Tampereen vanhin rakennus löytyy Messukylästä ja se on Messukylän Vanha Kirkko, joka lienee valmistunut noin vuosina 1510-1530. Tätä aikaisemmin jo paikalla sijaitsi puukirkko, jonka valmistumisvuotena pidetään vuotta 1434; vuosiluku löytyi kuoriaidan laudoista. Tämä keskiaikainen harmaakivikirkko on omistettu suojeluspyhimys Mikaelille. Kirkon vanhin pystyssä oleva osa on 1400-luvun lopulla puukirkon kylkeen rakennettu sakaristo. Messukylän vanhan kirkon saarnatuolin lahjoitti kirkkoon maaherra E. J. Creutz; saarnatuolin puu-upotuskoristelu on ainutlaatuista Suomessa. Keskiajalla oli sangen yleistä käyttää kirkon lattuan alustaa hautausmaana. Viimeinen hautaus tämän kirkon alle on tapahtunut vuonna 1793, mutta kirkon hautausmaalle haudattiin vainajia vuoteen 1860 saakka.
Kirkon seinien laastipinnat koristeltiin maalauksilla ja kirkko kunnostettiin 1600-luvun puolivälissä. Myöhemmin nämä maalaukset peitettiin kalkilla eikä niistä ole paljon enää jäljellä. Vuosina 1796-1797 kirkkoa korjattiin ja siihen tehtiin joitakin muutoksia. Rakennusmestari Matti Åkerblomin (aikaisemmin Pärnä, 1740-1819) kädenjälki on nähtävillä kirkon korjauksissa tuolta ajalta. Isoimmat muutokset kirkossa olivat asehuoneen muuttaminen kirkon sivusakaraksi, uuden eteisen rakentaminen, seinien korottaminen parilla hirsikerralla sekä katon vuoraaminen tynnyriholviksi. Messukylä uuden kirkon valmistuttua vuonna 1879 Åkerblomin rakentama kellotapuli purettiin ja tuomiosunnuntain palveluksen jälkeen kivikirkko jäi pois käytöstä.
Uuden kirkon Messukylässä valmistuttua vanhaa kirkkoa ei enää arvostettu eikä pidetty sitä kunnossa, vaan kanttori Helenius käytti vanhaa kirkkoa heinälätona ja kunnanisät vaivaisjyväaittana. Kirkkoherra K. Olander saarnasi seurakunnalle usein kirkon korjausten tarpeellisuudesta ja lopulta vuonna 1907 kirkko korjattiin. Vuonna 1956 Tampereen kirkkovaltuusto, jonka alaisuuteen Messukylä liitosalueena kuului, päätti korjata ja entisöidä kirkon arkkitehti Paavo Antero Riihimäen (ent. Ahlqvist, s. 22.10.1903 Tampere ja k. 9.4.1958 Helsinki) yhteistyössä Muinaistieteellisen toimikunnan kanssa tekemien suunnitelmien mukaisesti. Kirkko entisöitiin vuosina 1958-1959 ja haljennut takaseinä muurattiin umpeen. Myös kirkon seiniä peittänyt kalkkikerros poistettiin ja se mitä vanhoista maalauksista on jäljellä saatiin jälleen esiin. Nykyisin kirkko on avoinna kesäisin erilaisia tilaisuuksia varten.
Lauantaina 8.7.2023 klo 18 kirkossa järjestettiin tällainen erilainen konsertti, jossa soittivat AhjoWood-kokoonpanon nimellä Juli Wood (tenorisaksofoni), Anu Ahjokoski (basso) ja Petri Ahjokoski (kitara). AhjoWood-kokoonpanon jäsenet ovat soittaneet yhdessä erilaisissa yhteyksissä ensimmäisestä tapaamisestaan, vuodesta 2006 lähtien. Heitä on kuultu pääasiassa Suomessa kesäkausina Julin Suomen vierailujen aikana, mutta myös kahdesti kiertueella Chicagon ja Milwaukeen alueilla. Heidän yhteisiin soittokavereihin kuuluu mm. Antti Sarpila. Festivaaliyleisölle AhjoWood on tuttu LinnaJazz, Vilppulankoski Jazz- ja Kotka SeaJazz-festivaaleilta. AhjoWoodin EP Secret Love löytyy digijulkaisuna ja lisäksi jäsenet ovat yhdessä soittaneet Bighouse With Mike Schlick & Juli Wood sekä Matti Heinivahon Johtokunta – Shakki Matti levyillä.
Chicagolainen Juli Wood on vakiinnuttanut paikkansa esiintymällä ja levyttämällä omalla nimellään jo vuosikymmeniä. Hänen musiikilliset juurensa ovat syvällä afroamerikkalaisessa mullassa. Hänen sukujuurensa ulottuvat kuitenkin myös Suomeen, josta hänen isovanhempansa muuttivat Amerikkaan. Juli on tutustunut suomalaiseen perintöönsä aktiivisesti ja esittelee sitä myös kotimaassaan. Hän on tehnyt kaksi levyä, Synkkä Metsä Ja Suomen Salossa, jotka sisältävät hänelle rakkaita suomalaisia kansanlauluja. Levyillä hän tulkitsee sävelmiä amerikkalaisten jazzmuusikkojen kanssa ja on kiertänyt esittämässä niitä ympäri Yhdysvaltoja. Juli Wood palkittiin vuonna 2021 The Jazz Institute of Chicagon New Works, Fresh Voices palkinnolla.
Ruotsissa syntyneen ja kasvaneen Petri Ahjokosken tie musiikkiin johti rock- ja blueskitarasta klassisen kitaran kautta jazziin. Kaikista näistä hän ammentaa vaikutteita soittoonsa. Anu Ahjokosken musiikillinen tausta on erittäin monipuolinen. Siihen kuuluu etenkin nokkahuilulle olennainen barokkimusiikki, orkesteri- ja teatterisoitto kontrabassolla, rokkibändit rumpalistina sekä näiden kaikkien vaikutteet yhdistettynä hänen omaan tyyliinsä basistina. Anu ja Petri ovat asuneet ja musisoineet yhdessä Ruotsissa, Englannissa ja Suomessa. Näiden lisäksi he ovat esiintyneet mm. USA:ssa, Saksassa ja Venäjällä. Heidän soittoa ja sävellyksiä on kuultu mm. teattereissa, televisiossa, klubeilla, kirkossa ja festareilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti