Englantilainen kemisti ja keksijä Cornwallista oli Sir Humphry Davy (s. 17.12.1778 ja k. 29.5.1829 Geneve, Sveitsi). Davin nimissä tunnetaan myös hänen keksimänsä turvalamppu, Davy-lamppu, jonka Sir Humphry Davy keksi vuonna 1815. Tunnetuksi hän tuli myös erityisesti siitä, että hän eristi sähköä hyväksi käyttämällä ensimmäistä kertaa joukon alkuaineita: vuonna 1807 kaliumin ja natriumin sekä kalsiumin, bariumin, strontiumin, magnesiumin ja boorin, kuten myös seuraavana vuonna jodin ja kloorin. Davy kehitti samoin uuden sähkökemian alan. Davy oli ensimmäinen, joka laboratoriossaan löysi klatraattihydraatteja. Klatraattihydraatit ovat klaraattiyhdisteitä, joissa isäntämolekyyli on vesi ja vierasmolekyyli on tyypillisesti kaasu tai neste. Davy kokeili vuonna 1799 dityppioksidia ja häkeltyi, kuinka dityppioksidi sai hänet nauramaan. Siksi hän antoi aineelle nimeksi ”naurukaasu” ja hän myös kirjoitti aineen mahdollisista anesteettisista ominaisuuksista lieventää kipuja leikkauksen aikana.
Humphry Davy syntyi vanhan puunveistäjä, Robert Davyn ja Grace Millettin viisi lapsiseen perheeseen 17.12.1778 Penzancessa, Cronwallissa eli Englannissa. Hänen nuorempi veli, John Davy (s. 24.5.1790 ja k. 24.1.1868) oli cornwallilainen lääkäri ja amatöörikemisti, joka löysi fosgeenin, piitetrafluorin ja päätteli, että kloori oli alkuaine. Veljesten serkku, Edmund Davy (s. 1785 ja k. 5.11.1857) oli kemian professori Royal Cork Institutionissa ja Royal Dublin Societyssa sekä toimi alkuperäisjäsenenä Chemical Societyssa ja jäsenenä Irlannin kuninkaallisessa akatemiassa. John Davy kuvaili kotikaupunkinsa elämänmenoa seuraavasti: ”Kaupungissa vallitsi lähes rajaton herkkäuskoisuus yliluonnollisen ja hirviömäisen kunnioittamisen suhteen… Keski- ja korkealuokkaiset ihmiset eivät pitäneet kirjallisuudesta ja vielä vähemmän tieteestä… Metsästys, ammunta, paini, kukkotaistelu, joka yleensä päättyi juopumiseen, olivat sitä, mistä he olivat eniten iloisia.”
Kuuden vuoden iässä Humphry Davy lähetettiin Penzanceen opiskelemaan ja kolme vuotta myöhemmin hänen perheensä muutti Varfelliin, lähelle Ludgvania. Myöhemmin Davy asui kummisetänsä ja huoltajansa, John Tonkinin kanssa. Panzancen koulusta lähtiessä vuonna 1793 Tonkin kustansi Davyn opiskelut pastori ja tohtori Cardew’n johdolla Truro Grammar Schoolissa. Humphry Davy viihdytti koulukavereitaan kirjoittamalla runoja, säveltämällä ja kertomalla tarinoita teoksesta Tuhat ja yksi yötä. Omalle äidilleen Humphry Davy kuvasi kirjeessään näin: ”Luonnollinen oppiminen on todellinen nautinto; kuinka valitettavaa onkaan, että useimmissa kouluissa siitä tehdään tuskaa.”
Humphry Davyn isä kuoli vuonna 1794 ja kummisetä Tonkin järjesti pojan kirurgi John Bingham Borlasellen luokse, jolla oli praktiikka Penzancessa. Humphry Davystä tuli apteekin kemisti, joka aloitti ensimmäisten kokeidensa tekemisen kotona ystäviensä ja perheensä harmiksi. Davyn vanhempi sisarensa esimerkiksi valitti, että hänen syövyttävät aineensa pilasivat hänen mekkonsa ja eräs ystävä pelkäsi, että Humphry Davy lopulta ”räjäyttäisi meidät kaikki ilmaan”. Pastorilta Humphry Davy oli oppinut ranskankieltä ja vuonna 1797 hän luki aatelismies ja kemisti Antoine-Laurent de Lavoisier’n (s. 26.8.1743 ja k. 8.5.1794) teoksen Traité alémentaire de Chimie.
Humphry Davy kirjoitti runoilijana yli satakuusikymmentä käsinkirjoitettua runoa, joista suurin osa löytyi hänen henkilökohtaisista muistikirjoistaan. Runoista suurinta osaa ei koskaan julkaistu ja hän omistikin osan runoistaan omille ystävilleen. Davyn tunnetuista runoista kahdeksan julkaistiin. Humphry Davyn runot peilasivat hänen näkemyksiään sekä hänen urastaan että hänen käsityksiään ihmiselämän vaiheista. Davy kirjoitti ihmisten pyrkimyksistä ja elämän osa-alueista, kuten esim. kuolemasta, geologiasta, metafysiikasta, luonnonteologiasta ja kemiasta. Englantilainen lääkäri ja taumatrooppin keksijä, John Ayrton Paris (1785 ja k. 24.12.1856) havaitsi, että nuoren Davyn kirjoittamat runot ”kantavat ylevän nuoruuden leimaa”. Vuodelta 1795 on Humphry Davyn ensimmäinen säilynyt runo, The Sons of Genius, jota leimaa nuoruuden kypsymättömyys. Seuraavina vuosina kirjoitetut runot, kuten Vuorenlahdella ja Pyhän Mikaelin vuorella, osoittavat runollista herkkyyttä, mutta eivät todellista runollista mielikuvitusta. Vuodelta 1796 on säilynyt kolme Davyn maalausta lahjoitettiin Penzancen Penlee House-museolle.
Royal Societyn jäsen, insinööri, kirjailija ja poliitikko Davis Gilbert (synt. Davis Giddy, s. 6.3.1767 ja k. 24.12.1839) kutsui Humphry Davyn Tredrean taloonsa ja tarjosi hänelle kirjastonsa käyttöön. Tämä taas johti siihen, että Davyn esiteltiin tohtori Edwardsille, joka asui Hayle Copper Housessa. Tohtori Edwards oli kemian lehtori St. Bartholomew’s Hospitalin koulussa. Tohtori Edwards myönsi luvan Davylle käyttää laboratorioaan ja ohjasi muutenkin Davyn huomionkohteita. Haylen satamassa tulvaportit rappeutuivat pian kuparin ja raudan välisen kosketuksen seurauksena meriveden vaikutuksesta. Galvaanista korroosiota ei tuolloin vielä ymmärretty, mutta tapaus sai Davyn pohtimaan myöhempiä kokeita varten laivojen kuparivaippaa.
Humphry Davylla oli vuonna 1802 maailman tehokkain sähköakku Royal Institutionissa. Akun avulla Davy loi ensimmäisen hehkulampun johtamalla sähkövirtaa ohuen platinanauhan läpi, joka valittiin metallin erittäin korkean sulamispisteen vuoksi. Hehkulamppu ei ollut tarpeeksi kirkas eikä se ollut riittävän pitkäikäinen ollakseen käytännöllinen. Davy pystyi vuoteen 1806 mennessä esittelemään paljon tehokkaamman sähkövalaistuksen muodon Lontoon Royal Societylle. Kyseessä oli varhainen kaarivalon muoto, joka tuotti valonsa kahden hiilisauvan väliin luodusta sähkökaaresta.
Humphry Davy liittyi 2.10.1798 Bristolin pneumaattiseen instituuttiin. Instituutti oli perustettu tutkimaan keinotekoisesti tuotettujen kaasujen lääketieteellisiä ominaisuuksia ja Humphry Davyn oli määrä johtaa erilaisia kokeita. Bristolissa asuessaan Davy tapasi Earl of Durhamin , joka terveytensä vuoksi asui laitoksessa. Davy ystävystyi myös Gregory Watin, James Watin, Samuel Taylor Coleridgen ja Robert Southeyn kanssa, joista kaikista tuli naurukaasun säännöllisiä käyttäjiä. Kaasun syntetisoi ensimmäisen kerran luonnonfilosofi ja kemisti Joseph Priestley vuonna 1772. James Watt rakensi kannettavan kaasukammion helpottaakseen Davyn kokeita typpidioksidilla. Eräässä vaiheessa kaasu yhdistettiin viiniin sen tehokkuuden arvioimiseksi krapulan parannuskeinona. Kaasu oli suosittu Davyn ystävien ja tuttavien keskuudessa ja Davy uskoi, että siitä voisi olla hyötyä kirurgisten toimenpiteiden suorittamisessa. Anestesia-aineita käytettiin säännöllisesti lääketieteessä vasta vuosikymmeniä Davyn kuoleman jälkeen.
Humphry Davy otti huomattavia riskejä kaasukokeissaan. Davy tuli yhä tunnetummaksi vuonna 1799 kokeidensa ansiosta. Vuonna 1799 Beddoes ja Davy julkaisivat tieteellisiä julkaisuja, mutta heidän kokeellinen työnsä oli sen verran heikkoa, että julkaisuja arvosteltiin ankarasti. Myöhempinä vuosina Humphry Davy katui, että hän oli koskaan julkaissut näitä epäkypsiä hypoteeseja. Kritiikit saivat Davyn hiomaan ja parantamaan kokeellisia tekniikoitaan. Davy julkaisi vuonna 1800 Chemical and Philosophical-tutkimuksensa, joka koski pääasiassa typpidioksidia ja sen hengitystä. Nyt hän sai jo myönteisempää palautetta tutkimuksestaan. Amerikkalaissyntyinen britti, keksijä ja fyysikko Kreivi Rumford (Sir Benjamin Thompson, s. 26.3.1753 ja k. 21.8.1814) ehdotti vuonna 1799 ”Institution for Diffusing Knowledge”-instituutin eli Royal Institutionin perustamista Lontooseen. Instituutille ostettiin talo Albemarle Streetiltä huhtikuussa 1799 ja kreivi Ramfordista tuli instituution sihteeri ja lääketieteen tohtori ja luonnonfilosofi Thomas Garnett (s. 21.4.1766 ja k. 28.6.1802) oli ensimmäinen instituution luennoitsija.
Kuninkaallisen instituutin komitea haastatteli helmikuussa 1801 Humphry Davya. Davy kirjoitti Davies Gilbertille 8.3.1801 Banksin ja kreivi Rumfordin – komitean jäseniä – tarjouksesta, mahdollisesta muuttamisesta Lontooseen ja lupauksista rahoittaa Davyn galvanisointityötä. Davy lähti Bristolista seuraavana päivänä Lontooseen ryhtyäkseen uuteen virkaan kuninkaallisessa instituutissa; hän sai toimia instituutin kemian apulaisluennoitsijana, kemian laboratorion johtajana ja laitoksen lehtien apulaistoimittajana. Davy piti ensimmäisen luentonsa instituutissa 25.4.1801 uudesta aiheesta, galvanismista. Davyn ensimmäinen luento keräsi ylistäviä arvosteluja ja kesäkuun luennossa Davy kirjoitti John Kingille, että siihen osallistui lähes 500 osallistujaa. Davy nautti myös julkisuudesta.
Davyn luennot sisälsivät näyttäviä ja joskus vaarallisia kemiallisia esityksiä sekä tieteellistä tietoa; nuori ja komea mies myös esitteli asiansa hyvin näyttävästi. Davy sisällytti luentoihinsa sekä runollisia että uskonnollisia kommentteja korostaen, että kemialliset tutkimukset paljastivat Jumalan suunnitelman. Uskonnollisilla kommenteilla hän yritti vedota yleisönsä naisiin. Monet valistuksen ajan vaikuttajat, kuten Davykin, tuki naisten koulutusta ja naisten osallistumista tieteellisiin toimiin, jopa ehdottaen naisten pääsyä Royal Societyn iltatapahtumiin. Humphry Davy hankki suuren naisseuraajien joukon ympäri Lontoota. Davyn tuki naisille aiheutti sen, että hän joutui merkittävien juorujen ja vihjailujen kohteeksi ja häntä kritisoitiin epämiehekkääksi. Davyn luentosarjan päätyttyä galvanismista, hän siirtyi luennoimaan maatalouskemian sarjaan ja samalla hänen suosionsa jatkoi kasvuaan edelleen. Hieman yli vuoden toimittuaan instituutissa apulaisluennoitsijana ja 23-vuotiaana kesäkuuhun 1802 mennessä, Davy nimitettiin täysluennoitsijaksi kuninkaalliseen instituuttiin. Garnett erosi hiljaa terveyssyistä. Davysta tuli Royal Societyn jäsen marraskuussa 1804. Myöhemmin hän toimi vielä instituution puheenjohtajana. Humphry Davy oli yksi Geological Societyn perustajajäsenistä vuonna 1807 ja samoin hänet valittiin Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian ulkojäseneksi vuonna 1810 sekä American Academy of Arts and Sciences-akatemian ulkomaalaiseksi kunniajäseneksi vuonna 1822.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti