaamiseen perustetulta rahastolta.
Pappilan rakennustyöt aloitettiin keväällä 1922
Rakennusmestari Tiitola oli tehnyt piirustukset uusklassismia edustavasta kivipappilasta, jonka rakennuskustannukset olivat hänen mukaansa selvästi halvemmat kuin vastaavan puupappilan. Seurakunnan taloudesta vastaava Herman Salli taas ehdotti, että pappila rakennettaisiin puusta, mutta arkisto tehtäisiin tulenkestävästä materiaalista. Sallin laskelmien mukaan puupappila olisi tullut selvästi kivipappilaa edullisemmaksi. Eri vaihtoehtoja vertailtiin perusteellisesti ja lopulta päätettiin valita Heikki Tiitolan ehdotus ja rakentaa nykyinen Tyrvään pappila tiilestä. Pappilan rakennustyöt aloitettiin keväällä 1922 ja jo loppuvuodesta asukkaat pääsivät muuttamaan sisään uuteen pappilaan.
Rakennusmestari Heikki Tiitola (s. 3.8.1874 Kangasala ja k. 18.9.1952) valmistui rakennusmestariksi teollisuuskoulusta vuonna 1895. Tiitolan vanhemmat olivat maanviljelijä Kaarlo Tiitola ja Maria Kristiina Uotila. Heikki Tiitola oli Tampereen kaupungin kunnallisraatimies vuosina 1926-1944, Tampereen rahatoimikamarin jäsen vuosina 1913-1918 ja Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen vuosia 1921-1926. Tiitola sai kunnallisneuvoksen arvon vuonna 1930. Rakennusmestari Heikki Tiitolan tuotanto käsittää julkisia rakennuksia ja yksityisiä asuintaloja. Tiitolalla oli samoin merkittävä kunnallispoliittinen ura Tampereen kaupunginvaltuustossa. Heikki Tiitolan pojat Risto, Martti, Jaakko, Matti ja Jussi pelasivat jääkiekon SM-sarjaa Ilveksessä ja muissa seuroissa.
Rakennusmestari Heikki Tiitolan suunnittelemia kohteita Tampereella ovat mm. Tampereen työväentalo (1900), Koulukadun päiväkoti (ent. lääkäreiden sairaala 1904), Hämeen Pohjan talo (1909), Ososen talo (1910), Tampereen VPK:n talo (1910), Elokuvateatteri Petit (1911), Attilan kenkätehdas Yliopistonkatu 38 (1915), Pispan koulu (1915), ”Kilometritalo” Pyynikinrinne (1923), As Oy Erkkilän-Aukee Aleksanterinkatu 6. Toisaalle Suomeen rakennusmestari Heikki Tiitola suunnitteli mm. kohteita, kuten Kiviniemen tilan päärekennus Jämsässä (1899), Siuron rukoushuone (sittemmin kirkko, Nokia 1910), Kajaanin Puutavara Osakeyhtiön pääkonttori (1912), Voipaalan päärakennus Valkeakoskella (1912), Rauman Osuuskaupan leipomorakennus (1913), Korkeakosken Kenkä- ja Nahkatehtaan laajennus Juupakoskella (1915), Ruoveden kunnantalo (1915), Satanahka Oy Kiukaisissa (1919), Halkivahan rukoushuoneen laajennus Urjalassa kirkoksi sekä kellotapuli (1923-1926), Poikeluksen koulu Kurussa (1924), Kangasalal Yhteiskoulu Kangasala (1925), Kangasalan Suinulan koulu (1925), Vehoniemen matkailumaja ja ravintola Kangasala (1928-1929), Kuivannon rukoushuone Orimattilassa (sittemmin kirkko 1930), Villilän kartanoalueen asuinrakennus Nakkilassa (1935), Kansallis-Osake-Pankin toimitalo Pakkahuoneenkatu 20 Kemissä (nyk. Kauppakatu 20), Pohjanlinna Kankaanpäässä (1942, paloi 1970).
Tyrvään pappilan asemapiirros 1930-luvun lopulta
Pappilan tontin pohjoisreunalla sijaitsevan navetan ja päärakennuksen välissä sijaitsivat tuparakennus sekä aitta- ja vajarakennukset. Talouspiha sijaitsi erillään virkatalon paraatipihapiiristä. Asemantieltä pihaan johtava tie haarautui tuparakennuksen ja talouspihan suuntaan sekä pappilaan. Pappilan saunan vierestä työntyi pitkälle sisämaahan Moirislahti, jonka keskellä oli Pannukakkusaari.
Uudet tuulet puhaltavat Tyrvään pappilassa
Kirkkoherra Heikel kuoli ennen pappilan valmistumista vuonna 1919. Uuden pappilan ensimmäiset asukkaat olivat lääninrovasti Ludvig Hjalmar Svanberg (s. 11.4.1869 Vehmaa ja k. 20.12.1954 Tyrvää) sekä hänen puolisonsa, Selma Aline o.s. Hilden lapsineen. Kirkkoherra Svanbergin vanhemmat olivat ratsutilallinen, valtiopäivämies Henrik Svanberg (s. 22.12.1826 Vehmaa ja k. 8.1.1900 Vehmaa) ja Eeva Vilhelmina Lindgrén. Svanberg toimi mm. kirkkoherran virka-apulaisena, pitäjänapulaisena ja vt. kirkkoherrana Hausjärvellä vuosina 1894-1902 ja kirkkoherrana Kuortaneella vuosina 1902-1912, Vilppulassa vuosina 1912-1922. Hän sai vuonna 1918 rovastin arvon ja oli myöhemmin myös lääninrovastina. Lisäksi hän toimi kirkkoherrana ollessaan myös tuomiokapitulin asessorina. Rovasti Svanberg kuului marsalkka Mannerheimin esikuntaan ja häntä pidettiin puolustusvoimien kirkollisen työn isänä. Kirkkoherra oli monessa mukana: Vammalan seudun sairaalan hallituksen puheenjohtajana, Tyrvään yhteiskoulun johtokunnassa ja Tyrvään säästöpankin isäntänä.
Rovasti Svanbergin aikana pehtoorina ja autonkuljettajana toimi Kivistön Masa, joka vaimoineen muutti Svanbergin mukana Vilppuilasta Tyrväälle. Masan vaimo, Maiju, toimi pappilan keittäjättärenä. Maijulla oli tiettävästi Tyrvään ensimmäinen afrokampaus, Masa taas oli kova kiroilemaan ja vähän viinaan meneväkin, mitä kirkkoherra ja ruustinna paheksuivat, mutta halusivat silti Masan pitää, koska hän oli hyvä työmies.
Vuonna 1934 kaikki Svanbergin pojat ottivat sukunimekseen äidin äitinsä tyttönimen, Rislakki. Yksi heistä, Ensio Rislakki, työskenteli toimittajana Uudessa Suomessa ja päätoimittajana Suomen Kuvalehdessä. Innokkaana matkailijana tunnetun Rislakin kirjat, kuten matkakirjat yleensäkin, olivat suosittuja sodan jälkeisenä aikana Suomessa, jolloin tavallisilla suomalaisilla ei ollut mahdollisuuksia matkustaa ulkomaille. Rislakki on tunnettu myös näytelmäkirjailijana ja elokuvakäsikirjoittajana. Ension poika, Eero Rislakki on teollinen muotoilija, joka on suunnitellut muun muassa Jopo-polkupyörän.
Kirkkoherra Svanbergin toinen poika, Jaskaksi kutsuttu Einar Rislakki, asui 1920-luvulla perheineen Kanadassa ja työskenteli paperi-insinöörinä. Kolmekymmentäluvun laman myötä työt Kanadassa loppuivat ja Einari palasi Suomeen tuoden mukanaan suuren maailman tuulia. Työttömänä Einari vietti aikaa pappilassa ja rakensi aikansa kuluksi tenniskentän, jota Tyrväällä kovasti ihmeteltiin. Einari Rislakki toi samoin suuren maailman tuliaisina Tyrväälle ensimmäisen auton, T-mallin Fordin.
Kirkkoherra Svanbergin aikana Tyrvään pappila toimi usein vaeltavien kirkonmiesten majapaikkana. Piispalle oli pappilassa varattuna oma huone, joka avattiin vain piispantarkastuksen aikana. Pappilassa järjestettiin myös pohjoismaisten piispojen yhteistapaaminen ja muutenkin pappilan sosiaalinen elämä oli vilkasta.
Suuri remontti Tyrvään pappilassa
Pappila peruskorjattiin 1950-luvulla. Kolmekymmentä vuotta vanhaan rakennukseen asennettiin keskuslämmitysjärjestelmä. Vain eteisen ja ruokasalin uunit jätettiin ennalleen. Vesijohdot uusittiin ja keittiöön rakennettiin kylmiö. Ikkunat ja ovet kunnostettiin. Salien seinät tapetoitiin ja ulkohuoneiden sisäkattoihin viritettiin pinkopahvit. Vuonna 1959 rakennettiin arkkitehti Mirjam Kulmalan suunnitelman mukaisesti talousrakennus, jonka katossa oli kiinalaistyyliset sousevat lappeet. Pappilan sisäkatot laskettiin alas vuonna 1968, jotta lämmitettäviä kuutioita saatiin pienennettyä.
Kirkkoherra Svenbergin seuraajaksi valittiin vuonna 1952 Eino Kolari. Alun perin Kansakoulunopettajaksi opiskellut Kolari valmistui teologian maisteriksi vuonna 1932 ja avioitui samana vuonna opettaja Aino Sarajoen kanssa. Pariskunnalle syntyi tytär, Marketta. Aino-vaimo menehtyi neljän vuoden kuluttua. Eino Kolari teki surutyötään opiskelemalla filosofian maisteriksi. Tämän jälkeen hän avioitui kansakoulunopettaja Saara Valtasaaren kanssa vuonna 1939. Tämäkin avioliitto päättyi vaimon kuolemaan vajaan vuoden kuluttua avioitumisesta. Kolari opiskeli itsensä filosofian lisensiaatiksi ja myöhemmin väitteli tohtoriksi aiheenaan musiikki-instrumentit vanhassa testamentissa. Kolmannen kerran Eino Kolari avioitui vuonna 1944 käsityönopettaja Saara Isomuotian kanssa. Heille syntyi kaksi poikaa, Sakari ja Samuli sekä tytär Mirjami.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti