Falklandinsaaret (2. osa)
Kuvernööri Sir Rex Huntia varoitettiin 1.4. seuraavana aamuna tapahtuvasta argentiinalaisten joukkojen maihinnoususta. Kuvernööri oli jo kuitenkin ennakoinut ongelmia saatuaan tietää Argentiinan laivaston pysäyttäneen puolalaisen huoltoaluksen 110 merimailin päässä saarten pohjoispuolella. Puolalaisalusta oli kielletty jatkamasta matkaansa etelän suuntaan. Saarien puolustuksesta oli vastuussa majuri Gary R. H. Nootin johtama merijalkaväen osasto Neval Party 8901 (NP8901). Kärjistyneessä tilanteessa saarten puolustuksesta vastanneet vapaaehtoiset puolustajat, Falkland Islands Defence Force, kutsuttiin aseisiin ja miehittämään vartiopaikat, jotka sijaitsivat Sapper Hillillä ja Cape Pembroken majakassa.
Argentiinan laivaston ATA Santisima Trinidad laski 2.4. merijalkaväen sotilaita Seal Pointin edustalla kumilautoille. Maihin päästyään saarille osasto jakautui kahtia suuremman osan hyökätessä merijalkaväen kasarmille Moody Brooksiin ja pienemmän osan hyökätessä kuvernöörin palatsiin. Sukellusvene ARA Santa Fe lähetti sukeltajia Cape Pembroken itäpuoliseen Yorke Bayhin. Maihinnousua suorittivat maihinnousualus ARA Cabo San Antonio sekä kuljetusalukset ARA Almirante Irizar ja ARA Isla de los Estados suojanaan ARA Hércules, ARA Drummond ja ARA Granville. Suojaavien alusten oli myös tarvittaessa tuettava maihinnousua tykkitulella. Lentotukialusosasto ARA Veinticinco de Mayo suojanaan ARA Hipólito Bouchard, ARA Piedra Buena, ARA Segui ja ARA Comodoro Py olivat saarten pohjoispuolella. Maihinnousuosaston kokonaisvahvuus oli noin 1 000 sotilasta, joista pääosa oli merijalkaväen sotilaita.
Tieto maihinnoususta levisi vasta maihinnousun alettua. Kello 06.00 kuultiin laukauksia merijalkaväen miehittämättömiltä kasarmeilta. Hiukan myöhemmin huomattiin liikettä kuvernöörinpalatsin takana. Hyökkääjien avattua tulen saatiin tieto Yorke Bayn maihinnoususta. Saarten puolustajien resurssit eivät riittäneet maihinnousun estämiseen ja hyvin pian myös saarten lentokenttä oli argentiinalaisten hyökkääjien hallussa. Englantilaiset merijalkaväen sotilaat torjuivat ensimmäisen hyökkäyksen kuvernöörin palatsiin. Argentiinalaisten pääjoukon edetessä kohti Port Stanleyta ne joutuivat englantilaisten yllättämiksi. Argentiinalaisten pääjoukko jatkoi pian matkaansa kohti Port Stanleyta. Selvän ylivoiman edessä englantilainen kuvernööri Sir Rex Hunt määräsi omat joukkonsa antautumaan argentiinalaisille. Maihinnousussa yksikään englantilainen ei saanut surmaansa ja sotavangit kuljetettiin Montevideoon, Uruguayn pääkaupunkiin.
3.4.1982 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto antoi päätöslauselman 502, jossa Argentiinaa kehotettiin välittömään väkivaltaisuuksien lopettamiseen ja vetäytymiseen Falklandin saarilta. Englantia tukivat turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa Zaire, Guyana, Irlanti, Jordania, Japani, Togo, Ranska ja Yhdysvallat. Argentiinaan tukivat Panama, Kiina, Puola ja Espanja. Neuvostoliitto ei osallistunut päätöksen tekoon turvallisuusneuvostossa.
Argentiinalaisten otettua Falklandin saaret haltuunsa koetti Yhdysvaltain ulkoministeri Alexander Meigs Haig (s. 2.12.1924 ja k. 20.2.2010) sovitella Argentiinan ja Englannin välejä. Yhdysvaltain ulkoministeri Alexander Haig saapui neuvotteluun Lontooseen 8.4.1982 Falklandinsaarten tilanteesta. Jo seuraavana päivänä ulkoministeri Haig matkusti Buenos Airesiin keskustelemaan Argentiinan hallituksen kanssa miehityksestä Falklandinsaarilla. Euroopan talousyhteisö ilmoitti antavansa Englannille täyden tukensa ja julistavansa samalla Argentiinan kauppasaartoon. Ulkoministeri Alexander Haig kävi 15.4.-19.4.1982 toiset neuvottelut Argentiinan hallituksen kanssa ja nämäkin neuvottelut päättyivät tuloksettomina. Käytyjen neuvottelujen ja ulkoministeri Haigin ”sukkuladiplomatian” avulla Englanti onnistui saada itselleen YK:n turvallisuusneuvoston, Euroopan talousyhteisön, Naton ja Brittiläisen kansainyhteisön tuki.Argentiina puolestaan epäonnistui pyrkimyksissään saada tukea Amerikan yhtenäisyysjärjestöltä, OAS:ltä.
Ulkoministeri Alexander Haigin epäonnistuneen sovittelun jälkeen sovittelua yritti Yhdistyneet kansakunnat, jonka turvallisuusneuvoston päätöslauselmassaan määräsi Argentiinan lopettamaan Falklandinsaarten miehityksen ja kiistan osapuolten aloittamaan kahdenkeskiset neuvottelut kiistasta. Yhdysvallat tuli Englantia ja Euroopan talousyhteisö julisti Argentiinan kauppasaartoon. Latinalaisen Amerikan maista ainoastaan Kolumbia ja kenraali sekä diktaattori Augusto José Ramón Pinochet Ugarten (s. 25.11.1915 Valparaiso ja k. 10.12.2006 Santiago) johtama Chile ilmaisivat tukensa Englannille. Chilen ja Argentiinan keskinäiset välit olivat vanhastaan kovin huonot, kun maat olivat 1970-luvun lopulla olleet lähes sotatilassa Tulimaata (Tierra del Fuego) koskevan aluekiistan vuoksi.
Falklandin saaret jaettiin kahteen puolustusalueeseen, joiden raja kulki Bougainvillen saaren länsirannikolta suoraan kohti pohjoista. Läntinen rannikkosektori, jonka komentajana oli prikaatikenraali O. E. Parada, käsitti Fox Bayn (8. rykmentti ja 9. pioneerikomppania), Port Howardin (5. rykmentti) ja Goose Greenin tukikohdat (12. rykmentti ja 25. rykmentin C-komppania) sekä Pebblesaaren ja Goose Greenin lentotukikohdat. Itäisen Stanleyn sektorin joukot oli keskitetty Port Stanleyhin, jossa oli kaikkiaan viisi jalkaväkirykmenttiä, 5. merijalkaväkipataljoona, 3. kenttätykistörykmentti, 4. ilmakuljetteinen tykistörykmentti, 10. panssariautokomppania, 601. helikopteripataljoona ja tukevia joukkoja, kuten pioneerikomppanioita ja ilmatorjuntaa.
Englannin ulkoministeriö kehotti 23.4.1982 kaikkia englantilaisia lähtemään Argentiinasta. Pääministeri Margaret Hilda Thatcher (o.s. Roberts, s. 13.10.1925 Grantham ja k. 8.4.2013 Lontoo) määräsi 29.3. kolme ydinsukellusvenettä sekä RFA Fort Austinin lähtemään Etelä-Atlantille. Pääministeri antoi seuraavana päivänä laivaston esikuntapäällikölle, amiraali Sir Henry Leachille ohjeen valmistautua Falklandinsaarten takaisin valtaukseen. Sir Henry Leach lähetti 1.4.1982 määräyksen keskeyttää Välimerellä pidetyn harjoituksen ja aloittaa valmistautumisen Etelä-Atlantille siirtymiseen. Englannin hallitus hyväksyi 2.4.1982 voimankäytön sekä laivasto-osaston lähettämisen alueelle. Osastoon kuului lopulta 127 alusta, joista 43 oli varsinaisia laivaston aluksia, 22 Royal Fleet Auxiliaryn sekä loput 62 kauppalaivastosta palvelukseen kutsuttuja aluksia.
Englannin hallitus muodosti sotakabinetin 6.4.1982, jonka tehtävänä oli seurata ja ottaa kantaa poliittiseen tilanteeseen. Sotakabinetti kokoontui joka päivä 12.8.1982 asti. Huhtikuun puoleen väliin mennessä Kuninkaalliset ilmavoimat olivat perustaneet tilapäisen tukikohdan Ascensiooniin (RAF Ascension Island), joka sijaitsi Yhdysvaltain Wideawaken lentotukikohdan alueella. Tukikohtaan sojoitettiin Avro Vulcan B Mk.2-pommittajia, Handley Page Victor K. Mk.2-ilmatankkauskoneita ja McDonnell Douglas Phantom FGR MK.2-hävittäjiä. Suurin piirtein saman aikaisesti saapui laivaston pääosa Falklandinsaarille. Englannin ja Argentiinan kohtaaminen Falklandinsaarilla alkoi jo huhtikuussa, kun etelään matkannutta laivasto-osastoa varjosti Argentiinan ilmavoimien Boeing 707-lentokone. Osa tiedustelulennoista estettiin lähettämällä Sea Harrier-hävittäjät ilmaan lentotukialuksilta, mutta varsinaisia taistelutoimia ei suoritettu vielä tuolloin.
Englannin Special Air Servicen vuoristojoukkoja laskettiin maihin 21.4.1982 Fortunan jäätikölle Falklandinsaarilla. Niiden oli tarkoitus siirtyä edelleen Leithiin, mutta osaston eteneminen pysähtyi kuitenkin lumivyöryyn. HMS Antrimin Wessex-helikopteri nouti osaston takaisin alukselle seuraavana päivänä RFA Tidespringin 845. laivueen Wessex-helikopterien tuhouduttua noutoyrityksissä. 22.4.1982 SAS:n veneosasto nousi maihin Grass Islandilla valvoakseen Leithiä ja SBS nousi maihin Houndin lahdella, josta se pyrki etenemään Cumberlandin lahden itärannalle. Jäät kuitenkin estivät joukkojen siirtämisen ja lopulta osasto siirrettiin helikoptereilla Morainen vuonoon.
Etelä-Georgian edustalla olleelle laivasto-osastolle annettiin sukellusvenehälytys, jolloin laivasto-osasto siirtyi HMS Endurancea lukuun ottamatta avomerelle. RFA Tidespring jatkoi 24.4.1982 sukellusvenejahtia, kun Argentiinan ilmavoimien Boeing 707 lensi laivasto-osaston yli. Seuraavana päivänä helikopterit vaurioittivat Argentiinan laivaston sukellusvenettä, ARA Santa Fetä, jonka miehistö pelastautui King Edward Pointin laituriin. Sukellusveneuhan päätyttyä maihinnousuosasto laskettiin maihin Hesteslettenissä.
HMS Antrim ja HMS Plymouth tukivat tykkitulella maihinnousseita joukkoja. Joukot etenivät Grytvikeniin ja King Edward Pointiin, jolloin argentiinalaisjoukot antautuivat. 26.4.1982 Etelä-Georgian Leithin argentiinalaisjoukkojen komentaja kapteeni Largos allekirjoitti antautumissopimuksen HMS Antrimin kannella. Luutnantti Alfredo Astiz antautui joukkonsa kanssa Stromnessissa. Vangitut argentiinalaisjoukot sijoitettiin HMS Plymouthille ja HMS Enduranceen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti