Joseph Priestleyn mukaan historian opiskelu oli moraalinen välttämättömyys ja hän siksi mielellään myös edisti keskiluokkaisten naisten koulutusta, mikä ei suinkaan hänen aikaansa ollut mitenkään tavanomaista. Häntä on kuvailtu Englannin kasvatustieteilijäksi 1600-luvun John Locken ja 1800-luvun Herbert Spencerin ohella. Lectures on History otettiin vastaan suurella kiitollisuudella ja teosta käytettiin ahkerasti ainakin Princetonin, Ylen ja Cambridgen yliopistoissa. Priestleyn luennot olivat niin suosittuja, että Warringtonin luottamushenkilöt järjestivät hänelle Edinburgin yliopiston myöntämään hänelle oikeustieteen tohtorin tutkinnon vuonna 1764. Joseph Priestley piti samoin suosittuja luentoja retoriikasta, jotka julkaistiin vuonna 1777 teoksessa A Course of Lectures on Oratory and Criticism. Älyllisesti stimuloiva Warringtonin ilmapiiri – 1700-luvulla sitä monasti kutsuttiin myös ”Pohjoisen Ateenaksi” – yllytti Joseph Priestleyn kasvavaa kiinnostusta luonnonfilosofiaa kohtaan. Joseph Priestley piti anatomianluentoja sekä suoritti lämpötilakokeita toisen Warringtonin ystävänsä ja akatemian rehtori, John Seddonin (s. 8.12.1725 ja k. 23.1.1770 Warrington) kanssa. Kiireisestä opetustyöstään huolimatta Priestley päätti kirjoittaa sähköstä. Hänet esiteltiin mm. John Cantonille, Timothy Lanelle, William Watsonille ja Benjamin Franklinille. Vuonna 1766 Priestley sai Royal Societyn apurahan ansioistaan.
700-sivuinen The History and Present State of Electricity-teos julkaistiin vuonna 1767 ja se sai hyvin myönteiset arvostelut. Teoksen alkuosa on sähkötutkimuksen historiaa vuoteen 1766 saakka ja loppuosa on kuvausta senhetkisestä sähköteoriasta ja ehdotuksia tuleviksi tutkimusaiheiksi. Joseph Priestley raportoi muutamia omiakin löydöksiä teoksen jälkimmäisessä osassa. Varautuneilla palloilla Priestley teki kokeita, jonka vuoksi hän ehdotti ensimmäisten joukossa, että sähkövoima noudatti käänteisen neliön lakia, joka on vastaava kuin Newtonin universaali gravitaatiolaki. Luonnonfilosofina Joseph Priestleyn merkitys oli pikemminkin laadullinen kuin määrällinen. Tiedemies Michael Faradaya (s. 22.9.1791 ja k. 25.8.1867) ja skotlantilainen matemaatikko James Clerk Maxwell (s. 13.6.1831 ja k.5.11.1879) tutkivat sähkämagnetismia ja he olivat kiinnostuneita myöhemmin Priestleyn havainnoista ”todellisen ilman virrasta” kahden sähköistetyn pisteen välillä.
Vuonna 1767 Joseph Priestleyn perhe muutti Warringtonista Leedsiin ja Priestleystä tuli Mill Hill Chapelin pappi. Perheeseen syntyi Leedsissä kaksi poikaa: Joseph juniori 24.7.1768 ja William kolme vuotta myöhemmin. Teologi, pappi ja rehtori sekä Englannin ensimmäisen unitaarisen seurakunnan perustaja, Theophilus Lindsey (s. 20.6.1723 ja k. 3.11.1808) oli Joseph Priestleyn harvoja ystäviä Leedsissä. Joka vuosi Joseph Priestley matkasi Lontooseen neuvottelemaan läheisen ystävänsä ja kirjakauppiaan sekä kustantajansa, Joseph Johnsonin (s. 15.11.1738 ja k. 20.12.1809) kanssa ja samalla osallistumaan Royal Societyn kokouksiin.
Joseph Priestley kirjoitti teorioistaan uskonnon opetuksesta kolmiosaisessa kirjasarjassa Institutes of Natural and Revealed Religion (1772-1774). Samassa teossarjassa hän hahmotti oman käsityksensä sokinianismiin ja hänen oppiselityksistään tuli Britannian unitaarien vallitsevia normeja. Tämä teossarja muutti hänen omaa teologista ajattelua. Hänen tärkein argumenttinsa oli kokemus luonnosta, joka oli ainoa hyväksyttävä totuus. Hänen näkemyksensä uskonnosta olivat vahvasti sidoksissa ymmärrykseen luonnosta. Joseph Priestley halusi palauttaa kristinuskon puhtaaseen muotoonsa eliminoimalla vuosisatojen aikana kerääntyneet ”korruptiot”. Vuonna 1782 hän julkaisi kirjasarjansa neljännen osan, An History of the Corruptions of Christianity. Itse hän piti tätä teosta arvokkaimpana kirjanaan, jonka hän oli koskaan julkaissut. Joseph Priestley osallistui mielellään poliittisiin ja uskonnollisiin kiistoihin, mutta hän muutti harvoin mielipiteitään näiden keskustelujen seurauksena. Leedsissä hän kirjoitti kiistanalaisia pamfletteja Herran ehtoollisesta ja kalvinistisesta opista. Niitä julkaistiin tuhansittain ja niitä myös luettiin paljon tuolloin.
Vuonna 1768 Joseph Priestley perusti Theological Repository-lehden, ja tässä lehdessä sitouduttiin teologisten kysymysten avoimeen ja järkevään tutkimukseen. Siitä huolimatta lehteen ei tullut muita kuin samanmielisten kirjoituksia ja siksi hän joutui toimittamaan valtaosan lehden sisällöstä itse. Vain muutaman vuoden päästä hän joutui taloudellisen tilanteen vuoksi lopettamaan lehden ilmestymisen. Priestley herätti lehden uudestaan henkiin vuonna 1784 samanlaisin tuloksin. Useat Joseph Priestleyn poliittiset kirjoitukset käsittelivät Test and Corporation Actin kumoamista, mikä rajoitti merkittävästi toisinajattelijoiden oikeuksia. Toisinajattelijat eivät voineet olla poliittisessa virassa, palvella asevoimissa tai käydä opiskelemassa Oxfordissa ja Cambridgessa, elleivät he allekirjoittaneet Englannin kirkon 39 artiklaa. Toisinajattelijat vetosivat useasti parlamenttiin, jotta se komuaisi lait; toisinajattelijat esittivät väitteenään, että heitä kohdeltiin toisen luokan kansalaisina.
Joseph Priestleyn monet ystävät, varsinkin rationaaliset toisinajattelijat, pyysivät häntä julkaisemaan teoksen toisinajattelijoiden kokemista epäoikeudenmukaisuuksista. Siksi hän julkaisi vuonna 1768 teoksen, Essay on the First Principles of Government. Priestley käsitteli hyvin perusteellisesti erotellen poliittiset oikeudet kansalaisoikeuksista ja tämän hän teki tarkasti ja samalla puolusti tiukasti laajoja kansalaisoikeuksia. Hän erotti selkeästi yksityiset ja julkiset asiat toisistaan, ja hänen mukaansa hallitukselle jäi ainoastaan julkinen puoli hoidettavaksi. Varsinkin koulutus ja uskonto kuuluivat yksityisiin omantunnon asioihin, eikä niitä pitäisi lainkaan olla valtion hoidossa.
Joseph Priestley puolusti voimakkaasti toisinajattelijoiden oikeuksia tuomari ja tory-poliitikko, Sir William Blackstonen (s. 10.7.1723 ja k. 14.2.1780), huomattavan oikeusteoreetikon, hyökkäyksiä vastaan. Sir William Blackstone oli kirjoittanut teoksen, The Commentaries on the Laws of England (1765-1769), jota pidettiin tuolloin yleisesti arvossa. Hän kirjoitti kirjassaan, että toisinajattelijat Englannin kirkossa olivat rikollisia ja he eivät voineet olla uskollisia alamaisia. Raivostunut Joseph Priestley vastasi huomautuksissaan Sir Blackstonen kommentteihin ja korjasi tämän laintulkintaa, kielioppia sekä historian käsitystä. Nöyryytetty Sir Blackstone muutti myöhemmin omia kommenttejaan; hän muotoili loukkaavat kohdat uudelleen ja poisti niistä osiot, joissa hän väitti, että toisinajattelijat eivät voisi olla uskollisia, mutta hän säilytti kirjoituksissaan maininnan toisinajattelijoiden rikollisuudesta.
Joseph Priestley otti luonnonfilosofian vakavasti, vaikka hän toisaalta väitti, että se oli hänelle vain harrastus. Sähkön suhteen hän näki tieteen edistävän ihmiskunnan onnea ja turvallisuutta. Joseph Priestleylle tiede oli äärimmäisen käytännöllistä ja vain harvoin hän takertui teoreettisiin kysymyksiin. Priestleyn myöhempi kokeellinen työ keskittyi kemiaan ja pneumatiikkaan. Vuonna 1772 Joseph Priestley julkaisi ensimmäisen osan kokeellisen filosofian ennustehistoriasta nimellä, Näön, valon ja värien löytöjen historia ja nykytila. Teoksessaan hän kiinnitti tarkoin huomiota optiikan historiaan sekä esitti monia erinomaisia selityksiä varhaisista optiikkakokeista; mutta matemaattiset puutteet saivat hänet hylkäämään monia tärkeitä nykyajan teorioita. Priestley oli ehdolla tutkimusmatkaiija ja kapteeni James Cookin (s. 7.11.1728 ja k. 14.2.1779) toiselle Etelämeren matkalle tähtitieteilijäksi, mutta ei tullut kuitenkaan valituksi.
Hän tarjosi kuitenkin miehistölle matkalle menetelmää hiilihapotetun veden valmistamiseksi, sillä hän uskoi sen parantavan merenkävijät keripukista. Hän julkaisi pamfletin, jossa oli ohjeita veden kyllästämiseen kiinteällä ilmalla vuonna 1772. Joseph Priestley ei hyödyntänyt hiilihapotetun veden kaupallisia mahdollisuuksia, mutta saksalais-sveitsiläinen kelloseppä, jalokivikauppias ja harrastelijatieteilijä Johann Jacob Schweppe (s. 16.3.1740 Witzenhausenin Hessen-Kassel ja k. 18.11.1821) kehitti ensimmäisen käytännön menetelmän pullotetun hiilihapotetun kivennäisveden valmistamiseksi. Hänen yrityksensä Schweppes kutsuu Joseph Priestleytä kivennäisvesiteollisuuden isäksi. Hän muutti Geneveen vuonna 1765 ja perusti Schweppes Companyn Geneveen vuonna 1783 tuottamaan hiilihapotettua vettä pullotettuna. Schweppe muutti Lontooseen vuonna 1792 kehittämään liiketoimintaansa, mutta alkuun se ottanut menestyäkseen. Charles Darwinin isä, Erasmus Darwin, puhui juoman puolesta ja vähitellen se alkoi tulla suosituksi. Schweppe palasi Geneveen ja kuoli siellä vuonna 1821. Erittäin suosittu juomasta tuli, kun kuningas William IV (s. 21.8.1765 ja k. 20.6.1837) otti juoman käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti