Arthur ja Ruby Tatum erosivat alkuvuodesta 1955. Art Tatum avioitui uudelleen myöhemmin samana vuonna Geraldine Williamsonin kanssa, joka kanssa hän oli jo asunut yhdessä. Geraldine ei ollut kiinnostunut musiikista, eikä hän näin ollen yleensä kulkenut Art Tatumin mukana esityksissä. Vuoteen 1956 mennessä Art Tatumin terveys oli heikentynyt pitkälle edenneen uremian vuoksi. Elokuussa Art Tatun kuitenkin soitti uransa suurimmalle yleisölle; 19 000 henkilöä oli kokoontunut Norman Granzin johtamaan tapahtumaan Hollywood Bowliin. Syyskuussa Tatumilla oli viimeiset Granzin järjestämät äänitykset saksofonisti Ben Websterin kanssa. Lisäksi Tatum soitti ainakin kaksi konserttia lokakuussa, mutta hän oli aivan liian huonovointinen jatkaakseen kiertuetta. Siksi hän palasi kotiinsa Los Angelesiin. Muusikoita vieraili Tatumin kotona 4.11.1956; pianistit soittivat hänelle, kun Tatum lepäsi sängyssä.
Arthur Tatum kuoli 5.11.1956 Queen of Angels Medical Centerissa Los Angelesissa uremiaan. Tatum haudattiin Rosedalen hautausmaalle Los Angelesissa, mutta Tatumin toinen vaimo, Geraldine, siirrätti hänet Forest Lawnin hautausmaalle Glendaleen Kaliforniaan vuonna 1992. Siirto tehtiin siksi, että vaimo voitaisiin haudata hänen viereensä. Arthur Tatum valittiin Down Beat Jazz Hall of Fameen vuonna 1964 ja hänelle myönnettiin Grammy Lifetime Achievement Award-palkinto vuonna 1989 postuumisti. Art Tatum oli hyvin itsenäinen ja antelias aikansa ja rahansa kanssa. Hän ei perustanut muusikoiden liiton sääntelyistä ja siksi hän vältti myös liittymistä muusikoiden liittoon. Tatumille oli herkkä paikka kaikki, mikä kiinnitti huomiota hänen sokeuteensa. Hän ei käyttänyt estradille tullessa taluttajia, vaan halusi itse kävellä pianonsa ääreen soittamaan.
Tatumia kuvailtiin käytökseltään aina herrasmieheksi, jolta puuttui ylimielisyys ja röyhkeys vallan. Haastatteluissa hän vältti keskustelunaiheita, jotka koskettelivat hänen henkilökohtaista elämäänsä ja historiaansa. Tatum ei myöskään käyttänyt – niin yleistä kun se muusikoiden keskuudessa olikin – laittomia huumeita. Tatum oli klubikeikkojen yösessioissa paljon spontaanimpi ja luovempi kuin aikataulutetuissa konserteissa. Ammattilaisen otteella hän tarjoili yleisölleen aina mitä nämä halusivat ja soitti ne usein samanlaisina, kuin ne olivat tallenteilla. Mutta encoreja hän kieltäytyi soittamasta. Työajan jälkeen ystävien kanssa istunnoissa Tatum saattoi soittaa bluesia, improvisoiden pitkiä aikoja samalla sointusarjalla ja edeten yhä kauemmaksi sävellyksen alkuperäisestä melodiasta. Pianolla säestäen Tatum saattoi myös joskus innostua bluesin laulamisesta.
Varsinaisen työajan jälkeisissä esityksissä Art Tatumin soitto-ohjelmisto oli huomattavasti laajempi kuin ammattiesiintymisissä esittämänsä amerikkalaiset kappaleet. Esiintymisuransa aikana Tatum soitti omia sovituksiaan muutamista klassisista pianokappaleista, sellaisinta kuten Dvořákin humoreski ja Massenet’n Éégie. Hän lisäili ohjelmistoonsa myös sävellyksiä, jotka asettivat hänelle harmonisia haasteita, kuten Caravan. Englantilainen jazzsaksononisti ja radio-ohjelmistaan sekä kirjoistaan tunnettu Bernard ”Benny” Green (s. 9.12.1927 ja k. 22.6.1998) on kirjoittanut, että Tatum oli ainoa jazzmuusikko, joka ”yritti keksiä tyylin, joka perustuu kaikkiin tyyleihin, hallita kaikkien koulukuntien tavat ja sitten syntetisoida ne joksikin henkilökohtaiseksi”. Kun muut pianistit olivat käyttäneet toistuvia rytmisiä kuvioita ja suhteellisen yksinkertaista koristelua, Tatum loi ”harmonisia väripyyhkäisyjä ja ennalta arvaamattomia ja jatkuvasti muuttuvia rytmejä”.
Musiikkitieteilijä Lewis Porter tunnisti Art Tatumin soitossa kolme näkökohtaa, jotka satunnaiselta kuuntelijalta saattaa jäädä huomaamatta: hänen sointujensa dissonanssi, edistynyt korvaavien sointukulkujen käyttö ja hänen satunnainen bitonaalisuutensa. Art Tatumilla oli erilainen improvisointitapa, kuin muilla moderneilla jazzinsoittajilla. Tatum ei välttämättä yrittänyt luoda uusia melodisia linjoja harmonisen linjan päälle. Sen tilalla hän viittasi tai soitti alkuperäistä melodiaa tai sen fragmentteja samalla kun asetti päällekkäin vastamelodioita ja uusia fraaseja luodakseen uusia variaatioihin perustuvia rakenteita. Temposta riippumatta Tatum saattoi usein muuttaa nuottien määrää lyöntiä kohden ja käyttää muita tekniikoita samanaikaisesti muuttaakseen fraseerauksensa rytmistä voimakkuutta ja muotoa.
Art Tatum käytti peukaloita ja pieniä sormiaan lisätäkseen melodian linjoja soittaessaan jotain muuta muilla sormillaan. Hän kykeni soittamaan kvinttesiimiin asti intervalleja molemmilla käsillä. Tatum pystyi säilyttämään kosketus- ja sävyominaisuudet jopa nopeimmissa tempoissa. Art Tatumin soittotyylistä ottivat vaikutteita omaan soittoonsa sellaiset pianistit, kuten Adam Makowicz, Simon Nabatov, Oscar Peterson ja Martial Solol. Jopa sellaiset muusikot, jotka soittivat hyvinkin erillaisella tyylillä, kuten Bud Powell, Lennie Tristano ja Herbie Hancock, opettelivat aivan ulkoa ja loivat uudelleen joitakin Tatumin tallenteita oppiakseen niistä lisää. Powell kuului bebop-tyyliliikkeeseen, mutta hänen tuottelias ja jännittävä tyylinsä osoitti selvästi Tatumin vaikutuksen hänen soitossaan. Tatumin vaikutus ulottui kuitenkin pianon ulkopuolelle; hänen harmonia- ja rytmi-innovaatiot loivat uutta jazzia laajemmin. Hän sai jazzmuusikot tietoisemmiksi harmonisista mahdollisuuksista vaihtamalla usein käyttämiään sointuja; tämä auttoi luomaan perustan bebopin syntymiselle 1940-luvulla.
Art Tatum käyttäytyi soittaessaan rauhallisesti, eikä hän kosiskellut yleisöään soitonsa akrobatialla. Tekniikka soitossa vaikutti hyvin vaivattomalta koskettimistolla. Sormien lähes vaakasuoraa asentoa hämmästeltiin laajasti verrattuna esim. klassisen puolen soittotekniikkaan. Art Tatumin soiton kosketusta koskettimilla ihailtiin laajasti ja se herätti aina huomiota kultivoituneitten soittajien parissa. Tatum kykeni säilyttämään herkät kosketus- ja sävyominaisuudet vaikka tempoa muutettiin nopeammaksi. Jazzpianisti ja -säveltäjä Chick Corea (Armando Anthony Corea, s. 12.6.1941 ja k. 9.2.2021) on sanonut Art Tatumista mm. seuraavasti: ”Tatum on ainoa pianisti, jonka tiedän – ennen Bill Evansia – jolla oli myös höyhenenkevyt kosketus, vaikka hän luultavasti vietti varhaisvuotensa soittaen todella huonoilla instrumenteilla.”
Monet muusikot halusivat siirtää Tatumin pianistisen virtuoosin elementtejä omiin soittimiinsa. Saksofonisti Carlie Parker työskenteli astioita pesten kolme kuukautta ravintolassa, jossa Tatum esiintyi; Parker kuunteli Tatumin soittoa tarkasti. Trumpetisti John Birks ”Dizzy” Gillespie (s. 21.10.1917 ja k. 6.1.1993) vakuuttui Tatumin nopeudesta, harmoniasta ja rohkeista sooloista. Laulaja Tony Bennett otti aineksia Tatumin soitosta lauluunsa: ”Kuuntelen hänen levyjään melkein päivittäin ja yritän ilmaista kuten hän… Otan vain hänen fraseerauksensa ja laulan sen sillä lailla.” Saksofonisti Coleman Hawkins muutti soittotyyliään kuultuaan Art Tatumin soittoa Toledossa 1920-luvulla. Tatumin kyvyt vaikuttivat negatiivisesti joihinkin muusikoihin. Useat pianistit yrittivät jäljittää Tatumin soittoa ja saavuttaa saman kykytason, mikä esti heitä etenemästä kohti oman tyylinsä löytämistä. Sellaiset muusikot, kuten trumpetisti Rex Stewart, pianistit Oscar Peterson ja Bobby Short, olivat järkyttyneitä ja alkoivat kyseenalaistaa omia kykyjään. Jotkut muusikot, mukaan lukien Les Paul ja Everett Barksdale, lopettivat pianon soittamisen ja vaihtoivat toiseen instrumenttiin kuultuaan Art Tatumia.
Art Tatumin improvisaatiotyyli laajensi jazzpianon mahdollisuuksia. Tatumista on kirjoitettu ilmeisesti vain yksi kunnollinen elämäkerta; James Lesterin Too Marvelous for Words, vuonna 1994. Jotkut kriitikot ovat ilmaisseet melko voimakkaita mielipiteitä Art Tatumin soitosta; jotkut pitävät Tatumia äärimmäisen kekseliäänä soittajana, kun taas toisten mielestä hän oli tylsän toistava ja tuskin edes improvisoiva. Tatumin kotikaupunkiin, Toledoon, perustettiin vuonna 1989 Art Tatumin afroamerikkalainen resurssikeskus Kent Branch-kirjastoon. Tatumin lapsuudenkodin ulkopuolelle sijoitettiin vuonna 2003 historiallinen merkki. Vuonna 2021 Art Tatum Zone sai apurahan Tatumin lapsuudenkodin talon entisöimistä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti