Mäntän patruuna, Gustaf Adolf Serlachius
Aikaisemmin monet Mäntän merkkirakennuksista oli suljettu ulkopuolisilta ja myös tehdaspaikkakunnan työväestöltä. Nykyisin turistit voivat asua vuorineuvoksen edustuskodissa ja virkailijoiden hienolla klubilla sekä pelata tennistä valkokaulusväelle rakennetulla tenniskentällä. Serlachiuksen teollisuussuvun vessapaperivaltakunnan jännittävään historiaan pääsee nykyään tutustumaan myös museoksi muutetussa Serlachiuksen pääkonttorissa.
Apteekkari ja proviisori Gustaf Adolf Serlachius (s. 5.11.1830 Ilomantsi ja k. 13.6.1901 Mänttä) astui syyskuussa 1868 Tampereella purjelaivaan ja seilasi kohti pohjoista, Mäntänkoskea, kuuden pohjalaismiehen kanssa. Hän oli päättänyt perustaa sinne puuhiomon. Mänttä oli keskellä erämaata, sinne ei mennyt edes tietä vielä tuolloin. Gustaf Adolf Serlachiuksen isä oli Ilomantsin nimismies ja äiti Sofia oli leppävirtalaisen makasiininhoitajan tyttö. Gustaf oli perheen kuudesta lapsesta toiseksi vanhin. Perheen kotikieli oli ruotsi ja varallisuus erotti perheen ympäristössä asuneista karjalaisista. Valitettavasti perheen isä menehtyi 51-vuotiaana vuonna 1843 Gustafin ollessa 12-vuotias. Perheelle jäi velkaa 700 ruplaa ja 30 tynnyriä viljaa maksettavaksi laamannille. Leski ei 120 ruplan eläkkeellään vuodessa kyennyt selviytymään veloista ja Gustaf Adolfin täytyi lopettaa Kuopiossa koulunkäynti juuri ennen lukioon menoa.
Ennen kuin pääsemme kunnialla Mänttään asti, katsastamme yhdessä hieman, kuinka mahtoi soljua Gustaf Adolf Serlachiuksen elämä ennen Mäntän aikoja. Epäilemättä äitinsä suhteiden avulla Gustaf pääsi Mikkeliin Per Anders Sundbergin apteekkiin apteekkarin oppiin. Gustaf on itse myöhemmin tunnustanut, että apteekkiala ei häntä kiinnostanut, mutta ”nälkä pakotti koiran kahleisiin”. Totteleminen oli koulutuksen alkuvaiheessa tärkeintä ja työpäivät venyivät viisitoistatuntisiksi. Gustaf Adolf Serlachius lopetti Mikkelissä opintonsa vuonna 1846 ja siirtyi Helsinkiin F. M. Maexmontanan apteekkiin töihin. Gustaf Serlachius olisi Helsingissä halunnut suorittaa ylioppilastutkinnon, mutta hanke kaatui varattomuuteen. Apteekkari Maexmontan kohteli nuorta Gustaf Serlachiusta hyvin lempeästi ja Gustaf sai asua vapaasti apteekkarin kotitalossa, jossa häntä kohdeltiin kuin perheen omaa lasta. Apteekkari Maexmontan takasi nuorelle Gustafille lainan, minkä turvin Gustaf opiskeli farmasian tutkinnon. Tällä lainalla Gustaf myös avusti omaa äitiään ja nuorempia sisaruksiaan.
Porissa Gustaf Serlachius aloitti farmaseuttina Souranderin apteekissa. Työpaikka kuitenkin paloi Porin palossa 22.5.1852. Tämän jälkeen Gustaf Serlachius siirtyi Turkuun Tuomiokirkon apteekkiin työskentelemään. Hän suoritti Collegium Medicumille proviisorin tutkinnon vuonna 1853. Seuraavaksi Gustaf sai mielenkiintoisen työtarjouksen Tampereelta. Apteekkari Tennberg – Gustafin työnantaja Tampereella – kuoli vuonna 1856. Serlachius ymmärsi tilaisuutensa tulleen ja osti entisen työpaikkansa 80 000 ruplalla; samalla rahasummalla olisi saanut suuren maatilan. Apteekkari Serlachius rakennutti apteekilleen uuden kiinteistön ja perusti myös Kangasalle apteekilleen sivupisteen. Toimenpiteet kasvattivat Serlachiuksen velkataakkaa ja selvitäkseen veloistaan Gustaf etsi itselleen sivuansioita. Hän alkoi myydä kirjoja, vaikka kirjakauppaan vaadittiin erillinen lupa. Serlachius myi samoin ilmoitustilaa Hämäläinen-sanomalehteen ja metsästäjille tarkoitettuja erikoisvaunuja. Apteekissa myytiin tilikirjojen mukaan lääkkeinä mm. kuppaussarvia, napavöitä ja sydänvaivoihin sormustinkukkaa. Serlachius innostui myös valokuvauksesta ja ensimmäisiä Tamperetta esittäviä kuvia vuodelta 1863 väitetään hänen ottamiksi. Serlachius valmisti ja välitti kasvavan teollisuuden tarpeisiin teollisuuskemikaaleja.
Tampereen aikoinaan Gustaf Serlachius osallistui mielellään kulttuurielämään; hän oli Tampereen ensimmäisen kirjaston tilintarkastaja, kannatti kaupungin kamariorkesteria sekä välitti ”piljettejä” hengellisiin tilaisuuksiin. Liikematkallaan Lempäälään Gustaf Serlachius yöpyi helsinkiläisen apteekkarioppimestarinsa serkun, Karl Wilhelm Maexmontanin luona. Gustaf Serlachius ihastui perheen tyttäreen, Alice Eufrosyneen (s. 16.1.1841 Herrala, Lempäälä ja k. 28.1.1912 Vilppula), ja nuoret vihittiin vuonna 1859. Morsian oli tuolloin 18-vuotias ja sulhanen 28-vuotias. Serlachius perusti vuonna 1863 olutpanimon Tampereen Onkiniemeen G. F. Stockmannin – toimitti panimoon laitteiston – ja kartanonherra Aminoffin kanssa, joka toimitti panimoon viljaa ja humalaa. Olutpanimo lähti huonosti käyntiin, sillä rekennustyöt seisahtuivat, kun työmiehet eivät saaneet palkkojaan ja tehtaan tekniikka petti vuonna 1864. Korkit jäivät tulliin, koska korkkien maahantuonnin vaatima lupa oli unohtunut hakea. Surkeinta koko tilanteessa oli, että panimon olutkin maistui pahalle. Gustaf Serlachius ei lannistunut kehnosti sujuneesta olutpanimostaan, vaan ryhtyi välittämään kananpoikia. Hän hankki perustamaansa kanalaan Saksasta kaasukäyttöisen haudontakoneen. Tämä liiketoimi ajautui katastrofiin, kun haudontakone räjähti.
Jälleen Serlachius vaihtoi alaa, kun vuonna 1864 hän vieraili ensimmäisen kerran Keuruun pitäjän Mäntänkoskella. Paperin kysyntä kasvoi Euroopassa voimakkaasti ja perinteinen lumppupaperin tuotanto ei enää riittänyt tyydyttämään kysyntää. Vuori-insinööri ja filosofian maisteri Knut Fredrik Idestam (s. 28.10.1838 Tyrväntö ja k. 8.4.1916 Helsinki) oli Tampereen masuunin omistajan vuorimestari Gustaf Idestamin poika. Hän oli Saksan matkallaan nähnyt menetelmän, jolla puusta valmistetaan paperia. Menetelmä kyllä tunnettiin Suomessakin, mutta Idestam oli ensimmäinen maassamme, joka uskalsi ottaa sen käyttöön. Idestam perusti ensimmäisen puuhiomotehtaansa Tampereelle vuonna 1865. Tästä tapahtumasta alkoi Nokia Oyj:n historia. Idestam esitteli puuhioketta Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1867 ja voitti sillä pronssia. Idestam perusti nopeasti Nokialle vuosina 1868-1869 toisen tehtaansa ja hankki yhtiönsä omistukseen Nokian kartanon maita. Tehtaista muodostettiin vuonna 1871 osakeyhtiö nimeltään Nokia Aktiebolag ja Idestam oli yhtiön toimitusjohtajana vuoteen 1895 asti.
Gustaf Serlachius ui hiljalleen Tampereen puulumpputehtaan toimintaan mukaan; ensiksi hän myi Idestamin tehtaalle lääkekaapin ja seuraavaksi hän olikin jo mukana tehtaan rakennustyömaalla. Kohta hän hoiti jo tehtaan laskutuksen. Idestam ei luopunut virastaan Helsingissä ja siksi Gustaf Serlachius sai aina vain vaativampia tehtäviä hoitaakseen tehtaalla. Serlachiuksella oli myös perin tärkeitä suhteita vakuutusalaan ja pian Gustaf olikin jo uuden tehtaan isännöitsijä. Kulkiessaan uudella tehtaalla Gustaf Serlachius havaitsi, että puuhiokkeen valmistaminen ei ole kovin vaikeaa. Koskesta koneet saivat voimansa ja välittävät kivet iskivät 150 iskua minuutissa. Riidanhaluinen Serlachius ei tullut tehtaan saksalaisen mestarin kanssa kovin hyvin toimeen ja heidän välinsä olivatkin huonot. Tamperetta koeteltiin vuonna 1865 tulipalolla, jossa Serlachiuksen uusi apteekki kuitenkin pelastui palolta; Serlachiuksen asema apteekkimarkkinoilla vahvistui tämän seurauksena. Tampereen kaupungin jälleenrakentamiskomitea työllisti myös Serlachiusta. Talvi 1867 oli ennätyskylmä ja kevät saapui Suomeen kuukauden myöhässä. Syyskuun neljättä päivää edelsi halla, joka tuhosi suuren osan Suomen viljasadosta.
Nälkävuodet vaikeuttivat Gustaf serlachiuksen liiketoimia. Suomessa oli pulaa pääomasta ja osaavasta työvoimasta sairauksien ja kasvavan kuolleisuuden vuoksi. Serlachius koetti käynnistää liiketoimia sienien ja marjojen parissa, mutta ne epäonnistuivat täydellisesti. Kaikki epäonnistuneet liiketoimet lisäsivät Serlachiusta kohtaan tunnettua epäluottamusta. Kaksi hänen lainojaan taannutta sukulaista kuoli ja uusia takaajia lainoille oli mahdotonta löytää. Lakeja kiertäen appiukko Maexmontan ohjasi Suomen Pankin suonraivausvaroja Serlachiukselle.
Gustaf Serlachiuksen apteekki paloi keväällä 1868. 37-vuotias apteekkari oli rasittunut koettelemuksistaan. Lopulta apteekkitoiminnalle löytyi ostaja ja kauppahinnaksi sovittiin 30 000 markkaa. Gustaf Serlachiusta ei Tampereella pidätellyt enää mikään. Perheen neljästä lapsesta kolme oli kuollut. Liikekumppaneita kaupungista oli vaikea löytää. Hän kaavaili myös maatilan ostoa. Entisen työnantajansa, Inestamin, kanssa välit olivat poikki.
Serlachiuksen tehtaan viralliseksi syntymäpäiväksi vakiintui 17.9.1868. Serlachiuksen muutto ja tehtaan perustaminen katkaisi loputkin välit Idestamin kanssa. Tampellan Konepajan johtaja Hermann Karl Heinrich Kauffmann (s. 18.8.1840 Göteborg ja k. 12.6.1908 Nurmi, Viipurin lääni) – hän oli myös ollut Idestamin palveluksessa – antoi apua Serlachiukselle, kun hän myi Idestamin liikesalaisuudet Serlachiukselle. Joukkoon liittyi vielä saksalainen Paul Mylius, jonka kanssa Serlachius oli taistellut Idestamin tehtaalla. Kolmikon yhteistyö sujuikin alkuun hyvin. Gustaf Serlachius oli tehtaan rakennustöissä alkuvaiheessa itsekin. Rakentamiseen käytettiin mm. Mäntänkosken vesisahan sekundalautaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti