Englantilaisen Harry Spencer Mooren (s. 30.7.1898 Castleford ja k. 31.8.1986) pronssinen taideveistos, Large Four Piece Reclining Figure, vuosilta 1972-1973 tervehtii tulijoita San Franciscon konserttisalin ulkopuolella Grove Streetin ja Van Ness Avenuen kulmassa. Louise M. Davies Symphony Hall-konserttisali on osa San Francisco War Memorial and Performing Arts Centerissä San Franciscon kaupungissa, joka on saanut nimensä 1200-luvulla Italiassa eläneestä Pyhästä Franciscus Assisilaisesta. Laivakaappari Sir Francis Drake (s. 1540 ja k. 28.1.1596) oli ensimmäinen eurooppalainen, joka purjehti San Franciscoon ja ensimmäiset eurooppalaiset asettuivat San Francescon alueelle vuonna 1776; he olivat espanjalaisia, jotka perustivat tänne armeijan tukikohdan ja alkoivat orjuuttaa alueella asuneita ohlone-intiaaneja. Kaupunki on espanjalaisten siirtolaisten perustama 29.6.1776. Kaupunki kasvoi voimakkaasti Kalifornian kultakuumeen aikana vuodesta 1849.
San Franciscon sinfoniaorkesterin kotisalin rakentamisen mahdollisti hyväntekijä Louise M. Davisien kaupungille lahjoittamat 5 miljoonan dollarin lahjoitus vuonna 1980. Konserttitalon avaamisen jälkeen rouva Louise Davies lahjoitti vielä kolme miljoonaa dollaria rahastoksi, jolla houkutellaan johtavia vierailevia kapellimestareita vierailuille konserttitaloon. Rouva Davies syntyi melko köyhissä oloissa syrjäisellä karjatilalla, Plumasin piirikunnassa. Hänen vanhempansa erosivat ja hänen äitinsä muutti Louisen sekä kolmen muun tyttären kanssa asettuen asumaan Oaklandiin. Siellä Louise opiskeli katolisessa sisäoppilaitoksessa. Seitsemän vuoden ajan Louise työskenteli pikakirjoittajana 25 dollarin viikkopalkalla. Sen jälkeen hän muutti Los Angelesin kaupunkiin ja koetti siipiään elokuvanäyttelijänä. Los Angelesissa hän tapasi tulevan aviomiehensä, Standard Oilin nuoren johtajan, Ralph K. Daviesin, joka öljymiljonäärinä kuoli vuonna 1971. Ralph Davies lahjoitti useille kulttuuri-, koulutus- ja lääketieteellisille hyväntekeväisyysjärjestöille monia miljoonia. Lahjan saajien joukossa olivat mm. Exploratorium, World Affairs Council, Conservatory of Music, San Franciscon yliopisto, Stanfordin yliopisto sekä San Franciscon ooppera. Louise ja Ralph Davies menivät naimisiin vuonna 1925. Ralph Davies nousi nopeasti Standard Oilin varatoimitusjohtajaksi. Pariskunta hankki 20 eekkerin tontin Woodsidesta, Kaliforniasta, jonne he rakennuttivat vuonna 1940 upean talon, jossa rouva Davies asui aivan viime vuosiin asti. Daviesin pariskunnalta jäi tytär, Maryon Davies Lewis sekä viisi lastenlasta ja viisi lastenlastenlasta. Joka kerta, kun Louise Davies vieraili konserttisalissa hän oli hyvin innoissaan astuessaan saliin. Rouva Louise Davies kuoli 22.6.1998 vanhainkodissa Portola Valleyssa, Kaliforniassa.
Aikaisemmin vuonna 1980 perustettu orkesteri jakoi viereisen War Memorial-oopperalon San Franciscon oopperan ja San Franciscon baletin kanssa. Louise M. Davies Hallin rakentaminen mahdollisti 2 743-paikkaisella konserttisalillaan sinfoniaorkesterin toiminnan kokopäiväiseksi ja ympärivuotiseksi. Konserttitalon suunnitteli Skidmore, Owings & Merrillin arkkitehtitoimisto. Toimiston perustivat arkkitehdit Louis Skidmore (s. 8.4.1897 ja k. 27.9.1962) ja Nathaniel Alexander Owings (s. 5.2.1903 ja k. 13.6.1984) vuonna 1936 Chicagossa, Illinoisissa. Rakenneinsinööri ja arkkitehti John Ogden Merrill Sr. (s. 10.8.1896 ja k. 13.6.1975) liittyi toimistoon vuonna 1939. Arkkitehtitoimisto avasi toisen toimistonsa vuonna 1937 New Yorkiin ja on sittemmin laajentanut kansainvälisesti toimipisteitään mm. San Franciscoon, Los Angelesiin, Washingtoniin, Lontooseen, Melbourneen, Hongkongiin, toimistoja on myös Sanghaissa, Seattlessa ja Dubaissa.
Konserttisalin akustiikan suunnitteli Raytheon BBN, joka sijaitsee Fresh Pondin lähellä Cambridgessa, Massachusettsissa, Yhdysvalloissa. Yrityksen perustivat 15.10.1948 professorit Leo Leroy Beranek (s. 15.9.1914 ja k. 10.10.2016) ja Richard Henry Bolt (s. 22.4.1911 ja k. 13.1.2002). Robert Newman liittyi yritykseen melko pian ja vuodesta 1950 yritys toimi nimellä Bolt, Beranek ja Newman. Esiintymislavan päällä olevien kuperoinen akryyliheijastavien paneelien ”pilvi” tekee mahdolliseksi akustisen tilan säätämisen orkesterin ja yleisön koon mukaan. Säädettävät kangasbannerit auditorion ympärillä voivat säätää konserttisalin jälkikaiunta-aikaa.
Lawrence Kirkegaardin perustama ja Chicagossa sekä Denverissä sijaitseva akustiikkasuunnitteluyritys Kirkegaard Associates toteutti vuonna 1992 konserttisalissa akustisen remontin, joka kustansi 10 miljoonaa dollaria. Remontti paransi salin akustiikkaa merkittävästi. Muutostöissä lavan yläpuolella olevien seinien kaventaminen ja muotoilu tilan pienentämiseksi ja hyödyllisten heijastusten lisäämiseksi, korvattiin heijastinlevypilvet tehokkaammilla kaarevilla suorakaiteen muotoisilla paneeleilla – suurempi pinta-ala ja säädettävissä tietokoneella -, siirrettiin seiniä, jotta yleisötilasta tuli kapeampi ja suorakaiteen muotoinen, käytäviä lisättiin entisten mannermaisten istuimien tilalle, istuimien sijoittelua uudelleen näkyvyyden parantamiseksi. Lisäksi muusikoiden näkyvyyttä paranneltiin ja nyt he myös kuulevat toisiaan helpommin.
Vuonna 1984 konserttisaliin rakennettiin Ruffatti-yrityksen suunnittelemat 147-äänikertaiset sähköpneumaattiset pilliurut. Näillä uruilla sopii soittaa tyylillisesti musiikkia aina barokkiajalta nykypäivään asti. Konsolin avulla voidaan sähköisesti ohjelmoida urkuihin tila, joka vastaa joko saksalaista tai ranskalaista koulukuntaa urkujensoitossa. 1700-luvulla syntyi Venetsiaan urkukoulukunta, joka perustui Pietro Nacchini ja Gaetano Callidon oppeihin. Antonio Ruffatti (s. 1912 ja k. 2001) perusti vuonna 1940 Padovassa kahden veljensä, Alession ja Giuseppen, kanssa yrityksen, Famiglia Artigiana Fratelli Ruffatti, joka on ennättänyt valmistaa yli viisisataa instrumenttia Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa. Antonio Ruffattin pojat, Francesco Ruffatti ja Piero Ruffatti, jatkoivat isänsä työtä. Yritys saavutti hyvin nopeasti erinomaisen maineen vain muutamassa vuodessa.
Varsinaisen konserttitalon lisäksi on viereisessä rakennuksessa Harold L. Zellerbachin harjoitussali, joka koostuu kolmesta erillisestä harjoitustilasta. Suurin näistä harjoitussaleista suunniteltiin samankokoiseksi kuin kadun toisella puolella sijaitsevan San Franciscon Oopperatalon näyttämö sopimaan ooppera- ja balettiharjoitusten käyttöön. Louise M. Davies Hallissa sijaitsevat myös sinfoniaorkesterin henkilökunnan toimistot, musiikkikirjasto, pukuhuoneet, virkistyshuone sekä kaapit sinfoniamuusikoille sekä Wattis Room – yksityinen ruokasali merkittäville lahjoittajille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti