Gads Hillin talossa vieraili viiden viikon ajan kutsuttuna tanskalainen kirjailija ja runoilija Hans Christian Andersen (s. 2.4.1805 ja k. 4.8.1875). Muita vierailijoita olivat mm. yhdysvaltalainen runoilija Henry Wadsworth Longfellow (s. 27.2.1807 ja k. 24.3.1882), englantilainen taidemaalari ja kirjailija Charles Allston Collins (s. 25.1.1828 ja k. 9.4.1873), englantilainen kirjailija ja näytelmäkirjailija William Wilkie Collins (s. 8.1.1824 ja k. 23.9.1889), englantilainen taidemaalari Marcus Stone (s. 4.7.1840 ja k. 24.3.1921), englantilainen kirjallisuus-, taide- ja musiikkikriitikko sekä kirjailija ja toimittaja Henry Fothergill Chorley (s. 15.12.1808 ja k. 16.2.1872), englantilais-irlantilainen kirjailija, kriitikko, taidemaalari ja kuvanveistäjä Percy Hetherington Fitzgerald (1834-1925), englantilainen kuvittaja ja pilapiirtäjä John Leech (s. 29.8.1817 ja k. 29.10.1864), englantilainen matkakirjailija ja historioitsija Alexander William Kinglake (s. 5.8.1809 ja k. 2.1.1891), englantilainen taidemaalari William Powell Frith (s. 9.1.1819 ja k. 2.11.1909) ja englantilais-ranskalainen näyttelijä Charles Albert Fechter (s. 23.10.1824 ja k. 5.8.1879).
Dickens palkkasi vuonna 1857 ammattinäyttelijöitä esiintymään Wilkie Collins kanssa yhdessä kirjoittamaansa näytelmään, The Frozen Deep. Charles Dickens rakastui intohimoisesti yhteen näyttelijään, Ellen Lawless Ternaniin (s. 3.3.1839 ja k. 25.4.1914) loppuelämäkseen. Charles Dickens erosi vaimostaan, Catarinesta, vuonna 1858. Catarine otti yhden heidän yhteisen lapsensa mukaansa ja lähti Tavistock Housesta, eikä sen jälkeen enää nähnyt miestään. Loput lapsista jäivät Catarinen sisaren, Georginan kasvatettaviksi. Dickens myi Tavistock Housen vuokrasopimuksen vasta elokuussa 1860 oman tyttärensä, taidemaalari Catharine Elizabeth Macready ”Kate” Perugini (o.s. Dickensin, s. 29.10.1839 ja k. 9.5.1929) avioliiton jälkeen. Dickens myi Tavistock Housen vuokrasopimuksen William Spencer Johnsonille ja William Bushille kahdella tuhannella guinealla.
Vuonna 1858 Dickens oli mukana hyväntekeväisyydessä keräämässä Great Osmond Streetin sairaalalle varoja, jotta sairaala saatiin pelastettua taloudellisesta ahdingosta. Sairaalan perustaja ja Dickensin hyvä ystävä, Charles West, pyysi Dickensiltä varainkeruuseen apua. Pelkästään 9.2.1858 saatiin kerättyä hyväntekeväisyydellä sairaalalle 3 000 puntaa, joka jo pelasti sairaalan taloustilanteen. Dickensin erottua Catarinesta hän teki joukon hyvin suosittuja ja palkitsevia lukumatkoja. Hänen ensimmäinen lukumatkansa kesti huhtikuusta 1858 helmikuuhun 1859 ja matka koostui 129 esiintymisestä 49 kaupungissa Englannissa, Irlannissa ja Skotlannissa. Vuonna 1866 Dickens esiintyi lavoilla lukijana Englannissa ja Skotlannissa sekä seuraavana vuonna Englannissa ja Irlannissa. Hän luki alkuun teattereissa Nicholas Nicklebytä ja vuonna 1859 vuorossa oli Tarina kahdesta kaupungista sekä vuonna 1861 Suuret odotukset. Suurten odotusten teemoja ovat rikkaus ja köyhyys, rakkaus ja hylkääminen sekä lopulta hyvän voitto pahasta.
Dickens poltti syyskuussa 1860 Gads Hillin takana sijaitsevalla pellolla nuotiossa suurimman osan kirjeenvaihtoaan. Samoin tuhosi näyttelijä Ellen Ternan kaikki kirjeensä Dickensille. Tämän vuoksi jälkipolvilla on melko heikot tiedot tästä suhteesta. Dickensin tytär, Kate Perugini väitti, että heillä oli yhteinen poika, mutta tästäkään ei ole olemassa täysin päteviä todisteita. Kirjailija Dickens asetti Ellen Ternalle elinkoron, joka maksettiin hänelle Dickensin kuoleman jälkeen säännöllisesti ja tämä asia teki Ellenin elämästä taloudellisesti riippumattoman. Englantilainen toimittaja ja elämänkertojen kirjoittaja Claire Tomalin (s. 20.6.1933) väitti, että Ellen Ternan asui 13 vuotta salaa Dickensin kanssa. Kirjan pohjalta on myös tehty näytelmäkirjailija Simon James Holliday Grayn (s. 21.10.1936 ja k. 7.8.2008) näytelmä ja vuonna 2013 myös elokuva. Dickensille tarjottiin kesäkuussa 1862 10 000 puntaa, jos hän lähtee lukukiertueelle Australiaan. Aluksi hän oli innostunut tarjouksesta ja kaavaili jopa matkakirja The Uncommercial Traveller Upside Down tekemistä, mutta lopulta luopui koko matkaideasta. Kaksi Charles Dickensin poikaa, Alfred D’Orsay Tennyson Dickens ja Edward Bulwer Lytton Dickens, muuttivat Australiaan. Edwardista tuli Uuden Etelä-Walesin parlamentin jäsen vuosiksi 1889-1894.
9.6.1865 palatessaan Pariisin matkalta Dickens oli Ellen Ternanin kanssa osallisena Staplehurstin rautatieonnettomuudessa Kentissä. Junan seitsemän ensimmäistä vaunua suistui pois sillan kiskoilta, joka oli korjattavana. Ainoa junaradalle jäänyt ensiluokan vaunu oli se, jossa Charles ja Ellen matkustivat. Ennen pelastajien saapumista paikalle Dickens oli jo hoitamassa ja lohduttamassa haavoittuneita vedellä ja konjakillaan. Hänen onnistui vältellä kuulustelua, jossa olisi paljastunut hänen matkustaneen Ellenin ja tämän äidin kanssa; se olisi ollut silloin iso skandaali. Tämän junaonnettomuuden jälkeen Dickens oli hermostunut matkustaessaan junalla ja mielellään käytti jotakin muuta kulkuvälinettä, jos se vain suinkin oli mahdollista.
Toista Amerikan matkaa Charles Dickens suunnitteli jo vuonna 1861, mutta Yhdysvaltojen sisällissota sotki nämä suunnitelmat täysin. 9.11.1867 Dickens purjehti Liverpoolista Bostoniin. Täällä hän osallistui illalliskutsuille Ralph Waldo Emersonin, Henry Wadsworth Longfellowin ja kustantaja James T. Fieldsin kanssa. Joulukuun alussa alkoi Dickensin lukukiertue; hän esiintyi 76 kertaa, joista tienasi 19 000 puntaa huhtikuuhun 1868 mennessä. Pääasiassa esitykset olivat Bostonissa ja New Yorkissa; New Yorkissa hän suoritti 22 esiintymistä Steinway Hallissa. Dickensin viimeinen esiintyminen Amerikassa oli American Pressin tarjoamilla juhlaillallisella Delmonico’sissa 18.4.1868, jossa hän lupasi olla enää koskaan tuomitsematta Amerikkaa. 23.4.1868 hän nousi Cunardin Venäjälle kulkevaan laivaan palatakseen Englantiin.
Dickens antoi vielä vuosina 1868-1869 lukuesiintymisiä Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Esiintymiset alkoivat lokakuun 6. päivä. Sadasta ennakkoon sovitusta esityksestä toteutui 75 provinssessa ja Lontoossa 12. Häntä alkoivat vaivata halvauskohtaukset; 18.4.1869 hän sai Chesterissä aivohalvauksen ja romahti viimein 22.4.1869 Prestonissa, Lancashiressa. Lääkärin antamasta neuvosta johtuen loput kiertueesta peruttiin. Kun maakuntakiertue peruuntui, alkoi Dickens työstää viimeistä romaaniaan; Edwin Droodin mysteeri. Dickens keräsi vielä voimansa ja lääkärin hyväksyttyä kiertueelle lähdön, hän jaksoi tehdä vielä 12 lukumatkaa 11.1.-15-3-1870, joista viimeinen oli St. James’s Hallissa, Lontoossa klo 20. Kovin sairaana hän luki tilaisuudessa Joululaulun ja Pickwickin oikeudenkäynnin. Viimeisen kerran hänet nähtiin julkisuudessa Royal Academyn juhla-aterialla Walesin prinssin ja prinsessan läsnä ollessa.
8.6.1870 Dickens työskenteli koko päivän kotonaan kirjoittaen Edwin Droodia ja hän sai tuolloin toisen aivohalvauksen. Hän ei tämän jälkeen koskaan enää palannut tajuihinsa ja hän kuoli seuraavana päivänä kotonaan Gads Hill Placessa. Dickensin elämäkerran kirjoittaja, Claire Tomalin on esittänyt, että Dickens oli kuollessaan Peckhamissa ja hänen rakastajattarensa Ellen Ternan ja hänen piikansa siirsivät Dickensin takaisin Gads Hilliin, jotta yleisö ei saisi tietää heidän suhteestaan. Charles Dickensin toive oli tulla haudatuksi Rochesterin katedraaliin ”edullisella, näkymättömällä ja tiukasti yksityisellä tavalla”. Hänet kuitenkin haudattiin Westminster Abbeyn runoilijoiden nurkkaan.
Yli vuosi ennen kuolemaansa Charles Dickens laati viimeisen toiveensa eli testamenttinsa. Hän jätti jälkeensä 80 000 punnan omaisuuden, joka nykyrahassa vastaisi 8 143 500 puntaa. Varat jäivät pääasiassa Dickensin hyvälle ystävälle, John Forsterille sekä hänen ”parhaalle ja aidoimmalle ystävälleen” Georgina Hogarthille. Myös Dickensin kaksi poikaa saivat 8 000 punnan verovapaan summan, joka nykyään olisi noin 814 000 puntaa. Vaikka Charles Dickens oli ollut erossa vaimostaan jo vuosia, sai vaimo häneltä 600 punnan vuositulot, nykyrahassa 61 100 puntaa. Testamentissaan Dickens muisti jokaista palvelijaansa rahapalkkiolla.
Gads Hill Placen talon irtaimistosta enin osa huutokaupattiin Dickensin kuoleman jälkeen. Charles Dickens Jr. osti Gads Hill Placen kartanon isänsä kuoleman jälkeen, mutta omien terveysongelmiensa sekä taloudellisten vaikeuksien johdosta hän joutui luopumaan kartanon omistuksesta vuonna 1879. Gads Hill Placen osti vuonna 1890 Bombayn julkisasiamies, Francis Law Latham. Vuonna 1923 talon osti John Burt, joka halusi muuttaa paikan tyttöjen sisäoppikouluksi. Paikasta tuli Gad’s Hill School, joka toimii yhä edelleen, ja koulussa noin 380 oppilasta. Koulun rakennuksia on lisätty isolle tontille – 26 hehtaaria - lisää ja vanhasta päärakennuksesta on tehty museo. Talon alakerran huoneet – sali, työhuone, olohuone, ruokasali, biljardihuone ja viherhuone – on jätetty sellaisiksi, kun ne olivat Dickensin aikana. Dickens laajennutti ja muutti aamiaishuoneen biljardi- ja tupakointihuoneeksi. Talon ruokasalissa Dickens sai illalla 8.6.1870 aivohalvauksen istuessaan kälynsä, Georginan kanssa illallisella. Ruokasaliin tuotiin sohva, jossa Dickens makasi tajuihinsa tulematta seuraavaan päivään, kunnes hän kuoli. Yleisö pääsee tutustumaan näihin huoneisiin sekä talon puutarhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti