Greg Lake
Englantilainen muusikko, tuottaja, laulaja ja lauluntekijä Gregory Stuart Lake (s. 10.11.1947 ja k. 7.12.2016) syntyi Dorsetissa, Parkstonen alueella Poolessa. Hänen isänsä, Harry, oli insinööri ja äiti, Pearl, oli kotiäiti, joka soitti pianoa. Lapsuus Oakdalessa, Poolen esikaupunkialueen asbestielementtitalossa oli hyvin köyhää ja monet talvet olivat hänen muistinsa mukaan kylmiä kotona. Lapsuutensa hän muisti kuitenkin onnelliseksi vanhempiensa kanssa. Köyhyys päättyi, kun hänestä jo 18-vuotiaana tuli miljonääri.
Kymmenen vuoden iässä Greg Lake alkoi kuunnella rock and roll-musiikkia vuonna 1957; ensimmäinen itse ostettu levy oli Little Richardin Lucille. 12-vuotiaana Greg Lake sai oman kitaran, jonka hänelle osti oma äiti. Silloin hän kirjoitti jo ensimmäisen kappaleensa, Lucky Man. Greg Lake kävi kitaratunneilla Don Striken luona; Strikella oli musiikkikauppa Westbournessa. Don Strike opetti Greg Lakelle kitaransoittoa englantilaisen kitaristi Herbert ”Bert” Maurice William Weedonin (s. 10.5.1920 ja k. 20.4.2012) metodien mukaan. Seuraavaksi kitarakseen Greg Lake hankki vaaleanpunaisen Fender Stratocasterin. Lake kävi koulua vuonna 1939 valmistuneessa Henry Harbin Secondary Modern Schoolissa, mutta lopetti koulunkäynnin vuonna 1964. Tuolloin hän työskenteli hetken aikaa Poolen telakalla lastaamassa ja purkamassa laivojen lasteja.
Greg Lake valitsi muusikon uran jo 17-vuotiaana. Omat vanhemmat tukivat häntä nuorena lähettämällä hänelle rahaa ja ruokaa. Ensimmäinen bändi, johon Greg Lake liittyi cover-kappaleiden laulajaksi ja kitaristiksi, oli Unit Four. Vuonna 1965 sekä Greg Lake että basisti Dave Genes jättivät Unit Four-bändin ja muodostivat toisen cover-kappaleita soittavan yhtyeen, Time Checksin. Tässäkään bändissä Greg Lake ei viihtynyt kauan aikaa, vaan vuonna 1966 hän liittyi Shame-yhtyeeseen; hän oli mukana kokoonpanon singlellä Don’t Go Away Little Girl. Varsin lyhyen työskentelyn jälkeen Shy Limbsissä Greg Lake oli hetken aikaa mukana vuosina 1967-1968 The Godsissa, joka oli perustettu vuonna 1965. Tuohon aikaan tässä bändissä soittivat mm. myöhemmin Uriah Heep-yhtyeestä tutut Kenneth William David Hensley (s. 24.8.1945 ja k. 4.11.2020) ja Lee Gary Kerslake (s. 16.4.1947 ja k. 19.9.2020). Bändiä nähtiin paljon Lontoon West Endin Marquee Clubilla. Yhtyeen mennessä studioon vuonna 1968 tekemään levytystä tuli Greg Lakelle erimielisyyksiä luovista musiikkiasioista soittajien kanssa. Ken Hensley on myöhemmin sanonut Greg Laken olleen aivan liian lahjakas heidän bändiinsä tuolloin.
Greg Lake oli jo aikaisemmin tutustunut kitaristi Robert Frippin (s. 16.5.1946) kanssa, joka oli nähnyt Greg Laken esiintyvän Unit Fourin kanssa Poolessa. Robert Fripp perusti vuonna 1967 King Crimson-bändin, joka soitti progressiivista rock-musiikkia. Robert Fripp pyysi Greg Laken King Crimsoniin laulajaksi ja basistiksi. Tästä bändistä alkoi Greg Laken basistin ura. Lake oli mukana yhtyeen debyyttilevyllä In the Court of the Crimson King ja tälle levylle hän kirjoitti myös joitakin sanoituksia. Tuottaja Tony Clarken jätettyä tehtävänsä Greg Lake vielä tuottikin tämän levyn. Levy näki päivänvalon lokakuussa 1969 ja siitä tuli hyvin suosittu. Levyn suosion myötä King Crimson teki kiertueen Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Tällä kiertueella Yhdysvalloissa lämppäribändinä heillä soitti vuonna 1967 perustettu rockyhtye The Nice, jonka perustajia oli Keith Noel Emerson (s. 2.11.1944 ja k. 11.3.2016). Kiertueen aikana Greg Lake ja Keith Emerson ystävystyivät. Emerson oli mukana vuonna 1969 Music from Free Creekin-projektissa, jossa olivat mukana myös kitaristit Eric Patrick Clapton (s. 30.3.1945) ja Geoffrey Arnold ”Jeff” Beck (s. 24.6.1944 ja k. 10.1.2023).
King Crimson palasi kiertueen jälkeen Isoon-Britanniaan vuoden 1970 alussa; Greg Lake suostui vielä olemaan King Crimsonin toisella albumilla, In the Wake of Poseidon, mukana. Huhtikuussa 1970 Greg Lake kuitenkin jätti King Crimsonin ja perusti Keith Emersonin ja rumpali Carl Frederick Kendall Palmerin (s. 20.3.1950) kanssa legendaarisen kokoonpanon, Emerson, Lake & Palmer (ELP). Keith, Greg ja Carl vetäytyivät puoleksi vuodeksi harjoittelemaan ja kasaamaan ohjelmistoa bändin esiintymisiä varten. Heti alusta lähtien Emerson, Lake & Palmer oli hyvin suosittu bändi ja heidän esiintymisensä olivat mahtavia spektaakkeleita isoissa paikoissa suurille yleisömäärille. Yksi heidän ensimmäisiä esiintymisiä tapahtui Isle of Wight-festivaalilla ja se oli suuri menestys. Yhtyeen jäseniä yhdisti kova kunnianhimo tehdä musiikkia; he tulkitsivat klassisia teoksia tunnetuilta säveltäjiltä uusina sovituksina ja tekivät hyvin kunnianhimoista musiikkia perfektionistisesta näkökulmasta.
Vuonna 1971 ilmestyi Emerson, Lake & Palmerilta kokoonpanon debyyttialbumi, jonka tuotti Greg Lake. He saivat nopeasti levytyssopimuksen Atlantic Recordsille. Tälle levylle päätyi myös Greg Laken ensimmäinen sävellys, Lucky Man, jonka hän oli tehnyt jo kouluvuosinaan. Keith Emerson teki bändille merkittäviä rock-sovituksia klassisista sävellyksistä, kuten esim. Johann Sebastian Bachin, Modest Mussorgskyn, Béla Bartókin, Aaron Coplandin, Leoš Janáčekin, Robert Straussin ja Alberto Ginasteran sävellyksistä. ELP:n Trilogy levyllä vuonna 1972 julkaistiin Greg Laken kappale From the Beginning. Keith Emersonilla ja Greg Lakella oli ajan oloon myös erilaisia näkemyksiä musiikista; Laken musiikki oli lähempänä rock-musiikkia, kun taas Emersonin ambitio oli soittaa teknisesti vaativia kappaleita, joita Greg Laken mukaan oli toisinaan myös vaikea laulaa.
Äärimmäisen menestyksen keskellä ELP:n jäsenet päättivät pitää taukoa vuonna 1974, mutta bändiä ei tuolloin vielä lopetettu. Greg Lake käytti nyt vapaa-aikaansa perheen kanssa olemiseen, matkustamiseen ja uusien kappaleiden kirjoittamiseen. Yhtyeen jäsenet viettivät veropakolaisen elämää Sveitsissä, Ranskassa, Kanadassa ja Bahamalla, sillä heidän oleskelunsa Englannissa oli rajoitettu vain kahteen kuukauteen vuodessa. ELP julkaisi maaliskuussa 1977 kaksoisalbumi, Works Volume 1:n, jossa yhtyeen jokainen jäsen sai yhden levypuolen omalle soolomusiikilleen ja yksi levypuoli jäi yhteissoittoa varten. Greg Lake kirjoitti levylle viisi omaa kappaletta, joista C’est la Vie julkaistiin singlenä. Vielä marraskuussa 1977 yhtye julkaisi albumin, Works Volume 2:n.
Emerson, Lake & Palmer julkaisi 17.11.1978 Atlantic Recordsille seisemännen studioalbuminsa, Love Beach-nimisen levyn. Yhtyeen jäsenten välit olivat alkaneet Pohjois-Amerikan kiertueella vähitellen huonontua. Kuitenkin he nauhoittivat levyn materiaalin Nassaussa, Bahaman veroparatiisissa, ja levyn sanoituksista vastasi sanoittaja Peter John Sinfield (s. 27.12.1943). Nauhoitusten valmistuttua Carl Palmer ja Greg Lake poistuivat Bahamalta heti ja jättivät Keith Emersonin viimeistelemään levyn materiaalia Compass Point Studioon. Albumilla ei ollut enää varsinaista tuottajaa Greg Laken lopetettua yhtyeen levyjen tuottamisen; levyn tuotannosta vastasi lähinnä Keith Emerson ja äänittäjinä toimivat Jack Nuber sekä Karl Pitterson. Levyn äänitykset olivat yhtyeen jäsenten kesken melko vaikeita lähinnä Keith Emersonin lisääntyneen huumeidenkäytön vuoksi.
Levyn ilmestyttyä Carl Palmer käytti kaksi kuukautta vielä jäähyväiskiertueen järjestämiseen, mutta yhtyeen erimielisyydet vain jäsenten kesken kasvoivat ja johtivat lopulta koko kiertueen hyllytykseen. Yhtye päätti hajota vuonna 1979 Love Beach-albumin jälkeen. Emerson, Lake & Palmer julkaisi vielä 1990-luvulla kaksi albumillista musiikkia: Black Moon (1992) ja In The Hot Seat (1994). Tähän yhtye käytännössä lopetti esiintymiset ja levyjen teon. Vuonna 2010 yhtye teki yhden 40-vuotisjuhlavuoden keikan Lontoon High Voltagen musiikkifestivaaleilla Victoria Parkissa.
ELP:n hajottua Greg Lake piti usean kuukauden ajan lomaa ennen kuin alkoi jälleen kirjoittaa kappaleita vuonna 1979 tulevalle ensimmäiselle sooloalbumilleen. Lake matkusti Los Angelesiin, jossa hän työskenteli sessiomuusikoiden kanssa levyn materiaalia työstäen. Pian hän huomasi, että materiaalista puuttui persoonallisuutta ja hän päätti perustaa oman bändin. Syyskuussa 1981 julkaistiin materiaalista albumi, Greg Lake, Chrysalis Records-levymerkille. Laken bändi lähti kiertueelle, jonka ensikonsertti oli elokuussa 1981 Reading-festivaaleilla. Bändissä soittivat Greg Laken lisäksi kitaraa Robert William Gary Moore (s. 4.4.1952 ja k. 6.2.2011), rumpuja Ted McKenna, kosketinsoittimia Tommy Eyre ja bassoa Tristram Margetts. Tämän kiertueen taltioinneista julkaistiin live-albumi vuonna 1995, King Biscuit Flower Hour Presents Greg Lake in Consert.
Heinäkuussa 1983 julkaistiin Greg Laken toinen sooloalbumi, Maneuvers. Levyn ilmestymisen jälkeen Lake ei lähtenyt bändeineen kiertueelle mainostamaan albumia, vaan hajoitti pian yhtyeensä ja jätti samalla levy-yhtiönsä. Myöhemmin haastattelussa Lake paljasti, että häntä painostettiin kirjoittamaan kappaleita, jotka soisivat radioissa. Haastatteluissa Greg Lake kehui myös oman bändinsä soittajia, kuten esim. Gary Moorea ja Tristram Margettsia. Gary Moore sai sen jälkeen oman levytyssopimuksen Virgin Recordsin kanssa. Moore kuoli sydänkohtaukseen aamulla 6.2.2011 Espanjan Esteponassa hotellissa. Sydänkohtauksen aiheutti korkea alkoholipitoisuus hänen kehossaan; Gary Moorella oli vakava alkoholiongelma elämänsä viimeisinä vuosina. Mooren hauta sijaitsee St. Margaretin kirkkomaalla Rottingdeanissa Englannin etelärannikolla.
Carl Palmer pyysi ystäväänsä Greg Lakea lokakuussa 1983 hetkeksi Palmerin yhtyeeseen, Asia, paikkaamaan John Kenneth Wettonia (s. 12.6.1949 ja k. 31.1.2017) Aasiassa, Japanin Tokiossa. Vuonna 1986 Greg Lake ja Keith Emerson päättivät koota ELP-kokoonpanon uudestaan albumin äänitystä varten. Carl Palmer ei ollut tähän projektiin käytettävissä oman Asia-kokoonpanonsa vuoksi, joten Emerson ja Lake tekivät yhteistyötä rumpali Cozy Powellin (oik. Colin Trevor Flooks, s. 29.12.1947 ja k. 5.4.1998) kanssa. Uuden albumin nimeksi tuli muusikoiden mukaan Emerson, Lake & Powell.
Greg Lake kiersi Ringo Starr & His All-Starr Bandin kanssa vuonna 2001 kiertueella. Vuonna 2003 Greg Lake soitti bassoa The Who-yhtyeen kappaleella Real Good Looking Boy. Bändin oma basisti, Giuseppe Henry ”Pino” Palladino (s. 17.10.1957) oli tuolloin kappaleen levytyksen aikana kiertueella ja Lake tuurasi häntä levytyksessä. Vuonna 2005 Greg Lake kiersi Greg Lake Bandin kanssa kiertueella Saksassa ja Englannissa. Bändiin kuuluivat nyt David Arch koskettimissa, Florian Opahle (s. 1983) kitarassa, Trevor Barry bassossa ja Brett Morgas rummuissa. Vuonna 2009 Greg Lake oli vierailijana Trans-Siperian Orchestran albumilla Night Castle.
Keith Emerson ja Greg Lake tekivät vuonna 2010 akustisen maailmankiertueen esittäen ELP:n kappaleita kiertueella. Heinäkuussa 2010 Emerson, Lake & Palmer soitti viimeisen yhteisen keikkansa High Voltage-festivaaleilla Lontoossa yhtyeen 40-vuotispäivän muistoksi. Esiintyminen taltioitiin CD-, DVD- ja Blu-ray-muodoissa nimellä high Voltage. Greg Lake halusi jatkaa kiertueelle kokoonpanon kanssa, mutta muut yhtyeen jäsenet eivät halunneet.
Greg Lake teki vuonna 2012 Songs of a Lifetime-kiertueen. Kiertueella oli mukana kappaleita hänen omalta uraltaan sekä hänen lempiartistiensa kappaleita, kuten esimerkiksi Elvis Presleyn ja Johnny & The Piratesin kappaleita. Tämä kiertue päättyi joulukuussa 2012 ja seuraavana vuonna Lake tuotti kiertueen materiaalista live-albumin, Songs of a Lifetime ja vuonna 2017 julkaistiin postuumisti vielä albumi Live in Piacenza. Jälkijättöisesti julkaistiin myös vuonna 2017 Greg Laken omaelämäkerta, jota hän oli kirjoittanut useita vuosia. Sen oli tarkoitus valmistua jo vuonna 2012 nimellä, Lucky Man.
Greg Lake kuoli haimasyöpään Lontoossa 7.12.2016 vain 69-vuotiaana. Hänen taistelunsa syöpää vastaan oli pitkä ja uuvuttava. Hän oli naimisissa Regina-vaimonsa kanssa ja heillä oli yksi tytär, Natasha. Gregory Lake kuoli noin yhdeksän kuukautta Keith Emersonin kuoleman jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti