Markku ja Paul Johansson tutkivat tarkasti Nacken tekemiä sovituksia Radion tanssiorkesterille. Markku oli kuunnellut velipuolensa tekemiä sovituksia niin paljon mm. radiosta, että hän osasi jo monia sovituksia paikoin jopa ulkomuistista. Monina viikonloppuina Johanssonin veljekset viettivät yhdessä tunteja tutkien nuottien ihmeellistä maailmaa. Markku Johansson jopa yöpyi useasti Paul Johanssonin kotona. Markku rohkaistui pian näyttämään velipuolelleen omia sovitusluonnoksiaan ja nuottejaan. Paul Johansson neuvoi isällisesti Markkua sovitusasioissa ja usein hän istui pianon ääreen ja soitti Markulle esimerkkejä kulloinkin käsiteltävistä asioista. Nacke Johansson avusti Markkua vaikkapa eri soitinten äänialojen hyödyntämisessä sovituksissa. Paul Johansson oli juuri se ihminen, joka opetti Markulle, kuinka kirjoitetaan sovituksia suurille orkestereille.
Markku Johansson laati jo 1960-luvun puolella Lahden kaupunginorkesterille joitakin suurelle orkesterille kirjoitettuja viihdemusiikkisovituksia ja näissä sovituksissaan Markku käytti hyväkseen velipuolelta saamiaan sovituksellisia neuvoja. Paul ”Nacke” Johansson neuvoi ja ohjasi veljeään Markkua välillä satunnaisesti aina läpi 1960-luvun loppupuolen. Markun ollessa vielä armeijassa hän poikkesi velipuolellaan lomilla saamassa ohjausta ja tukea musiikkiasioissa. Paul Johansson otti Markun myös mukaansa seuraamaan studiotyöskentelyä äänilevynauhoituksissa. Levy-yhtiö Scandian levytykset tehtiin tuohon aikaan Alppi-studiossa Helsingin Kulttuuritalon kellarissa. Markku jähmettyi paikalleen seuraamaan toimintaa studiossa, jossa äänittäjänä toimia vuodesta 1954 lähtien mm. Aarre Olavi Elo (s. 21.9.1934 Helsinki ja k. 17.2.2022 Helsinki).
Paul ”Nacke” Johansson tuki ja kannusti nuorempaa velipuoltaan, Markku Johanssonia, musiikkiasioissa eteenpäin monin tavoin. Markun muutettua jo Helsinkiin vuonna 1970 hän yhtenä sunnuntai-iltapäivänä poikkesi Nackea tapaamassa tämän kotona. Nacke oli parhaillaan tekemässä pelimannilevyä studiomuusikoista kootulle kokoonpanolle; kokoonpanon nimeksi oli keksitty Pitäjänmäen Pelimannit. Tältä levyltä puuttui hänen mukaansa vielä yksi valssikappale ja Nacke pyysi Markkua laatimaan sävellyksen levyä varten.
Markku Johansson sävelsi ja laati sävellykseen vielä sovituksen kokoonpanoa varten viidessätoista minuutissa. Sen jälkeen Paul ”Nacke” Johansson tutki vielä Markun sovituksen läpi ja hän ehdotti sovitukseen joitakin muutoksia, jotka toteutettiinkin yhteisymmärryksessä. Jo seuraavalla viikolla Markun sovitus päätyi Lauttasaari-valssin nimellä äänilevylle, joka oli Markulle melkoinen yllätys. Vähitellen Paulin ja Markun yhteistyö musiikissa alkoi siirtyä käytännön tekemisen tasolle. Markku Johansson soitti usein studiomuusikkona Paul ”Nacke” Johanssonin kanssa samoissa kokoonpanoissa. Samoin Nacke Johansson oli monesti soittamassa sellaisissa levytystilanteissa, joita Markku Johansson oli johtamassa kapellimestarina.
Markku Johansson oli opiskellut kuusitoistavuotiaasta saakka Lahdessa sijaitsevassa Viipurin musiikkiopistossa täysin taidemusiikkiin keskittyvää musiikkia solistisena intrumenttinaan trumpetti. Vielä tuohon aikaan ei Suomessa ollut missään musiikkiopistossa mahdollista opiskella musiikkia, joka suuntautuisi esimerkiksi kevyempään musiikkiin, jazziin, kansanmusiikkiin tai viihdemusiikkiin. Markun trumpetinsoiton opettajana Lahdessa toimi Lahden kaupunginorkesterin taitava trumpetisti, Eero Ikola, jonka ohjauksella Markku tutustui taidemusiikin trumpettikappaleisiin. Sivusoittimena Markku soitti musiikkiopistossa pianoa. Lahdessa musiikinopetus tapahtui neljä kertaa viikossa ja siksi Markku Johansson asui sukulaistensa luona vuoden ajan Lahdessa. Markku soitti myös vuoden ajan Lahden kaupunginorkesterissa kolmatta trumpettia, sillä trumpettiryhmään kaivattiin vahvistusta. Näin Markku Johansson sai myös tarvitsemaansa käytännön soittokokemusta isossa orkesterissa.
Viipurin kauden lailla myös Lahdessa Viipurin musiikkiopistosta kehkeytyi valtakunnallinen tiennäyttäjä. Viipurin musiikkiopiston ponnistelujen tuloksena Lahteen valmistui vuonna 1954 konserttitalo, joka vihittiin käyttöön 20.10.1954. Lahden konserttitalon konserttisali nimettiin Felix Krohn-saliksi kapellimestari, säveltäjä ja Viipurin musiikkiopiston rehtorin, Felix Julius Theofil Krohnin (s. 20.5.1898 Tampere ja k. 8.11.1963 Lahti) mukaan. Lahden konserttitalosta tuli järjestyksessä toinen Suomeen rakennetuista konserttitaloista. Lahden konserttitalo toimi paitsi musiikkiopiston ja sittemmin nimensä konservatorioksi muuttaneen musiikkiopiston toimipaikkana. Samassa talossa harjoittelivat myös Lahden kaupunginorkesteri ja konserttitalo toimi samoin lahtelaisen oopperan kotitalona. Viulutaiteilija, kapellimestari ja kuoronjohtaja Urpo Rafael Pesonen (s. 8.5.1915 Helsinki ja k. 22.1.1994 Lahti) toimi Lahden kaupungin musiikinjohtajana sekä Lahden kaupunginorkesterin kapellimestarina vuosina 1959-1978. Urpo Pesosen isä oli herännäisyyden johtohenkilöihin lukeutunut säveltäjä, sanoittaja ja kansanedustaja Matti Pesonen (s. 1.8.1868 Sääminki ja k. 11.12.1957 Ylistaro).
Lahdessa Viipurin musiikkiopiston opinto-ohjelmaan kuului pakollisina sivuaineina kenraalibassoa, säveltapailua, musiikin teoriaa ja musiikin historiaa. Säveltapailun tunneilla opiskeltiin melodioiden laulamista suoraan nuoteista. Markku Johanssonin opettajaksi tässä aineessa osui oopperalaulaja ja laulupedagogi Tauno Kalevi Koskinen (s. 16.2.1932 Kalvola ja k. 12.7.2019 Hollola), joka omassa opetuksessaan käytti silloin uutta Kodaly-metodia. Markku tuli erittäin hyvin toimeen Kalevin kanssa, sillä opettajana Kalevi oli muita opettajia avarakatseisempi musiikkiopistossa. Kalevi Koskisen oppitunnit olivat rennompia ja vapautuneempia, kuin muiden opettajien; Kalevin tunneilla paitsi laulettiin myös naurettiin.
Kalevi Koskinen oli äänialaltaan tenorilaulaja. Hän opiskeli Lahdessa vuosina 1959-1969 baritonilaulaja, kirkkomuusikko ja pedagogi Tauno Sakari Kaivolan ohjauksessa; Kaivola oli itse opiskellut Sibelius-Akatemiassa laulua oopperalaulaja ja professori Oiva Sigurd Soinin (s. 21.1.1893 Lapua ja k. 20.5.1971 Helsinki) johdolla ja suorittanut lauludiplomin vuonna 1944. Kalevi Koskinen aloitti oman oopperauransa lahden oopperassa vuonna 1959. Koskinen kiinnitettiin Suomen Kansallisoopperaan vuonna 1972. Kalevi Koskinen esiintyi samoin Savonlinnan oopperajuhlilla ja hän teki Suomessa ja ulkomailla yhteensä yli sata oopperaroolia näyttämöillä.
Kalevi Koskinen työskenteli oopperatyönsä ohella kanttoriurkurina Hämeenkosken seurakunnassa. Koskinen toimi samoin Hämeen läänin Koskella (Hämeenkoski) kansakoulunopettajana monet vuodet. Kalevi Koskinen muistetaan varsinkin koomisista roolitehtävistään. Äänilevylle Koskinen on laulanut mm. Saltun roolin säveltäjä ja kapellimestari Leevi Antti Madetojan (s. 17.2.1887 Oulu ja k. 6.10.1947 Helsinki) oopperassa, Pohjalaisia. Oopperan levytys on vuodelta 1975 ja oopperan johti silloin kapellimestari, säveltäjä ja sovittaja Jorma Juhani Panula (s. 10.8.1930 Kauhava). Vielä oopperauransa jälkeenkin Kalevi Koskinen toimi Päijät-Hämeen konservatorion laulun lehtorina. Koskisen oppilaita ovat olleet mm. oopperalaulajat Mika Pohjonen (s. 9.7.1973 Hollola) ja Jyrki Tapio Anttila (s. 23.6.1966 Oulu).
Musiikkiopistossa soitettu musiikki oli hyvin tiukasti vain taidemusiikkiin sidoksissa ja siellä vaalittiin vanhoja musiikkiperinteitä, joissa korostettiin erityisesti virheetöntä soittoa. Opettaja ehdottomana auktoriteettina määräsi, mitä ohjelmaa oppilas soitti tunnilla, miten kappaleet tuli soittaa ja varsinkin mitkä kappaleet tutkinnossa täytyi soittaa. Markku Johanssonin ajatukset musiikista olivat jo tuolloin Lahden vuosina merkittävästi erilaiset perinteiseen musiikkiopistokoulutuksen verrattuna. Markku koki, että hän ei saanut itse tarpeeksi vaikuttaa musiikkiopistossa soittamaansa materiaaliin. Markku ei myöskään pitänyt kaikista musiikkiopistossa soittamistaan kappaleista. Markkua puhutteli paljon enemmän improvisointi musiikissa ja tämä tuli myös näkyviin hänen pianotunneillaan opistossa. Hän ei välttämättä soittanut kappaleiden vasemmankäden osuuksia pianonuotteihin kirjoitetulla tavalla, vaan täysin totisella naamalla improvisoi vasemman käden osuuksia.
Markku Johansson kuitenkin opiskeli Lahden Viipurin musiikkiopistossa kaikkiaan neljän vuoden ajan. Opiskelijat joutuivat opintojen edetessä solistisissa aineissa näyttämään osaamisensa kurssitutkinnoissa, joiden yhteydessä heidän edistymistään opinnoissa arvioitiin. Markun oli vaikea sopeutua musiikkiopistossa vallitsevaan jyrkkään ja ehdottomaan suhtautumiseen musiikissa. Paljolti siitä syystä opiskeluaika Lahdessa jäi Markku Johanssonin mieleen melko ristiriitaisena ja epämiellyttävänä ajanjaksona, vaikka hänellä oli onnea päästä siellä kuitenkin varsin hyvien opettajien ohjaukseen musiikinopiskelussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti