Pilapiirtäjä Kari Yrjänä Suomalainen (s. 15.10.1920 Helsinki ja k. 10.8.1999 Valkeakoski) oli viulisti Yrjö Johannes Suomalaisen (s. 24.4.1893 Parikkala ja k. 28.8.1964 Helsinki) ja Estelle Wikströmin (1897-1970) esikoislapsi. Estelle Wikström oli kuvanveistäjä Emil Erik Wikströmin (s. 13.4.1864 Turku ja k. 26.9.1942 Helsinki) ja Alice Högströmin (1873-1950) vanhin kolmesta tyttölapsesta; kaksi muuta tytärtä olivat Anna-Liisa (s. 1900-1986) ja Mielikki (1907-1995). Estella Wikström oli perinyt Wikströmin suvun naisten temperamentin. Isä, Yrjö Suomalainen valmistui ylioppilaaksi 1912 ja opiskeli viulunsoittoa Helsingin musiikkiopistossa (1914-1916), Pietarissa (1917) Leopold Auerin oppilaana ja Pariisissa (1919-1920) Maurice Hewittin ja Lucien Capet’n oppilaana. Hän konsertoi eripuolilla Suomea vuosina 1916-1922. Yrjä Suominen soitti Turun kaupunginorkesterissa vuosina 1918-1919 ja Helsingin kaupunginorkesterissa vuosina 1922-1929. Helsingin musiikkiopistossa hän opetti vuosina 1923-1926 ja Sivistysjärjestöjen kansankorservatoriossa vuosina 1923-1948. Hänen tunnetuimmat oppilaansa olivat viulisti ja kapellimestari Paavo Allan Engelbert Berglund (s. 14.4.1929 Helsinki ja k. 25.1.2012 Helsinki) ja Heikki Louhivuori. Suuren osan elämäntyöstään Yrjö Suomalainen teki Uuden Suomen musiikkiarvostelijana vuosina 1929-1952 nimimerkillä Y.S. Hän toimi myös Suomen Musiikkilehden vakinaisena avustajana ja esiintyi radiossa omaleimaisena ja suosittuna musiikkipakinoitsijana.
Kari Suomalainen muisteli, että kotona isä, Yrjö Suomalainen usein jäi voimakastahtoisen vaimonsa varjoon. Muiden mielipiteet eivät kuitenkaan vaikuttaneet Yrjö Suomalaisen omaan työhön. Yrjö Suomalainen suhtautui kuitenkin omien kirjoitustensa saamaan kritiikkiin hyvin tyynesti, sama piirre oli havaittavissa myös Kari Suomalaisessa myöhemmin. Monet muusikot lakkasivat kadulla tervehtimästä tyrmäävän kritiikin jälkeen, mutta Yrjö Suominen tokaisi vain muutaman viikon päästä, että taitaa olla uusi ensi-ilta lähestymässä, kun tuokin muusikko taas suvaitsi tervehtiä.
Kari Suomalainen muistetaan varmaan parhaiten varsinkin Helsingin Sanomien poliittisena pilapiirtäjänä vuosilta 1950-1991. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1977. Kari Suomalaisen koulumenestys ei näytellyt kovin kummoista osaa hänen elämässään; hän kävi Helsingin normaalilyseota kolme vuotta viihtymättä koulussa sekä jääden luokalleen kaksi kertaa, kunnes sitten päätti lopettaa koulun käynnin. Koulunsa orkesterissa Kari Suomalainen soitti vetopasuunaa. Koulun oppitunneilla Kari kulutti aikaansa piirtelemällä karikatyyrejä opettajista. Itse hän kertoi oppineensa koulussa enemmän ihmisluonnosta, kuin itse opetettavista asioista. Lapsena hän viihtyi hyvin isoisänsä, kuvanveistäjä Emil Wikströmin ateljeessa Sääksmäen Visavuoressa. Jo viisitoistavuotiaana Kari Suomalainen aloitti taideopinnot Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Ateneumissa, Helsingissä; taidekoulua hän kävi vuosina 1936-1939 ja hieman aikaa vielä sotien jälkeenkin.
Taideopintojen ohessa Kari Suomalainen alkoi kirjoittaa ja kuvittaa kertomuksia ja piirtää kuvittamalla kertomuksia Lukemista kaikille sekä Jännityslukemisto-lehtiin. Ateneumissa mallina oli usein Lyyli Metsämaa, joka oli mallina myös arkkitehti Gottlieb Eliel Saarisen (s. 20.8.1873 Rantasalmi ja k. 1.7.1950 Bloomfield Hills, Michigan, Yhdysvallat) piirtämissä seteleissä. Kari Suomalaisen kanssa samaan aikaan Ateneumissa opiskeli myöhemmin kuvanveistäjäksi valmistunut presidentin poika, Niilo Kalervo Kallio (s. 28.3.1909 Nivala ja k. 2.11.1969 Helsinki). Kari Suomalainen oli opiskeluaikanaan jonkin aikaa kihloissa.
Nuoruudessaan Kari Suomalainen kuului suojeluskuntaan. Hän palveli talvisodan ajan ilmatorjuntatehtävissä Sääksmäellä, jonne Suomalaisten perhe oli paennut Helsingin pommituksia. Hänen kaverinaan ilmavalvonnassa oli usein neljä vuotta nuorempi toijalalainen koulupoika ja tuleva kirjailija, Mauri Aukusti Sariola (s. 25.11.1925 ja k. 9.8.1985). Asevelvollisuuttaan Kari Suomalainen suoritti Tykistökoulutuskeskus 1:ssä Toijalassa huhtikuusta 1940 lähtien ja aliupseerikoulun hän suoritti Päivölän kansanopistossa. Jatkosodan sytyttyä Kari Suomalainen astui palvelukseen, ensin tykkimieheksi ja sitten tulenjohtueen tiedustelualiupseeriksi Kenttätykistörykmentti 19:ään Kannakselle. Huhtikuussa 1942 Kari Suomalainen sai siirron sotapropagandan palvelukseen TK-piirtäjänä. Hänen siirtoonsa vaikutti ratkaisevasti taidehistorioitsija, professori Ludvig Wennervirta, joka oli nähnyt Suomalaisen rintamalla tekemiä piirroksia ja suositteli nuorta alikersanttia. Kari Suomalainen toimi aluksi Viipurin tiedotuskomppaniassa, josta hän myöhemmin siirtyi samaan tehtävään Aunukseen. Aunuksen tiedotuskomppaniassa palvelivat Kari Suomalaisen lisäksi tuleva oopperalaulaja, Kim Borg (s. 7.8.1919 Helsinki ja k. 28.4.2000 Humlebæk, Tanska) valokuvaajana sekä kirjailijat Oiva Aukusti Paloheimo (vuoteen 1911 Pietilä, s. 2.9.1910 Tampere ja k. 13.6.1973 Helsinki), Otto Olavi Siippainen (s. 15.7.1915 Kuopio ja k. 1.11.1963 Siilinjärvi) ja Lorenz Torbjörn Gustaf Gunnar von Numers (s. 25.1.1913 Turku ja k. 19.7.1994 Angers, Ranska).
Kari Suomalaisen ensimmäinen puoliso oli taidemaalari Tyko Konstantin Sallisen (s. 14.3.1879 Nurmes ja k. 18.9.1955 Helsinki) tytär, kirjailija Irja Salla (oik. Taju Birgitta Tiara Sallinen, s. 5.1.1912 Sortavala ja k. 27.9.1966 Sipoo). Parin avioliitto kesti vuodet 1943-1945 ja sodan aikana he eivät edes kovin montaa kertaa nähneet toisiaan. Salla joutui sodan jälkeen Nikkilän mielisairaalaan, jossa häntä hoidettiin kuolemaansa asti. Kari Suomalainen sai sodan jälkeen ensimmäisen oikean työpaikkansa kuvittajana ja taittajana Mantereen kustantamossa. Kari Suomalaisen omien sanojensa mukaan hän sai tämän työpaikkansa kokemuksellaan TK-piirtäjänä, mutta myös etevänä pin-up-tyttöjen kuvaajana. Vielä myöhemmin Kari Suomalainen siirtyi Seura-lehden kuvittajaksi ja ryhtyi samalla piirtämään pilakuvia Viikkosanomiin sekä pilalehtiin Tuulispää ja Pippuri. Seura-lehteen hänet otti silloinen päätoimittaja Olli Paavo Immanuel Ohtomies (vuoteen 1939 Bergh, s. 30.10.1914 Räisälä ja k. 8.7.2002 Helsinki). Kari Suomalainen oli jonkin aikaa kihloissa Seura-lehden toimitussihteeri, Juliska Toivasen, kanssa. Välirikko Juliska Toivasen kanssa johti sittemmin myös Kari Suomalaisen eroon Yhtyneistä ja Seura-lehdestä. Kari Suomalaisen piirroksia nähtiin vielä noin vuoden ajan Seura-lehdessä. Seura-lehdessä Kari Suomalaisen työnkuvaan kuului piirtää pääkuva rakkaus-, jännitys-, seikkailu- ja salapoliisikertomuksiin sekä muotoilla juttujen pääotsikko. Taittoon kuului myös vastata Seura-lehden typografiasta. Vuosina 1948-1951 Kari Suomalaisen piirroksia julkaistiin Seura-lehdessä lähes 150. Hän kirjoitti myös Seura-lehteen artikkeleita taiteilijoista ja piirtäjistä. Seura-lehdelle Kari Suomalainen kehitteli myös oman hahmon, Onnen Oskarin, isopäisen, rusettikaulaisen pilapiirroshahmon.
Kari Suomalainen aloitti Helsingin Sanomissa työskentelyn vuonna 1950. Aivan alkujaan hänen tehtävänkuvansa oli lehdessä sen kuvittaminen. Lehden vakituisen piirtäjän, Oskari Vilhelm ”Oki” Räisäsen (s. 9.4.1886 Iisalmi ja k. 23.5.1950 Helsinki) kuoltua tuli Helsingin Sanomien kuvittajan paikka vapaaksi. Räisäsen käyttämiä nimimerkkejä olivat Ansu, Okias, Räisänen, Räisäs-Oki ja Savolaisia. Samaan aikaan pakinoitsijan Arijoutsen eli toimittaja Heikki Sakari Marttilan (s. 1.9.1915 Lahti ja k. 31.1.1993 Vantaa) ja hänen kuvittajansa Torkel ”Totti” Rikhard Noisniemen (sukunimi vuoteen 1935 Nyberg, s. 28.8.1916 Helsinki ja k. 23.8.1963 Helsinki) yhteistyö päättyi. Marttilan ensimmäinen työpaikka toimittajana oli kotkalaisessa Etelä-Suomessa vuosina 1937-1939. Nimimerkki Arijoutsi vakiintui käyttöön vuonna 1942, kun Marttila siirtyi Helsingin Sanomien pakinoitsijaksi. Eljas Erkko evästi tuolloin uutta pakinoitsijaansa: ”Kirjoittakaa silloin, kun on aikaa ja kun saatte aiheen!” Marttila kirjoitti pakinoitaan maan suurimmassa päivälehdessä vuoteen 1971 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle toimestaan. Arijoutsi tunsi entuudestaan Kari Suomalaisen, sillä Kari oli kuvittanut Arijoutsin neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Pippuri-pilalehteä. Arijoutsi suositteli nuorelle Kari Suomalaiselle työtä Helsingin Sanomissa ja Kari tarttui heti tilaisuuteen. Hän talsi toimitusjohtaja Eljas Erkon työhuoneeseen nippu työnäytteitä mukanaan. Hän sai heti hyväksynnän ja Kari aloitti työtehtävät Arijoutsen pakinoiden kuvittajana Erkon lehdessä.
Melko pian Kari Suomalainen kuitenkin ehdotti toimitusjohtaja Eljas Erkolle, että hänen toimenkuvaansa laajennettaisiin. Kari oli nähnyt ulkomaisissa lehdissä ns. päivänpiirroksia eli ajankohtaisia poliittisia tapahtumia kommentoivia pilakuvia. Hän ehdotti Erkolle, että hän ryhtyisi vastaavien tekemiseen Suomessa. Eljas Erkko hyväksyi ehdotuksen. Kari Suomalaisen ensimmäinen ajankohtainen päivänpiirros julkaistiin uudenvuodenaattona vuonna 1950. Ajatus ajankohtaisia tapahtumia kommentoivien päivänpiirrosten teosta osoittautui niin onnistuneeksi, että Kari Suomalaisen tehtävänkuva muuttui kokonaan. Pilapiirtäjän työstä tuli varsinainen ammatti oikeastaan vahingossa. Kari Suomalaisen ajatuksena oli kartuttaa aluksi muutaman vuoden ajan varallisuutta piirtäjän säännöllisillä tuloilla, ennen kuin ryhtyy ”oikeaksi taiteilijaksi”. Kävi kuitenkin niin, että vuodet venyivät vuosikymmeniksi, eikä Kari Suomalainen jättänyt pilapiirtämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti