Falklandinsaaret (3. osa)
Englantilaisten Harrier-hävittäjät ja Avro Vulcan-pommittajat hyökkäsivät 25.5.1982 Port Stanleyn lentokentälle Falklandinsaarilla. Tässä hyökkäyksessä kolme argentiinalaista lentokonetta ammuttiin alas. Vain päivää myöhemmin Perun presidentti Belaúnde Terry esitti sodan osapuolille rauhanehdotuksen, johon Argentiinan presidentti, kenraali Leopoldo Fortunato Galtieri Castelli (s. 15.7.1926 ja k. 12.1.2003) periaatteessa suostui ehdottaen kuitenkin joitain muutoksia rauhanehdotukseen.
Englannin kuninkaallisen laivaston sukellusvene HMS Conqueror varjosti Argentiinan laivaston risteilijä ARA General Belgranon ympärille muodostettua osasto TG79.3:a. Sukellusvene HMS Conqueror ilmoitti muun muassa osaston sijainnin 2.5.1982 kello 05.00. Amiraali Sir John Forster ”Sandy” Woodward (s. 1.5.1932 ja k. 4.8.2013) antoi kello 08.05 määräyksen upottaa risteilijä, vaikka hänellä ei siihen valtuutusta ollutkaan. Kello 09.15 Englannin amiraalineuvosto teki päätöksen, että alusten upottaminen olisi mahdollista myös sotatoimialueen ulkopuolella. Pääministeri Margaret Thatcherille tämä asia esiteltiin lounaalla ja hän siunasi päätöksen viidentoista minuutin keskustelun päätteeksi. Sukellusveneen päällikkö sai tiedon ohjeistuksen muutoksesta kello 12.07.
Kello 18.57 HMS Conqueror laukaisi 1 400 jaardin etäisyydeltä kolme vanhan mallista Mk.8-torpedoa, joissa oli suurimmat mahdolliset lataukset risteilyaluksen panssarivyön läpäisemiseksi. Kaksi näistä torpedoista osui General Belgranoon upottaen aluksen. Tässä sodan tuhoisimmassa yksittäisessä sotatoimessa sai surmansa 323 miehistönjäsentä. Tämän sotatoimen jälkeen Argentiinan hallitus torjui Perun tekemän rauhanehdotuksen.
Argentiinan ilmavoimien Super Ètendard-hävittäjät upottivat 4.5.1982 Exocet-ohjuksella englantilaisen hävittäjä HMS Sheffieldin, jonka aluksen miehistöstä tässä yhteydessä kuoli 20 henkilöä. Myös yksi englantilainen Harrier-hävittäjä ammuttiin alas. YK alkoi rauhanvälitykseen 7.5.1982 Englannin ja Argentiinan välillä. Englantilaiset pommittivat 9.5.1982 Falklandsaaria mereltä ja ilmasta. Sea Harrier-tukialushävittäjät upottivat argentiinalaisen hinaaja Narwalin. Kolme Argentiinan ilmavoimien A-4 Skyhawk-hävittäjää ammuttiin alas 14.5.1982. Englannin pääministeri Margaret Thatcher varoitti tuolloin, ettei rauhanomainen ratkaisu ole ehkä enää mahdollinen.
Englannin erikoisjoukot hyökkäsivät 14.-15.5.1982 välisenä yönä Pebblesaarelle, jolla sijaitsi argentiinalainen lentotukikohta. Yksitoista argentiinalaista lentokonetta tuhottiin maassa tässä iskussa. Englanti torjui 18.5.1982 YK:n pääsihteeri Javier Felipe Ricardo Pérez de Cuéllar y de la Guerran (s. 19.1.1920 Lima, Peru ja k. 4.3.2020 Lima, Peru) esittelemän rauhansuunnitelman. Englannin maihinnousujoukot lähestyivät Falklandinsaaria suuressa laivasaattueessa.
Englantilaiset maihinnousujoukot nousivat maihin 21.5.1982 amfibioajoneuvoilla eli hydrokoptereilla San Carlosin lahdella itäisen Falklandsaaren luoteisrannalla. Yhdeksän englantilaisten maihinnousua häirinnyttä argentiinalaista hävittäjää ammuttiin alas, mutta myös 13.10.1977 valmistunut kuninkaallisen laivaston fregatti HMS Ardent upposi 21.5.1982 saatuaan pommiosumia. Englantilaiset maihinnousujoukot lähtivät etenemään jalkaisin kohti kahta tavoitettaan; etelässä kohde oli Darwinin ja Goose Greenen asutuskeskus ja idässä Port Stanley.
Argentiinalaisten harjoittama lentotoiminta jatkui Falklandsaarilla vilkkaana. Englantilainen HMS Antelope upposi 23.5.1982 alukseen osuneen myöhästetyn pommin räjähdettyä. Argentiina menetti myös taisteluissa kymmenen lentokonettaan. Argentiinan ilmavoimien Skyhawk-hävittäjät upottivat kolmella 500 kg:n pommilla 25.5.1982 HMS Coventryn ja aluksella kuoli 19 miehistön jäsentä. Kaksitoista miehistön jäsentä kuoli, kun argentiinalainen Exocet-ohjus osui kuljetusalus MV Atlantic Conveyoriin 28.5.1982 vieden aluksen mukana mereen mm. kymmenen helikopteria ja paljon muita varusteita.
Englantilaisten sotilaiden ilmahyökkäykset Port Stanleyn lentokentälle jatkuivat 28.5.1982. Darwinissa ja Goose Greenessä käytiin kuitenkin Falklandisodan kovimmat maataistelut englannin maahanlaskurykmentin 2. pataljoonan ja argentiinalaisten välillä. Kaikkiaan englantilaisia sotilaita kaatui 17 ja noin 50 argentiinalaissotilasta menehtyi taisteluissa. Lisäksi 1 400 argentiinalaista sotilasta antautui sotavangiksi englantilaisille. Englantilaiset sotalaivat ja Harrier-hävittäjät pommittivat 29.-30.5.1982 argentiinalaisten asemia. Douglas varmistettiin ja englantilaiset etenivät. Kolmas maahanlaskurykmentti valtasi takaisin Teal Inletin asutuskeskuksen Salvador Waterin etelärannalla Itä-Falklandinsaarilla. Englantilaiset toistivat tulitaukoehtonsa 1.6.1982. Englanti torjui Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa Panaman ja Espanjan aselepoa koskevan päätöslauselmaehdotuksen 4.6.1982. Vain kaksi päivää myöhemmin Versailles’n kokous ilmaisi tukensa englantilaisille.
Argentiinan ilmavoimat hyökkäsivät englantilaisia maihinnousualuksia, RFA Sir Galahadia ja RFA Sir Tristamia vastaan Port Pleasantissa Bluff Covesta etelään 8.6.1982 ja näissä hyökkäyksissä kuoli 53 englantilaista sotilasta. 12.6.1982 englantilaisten maahanlaskurykmentin 3. pataljoona iski Mount Longdonin vuorille, joilla sijaitsi Port Stanleyta puolustavien argentiinalaisten asemia. Iskun vastarinta oli niin sitkeää, että lopulta lähitaistelua käytiin pistimin. Näistä taisteluissa kuoli 23 englantilaista ja 47 englantilaista haavoittui, joista kuusi kuoli vielä myöhemmin. Argentiinalaisia kuoli 50 sotilasta ja vielä useampi haavoittui taisteluissa. Samoin Two Sisters-vuoren ja Mount Harrietin argentiinalaiset asemat vallattiin englantilaisten kärsiessä vain hyvin lieviä tappioita. Kiivaammassa Mount Tumbletownin taistelussa 2. skottilaisrykmentti valtasi argentiinalaisten asemat itselleen. Yhdeksän englantilaista ja 40 argentiinalaista sotilasta kaatui taistelussa ja 32 sotilasta antautui. Myös 32 englantilaista haavoittui. Englantilainen hävittäjä HMS Glamorgan vaurioitui Exocet-ohjuksen osumasta ja tässä yhteydessä myös 13 englantilaista sotilasta haavoittui.
Port Stanleyn yöllisessä tykistötulituksessa 11.-12.6.1982 kolme falklandsaaren siviiliä sai surmansa englantilaisalukselta ammutun kranaatin osuttua heidän asuntoonsa. Port Stanleyn argentiinalainen varuskunta luopui 14.6.1982 vastarinnasta ja tämä päätti sotatoimet alueella. Argentiinalaiskomentaja Mario Menéndez allekirjoitti antautumissopimuksen. Englantilaiset valtasivat vielä takaisin 20.6.1982 Eteläiset Sandwichsaaret. Näin Englanti päätti muodollisesti vihollisuudet Falklandinsaarten sotatoimialueella.
Molemmille osapuolille koitui sotatoimista hyvin suuria alus- ja lentokonetappioita. Tämä asia oli omiaan parantamaan englantilaislaivoja upottaneiden ranskalaisvalmisteisten Exocet-ohjusten kysyntää Falklandin sodan jälkeen. Pääministeri Margaret Thatcherin päätös käyttää Englannin sotilasvoimaa argentiinalaisten karkottamiseen Falklandinsaarilta herätti Englannissa hyvin ristiriitaisia tunteita. Sodanvastainen liike oli Englannissa voimakas, mutta sodan voiton helppous synnytti lopulta englantilaisten keskuudessa kansallismielisyyden puuskan. Tämä kansallismielisyyden nousu auttoi Margaret Thatcheria kukistamaan poliittiset sisäiset kilpailijat konservatiivipuolueessa ja kantoi konservatiivit lopulta vaalivoittoon vuonna 1983. Argentiinassa kirvelevän tappion häpeä ja pettymys sen sijaan johti maata vuodesta 1976 hallinneen sotilasjuntan eroon.
Vasta vuonna 1989 Argentiina ja Englanti solmivat uudelleen diplomaattisuhteensa, peräti seitsemän vuotta Falklandinsodan jälkeen. Yhä edelleen Argentiina vaatii Falklandinsaaria itselleen. Tämä aluevaatimus on myös kirjattu Argentiinan perustuslakiin. Argentiinan vasemmistolainen presidentti, Néstor Carlos Kirchner (s. 25.2.1950 ja k. 27.10.2010) puolusti 2000-luvun alussa Argentiinan aluevaatimusta sekä tuomitsi Englannin käymän kolonialistisen sodan. Néstor Kirchner ja aluevaatimusta niin ikään esillä pitänyt edellinen presidentti Carlos Saúl Menum Akil (s. 2.7.1930 ja k. 14.2.2021) ovat kuitenkin todenneet, että Argentiina ei enää koskaan yritä ratkaista aluekiistaa sotilaallisin keinoin.
Niin Argentiinassa kuin Englannissakin on valitettu, että traumaperäisistä stressihäiriöistä ja muista sodan aiheuttamista psyykkisistä ja sosiaalisista ongelmista kärsiville sodan veteraaneille ei ole järjestetty riittävää hoitoa ja tukea. Vuonna 2002 julkisuuteen tuli tieto, että 264 englantilaista Falklandinsaaden sodan veteraania oli tehnyt sotaa seuranneiden 20 vuoden aikana itsemurhan. Tämä ylittää sodassa kaatuneiden englantilaissotilaiden lukumäärän. Vastapuolella taistelleiden joukossa yli 400 argentiinalaisveteraanin on arvioitu surmanneen itsensä.
Myöhemmin Falklandinsaarten sotaa on syytetty resurssien ja ihmishenkien tuhlaamisesta. Väitteiden mukaan pääministeri Margaret Thatcher pystyi sotapaniikin aikana pelastamaan oman poliittisen uransa, leimaamaan lakkoilevat englantilaistyöläiset vihollisiksi ja yksityistämään monia valtionyrityksiä. Margaret Thatcherin kannatusprosentti, joka Falklandinsodan alussa oli 25 prosenttia ja lopussa 59 prosenttia, nousi sodan tuoman voiton ansiosta. Lisäksi Englannin hallituksen vuosina 1984-1988 tekemät laajat yksityistämistoimenpiteet, jotka kohdistuivat mm. British Petroleumiin ja British Airwaysiin, eivät olisi onnistuneet ilman sodan kansan keskuudessa aiheuttamaa mielialaa. Perun kautta Israel toimitti Falklandinsodan aikana Argentiinalle aseita sekä muita sotatarvikkeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti