Onko sähköautoilu niin luontoystävällistä kuin väitetään? (2. osa)
Malminetsintä on Suomessa helppoa ja lupajonossa voi päästä maksamalla ohi jonossa, vaikka ministeriön mukaan luvat jaetaan jonon mukaan. Jopa parissa kuukaudessa voi Suomessa saada malminetsintäluvan. Kaivostoiminnan varaus on vain ilmoitusasia. Jos pystyt näyttämään kaivosviranomaiselle uskottavuutesi – viranomainen tarkistaa hyvin harvoin – ja omaatko osaamista tai koulutusta malminetsintään, tai onko sinulla tarpeeksi varoja palkata konsultti malminetsintään, niin varaus myönnetään. Varaus ei ole lupa, se on vain etuoikeus hakea lupaa. Oikeus malminetsintään syntyy malminetsintälupavaiheessa, jonka voi saada melko nopeasti ja kohtuu pienellä rahalla. Kaivosviranomaiset ovat höveleitä ympäristöasioiden suhteen eivätkä he tarkastele kaivoksen soveltuvuutta tai vaikutuksia. Kunnat usein vastustavat malminetsintää, kun he tietävät kunnissa, että kaivos ei sovellu kuntaan. Viranomaiset kuitenkin pakottavat antamaan malminetsintäluvat. Jos kaivosyhtiö onnistuu löytämään esiintymän, on valtion enää vaikea perääntyä vapaakauppasopimusten vuoksia asiasta.
Vapaakauppasopimukset kieltävät syrjinnän. Suomi on nyt neuvottelemassa (ratifiointi) tällaisiin sopimuksiin sitoutumisesta. Kanadan vapaakauppasopimus (Comprehensive Economic and Trade Agreement, CETA) on tässä suhteessa kaikkein vaarallisin. Sijoittajien ja suuryritysten valtaa lisäävän sopimuksen pulmista suurin liittyy ilmastonmuutoksen torjumiseen, sillä Ceta antaa kyllä suosituksia, muttei sido yrityksiä niiden noudattamiseen ja kaventaa hallitusten mahdollisuuksia suojata kansalais- ja ympäristöoikeuksien toteutumista. Eduskunnassa vaadittiin, että kaivoslaki piti hoitaa kuntoon jo edellisen hallituksen aikana, mutta ongelma on edelleen ratkaisematta. Myös Keski-Euroopassa suunnitellaan vanhojen hyljättyjen kaivoksien uudelleen käynnistämistä, kuten Suomessakin. Näitä vanhoja kaivoksia koskee vanha lainsäädäntö. Löysää kaivosrahaa tuntuu olevan niin paljon, että useisiin maihin pyritään kaivostoimintaa avaamaan, mutta poliittisesti ja yhteiskunnallisesti toiminta voi olla niin haastavaa, että siinä ei välttämättä kaikkialla onnistuta.
Päättäjille myydään tiukasti tarinaa ilman kriittistä taloustiedettä siitä, että mineraalit pelastavat maailman. Pitkäaikaiset vaikutukset jäävät päättäjiltä tarkistuttamatta. On olemassa laki ohituskaistasta, jossa ympäristöluvat saisi nopeammin, jos edustaa vihreää siirtymää. Kaivostoimintaa koitetaan edistää väitteillä, että on välttämätöntä pelastaa Kongon lapset. Kongossa joka tapauksessa kaivetaan, koska siellä kustannukset ovat halvempia ja malmit ovat siellä rikkaampia. Harvinaiset maametallit eivät ole niin harvinaisia, kuin niistä väitetään. Jos kaivosjätteitä hyödynnettäisiin tehokkaasti, saataisiin maametalleja paljon tehokkaammin kerättyä talteen.
Talvivaarassa kerrottiin nikkelin kysynnän kasvavan Kiinassa valtavasti. Kun nikkelin maailmanmarkkinahinta nousi, keksivät kiinalaiset, että nikkeliä saadaan Filippiineiltä tai Indonesiasta rautamalmista, jossa on nikkeliä. Kiinalaiset alkoivat tehdä siitä terästä. Tuli uusi tekniikka ja hinnat romahtivat. Sähköautojen akkujen suhteen tulee käymään aivan samalla tavalla. Teslalla on jo rautafosfaattiakku, johon ei tarvita kobolttia. Siitä huolimatta Suomessa kobolttihype jatkuu Suomessa hyvin kuumana. Pohjoismaiden kallioperä on hyvin samanlainen kaikissa alueen maissa ja Suomessa ei ole mitään erityisiä malmivaroja muihin Pohjoismaihin verrattuna. Ainoastaan litiumin kanssa Suomessa ollaan hieman pidemmällä kuin muissa maissa.
Jokaista sähköautoa vastaan kaivetaan 50 tonnia vaarallista ongelmajätettä. Metallin hinnassa pitäisi olla mukana vastuullinen ympäristönhoito. Kehitysmaissa tapetaan alkuperäiskansoja, tuhotaan heidän kouluja ja kirkkoja, kyliä hävitetään kaivoshankkeiden tieltä. Kaivosteollisuus etsii aina heikoimpia lenkkejä, missä ihmiset eivät pysty pitämään puoliaan. Vastuullinen kaivostoiminta on toki mahdollista, mutta sen hinta on nykyistä paljon korkeampi.
Kansainvälinen kaivosyhtiö tulee Suomeen niin, että se perustaa Suomeen tytäryhtiön, joka ottaa lainaa emoyhtiöltä. Kaivostoiminnan voitot siirretään emämaahan lainojen korkeina korkoina. Lainojen korot ovat niin korkeita, että koskaan voittoa Suomessa ei synny. Kittilän kultakaivos on tästä hyvä esimerkki; suurista kaivosyhtiön tuotoista jää vain marginaalisesti verotettavaa Suomeen. Ainut taloudellinen hyöty Suomelle on syntyvissä työpaikoissa. Työpaikatkaan eivät synny yleensä paikallisille ihmisille, vaan ulkomaisille repputyöntekijöille.
Kaivosten lukumäärä 2022: 43 (-1)
Kaivosinvestoinnit 2022: 304 milj € (- 2,2%)
Liikevaihto 2021: noin 2,4 mrd. €
Henkilöstö 2021: noin 5 500 (oma henkilöstöä noin 2 830, alihankkijat noin 2670)
Metallimalmirikasteiden vienti 2021 noin 0,321 milj. tonnia, arvo noin 861 milj. €
Metallimalmirikasteiden tuonti 2021 n. 5 milj. tonnia, arvo 2,891 mrd. €
Malminetsintää harjoitti v. 2022: 54 yhtiötä (+4 yhtiötä)
Malminetsinnän investoinnit v. 2022: 80,4 milj. € (+17,3%)
Kokonaislouhinta v. 2022 (hyötylouhinta + sivukivet): 119,4 milj. tonnia (+3,4%)
Kolme suurinta kaivosta v. 2022, kokonaislouhinta. Terrafame Sotkamo, 42,9 milj. tonnia, Boliden Kevitsa 36,4 milj. tonnia, Yara Siilinjärvi 23,3 milj. tonnia. Kolme suurinta yhteensä 86% Suomen kokonaislouhinnasta.
Hyötylouhinta v. 2022: 49,6 milj. tonnia (+3,5%) (malmi, karbonaattikivet ja teollisuusmineraalit yhteensä)
Metallimalmin louhinta 2022: 33,1 milj. tonnia
Karbonaattikivien louhinta 2022: 3,4 milj. tonnia
Muiden teollisuusmineraalien ja -kivien louhinta 2022: 13 milj. tonnia
Alan koulutusta tarjoaa: 6 yliopistoa, 4 ammattikorkeakoulua, 12 ammatti- tai aikuisopistoa
Tärkeitä tutkimuslaitoksia: GTK, Syke, VTT
Arvoketjussa: yli 200 kaivannaisteknologian ja -palveluiden tarjoajaa, kymmenen sulattoa ja terästehdasta, rahoittajia (esim. Business Finland, Finnvera)
Houkuttelevuus kaivosmaana: Maailman 13. houkuttavin maa kaivosinvestoinneille (Fraser Institute 2021 Mining Survey).
Vertailun vuoksi matkailu- ja ravintola-ala työllistää Suomessa ainakin 140 000 henkilöä. Jos Suomen valtio olisi vastuullinen toimija, louhittaisiin Suomessa vain sellaisia metalleja, joiden louhinta olisi kannattavaa ja taloudellinen hyöty niistä tulisi Suomeen. Nykyään kaivostoiminta - jätteet huomioiden - on erittäin tappiollista Suomessa. Työ- ja elinkeinoministeriö tekee Suomessa poltetunmaan politiikkaa, jossa jätteet jätetään tuhansiksi vuosiksi vesistöjä pilaamaan. Tämä on äärimmäisen vastuutonta toimintaa. Sutkit konsultit selittävät, että näin kaivosalalla on aina toimittu ja kansalaiset sekä poliittiset päättäjät uskovat helposti asioita, ottamatta itse selkoa asioiden paikkaansapitävyydestä.
Malmia etsivät kaivosyhtiöt rauhoittelevat ihmisiä sillä, että kaivostoiminnan todennäköisyys on pieni ja ihmiset voivat olla aivan huoletta. Tällä hetkellä monet malminetsintäluvat kohdistuvat kuitenkin vanhoihin, hylättyihin malmikaivoksiin, jotka joskus historiassa ovat osoittautuneet kannattamattomiksi. Tässä malmihypessä ne voivat uudelleen osoittautua kannattaviksi. Kun malminetsintälupa myönnetään, viranomaiset eivät arvioi mitenkään kaivostoiminnan sopivuutta kyseiselle alueelle. Malminetsintäyhtiöt ovat itse sitä mieltä, että heidän toiminta haittaa ympäristöä vähemmän kuin maa- ja metsätalous. Louhintakorvaus maanomistajille on 0,15 prosenttia. Kaivosyhtiöt markkinoivat maanomistajille ”suuria rikkauksia”, jos malmivarat osoittautuisivat hyviksi ja kaivos tuottaisi hyvin. Jos kaivos menee konkurssiin, ympäristöriskit jäävät ja maanomistaja jää ilman korvauksia.
Varausten tekeminen malminetsintään on Suomessa aika villiä touhua. Pahimpana vuotena Suomen pinta-alasta on 16 prosenttia ollut varattuna malminetsintää varten. Keskimäärin varauksien pinta-ala Suomessa on ollut 10-15 prosenttia koko maan pinta-alasta malminetsintää varten. Valittaminen aivan tavalliselle maallikolle näistä varauksista on tavattoman vaikeata. Suomeen on tullut suuria malmiyhtiöitä viimeisen kolmen vuoden aikana etsimään malmeja. Kaivosteollisuus haluaa päästä heidän kannaltaan ikävistä ympäristölaeista eroon. Kaivosteollisuus on saanut EU:n viranomaisia jo nyt puhuttua mukaan tähän huijaukseen. Kaivosteollisuuden lisäksi mukaan tähän huijaukseen on liittynyt voimakkaasti autoteollisuus. Autoteollisuus haluaa muuttaa polttomoottoriautot sähköautoiksi. Autoteollisuus on tullut hyvin voimakkaasti mukaan painostamaan päättäjiltä heille suotuisia päätöksiä.
Vaikka autoteollisuus mainostaa ”hyviä asioita” ja taloudellista menestystä, Suomen valtio hyötyisi käytännössä vain hieman taloudellisesti joidenkin työpaikkojen muodossa ja niistä saatavista verotuloista. Kaivosteollisuus hyväksyy kaivostoiminnalle suunnitellun voittoveron, koska voitot siirretään kiireesti näiden tytäryhtiöiden omistamiin emoyhtiöihin pois Suomesta. Lisäksi suunniteltu kaivosvero olisi vielä kovin pieni määrältään. Kaivannaisomaisuus on kuitenkin kansallista omaisuutta, joka voidaan louhia vain kerran. Millä hinnalla ne kannattaa antaa pois maastamme ja onko niiden arvo tulevaisuudessa merkittävästi korkeampi? Viisas kansakunta varmasti pitäisi puolensa tässä asiassa, eikä antaisi mineraalejaan ilmaiseksi. Kannattaako suomalaisten uhrautua, jotta ”Kongon lapset” saataisiin pelastettua? EU tulee todennäköisesti jatkossa rahaa tarjoten jäsenvaltioita vastaan, jolloin kansallisilta päättäjiltä odotetaan viisautta. Turhaanko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti