Joshua Slocum (s. 20.2.1844 ja k. 14.11.1909) oli merikapteeni, kirjailija ja ihminen, joka ensimmäisenä purjehti aivan yksin maailman ympäri. Hän kirjoitti vuonna 1900 merimatkastaan kirjan, Sailing Alone Around the World, joka menestyi bestsellerinä jopa kansainvälisesti. Joshua Slocum syntyi 20.2.1844 perheen maalaistalossa Mount Hanleyssa, Annapolis Countyssa, Kanadan Nova Scotiassa. Hän oli perheen yhdestätoista lapsesta viides. Vanhemmat olivat John Slocomben ja Sarah Jane Slocomben ja isän puolelta Joshua oli kveekereitä. Isä, John, poistui Yhdysvalloista vuonna 1780, sillä hän vastusti Yhdysvaltain itsenäisyyssotaa. Slocombeille luovutettiin 500 eekkeriä viljelysmaata Nova Scotian Annapolis Countyssa, Kanadassa.
Joshua Slocum oppi lukemaan ja kirjoittamaan läheisessä Mount Hanley Schoolissa. Mount Hanleyn Fundyn lahden pienissä satamissa, Port Georgessa ja Cottage Covessa, tulivat rannikkokuunarit jo varhain tutuiksi. Joshuan ollessa kahdeksanvuotias perhe muutti Mount Hanleysta Brier Islandille Digbyn piirikunnan Fundyn lahden suulle. Joshuan äidin isoisä toimi siellä Southwest Pointin majakan vartijana. Joshua isä oli ankara mies ja tiukka kurinpitäjä, joka ryhtyi valmistamaan paikallisille kalastajille nahkasaappaita. Joshua auttoi näissä toimissa isäänsä. Joshuaa houkutti kuitenkin enemmän suolaisen meri-ilman tuoksu kuin kengännahan tympeä tuoksu. Joshua kaipasi seikkailuelämää merellä kaukana oman, vaativan isänsä seurasta sekä lukuisten sisarusten ja veljesten seurasta. Joshua koetti moneen kertaan karata kotoa ja neljätoistavuotiaana Joshua palkattiin kalastuskuunariin kokkaamaan. Hän palasi kuitenkin vielä pian kotiin tältä reissulta. Vuonna 1860 syntyi Joshuan perheeseen vielä yhdestoista lapsi ja perheen äiti kuoli, jolloin kuusitoistavuotian Joshua lähti lopullisesti kotoa. Joshua ilmoittautui ystävänsä kanssa Halifaxissa merimiehiksi kauppa-alukselle, joka oli matkalla Dubliniin, Irlantiin.
Dublinista Joshua siirtyi Liverpooliin ja pestautui merimieheksi brittiläiseen kauppalaivaan nimeltä Tangier, joka oli tuolloin lähdössä Kiinaan. Kahden seuraavan vuoden aikana Joshua Slocum kiersi merimiehenä Cape Hornin kahdesti, laskeutui maihin Bataviassa (nyk. Jakartassa) Indonesiassa, Hollannin Itä-Intiassa sekä vieraili Manilassa Filippiineillä, Malukusaarilla, Hongkongissa, Saigonissa ja San Franciscossa. Joshua opiskeli meriä käydessään samalla kauppahallituksen tutkintoa varten ja sai täysin pätevän perämiehen todistuksen kakdeksantoistavuotiaana. Hän pääsi verrattain nopeasti pääperämieheksi brittiläisille laivoille, jotka kuljettivat viljaa ja hiiltä Britannian ja San Franciscon välillä.
Joshua Slocum muutti vuonna 1865 asumaan San Franciscoon ja hänestä tuli samalla Yhdysvaltain kansalainen. Oregonin luoteispuolella hän teki jonkin aikaa lohenkalastusta ja turkiskauppaa. Pian hän palasi kuitenkin taas meritöihin ohjastamaan kuunaria Seattlen ja San Franciscon rannikkokaupassa. Vuonna 1869 Joshua otti komentoonsa barkki Washingtonin, jonka hän ohjasi Tyynenmeren yli San Franciscosta Australiaan ja takaisin Alaskan kautta. Joshua purjehti seuraavat kolmetoista vuotta vieden sekalaisia lasteja San Franciscon satamasta Australiaan, Kiinaan, Maustesaarille (Maluko saaret) ja Japaniin. Joshua oli kahdeksan aluksen päällikkönä vuosina 1869-1889; näistä neljää ensimmäistä (Washington, Constitution, Benjamin Aymar ja Amethyst) Joshua johti palkallisena päällikkönä. Myöhemmin hän ohjasti neljää muuta alusta, jotka hän omisti itse joko kokonaan tai osittain.
Hieman ennen joulua vuonna 1870 Joshua Slocum ja Washington alus rantautuivat Sydneyyn. Sydneyssä hän kohtasi noin kuukauden kuluttua nuoren naisen, Virginia Albertina Walkerin (s. 22.8.1849 New York ja k. 25.7.1884 Buenos Aires). Heidän välillään solmittiin avioliitto 31.1.1871. Virginia Walker oli amerikkalainen, jonka perhe oli muuttanut New Yorkista kultakuumeen aikana Kaliforniaan vuonna 1849; Kaliforniasta Virginia Walker oli matkustanut laivalla Australiaan. Virginia purjehti miehensä kanssa laivalla ja seuraavan kolmentoista vuoden aikana pariskunnalle syntyi seitsemän lasta – kaikki syntyivät joko merellä tai ulkomaisissa satamissa – joista neljä lasta, Victor, Benjamin Aymar, James Garfield ja Jessie, selvisivät aikuisiksi asti hengissä.
Washington alus haaksirikkoutui ja hajosi Alaskassa myrskyn aikana, mutta Joshua sai kuin ihmeen kaupalla oman perheensä ja suuren osan laivan lastistakin pelastettua turvaan; laivan lasti saatiin avoveneillä tuotua lopulta satamaan turvallisesti. Laivayhtiön omistajat olivat Joshuan toimintaan niin tyytyväisiä, että uskoivat hänen komentoonsa Constitution aluksen, jolla hän purjehti Havaijille ja Meksikon länsirannikolle. Joshuan seuraava laiva oli Benjamin Aymar, Tyynenmeren kauppa-alus. Laivan omistajat myivät rahapulassa kuitenkin aluksen ja Joshua ja Virginia jäivät Filippiineille ilman laivaa.
Vuonna 1874 Joshua Slocum järjesti Filippiineillä brittiläisen arkkitehdin toimeksiannosta saaren syntyperäisiä työntekijöitä rakentamaan 150 tonnin höyrylaivan Subic Bayn telakalla. Hän sai työstään osamaksuna 90 tonnin kuunarin, Paton, ja sitä laivaa hän kutsui jo ensimmäiseksi omaksi laivaksi. Oma laiva antoi Joshualle aivan uuden vapauden ja riippumattomuuden, jota hän ei ollut aikaisemmin kokenut vielä. Hän pestasi miehistön laivaan ja teki sopimukset rahdin kuljettamisesta Vancouveriin ja Brittiläiseen Kolumbiaan. Tämän jälkeen Joshua kuljetti rahtia San Franciscon ja Havajiin välillä. Tuohon aikaan Joshua Slocum toteutti myös pitkäaikaisen haaveensa tulla kirjailijaksi, sillä hänestä tuli San Francisco Been väliaikainen kirjeenvaihtaja.
Keväällä 1878 Slocumit myivät oman laivansa Honolulussa. San Franciscoon palattuaan he ostivat uuden laivan, Ametistin. Joshua työskenteli tällä laivalla 23.6.1881 asti. Northern Light 2 oli seuraava alus, jonka osakkeita Slocumit ostivat; alus oli 233 jalkaa pitkä ja 44 jalkaa leveä, ruumassa 28 jalkaa. Alus pystyi viemään kolmella kannellaan 2 000 tonnia rahtia. Joshua piti paljon uudesta työmaastaan, mutta aluksella esiintyi jatkuvasti erilaisia vikoja ja kapinoita. Vuonna 1883 Joshua osuutensa laivasta, sillä häntä syytettiin oikeudessa kapinnallisten huonosta kohtelusta laivalla.
Seuraava alus, jolla Slocumin perhe jatkoi elämäänsä, oli 326-tonninen Aquidneck. Joshuan vaimo, Virginian Slocum sairastui Aquidneckillä vuonna 1884 Buenos Airesissa ja kuoli pian. Joshua Slocum purjehti Massachusettsiin ja jätti kolme nuorinta lastaan, Benjamin Aymarin, Jessien ja Garfieldin omien sisarustensa hoitoon. Laivalle Joshuan mukaan jäi vanhin poika, Victor. Vuonna 1886 Joshua Slocum, 42-vuotiaana, meni oman 24-vuotiaan serkkunsa, Henrietta ”Hettie” Elliotin, kanssa naimisiin. Jälleen Slocumin perhe – lukuun ottamatta Jessietä ja Benlamin Aymaria – purjehti Aquidneckillä Montevideoon, Uruguaihin. Henrietta Slocumin mielestä koti merellä ei ollut kovin houkutteleva vaihtoehto. Pian Aquidneck joutui myrskyyn ja purjehti hurrikaanin läpi. Vuoden loppuun mennessä laivan miehistö sairastui koleraan ja kaikki joutuivat kuuden kuukauden karanteeniin. Myöhemmin Joshua oli pakotettu puolustamaan laivaansa merirosvoja vastaan ja yhden rosvon hän tappoi ampumalla. Hän sai tuomion tästä, mutta hänet vapautettiin. Tämän jälkeen alukseen iski isorokko, joka tappoi kolme miehistön jäsentä. Valtavilla kustannuksilla alus desinfioitiin. Hyvin pian tämän jälkeen alus kuitenkin haaksirikkoutui vuoden 1887 lopulla Etelä-Brasiliassa.
Brasiliassa Joshua ryhtyi poikiensa kanssa aluksen rakentamiseen, jolla voisi jälleen purjehtia kotiin. Alus valmistui pitkälti paikallisin voimin ja laskettiin vesille 13.5.1888. Samana päivänä Brasiliasta poistettiin orjuus, ja siksi aluskin sai nimekseen Liberdade, joka portugaliksi tarkoittaa vapautta. Alus oli 35 jalkaa pitkä ja sillä aluksella Joshuan perhe matkasi takaisin Yhdysvaltoihin. 5510 mailin ja 55 päivän merimatkan jälkeen perhe saapui Cape Romaniin, Etelä-Carolinaan. He jatkoivat sisämaassa matkaansa Washington DC:hen talven ajaksi. Vihdoin he saapuivat Bostoniin New Yorkin kautta vuonna 1889. Tämä oli Henrietta Slocumin viimeinen merimatka perheen kanssa. Vuotta myöhemmin, vuonna 1890, Joshua Slocum julkaisi kirjan näistä matkoista nimellä Voyage of the Liberdade.
Talvella 1893 ja 1894 Joshua Slocum teki ”vaikeimman matkansa”, kun hän toimitti höyrykäyttöisen torpedoveneen, Destroyerin, Yhdysvaltojen itärannikolta Brasiliaan. Destroyer oli ruotsalais-amerikkalaisen keksijän ja koneinsinööri, John Ericssonin (s. 31.7.1803 ja k. 8.3.1889) suunnittelema alus, jolla oli pituutta 130 jalkaa. Alus oli tarkoitettu satamien ja rannikkovesien puolustamiseen. Sodan aikana Ericssonin panssarilaivat pääsivät hyvään maineeseen kestävyytensä vuoksi. Sodassa kaatui vain kolme miestä Ericssonin panssarilaivoilla, ja sodan tiimellyksessä kaksi hänen panssarilaivaansa upposi, kun oli unohdettu sulkea laivojen kansiluukkut. Yksi laivoista ajoi myös miinaan ja upposi sen vuoksi. Ericsson sai rakennuttaa kaikkiaan kaksikymmentä vähän pienempää panssarilaivaa, joiden rakentaminen maksoi seitsemänkymmentä miljoonaa markkaa. Näiden laivojen idea oli päästä nousemaan virtoja pitkin. Rakentaminen jouduttiin hajoittamaan niin moneen paikkaan ja piirustuksiin tehtiin niin paljon muutoksia, että Ericsson joutui jyrkästi kieltämään niitä omiksi töikseen. Ericsson panssarilaivat herättivät nyt jo kovasti kiinnostusta Yhdysvaltojen ulkopuolellakin, mm. Euroopassa. Panssarilaivoja haluttiin sielläkin rannikkojen puolustamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti