maanantai 12. syyskuuta 2022

 


Charles Dickens kirjoitti Amerikan matkansa kokemuksista seikkaperäisesti teoksessaan, American Notes for General Circulation. Kuten oli jo aikaisemmin hänen teoksessaan Pickwick kerhon jälkeenjääneissä papereissa, joissa hän tuomitsi voimakkaasti orjuuden, niin hän myös tässä matkakertomuksessaan otti selkeästi kantaa orjuutta vastaan. Abolitionismi oli 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla Yhdysvalloissa ja Englannissa alkujaan orjakauppaa ja orjuuden lakkauttamista vaatinut protestiliike, johon usein yhdistyi myös eri filantrooppisia liikkeitä sekä monia erilaisia uskonlahkoja. Sekä valkoisia että mustia kuului abolistionisteihin. Virginian Richmondista Dickensit palasivat Washingtoniin, josta matka jatkui Cincinnatiin ja Louisvilleen St. Lousiin, Missouriin. Siellä Charles Dickens esitti vienon toiveen nähdä ennen itään paluuta amerikkalaisen preerian. Tämä toive toteutui, kun 13 miestä lähti Dickensin kanssa vierailulle Looking Glass Prairiessa, Illinoisissa.

Seuraavaksi Dickensit viettivät vierailunsa aikana kuukauden päivät New Yorkissa, jossa Charles Dickens luennoitsi mm. kansainvälisistä tekijänoikeuksista ja piratismista. Yhdysvaltalainen novellisti, esseisti, elämänkertojen kirjoittaja ja diplomaatti, Washington Irving (s. 3.4.1783 ja k. 28.11.1859), toimi 1840-luvulla suurlähettiläänä Espanjassa. Dickensin arvostama Irving johti 25 kirjailijan ryhmää, jonka Charles Dickens taivutteli allekirjoittamaan kirjallisen vetoomuksen tekijänoikeuksista, jonka hän voisi viedä kongressiin. Dickensien Amerikan matka päättyi Kanadaan, Niagaran putouksiin, Torontoon, Kingstoniin ja Montrealiin, jossa Charles Dickens esiintyi esiintymislavalla kevyessä komediassa.

Amerikasta paluunsa jälkeen Charles Dickens kirjoitti pian ensimmäisen joulutarinansa, Joululaulun. Joululaulun hän teki vuonna 1843, Kellot vuonna 1844 sekä novellin The Cricket on the Hearth: A Fairy Tale of Home, joka julkaistiin 20.12.1845; tämän novellin kirjoittamisen Dickens aloitti 17.10.1845. Näistä kirjallisista teoksista juuri Joululaulu (Being a Ghost Story of Christmas) oli suosituin. Novellin julkaisi Lontoossa Chapman & Hall ja sen kuvitti John Leech (s. 29.8.1817 ja k. 29.10.1864). Tarinan päähenkilö on äärimmäisen saita ja iäkäs Ebenezer Scrooge, jonka luona vieraili hänen entinen liikekumppaninsa haamuna sekä nykyisen ja entisen joulun henget. Tämän jälkeen Scrooge muuttui ystävällisemmäksi ja lempeämmäksi mieheksi. Charles Dickens sai tähän tarinaansa vaikutteita omasta nuoruudestaan sekä Washington Irvingin ja englantilaisen näytelmäkirjailija Douglas William Jerroldin (s. 3.1.1803 Lontoo ja k. 8.6.1857 Lontoo) joulutarinoista. Jo aikaisemmin Dickens oli kirjoittanut kolme joulutarinaa, mutta varsinainen inspiraatio Joululauluun syntyi vierailun jälkeen Field Lane Ragged Schoolissa, joka oli eräs Lontoon katulasten oppilaitoksista. Myöhemmin Charles Dickens tunnusti kirjoituksessaan, että tarinan edetessä hän kirjoituksen lomassa ”itki ja nauroi, ja itki uudelleen”. Hän myös kirjoittaessaan vaelteli öisin Lontoon katuja pitkiä matkoja monina öinä.

Dickens asui jonkin aikaa Italiassa vuonna 1844 ja vuonna 1846 hän matkusti Sveitsiin, jossa hän otti työn alle Dombey and Sonin (1846-1848). Vuosina 1849-1850 oli vuorossa David Copperfield. Nämä teokset merkitsivät Charles Dickensin uralla merkittävää käännettä, jolloin hänen teoksensa muuttuivat teemoiltaan vakavammiksi ja huolellisemmin suunnitelluiksi, kuin aikaisemmat kirjalliset tuotokset.

Hyväntekijä Angela Burdett-Coutts.

Pankkiiri Thomas Couttsin (s. 7.9.1735 ja k. 24.2.1822) tytär, hyväntekijä Angela Georgina Burdett- Coutts (s. 21.4.1814 ja k. 30.12.1906), oli yhteydessä Charles Dickensiin toukokuussa 1846 kodin perustamiseksi työväenluokan langenneille naisille. Vuonna 1837 Angela Burdett-Couttsista tuli eräs Englannin rikkaimmista naisista, kun hän peri oman isoisänsä omaisuuden, noin 1,8 miljoonaa puntaa (vuonna 2021 summa vastasi 170 miljoonaa puntaa). Angela Burdett-Coutts oli myös innokas arvomaalauksien keräilijä. Hän halusi tarjota näille naisille koulutusta sekä taitoja kotitöihin. Ensin alkuun Charles Dickens vastusti hänelle esitettyä ideaa, mutta lopulta perusti Urania Cottage-nimisen kodin Shepherd’s Bushin Lime Groven alueelle. Dickens löysi tämän turvapaikan Middlesexistä vuonna 1847. Turvapaikka avattiin asukkaiden käyttöön marraskuussa 1847 ja siellä tarjottiin paikan asukkaille ruokaa, turvaa ja päivittäisiä rutiineja; asukkaat opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan, he työskentelivät puutarhassa, suorittivat kotitöitä, kuten käsitöitä sekä osallistuivat laulutunneille. Georgina Morson toimi Urania Cottagen emäntänä vuosina 1849-1854. Charles Dickens työskenteli turvakodin hallinnossa, osallistui turvakodin kokouksiin säännöllisesti ja kirjoitti turvakodista päiväkirjan, All the Year Round, vuonna 1859. Dickens myös laati turvatalon säännöt, tarkasti tilit sekä haastatteli turvataloon tulevia asukkaita. Vuosina 1847-1859 Urania Cottagesta valmistui noin 100 naista.

Urania Cottage.

Nuorempana Charles Dickens oli ilmaissut vastenmielisyytensä tiettyjä uskonnollisia näkökohtia kohtaan. Hän kuitenkin kunnioitti Jeesusta ja yleisesti häntä pidettiin tunnustavana kristittynä. Sir Henry Fielding Dickens (s. 16.1.1849 ja k. 21.12.1933) – kahdeksas Dickensien kymmenestä lapsesta -, asianajaja, kuninkaan neuvonantaja ja Lontoon yleinen serjeantti, kuvaili isäänsä ihmiseksi, jolla ”oli syvä uskonnollinen vakaumus”. Charles Dickens osoitti 1840-luvun alussa kiinnostusta unitaariseen kristinuskoon ja runoilija sekä näytelmäkirjailija Robert Browning (s. 7.5.1812 ja k. 12.12.1889) kirjoitti, että ”herra Dickens on valaistunut unitaari”. Professori Gary Colledge puolestaan kirjoitti, että Dickens ”ei koskaan eksynyt kiintymyksestään suosittuun maallikkoanglikaanisuuteen”. Vuonna 1846 Charles Dickens kirjoitti kirjan, Herramme elämä, jossa hän jakaa uskoaan omille lapsilleen ja perheelleen. Dickens ei hyväksynyt roomalaiskatolisuutta eikä evankelisuutta, vaikka hän kannattikin katolisten yhtäläisiä oikeuksia Englannissa. Hän ei kuitenkaan pitänyt siitä, että yksilön kansalaisvapaudet olivat usein uhattuina maissa, joissa katolisuus oli hallitsevana uskontona; hän viittasi katoliseen kirkkoon ”kirouksena maailmalle”. Dickensin ajatus Raamatun tulkinnasta vastasi liberaalisen anglikaanisen Arthur Penrhyn Stanley oppia progressiivisesta ilmoituksesta. Venäläiset kirjailijat Leo Nikolajevitš Tolstoi (s. 9.9.1828 ja k. 20.11.1910) ja Fjodor Mihailovitš Dostojevski (s. 11.11.1821 ja k. 9.2.1881) nimittivät Charles Dickensiä ”suureksi kristilliseksi kirjailijaksi”.

The Daily News.

Vuonna 1846 Charles Dickens perusti Daily News-nimisen sanomalehden, jonka ensimmäisenä toimittajana hän myös toimi. Lehti oli tarkoitettu radikaaliksi kilpailijaksi oikeistolaiselle Morning Chroniclelle, mutta ainakaan alkuun lehti ei ollut mikään valtava kaupallinen menestys. Dickens ennätti muokata 17 numeroa sanomalehteä ennen kuin luovutti toimituksen ystävälleen, kirjailija ja kirjallisuuskriitikko John Forsterille (s. 2.4.1812 ja k. 2.2.1876), jolla oli paljon enemmän kokemusta journalismista kuin Dickensillä. John Forster toimitti lehteä vuoteen 1870 saakka. Dickens kutsuttiin Pariisiin vielä vuonna 1846, jossa kirjailija tapasi ranskalaisia kirjailijoita, kuten Alezander Dumasin, Victor Hugon, Eugéne Scriben, Théophile Gautierin, François-René de Chateaubriandin ja Eugéne Suen.

Tavistock House.


Dickensin perhe muutti marraskuussa 1851 Tavistock Houseen, jossa Dickens viihtyi vuoteen 1860 saakka. Taloa ei ole enää olemassa, sillä se purettiin vuonna 1901. Talon tilalla on nykyään vuodesta 1925 lähtien ollut British Medical Associationin pääkonttori Tavistock Squarella. Talon seinässä on sininen muistolaatta muistuttamassa Charles Dickensin asuneen tällä paikalla. Tavistock Housessa kirjailija Dickens kirjoitti Bleak Housen, Hard Timesin, Little Dorritin ja A Tale of Two Citiesin. Tavistock Housen rakennutti everstiluutnantti ja kiinteistökehittäjä James Burton (s. 29.7.1761 ja k. 31.3.1837), joka rakennutti yli 3 000 kiinteistöä 250 hehtaarin alueelle. James Burton myös asui Tavistock Housessa kehittäessään ympäröivää aluetta. Dickens sai vuokrasopimuksen Tavistock Houseen ystävältään ja Shakespeare Societyn jäseneltä, taidemaalari Frank Stonelta (s. 22.8.1800 ja k. 18.11.1859) ja perhe muutti Tavistock Housen länsiosaan. Vuonna 1856 Dickens osti Gads Hill Placen Highamista, Kentistä. Tämä talo valmistui vuonna 1780 Rochesterin entiselle pormestarille, Thomas Stephensille. Nykyisin Dickensin maalaisrakennuksessa toimii yksityinen Gads Hill-koulu, joka on toiminut vuodesta 1924 lähtien.

Gads Hill Palace.

Charles Dickens näki Gads Hillin maalaiskartanon ensimmäisen kerran 9-vuotiaana vuonna 1821, jolloin isä John Dickens ilmoitti pojalleen, että jos hän vain työskentelee ahkerasti, jonain päivänä hän omistaisi tämän talon. Charles Dickens käveli yhä uudestaan Gads Hillin taloa katsomassa. Kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin ja jo hieman kuuluisampana sekä varakkaampana hän havaitsi, että tämä talo oli myytävänä ja hän osti talon 1790 punnalla maaliskuussa 1856 kirjailija ja toimittaja Eliza Lynn Lintonilta (s. 10.2.1822 ja k. 14.7.1898). Ensin Dickensin tarkoitus oli hankkia talo sijoituskohteena, mutta sitten hän vaihtoi aatostaan ja muutti lopulta taloon asumaan kesäkuussa 1857.

Charles Dickens työhuoneessaan Gads Hillissä. Robert William Bussin maalaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti