Säveltäjä Richard Strauss
Myöhäisromantiikan aikakauden säveltäjä, Richard Georg Strauss (s. 11.6.1864 München ja k. 8.9.1949 Garmisch-Partenkirchen), alkoi säveltää jo kuuden vuoden ikäisenä. Richardin isä, Franz Strauss (1822-1905) toimi Münchenin hoviorkesterin ensimmäisenä käyrätorvensoittajana ja vuodesta 1871 Akatemian professorina. Äiti, Josephine Strauss (1838-1910) lukeutui Münchenin rikkaimpiin perheisiin, sillä perheen varallisuus oli peräisin Joseph Pschorrin (s. 2.6.1770 ja k. 3.6.1841 München) perustamasta olutpanimosta, jonka pitämistä sukulaiset jatkoivat. Kapellimestari Friedrich Wilhelm Meyerilta Richard Strauss sai sävellystunteja. Kaksitoistavuotiaana Strauss sävelsi Opus 1, Juhlamarssin suurelle orkesterille.
Richard Strauss aloitti opinnot vuonna 1882 Münchenin yliopistossa, jossa hän opiskeli filosofiaa ja taidehistoriaa. Pian hän kuitenkin keskeytti omat opintonsa keskittyäkseen täysin omalle muusikon uralle. Straussin ensimmäiset teokset esitettiin Münchenissä vuonna 1883 ja niitä oli johtamassa mm. orkesterikapellimestari Hermann Levin (s. 7.11.1839 Giessen ja k. 13.5.1900 München). Richard Strauss lähti vuonna 1883 taiteilijamatkalle useiden kuukausien ajaksi Dresdeniin ja Berliiniin. Matkan aikana Strauss solmi tärkeitä kontakteja mm. Meiningenin hoviorkesterin kapellimestariin Hans Guido Freiherr von Bülowiin (s. 8.1.1830 Dresden ja k. 12.2.1894 Kairo). Vuonna 1885 Bülow toi nuoren Straussin Meiningenin hoviin kapellimestariksi. Kun Bülow erosi pian sen jälkeen, tuli Straussista hänen seuraajansa lyhyeksi aikaa.
Richard Strauss tapasi Meiningenissä myös säveltäjä Johannes Brahmsin (s. 7.5.1833 Hampuri ja k. 3.4.1897 Wien) ja saksalaisen kauppiaan pojan, viulistin, säveltäjän ja kapellimestari Alexander Ritterin (s. 27.6.1833 Narva ja k. 12.4.1896 München). Richard Strauss oli aikaisemmin säveltänyt Robert Schumannin ja Johannes Brahmsin tyyliin, mutta Ritterin tapaamisen jälkeen Straussin musiikillinen suuntautuminen kääntyi enemmän Wagnerin musiikkiin päin sekä sinfoniseen ohjelmamusiikkiin, joka taas perustui Franz Lisztin sinfonisiin runoihin. Tietoisesti Richard Strauss harjoitteli Alexander Ritterin kehoituksesta Wagnerin orkesterityyliä seuratakseen Richard Wagnerin musiikkinäytelmien säveltäjänä. Richard Strauss allekirjoitti 16.4.1886 sopimuksen kolmanneksi kapellimestariksi ryhtymisestä Court Operassa Münchenissä, kotikaupungissaan.
Jo seuraavana päivänä Strauss lähti Italiaan peräti viideksi viikoksi. Italiasta palattuaan hän alkoi säveltää italialaista neliosaista orkesterifantasiaa, jonka kantaesitys oli Münchenissä hänen johtamanaan vuotta myöhemmin. Tuohon aikaan Strauss sävelsi myös ensimmäisen yksiosaisen ohjelmallisen orkesteriteoksensa, Macbeth, josta on olemassa kaikkiaan kolme versiota. Näitä teoksiaan Strauss kutsui sävelrunoiksi. Richard Strauss löysi oman erehtymättömän tyylinsä sävelrunoissa Kuolema ja kirkastus (1888/1889) ja varsinkin Don Juan teoksessa. Strauss aloitti Richard Wagnerin esimerkin mukaisesti tehdä librettoa ensimmäiseen oopperaansa, Guntram, joka oli keskiaikainen tarina ritarillisuudesta. Tämä ooppera ei kuitenkaan puhutellut suurta yleisöä.
Strauss tapasi vuonna 1887 itävaltalaisen säveltäjä ja kapellimestari Gustav Mahlerin (s. 7.7.1860 ja k. 18.5.1911 Wien) ja nuoren sopraanolaulajan, Pauline de Ahnan; Pauline de Ahnasta tuli Straussin oppilas sekä myöhemmin Straussin aviovaimo, jolle hän sävelsi useita lauluja. Strauss osoitti teoksissaan Aus Italien ja Macbeth hallitsevansa sävellystekniikan ja orkesteroinnin, mutta hänen oma tyyli oli vielä kadoksissa. Vuonna 1895 valmistunut sävelruno, Till Eulenspiegels oli suosittu teos, jota yhä edelleen esitetään paljon. Sen ensiesitys oli Kölnissä vuonna 1895 saksalaisen säveltäjä ja kapellimestari Christoph Adolph Franz Maria Wüllnerin (s. 28.1.1832 Münster ja k. 7.9.1902 Braunfels) johtamana.
Strauss sävelsi vuonna 1888 teoksen Don Juan, jota voidaan pitää hänen ensimmäisenä kypsänä mestariteoksena. Don Juan on sekä rakenteeltaan että orkestroinniltaan hyvin omaperäinen teos. Tämä teos aloitti 1890-luvulla aikakauden, jolloin Richard Strauss sävelsi peräti viisi sävelrunoa lisää. Kuuluisin näistä sävelrunoista on ehdottomasti saksalaisen filosofi Friedrich Wilhelm Nietzschen (s. 15.10.1844 ja k. 25.8.1900) samannimiseen kirjaan perustuva ja sen lukuja noudattava Also sprach Zarathustra vuodelta 1886. Sävelrunon alussa on pitkä ja vaikuttava fanfaari, jota on myöhemmin käytetty esimerkiksi elokuvassa, Avaruusseikkailu 2001. Pian tämän teoksen jälkeen Strauss sävelsi nopeasti Don Quijoten, joka sai ensi-iltansa Frankfurt am Mainissa. Richard Straussista tuli nopeasti hyvin kysytty kapellimestari Euroopassa ja hän hyväksyi mm. kutsun Berliiniin Preussin kuninkaalliseksi hovikapellimestariksi.
Strauss matkusti 4.11.1892 Kreikkaan terveydellisten syiden vuoksi ja sieltä hän matkasi Egyptiin parantelemaan keuhkosairauttaan. Terveysmatkaltaan hän palasi kotiin vasta 25.6.1893. Strauss riitautui kapellimestari Ritterin kanssa ja johti siksi siksi itse Guntram oopperansa ensi-illan Weimarissa 10.5.1894. Samana aamuna Strauss oli kihlautunut tulevan nuorikkonsa, Paulinen kanssa, joka lauloi oopperassa Freihildin roolin. Richard Strauss johti Bayreuthin festivaaleilla ensimmäistä kertaa viisi esitystä Tannhäuserista vuonna 1894, ja Pauline lauloi Elisabethin roolin. Pauline ja Richard menivät avioliittoon 10.9.1894. Myöhemmin Strauss hyväksyi hovin musiikkijohtajan paikan Münchenissä. Tämän tehtävänsä ohessa hän hoiti myös Berliinin filharmonikkoja konserttikauden ajan Hans von Bülowin tilalla, joka oli kuollut helmikuussa 1894.
Berliinissä Richard Strauss debytoi 5.11.1898 Tristan ja Isoldenilla Court Opera Unter den Lindenissä, joka rakennettiin vuosina 1741-1743. Berliinissä hän perusti Tonkünstler Orchestran vuonna 1901 ja hän omistauti ensisijaisesti nykysäveltäjien esityksiin. Strauss myös pyrki parantaa taiteilijoiden yleistä tilannetta ja yhteiskunnallista tunnustusta. Samana vuonna hän alkoi myös General German Music Associationin (ADMV) puheenjohtajaksi. Yhdistys on perustettu 7.8.1861 nykymusiikin edistämiseksi. Berliinin vuosinaan Richard Strauss teki monia matkoja, joista yksi suuntautui Pohjois-Amerikkaan; pitkiä matkoja hän teki myös Kreikkaan ja Italiaan. Edelleen hän teki sävelrunoja, sävelsi oopperoita sekä sai kansainvälisiä voittoja kuten mm. Feuersnotin (1901) ja Salomen (1905 Dresden). Pariisissa Strauss kohtasi runoilija ja kirjailija Hugo von Hofmannsthalin, jonka kanssa he tekivät yhdessä kaikkiaan kuusi oopperaa, mm. Elektran op. 58.
Vuosina 1907-1908 valmistui jugend-arkkitehti Emanuel von Seidlin suunnittelema huvila Garmisch-Partenkicheniin osoitteessa Zoeppritzstaße 42. Straussin perhe muutti taloon vuonna 1908 ja aluksi taloa pidettiin kesäasuntona; hiemaqn myöhemmin talosta tuli perheen vakituinen asunto. Alakerran sisäänkäynnin vasemmallepuolelle jää loggia, jonka vieressä ovat ruokasali ja erkkeri, jossa Strauss harrasti kortinpeluuta. Alakerrasta löytyvät myös kodinhoitohuoneet ja salonki. Richard Straussin työhuone sijaitsee talon alakerrassa myös; arkkitehti suunnitteli huoneen kokonaan kirsikkapuusta ja huoneessa on monia suuria kaappeja, joissa on useita laatikoita. Työhuoneessa on Westfalen-pianoyhtiön Ibachin mittatilaustyönä tehty flyygeli, Hugo Lederin valmistama Straussin rintakuva, Christoph Willibald Gluckin valmistama rintakuva sekä Wilhelm Viktor Krauszin valmistama muotokuva Straussista kapellimestarina. Kirjastossa on historiallisia teoksia ja saksalaisia klassikoita.
Richard Strauss vietti 40 vuotta elämästään Garmisch-Partenkirchenissä. Nykyisin Straussin ihastuttava jugendhuvila Garmischissa on museo ja muistomerkki, joka on omistettu alueella asuneelle kuolleelle suurelle kapellimestarille ja säveltäjälle. Miellyttävä kaksikerroksinen rakennus on jo itsessään hyvin mielenkiintoinen, varsinkin sen viehättävän orielitornin ja hienon kivi- ja kipsijulkisivun ansiosta. Kesäkuun alussa paikkakunnalla pidetään Richard Strauss-festivaali, jossa viiden päivän aikana esitetään Straussin orkesteri- ja kamariteoksia konserteissa. Samoin tarjolla on myös laulu- ja pianokonsertteja sekä luentoja kaupungin tunnetuimmasta asukkaasta.
Richard Straussin oopperat muuttuivat Ruusuritarin jälkeen tyyliltään hillityimmiksi. Capriccio (1942), Straussin viimeinen ooppera on suorastaan vastakohta Salomelle. Se on hyvinkin hienovarainen ja pienimuotoinen tutkielma siitä, mikä on musiikin ja sanojen suhde ooperataiteessa. Monet pitivät hänen teoksiaan jo tuohon aikaan muinaismuistoina, sillä niissä viitattiin kauas taaksepäin musiikin historiaan. Taidemusiikki oli kuitenkin lähtenyt uusille moderneille poluille. Hyvin läheinen aihepiiri Straussille oli antiikin Kreikan mytologia; oopperat Die ägyptische Helena, Daphne ja Die Liebe der Danae perustuvat kreikkalaisiin taruihin. Richard Strauss kutsuikin itseään ”kreikkalaiseksi germaaniksi”. Hän piti hyvin tärkeänä, että säveltäjällä on musiikillisen osaamisensa lisäksi hyvin vankka kirjallinen yleissivistys. Richard Straussin musiikissa vallitsee mielenkiintoinen sukupuoliin perustuva jako; lähes kaikissa Straussin oopperoissa päärooleja laulavat naiset, mutta toisaalta hänen sävelrunonsa päähenkilöt ovat aina miehiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti