Markku Johansson (7. osa)
Sveitsistä Suomeen muuttanut turkkuri Eduard Fazerin (s. 26.9.1821 Thurgau, Sveitsi ja k. 11.4.1894 Helsinki) poika, musiikkikauppias ja diplomaatti Konrad Georg Fazer (s. 30.4.1864 Helsinki ja k. 7.10.1940 Helsinki) osti apteekkari, musiikkikauoppias ja musiikkikustantaja Robert Emil Westerlund (s. 15.1.1859 Oulu ja k. 5.6.1922 Helsinki) yhdessä Anna Melanilta musiikkikaupan vuonna 1897; tämä Melanin musiikkikauppa oli perustettu vuonna 1884 Helsingin Aleksanterinkadulle. Uudessa omistuksessa musiikkikaupan nimeksi tuli Helsinfors nya musikhandel – Helsingin uusi musiikkikauppa. Robert Westerlund oli muuttanut Oulusta Helsinkiin vuonna 1896 ja ostanut saksalaissyntyiseltä urkuri, kapellimestari, musiikkipedagogi ja säveltäjä Friedrich Richard Faltinin (s. 5.1.1835 Danzig ja k. 1.6.1918 Helsinki) pianomakasiinin, joka oli perustettu vuonna 1870. Pianomakasiini sijaitsi osoitteessa Pohjois-Esplanadi 7.
Faltin aloitti musiikkiopintonsa seitsemänvuotiaana Saksassa ja päätti opintonsa Leipzigin konservatoriossa vuonna 1856, jolloin hän siirtyi Suomeen. Aluksi hän toimi musiikinopettajana Viipurissa Behmin koulussa – pietarinsaksalaisen teologi Karl Gottlieb Behm (s. 17.12.1823 ja k. 29.6.1857) Viipurissa pojille perustama sisäoppilaitos – ja muutti vuonna 1869 Helsinkiin, jossa toimi Nikolainkirkon (nyk. Helsingin tuomiokirkko) urkurina 40 vuotta. Vuosina 1870-1879 Faltin toimi myös Suomalaisen Oopperan kapellimestarina, vuosina 1871-1896 musiikinopettajana Helsingin yliopistossa ja vuodesta 1882 urkujensoiton opettajana Helsingin musiikkiopistossa.
Faltinin oppilaita olivat mm. musiikkikasvattaja ja säveltäjä Martin Wegelius (s. 10.11.1846 Helsinki ja k. 22.3.1906 Helsinki), säveltäjä ja kapellimestari Robert Kajanus (s. 2.12.1856 Helsinki ja k. 6.7.1933 Helsinki), säveltäjä Johan Christian Julius Sibelius (s. 8.12.1865 Hämeenlinna ja k. 20.9.1957 Järvenpää) ja säveltäjä, kirkkomuusikko ja musiikkitieteilijä Ilmari Henrik Reinhold Krohn (s. 8.11.1867 Helsinki ja k. 25.4.1960 Helsinki). Faltin olisi toivonut Sibeliuksesta oman työnsä jatkajaa Helsingin yliopistossa, mutta viran sai kuitenkin Robert Kajanus. Faltinille myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1896.
Helsingin uusi musiikkikauppa aloitti mm. Fredrik Paciuksen (s. 19.3.1809 Hampuri ja k. 8.1.1891 Helsinki) ja Johan Sibeliuksen säveltuotannon kustantamisen. Konrad Fazer siirtyi diplomaatiksi Wieniin ja hänen poikansa Johan Georg Fazer (s. 14.8.1889 ja k. 4.5.1935) muutti musiikkiliikkeen nimeksi vuonna 1919 Oy Fazerin musiikkikauppa. Fazerin nuottikustannustoiminta tunnetaan edelleen Fazerina oikeudenhaltijana. Liike aloitti äänilevyjen vähittäismyynnin Suomessa jo vuonna 1910 ja sillä oli Suomessa monia haaraliikkeitä. Fazerin ensimmäinen äänilevytähti oli Johan Alfred Tanner (s. 16.3.1884 Artjärvi ja k. 27.5.1927 Rautalampi). Konrad Fazerin tyttärenpoika, Roger Gustaf Lindberg (s. 20.9.1915 Helsinki ja k. 14.11.2003 Helsinki) siirtyi vuonna 1940 Fazerin musiikkikaupan johtoon. Fazerista tuli 1950-luvun alussa Suomen johtava levy-yhtiö.
Säveltäjä ja sovittaja Toivo Kärki aloitti vuonna 1955 Fazerilla kotimaisen kevyenmusiikin tuotannosta vastaavana päällikkönä. Kärki sai neuvoteltua kauppaneuvos Roger Lindbergin kanssa itselleen provisiosopimuksen, joka takasi hänelle myyntiin sidonnaisen palkkion, kun äänilevyt vain myivät hyvin. Toivo Kärki oli erittäin nopea ja tuottelias säveltäjä ja sovittaja, joka musiikkia tehdessään ei tarvinnut mitään instrumenttia avukseen. Hän sävelsi lähes 1 500 kappaletta, joista useimmat ovat levytetyt moneen kertaan. Hän ennätti säveltää musiikkia myös 50 elokuvaan, useisiin radiohupailuihin sekä näytelmiin ja revyisiin.
Paul ”Nacke” Johansson esitteli Markku Johanssonin ammattitaitoisena sovittajana Toivo Kärjelle tapaamisessa. Markku oli ottanut tapaamiseen mukaansa myös tekemiään sovituksia, joita Toivo Kärki tutki hyvin tarkasti tuolloin. Sovituksien perusteella Toivo Kärki ilmeisesti tuli vakuuttuneeksi Markku Johanssonin taidoista ja kyvyistä, koska hän antoi heti samalla kertaa Markun sovitettavaksi Tapio Rautavaaran laulettavaksi valitun kantrilaulaja John R. ”Johnny” Cashin (s. 26.2.1932 Kingsland, Arkansas ja k. 12.9.2003 Nashville, Tennessee) San Quentin-nimisen kappaleen. Kappaleen suomalaiseen versioon teki sanat säveltäjä, sanoittaja ja laulaja Juha Harri Vainio (s. 10.5.1938 Kotka ja 29.10.1991 Sveitsi) ja Tapio Rautavaara levytti laulun nimellä Kiven sisällä. Markku Johansson sovitti myös singlelevyn toiselle puolelle tulleen Lee Marvinin elokuvasävelmään Wandering Star tehdyn Toiset on luotuja kulkemaan (1970). Nämä olivat Markun ensimmäiset sovitukset Musiikki-Fazerille.
Ensimmäisen Musiikki-Fazerille telemänsä sovitustyön jälkeen Markku Johansson sai nopeasti lisää sovitustöitä Musiikki-Fazerilta. Markku tunnettiin ahkerana Musiikki-Fazerin sovittajana koko 1970-luvuna ajan, joka ei juurikaan tehnyt muille kilpaileville yhtiöille sovituksia. Markku teki tiivistä yhteistyötä Toivo Kärjen kanssa aina Kärjen eläkkeelle jäämiseen saakka. Toivo Kärjen jäätyä eläkkeelle Markku jatkoi vielä 1980-luvun puolellakin sovitusten tekemistä Musiikki-Fazerille. Toivo Kärki ja Markku Johansson tulivat keskenään erittäin hyvin toimeen. Toisinaan Kärki saattoi kriittisesti kommentoida Markun tekemiä sovitusratkaisuja, vaikka Kärki tyystin voittopuolisesti suhtautui nuoreen sovittajaansa hyvinkin suopeasti. Toivo Kärki nautti suunnattomasti musiikkianalyyttisistä keskusteluista ja hän saattoi tehdä sovittajilleen monenlaisia musiikkiteoreettisia tehtäviä spontaanisti. Hän saattoi kirjoittaa nuottipaperille valmiin melodian ja sen jälkeen pyysi sovittajaa kirjoittamaan melodiaan oikeat bassoäänet. Kärki luonnollisesti tietysti itse päätti, mitkä olivat oikeat bassoäänet; jos sovittaja päätyi kuitenkin Kärjen bassolinjoille, oli riemu rajatonta huoneessa.
Toivo Kärki oli pitkään tekijänoikeusjärjestö Teoston tilaisuuksissa sitä mieltä, että sovittajan tehtävä ei ole luovaa työtä. Ammattitaitoisena säveltäjänä Kärki osasi kirjoittaa sävellyksiinsä näkyviin kaikki kappaleiden melodiset, rytmiset ja harmoniset elementit. Kärjen ajatuksena oli, että sovittaja oli lopulta vain kirjuri, joka nuotinsi hänen kirjoittamansa nuotit eri soittimille. Eri aikakaudet tuovat mukanaan musiikkiin erilaisia soittotyylejä ja Kärkikin huomasi vähitellen, että hänenkin sävellyksiään voitiin soittaa monin eri tavoin. Uudet sukupolvet muusikoissakin halusivat ehdottomasti jättää oman kädenjälkensä soitettuun musiikkiin. Vihdoin Kärjenkin oli taivuttava ja myönnettävä, että uuden sukupolven sovittajat saivat hänenkin musiikkiinsa moderneja musiikillisia ajatuksia upotettua. Toivo Kärki ajatteli, että kappaleiden sovituksia sai muuttaa vain siinä tapauksessa, että kappale muuttui sovituksen myötä alkuperäistä paremmaksi.
Markku toimi seitsemänkymmentäluvun alussa muutaman kuukauden ajan Musiikki-Fazerin kuukausipalkkaisena kapellimestarina ja tuottajana. Työ alkoi jo kello yhdeksän aamulla ja keikkamuusikon aikatauluun se tuntui hankalalta. Kolmen kuukauden jälkeen Markku rohkaistui ja ilmoitti Toivo Kärjelle lopettavansa kuukausipalkalla työskentelyn, mutta Kärki soi Markun jatkavan kyllä freelancerina töitään yhtiölle. Markku Johansson sovitti Musiikki-Fazerilla pääosin käännösiskelmiä, mutta hän sovitti myös muutamia Toivo Kärjen tekemiä sävellyksiä.
Joihinkin Kärjen ja sanoittaja Juha Vainion tekemiin teoksiin Markku kirjoitti Kärjen alkuperäisten alkusoittojen tilalle uudet introt; yleensä Markku ei kovin paljon muuten muutellut Toivo Kärjen sävellysten musiikillisia ratkaisuja. Uuden Musiikin Orkesteri UMO:lle Markku teki viisi Yleisradion kantanauhoille tallennettua sovitusta, joiden joukossa oli myös kaksi Toivo Kärjen sävellystä: Rakasta, kärsi ja unhoita sekä Why Nameless. Toiseen Kärjen kappaleeseen Markku sovittamisen lisäksi sävelsi monta uutta osaa, jotta kappaleen kesto pidentyisi. Myöhemmin Markku vielä kuuntelutti kantanauhoilta Kärjen kappaleen säveltäjällä, mutta Kärki ei ensin tunnistanut sovitusta omaksi sävellyksekseen. Toivo Kärki oli tosin tyytyväinen Markku Johanssonin tekemään sovitukseen, jonka UMO oli tallentanut kantanauhalle.
Yleisradio tuotti Toivo Kärjen musiikista kertovan televisio-ohjelman, jonka nimi oli Unta vai totta – Toivo Kärki ja hänen laulunsa. Vuonna 1980 tehty henkilökuva säveltäjä Toivo Kärjestä, hänen elämästään ja musiikistaa sisälsi myös haastatteluja sekä poimintoja Toivo Kärjen monipuolisesta sävellystuotannosta. Markku Johansson oli mukana tässä tuotannossa; hänen tehtävänsä oli tehdä dokumentissa esitettyjen kappaleiden sovitukset sekä johtaa dokumenttiohjelman studio-orkesteria. Säveltäjä Toivo Kärki ei tohtinut päästää television kuvausryhmää kameroineen omaan työhuoneeseensa, joten kuvausten ajaksi Kärjen työpöytä ja nuotti- ja äänilevypinot siirrettiin hänen työhuoneestaan TV2:n studiolle Tampereelle. Ohjelman valmistuttua Yleisradion johto kutsui säveltäjä Toivo Kärjen ja sovittaja Markku Johanssonin ohjelman ennakkokatseluun. Hieman myöhemmin säveltäjä Toivo Kärki vielä tokaisi Markku Johanssonille, että Markku oli sovittanut ”mukavasti uusia mausteita” hänen sävelteoksiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti