Tyrvään Pappila herää henkiin
Liekoveden rannassa, Sastamalan ydinkeskustassa on yksi Suomen kauneimmista ja tyylikkäimmistä pappiloista. Tyrvään Pappila yhdistää herkullisen ruuan, taiteen ja elämykselliset tapahtumat ympäri vuoden. Kesäaikaan käytössä on myös vehreä terassi sekä ulkoilma-amfiteatteri.
Tyrvään Pappilan upea historiallinen miljöö, elävä kulttuuri ja herkullinen ruoka tekevät Pappilan vierailijoille käynnistä ainutlaatuisen. Huolella entisöity Pappila palvelee niin ruokailijoita, yksityisiä juhlatarpeita kuin yritysten edustustarpeita. Tyylikkäät tilat tarjoavat upeat puitteet onnistuneisiin juhliin sekä inspiroiviin kokouksiin. Hyvä ruoka ja elämykset vievät mielen ja kielen mennessään.
Ryhmille Tyrvään Pappila järjestää tilauksesta virkistyspäiviä, illanviettoja tai juhlia paketoiden herkullisen ruuan sekä asiakkaan toivoman ohjelman. Samalla Pappilanmäellä sijaitsee myös Pappilan Kivinavetta, missä järjestetään erilaisia tapahtumia ja kesäisin ainutlaatuisia taidenäyttelyitä.
Tyrvään Pappilan keittiömestarit tarjoavat Pappilan vieraille uusia makuelämyksiä ja trendikkäitä menukokonaisuuksia lähituottajien päivän tuoreimmista raaka-aineista. Pappilan viinit ovat omaa maahantuontia Italiasta, Unkarista, Ranskasta ja Espanjasta.
PAPPILAN HISTORIA
Puupappilasta vuonna 1922 valmistuneeksi kansallisromanttiseksi kivipappilaksi ja edelleen huolella entisöidyksi tapahtumatalo Tyrvään Pappilaksi
1889-1901 |
Johannes Bäckin aika: Puupappila Liekoveden rantaan |
1904-1919 |
Carl Abiel Heikelin aika: Puupappila palaa ja nykyisen kivipappilan suunnittelu alkaa |
1922-1951 |
Ludvig Hjalmar Svanbergin aika: Uudet tuulet puhaltavat pappilassa |
1952-1972 |
Eino Kolarin aika: Suuri remontti pappilassa |
1973-1980 |
Timo Kökkön aika: Taistelua verottajan kanssa |
1981-2012 |
Viraston aika |
2014- |
Pappilan uusi elämä |
Puupappila Liekoveden rantaan
Tyrvään seurakunnan kirkkoherran virkatalo on sijainnut 1700-luvulta asti Vammaskosken pohjoispuolella lähempänä Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa. Myöhäiskeskiaikainen harmaakivikirkko on rakennettu noin vuosina 1506-1516 ja se sijaitsee Rautaveden rannalla Kallialan kylän Vanhankirkonniemellä noin kolmen kilometrin päässä Sastamalan keskustaajamasta. Vuonna 1890 kirkkoherra Johannes Bäck ehdotti, että pappila siirrettäisiin Vammaskosken eteläpuolelle, Liekoveden rannalla sijaitsevalle Uossonmäelle, vastapäätä uutta kaksitornista uusgoottilaista tyyliä edustavaa kirkkoa, joka oli valmistunut vuonna 1855.
Tyrvään kirkon suunnitteli Turun kaupunginarkkitehtina vuosina 1829-1859 toiminut Pehr Johan Gylich (s. 1786 Borås, Ruotsi ja k. 3.10.1875 Turku). Kirkossa on istumapaikat 1 000 ihmiselle ja kirkon kolme alttaritaulua – Ristiinnaulitseminen, Kirkastuminen ja Ylösnousemus - ovat Robert Wilhelm Ekmanin (s. 13.8.1808 Uusikaupunki ja k. 19.2.1873 Turku) maalaamia. Tyrvään kirkko on ensimmäinen Suomen kahdesta kaksitornisesta kirkosta; toinen on Helsingin kertaustyylejä edustava Johanneksenkirkko, joka rakennettiin vuosina 1888-1891 ja jonka suunnitteli tukholmalainen arkkitehti Adolf Emil Melander (s. 28.2.1845 Tukholma ja k. 13.3.1933 Tukholma). Tyrvään kirkon urut vaurioituivat tulipalossa helmikuussa 1982 ja niiden tilalle asennettiin vuonna 1986 uudet 30-äänikertaiset urut, jotka on valmistanut Åkerman & Lundin urkurakentamo Ruotsin Knivstassa. Urkurakentamon perusti vuonna 1860 Per Larsson Åkerman (1826-1876) Tukholmassa.
Vanhan pappilan rakennukset olivat huonossa kunnossa, eikä niitä kannattanut korjata. Pappilan siirtämisestä keskusteltiin kiivaasti. Ehdotusta vastustettiin mm. sillä perusteella, että kesällä lypsymatkat pitenisivät, samoin polttopuiden kuljettaminen hankaloituisi. Korkonkokouksessa 26.4.1890 asiasta äänestettiin ja pappilan siirtämistä puoltanut kanta voitti. Piirilääkäri Edvard Otto Stenbäck (s. 26.2.1840 Vaasa ja k. 30.7.1904 Helsinki) – toimi Tyrvään piirilääkärinä vuosina 1884-1896 - laati piirustukset, joiden mukaan Uossonmäelle rakennettiin kaunis puupappila väentupineen ja ulkorakennuksineen. Rakennukset valmistuivat vuonna 1892.
Pappi, valtiopäivämies (1891) ja evankelisen liikkeen johtomies Johannes Bäck (s. 31.10.1850 Uudenkaarlepyyn mlk ja k. 28.1.1901 Tyrvää) toimi Tyrvään kirkkoherrana vuodet 1889-1901. Johannes Bäckin isä oli kansanlääkäri Johan Jakob Bäck (1824-1879). Jo 19-vuotiaana papiksi vihitty Johannes Bäck oli vahvisti mukana Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen toiminassa. Hän toimi pappina Pohjanmaalla Lappajärvellä, jossa hän oppi suomenkielen ja omaksui evankelisen katsomuksen. Sen jälkeen hän pastoroi Vaasassa ja Uudessakaarlepyyssä. Vuosina 1884-1889 Johannes Bäck toimi Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (SLEY) yliasiamiehenä Helsingissä.
Papinvirkansa ohella hän oli voimakas kansansivistystyön harrastaja. Bäckin virkakauden aikana Tyrvään kuntaan perustettiin kolme uutta kansakoulua kunnassa aiemmin olleen yhden koulun lisäksi. Kirkkoherra Johannes Bäck oli tinkimätön raittiusaatteen kannattaja ja tulisieluinen, kiivas saarnamies. Tyrvään kirkkoherrana ollessaankin hän saattoi viipyä vuoden aikana jopa kaksi kuukautta matkoilla. Johannes Bäck kirjoitti monia hartauskirjoja, joista on suomennettu mm. Muukalaisten kotielämä (1887) ja Terveellinen oppi (1892). Lisäksi Johannes Bäck toimitti useiden vuosien ajan Sändebudet- ja Kristillisiä Sanomia-lehtiä. Johannes Bäckin aviopuoliso oli Hilda Charlotta Bäckström ja pojat, Alfred Johannes Bäck (s. 1.9.1872 Lappajärvi ja k. 22.3.1952 Munsala) sekä Jacob Immanuel Bäck (s. 25.5.1876 Vaasa ja k. 7.3.1939 Vöyri), olivat myös pappeja. Äkillisen sairauden murtamana Johannes Bäck kuoli vain 50-vuotiaana ja hänet haudattiin toiveensa mukaisesti Tyrvään hautausmaalle. Bäckin kuoleman jälkeen hänen leskensä ja lapsensa muuttivat Helsinkiin asumaan. Sastamalassa on kirkkoherran muistoksi Johannes Bäckin katu.
Uossonmäen rakennukset puupappilan aikaan: A päärakennus, B pirtti, C puuhuone ja sauna, D karjahuone, E talli ja vaunuhuone, F ulkohuone, G talonväen sauna, H jyväaitta, I sikolätti, K kaivoja, L puutarha.
Puupappila palaa ja nykyisen kivipappilan suunnittelu alkaa
Vain 51-vuotiaana kuolleen Bäckin seuraajaksi valittiin vuonna 1904 evankelis-luterilaisen kirkon pappi, Karl Abiel Heikel (s. 4.11.1846 Oulu ja k. 27.8.1919 Tyrvää), lestadiolainen saarnaaja, joka ennen Tyrväälle siirtymistään toimi kirkkoherrana Kittilässä, Pudasjärvellä ja Jyväskylässä. Karl Heikel oli vuonna 1880 perustetun Kristillisen kuukausilehden päätoimittaja vuoteen 1883 saakka. Karl Abiel Heikel vihittiin papiksi 22-vuotiaana vuonna 1868 ja hän toimi ensin kirkkoherran apulaisena Ylitorniolla. Vuonna 1870 hän siirtyi kirkkoherran armovuoden saarnaajaksi Kittilään ja vuonna 1872 Heikel tuli väliaikaiseksi kirkkoherraksi Sodankylään, josta hän palasi jälleen Kittilään vuonna 1874 vakituiseksi kirkkoherraksi. Heikel siirtyi vuonna 1883 kirkkoherraksi Pudasjärvelle ja sieltä vuonna 1889 Jyväskylän maaseurakuntaan.
Heikel liittyi Tyrväällä vahvasti vaikuttaneen herätyssaarnaaja Frans Willehard Hannulan (s. 4.3.1855 Nakkila ja k. 1.4.1914 Turku) edustamaan suuntaukseen. Heikel kuului ensimmäisellä sortokaudella venäläistämispolitiikan suhteen myöntyvyyssuuntaukseen kirkonmiesten enemmistön tavoin. Karl Abiel Heikel osallistui vuonna 1904 Tyrvään yhteiskoulun perustamiseen. Karl Heikel solmi avioliiton Augusta Hellmanin (1851-1930) kanssa vuonna 1870. Heikelin perheeseen syntyi kaikkiaan 11 lasta, jotka suomensivat vuonna 1906 nimensä Heikinheimoksi. Heikelin poika oli mm. lääkintäneuvos, kansanedustaja ja piirilääkäri Oskari Fredrik Heikinheimo (s. 3.8.1873 Kittilä ja k. 27.3.1950 Helsinki). Kirkkoherran poika, jääkäriluutnantti Jalo Veikko Heikinheimo (s. 3.1.1890 Jyväskylä ja k. 15.11.1972), karkasi salaa isältään jääkärioppiin Saksaan ja palasi sieltä sisallissodan aikana taistelemaan valkoisten riveissä. Tällä lienee ollut osuutta siihen, että 17.4.1918, vain päivää ennen Vammalan kauppalan paloa Tyrvään puupappila tuhoutui tulipalossa täysin. Kirkkoherra Heikel oli sodan kuluessa siirrättänyt kirkonkirjat turvaan Sammaljoelle erään maatalon navettaan. Näin Tyrvään seurakunnan kirkonkirjat pelastuivat palosta huolimatta.
Karl Abiel Heikelin pojantytär oli opettaja ja Naisylioppilaiden Karjala-Seuran johtohahmo, Anna-Liisa Heikinheimo (s. 13.1.1905 Tyrvää ja k. 30.7.2000 Tampere). Anna-Liisan vanhemmat olivat kirkkoherra Veli Abiel Heikinheimo (s. 20.8.1875 Kittilä ja k. 18.11.1948 Perniö) ja opettaja Anna Sofia Drake. Anna-Liisa Heikinheimon pojanpoikansa poika oli musiikkikriitikko Seppo Erkki Sakari Heikinheimo (s. 3.6.1938 Helsinki ja k. 26.5.1997 Helsinki). Seppo Heikinheimo opiskeli pianonsoittoa Erik Tawaststjernan ohjauksessa sekä musiikkitiedettä ja klassista filologiaa Helsingin yliopistossa. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1972 Karlheinz Stockhausenin musiikista. Heikinheimo aloitti työuransa Uudessa Suomessa (1959-1963) ensin valokuvaajana ja sitten toimittajana, mutta maineensa hän loi Helsingin Sanomien musiikkitoimittajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti