Keith Emerson (2. osa)
Emerson, Lake & Palmer julkaisi 17.11.1978 Atlantic Recordsille seisemännen studioalbuminsa, Love Beach-nimisen levyn. Yhtyeen jäsenten välit olivat alkaneet Pohjois-Amerikan kiertueella vähitellen huonontua. Kuitenkin he nauhoittivat levyn materiaalin Nassaussa, Bahaman veroparatiisissa, ja levyn sanoituksista vastasi sanoittaja Peter John Sinfield (s. 27.12.1943). Nauhoitusten valmistuttua Carl Palmer ja Greg Lake poistuivat Bahamalta heti ja jättivät Keith Emersonin viimeistelemään levyn materiaalia Compass Point Studioon. Albumilla ei ollut enää varsinaista tuottajaa Greg Laken lopetettua yhtyeen levyjen tuottamisen; levyn tuotannosta vastasi lähinnä Keith Emerson ja äänittäjinä toimivat Jack Nuber sekä Karl Pitterson. Levyn äänitykset olivat yhtyeen jäsenten kesken melko vaikeita lähinnä Keith Emersonin lisääntyneen huumeidenkäytön vuoksi.
Levyn ilmestyttyä Carl Palmer käytti kaksi kuukautta vielä jäähyväiskiertueen järjestämiseen, mutta yhtyeen erimielisyydet vain jäsenten kesken kasvoivat ja johtivat lopulta koko kiertueen hyllytykseen. Yhtye päätti hajota vuonna 1979 Love Beach-albumin jälkeen. Emerson, Lake & Palmer julkaisi vielä 1990-luvulla kaksi albumillista musiikkia: Black Moon (1992) ja In The Hot Seat (1994). Tähän yhtye käytännössä lopetti esiintymiset ja levyjen teon. Vuonna 2010 yhtye teki yhden 40-vuotisjuhlavuoden keikan Lontoon High Voltagen musiikkifestivaaleilla Victoria Parkissa.
Vuonna 1986 Greg Lake ja Keith Emerson päättivät koota ELP-kokoonpanon uudestaan albumin äänitystä varten. Carl Palmer ei ollut tähän projektiin käytettävissä oman Asia-kokoonpanonsa vuoksi, joten Emerson ja Lake tekivät yhteistyötä rumpali Cozy Powellin (oik. Colin Trevor Flooks, s. 29.12.1947 ja k. 5.4.1998) kanssa. Powell oli entinen Rainbow-yhtyeen rumpali. Uuden albumin nimeksi tuli muusikoiden mukaan Emerson, Lake & Powell. Tämä albumi oli jonkinlainen menestys, mutta se jäi tältä kokoonpanolta kuitenkin ainoaksi levyksi.
Keith Emerson perusti 1990-luvun alussa Stuart Smithin, Richie Onorin, Marvin Sperlingin ja Robbie Wyckoffin kanssa lyhytikäisen kokoonpanon, Aliens of Extraordinary Abilityn. Tämä kokoonpano ei tehnyt koskaan levytyssopimusta, sillä Emersonilla oli edelleen kytkös ELP-yhtyeen kanssa. Emerson, Lake & Palmer levytti vuonna 1991 albumin Black Moon – ilmestyi vuonna 1992 – ja vuonna 1994 albumin In the Hot Seat. ELP teki maailmankiertueen vuosina 1992-1993.
Tämän kiertueen jälkeen Keith Emerson joutui pitämään noin vuoden tauon soittamisestaan oikean kätensä hermoston vuoksi. Emersonilla oli ollut aikaisemminkin kätensä kanssa ongelmia, sillä vuonna 1988 kädestä oli poistettu kysta ja vuonna 1990 siinä oli ollut murtuma. Nämä vuodet merkitsivät Emersonille masennuksen aikaa, sillä samalla oli menossa myös avioero ja kotitalo paloi Sussexissa. Alkoholi myös hänellä elämässä mukana ennen kuin hän psykoterapian avustamana päätti muuttaa Santa Monicaan, Kaliforniaan. Emerson osti Santa Monicasta asunnon vuonna 1994. Vapaa-aikanaan Emerson juoksi maratoneja ja laittoi Harley Davidson-moottoripyöräänsä sekä kirjoitti omaelämäkerran Pictures of an Exhibitionist. Syyskuussa 2010 Keith Emerson joutui välittömästi leikkaukseen, kun rutiininomaisessa kolonoskopiassa paljastui melko vaarallinen polyyppi hänen paksunsuolen alapäässä.
Kaiken aikaa Keith Emerson jatkoi kuitenkin säveltämistä ja pienen tauon jälkeen myös hänen esiintymisensä jatkuivat eri muusikoiden kanssa. Rumpali Carl Palmer lausui Emersonista mm. näin: ”Emerson oli pioneeri ja uudistaja, jonka musiikillinen nerous kosketti meitä kaikkia rockin, klassisen ja jazzin maailmassa”. Musikaalisuudestaan huolimatta Keith Emerson ei koskaan pitänyt itseään rock- tai pop-ikonina, sillä hänen todellinen musiikillinen intohimonsa oli jossain aivan muualla. ”Kotona Emerson joko kuunteli klassista musiikkia tai jazzia. Emme koskaan kuunnelleet rockia”, todisti Keith Emersonin tyttöystävä, tulkki ja graafinen suunnittelija Mari Kawaguchi. ”Hän vihasi sitä, että häntä kutsuttiin rock- tai progressiivisen rock-musiikin tähdeksi, sillä hän halusi tulla tunnetuksi vain säveltäjänä. Hän vain halusi soittaa musiikkia ja olla luonnollinen. Musiikki oli aina hänen päässään, aina. Jopa nukkuessaan, tiesin, että hän ajatteli aina musiikkia. Joskus hän heräsi ja sävelsi musiikkia. Ja kaikki oli niin, niin kaunista”, kertoi Mari Kawaguchi.
Emersonin terveysongelmien jälkeen ELP jatkoi vielä kiertuettaan vuonna 1996; he tekivät mm. menestyksekkään Amerikankiertueen Jethro Tullin kanssa, mutta elokuussa 1998 ELP jälleen hajosi. ELP:n hajottua Keith Emerson uudistui ja osallistui The Nicen kiertueelle vuonna 2002. Kiertueella hän esitti setin ELP musiikkia bändin kanssa, jota vahvisti englantilainen kitaristi-laulaja Dave Kilminster (s. 25.1.1962) Keith Emerson ja Greg Lake tekivät vuonna 2010 akustisen maailmankiertueen esittäen ELP:n kappaleita kiertueella. Heinäkuussa 2010 Emerson, Lake & Palmer soitti viimeisen yhteisen keikkansa High Voltage-festivaaleilla Lontoossa yhtyeen 40-vuotispäivän muistoksi. Esiintyminen taltioitiin CD-, DVD- ja Blu-ray-muodoissa nimellä high Voltage. Greg Lake halusi jatkaa kiertueelle kokoonpanon kanssa, mutta muut yhtyeen jäsenet eivät halunneet.
Keith Emerson jatkoi edelleen soolo- ja soundtrack-työtään 2000-luvulla tultaessa. Vuonna 2002 Emersonilta tuli sooloalbumi, Emerson Plays Emerson, jossa hän soittaa vain pianoa. Emerson soitti myös vuonna 1965 perustetun Pink Floydin kanssa sekä vuonna 1968 perustetun Led Zeppelinin tribuuttialbumilla. Elokuussa 2008 ilmestyi albumi Keith Emerson Band Featuring Marc Bonilla ja levyn ilmestymisen jälkeen Keith Emerson kiersi oman bändinsä kanssa Venäjällä, Baltiassa ja Japanissa elokuusta lokakuuhun 2008. Emersonin bändissä soittivat hänen lisäkseen yhdysvaltalainen kitaristi, laulaja ja säveltäjä Marc Henry Bonilla (s. 3.7.1955), Travis Davis ja Tony Pia.
Japanilainen säveltäjä Takashi Yoshimatsu (s. 18.3.1953 Yoyogi, Tokio) työsti Keith Emersonin kanssa sovituksen ELP:n esittämästä kappaleesta Tarkus, joka esitettiin 14.3.2010 Tokion filharmonisen orkesterin toimesta. Takashi Yoshimatsun tekemää sovitusta on käytetty monissa live-esityksissä ja kahdessa live nauhoituksessa. Keith Emerson aloitti syyskuussa 2011 työskentelyn Helsingissäkin Sibelius-Akatemiassa diplominsa suorittaneen norjalaisen kapellimestari Terje Wik Mikkelsenin (s. 6.4.1957 Drøbak) kanssa. Yhdessä Marc Bonillan ja Keith Emerson Bandin sekä Münchenin radioorkesterin kanssa he tekivät ELP-klassikoista uusia orkesterisovituksia sekä uutta musiikkia. Esityksestä tehtiin The Three Fates-konsertti syyskuun alussa vuonna 2012 ja sen ohjasi norjalainen professori ja muusikko Bjørn Ole Rasch norjalaiselle Simax-levymerkille. Samainen teos esitettiin Englannissa 10.7.2015 Lontoon Barbican Centerissä BBC Concert Orchestran kanssa osana amerikkalaisen insinöörin, Robert Arthur Moogin (s. 23.5.1934 ja k. 21.8.2005) elämän ja työn juhlaa.
Syyskuussa 2013 Keith Emerson debytoi kapallimestarina Orchestra Kentucky of Bowling Green kanssa Kentuckyssa. Keith Emerson johti lokakuussa 2014 omia 70-vuotissyntymäpäiviään South Shore Symphonya Moloy Collegessa Rockville Centerissä, New Yorkissa. Tässä kyseisessä konsertissa oli ohjelmassa myös Emersonin Three String Quartets’in kantaesitys sekä pianisti Jeffrey Biegelin esittämä Keith Emersonin Pianokonsertto nro. 1.
Keith Emerson kuoli 11.3.2016 kotonaan Santa Monicassa, Kaliforniassa. Hän oli kärsinyt masennuksesta ja käyttänyt myös vahvasti alkoholia. Sydänsairauskin oli vaivannut häntä ja ampui itsensä päähän kotonaan. Tyttöystävä Mari Kawaguchi löysi hänet heidän yhteisestä 280 m² kodistaan ja soitti yöllä klo 1.30 poliisit paikalle. Emersonia perfektionistina vaivasi viimeisinä aikoina tuleva Japanin kiertue ja häntä pelotti se, että yleisö joutuisi pettymään hänen soittoonsa.
Keith Emerson sai hautapaikan Lancing and Somptingin hautausmaalta Lancingistä, Länsi-Sussexista. Hänen hautajaisensa olivat 1.4.2016. Keith Emersonin muistokonsertti pidettiin El Rey-teatterissa Miracle Milen alueella Los Angelesissa, Kaliforniassa. El Reyn art deco-rakennus valmistui elokuvateatteriksi vuonna 1936 ja sen suunnitteli arkkitehti Clifford A. Balch (s. 23.6.1880 ja k. 14.12.1963). Teatterin katsomoon mahtuu 771 katsojaa ja salin perällä on myös parveke VIP-henkilöille. Muistokonsertissa esiintyivät mm. Brian Auger, Jordan Rudess, Eddie Jobson, Aaron Emerson, Steve Lukather, Steve Porcaro, Marc Bonilla ja Rachel Flowers. Konsertin DVD-levyn myyntitulot menivät Dystonia Medical Research Foundationille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti