Käsitteenä prokrastinaatio tarkoittaa sangen yleistä sijaistoimintaa ja tehtävien suorittamisen viivyttelyä, joka on yleistä juuri silloin, kun tarpeelliset työtehtävät ja niiden suorittaminen eivät tahdo edistyä. Prokrastinaatio poikkeaa tavallisesta asioiden lykkäämisestä siinä, että se tyypillisesti lisää stressitasoa ja nostaa ahdistuksen määrää. Samoin kynnys tehtävän aloittamiseen nousee, mitä pidempään henkilö on lykännyt tehtävän aloittamista. Opiskelijoidenkin arjessa prokrastinaatio liittyy usein tenttiin lukemiseen sekä erilaisten kirjallisten töiden tekemiseen. Myös kesätyöpaikan hakemiseen tai erilaisiin yhteydenottoihin liittyvä asioiden lykkääminen on varsin monelle ihmiselle tuttu ilmiö.

Prokrastinaatiosta on melko varmasti kyse, jos samojen asioiden temistä lykkää toistuvasti ja tulee ahdistava tunne, kun asiat eivät etene. Tehtävien lykkäys korvataan yleensä jollakin sijaistoiminnalla, kuten esimerkiksi siivous ja liikunta. Prokrastinaation erottaa laiskuudesta se, että laiskuus ei aiheuta tekijälleen kärsimystä eikä ahdistusta. Laiskuudesta voi vain rentoutua ja nauttia, mutta prokrastinaatio nostaa stressiä ja ahdistustasoa. Amerikkalaisista opiskelijoista noin 90 prosenttia kertoo tutkimusten mukaan olevansa aikaansaamattomia ja noin puolet heistä kärsivät myös siitä. Vajaa kolmannes väestöstä kertoo, että prokrastinaatio aiheuttaa epämiellyttäviä tuntemuksia. Kuitenkaan taipumus vältellä erilaisia asioita ei liity millään tavoin ihmisen muistiin tai älykkyyteen. Prokrastinaatiotaipumusta saattaa lisätä mustavalkoinen ajattelu tai ehdottomuus, idealismi sekä perfektionistinen ajattelu. Korkeakouluopiskelijoilla prokrastinaatio on tyypillisempää kuin muulla väestöllä keskimäärin.

Iso-Britanniassa tehdyn kattavan tutkimuksen mukaan toimistotyötä tekevien työntekijöiden työpäivästä kuluu keskimäärin prokrastinaatioon kaksi tuntia. Tämän vuoksi työntekijät saattavat myös viettää helposti työkavereiden kanssa keskusteluun melko pitkiäkin aikoja työpäivän mittaan, joka taas on pois työkaverin työtehosta. Brittitutkijat huomauttavat, että varsinainen työtehtävään liittyvä turhautuneisuus tai epätoivo ei lievity yhtään sillä, että välttelee ikäviä työtehtäviä. Indianan yliopistossa, Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan taas tutkijat havaitsivat, että työn kaihtaminen internetissä surfaamalla auttoi vain hetkellisesti mielialan kohentumiseen. Tähän tutkimukseen osallistui yli 7 000 internetin käyttäjää. Tutkijat utelivat testihenkilöiltä, miksi heitä kiinnosti enemmän joidenkin videoiden katselu, kuin ratkaisua odottavat työtehtävät. Valtaosa tutkituista henkilöistä ilmoitti katselevansa videoita nostaakseen omaa mielialaa.

Testin koehenkilöt samalla kertoivat, että tämä tuntemus mielialan kohentumisesta jäi valitettavan lyhytaikaiseksi, koska nämä henkilöt myös hyvin tiedostivat, että työtehtävät olivat yhä edelleen tekemättä. Työtehtäviin liittyvät negatiiviset tuntemukset, joita koehenkilöt olivat tehtäviä vitkuttelemalla vältelleet, palasivat kuitenkin hyvin pian takaisin. Testissä havaittiin jälleen, että lyhytaikainenkin mielihyvä houkuttelee useita ihmisiä lykkäämään töiden tekemistä ja työn tekemisen sijaan ihmiset haluavat tehdä jotakin aivan muuta.

Professori Fuschia Sirois.

Durhamin yliopiston sosiaali- ja terveyspsykologian professori Fuschia Sirois on tutkinut prokrastinaatiota Bishop’s Collegessa Kanadassa ja Sheffieldin yliopistossa Isossa-Britanniassa. Professorin mielestä tekemätön työ synnyttää työntekijöissä hyvin helposti epämiellyttäviä tuntemuksia, jotka saavat aikaan hyvin luonnollisen toiveen etsiä iloa ja hyvää mieltä jostakin toisaalta. Valitettavasti sijaistoimintojen tuottaminen ja lyhyen aikavälin iloihin pakeneminen on kuitenkin tekijälleen karhunpalvelus, jos työtehtävä olisi niin tärkeä, että työntekijän pitkäkestoinen ilo riippuu työtehtävän ansiokkaalla loppuun suorittamisella.

Professori Fuschia Sirois’n kollega kanadalaisesta Carletonin yliopistosta, Tim Pychyl, kertoi BBC:n haastattelussa, että aivan ensimmäinen askel siirryttäessä pois prokrastinaatiosta on oivaltaa näiden sijaistoimintojen luonnollinen, mutta samalla väärä tunnereaktio, jos työtehtävä aiheuttaa tekijälleen turhautumista ja epätoivoa. Professori Tim Pychyl on tutkinut yhdessä professori Fuschia Sirois’n kanssa prokrastinaatiota. Professori Tim Pychyl ehdottaa keinoksi työntekijälle kokeilla näkökulman kaventamista. Hän neuvoo työntekijää miettimään, mitä tekisi seuraavaksi, jos hänen pitäisi ratkaista työtehtävä samoin tein. Kun työntekijä kohdistaa huomionsa yksinkertaiseen osatehtävään, hän kykenee irtautumaan koko työtehtävään liittyvästä epämiellyttävästä tunteesta ja työtehtävä tulee näin helpommaksi aloittaa käytännössä. Kummankin professorin yhteinen tutkimus osoitti, että kun työtehtävän lopulta saa alkuun, jatko sujuu jo paljon helpommin; tärkeintä tässäkin asiassa on ryhtyä toimeen.

Ensimmäisiä tutkimuksia, jossa havaittiin työntekijöiden turvautuvan sijaistoimintoihin mielialansa kohentamiseksi, tehtiin yhdysvaltalaisessa Case Western Reserve-yliopistossa. Ensin yliopiston tutkimuksessa koehenkilöt laitettiin lukemaan surullisia tarinoita mielialan latistamiseksi. Tämän jälkeen tutkimukseen osallisuneille koehenkilöille tehtiin älykkyystesti. Jo valmiiksi masentuneet koehenkilöt mieluummin ratkoivat palapelejä tai pelasivat videopelejä, kuin valmistautuivat älykkyystestiin. Saman yliopiston tutkijat tulivat toisaalta sellaiseen johtopäätökseen, että työntekijät lankeavat prokrastinaatioon sitä helpommin, mitä runsaammin viihdettä on tarjolla.

Toisaalta tanskalaisen Aarhusin yliopiston kognitiotieteiden professori, Mikkel Wallentin, tähdentää, että toisinaan pienikin irtautuminen työtehtävästä vaikkapa videoita seuraamalla voi olla työntekijälle hyväksi. Sijaistoiminnat voivat auttaa työtehtävän ratkaisun löytämisessä. Näin ajatellen prokrastinaatiolla voi siis olla hyviäkin vaikutuksia. Professori Wallentin kertoo, että sijaistoimintoja voidaan tarkastella usean kognitiotieteiden eri osa-alueiden kannalta, mutta ne liittyvät myös mm. ongelmanratkaisuun. Tutkimuksin on osoitettu, että ongelman ratkaisua etsittäessä on joskus hyvä jättää asia ”hautumaan” ja pitää välillä pieni tauko työnteosta. Tämä saattaa tehostaa ongelmanratkaisua. Tauon pitäminen välillä aktiivisesta ongelman ratkaisusta voi synnyttää parhaimmillaan inkubaatioefektin. Kognitiivinen inkubaatio eli kypsyminen tarkoittaa tilannetta, jossa ongelman ratkaisun tietoinen käsittely on keskeytetty, mutta ihmismieli työstää ongelmaa yhä edelleen, vaikka hän pelaisi, katsoisi videoita tai olisi ulkona kävelyllä. Tämä ns. positiivinen tulkinta prokrastinaatiosta voi saada sijaistoiminnat kypsymisvaiheessa toimimaan siten, että tietoisuudessa syntyy tilaa uusille ratkaisumalleille sillä aikaa, kun työntekijä on suunnannut huomionsa pois itse työtehtävistä.

Psykoterapeutti Sonja Eräranta.

Terveystalon psykologi-psykoterapeutti Sonja Eräranta katsoo, että prokrastinaatio on hyvin yleinen ilmiö tänä päivänä. Termi tulee englannin kielen sanasta procrastination eli vitkastelu ja asioiden lykkääminen. Toisilla ihmisillä prokrastinaatio saattaa liittyä opiskeluun tai työelämään, toisilla se taas ilmenee esimerkiksi siivoamisessa tai siinä, että ei jaksaisi käydä vaikkapa kaupassa. Prokrastinaatio voi ulottua useaan elämän osa-alueeseen. Ihminen lykkää haastavia ja isoja projekteja, koska ne eivät eivät palkitse meitä välittömästi. Vitkuttelu ja työtehtävien siirtäminen voi johtua myös siitä, että työtehtävät tuntuvat tylsiltä tai niiden tekemiseen liittyy epävarmuutta. Prokrastinaatio on sidoksissa aivojen toimintaan ja ihmismieleen. Koska välitön mielihyvä on se, mikä meidät palkitsee, vietämme mieluummin aikaamme helppojen ja kivojen asioiden ympärillä. Työtehtäviin voi olla myös vaikea ryhtyä silloin, kun omassa elämässä on paljon huolia ja murheita. Jos huomiota siirtää johonkin muualle työtehtävistä, kuten esimerkiksi sosiaaliseen mediaan tai pelien pelaamiseen, voivat ikävät ja negatiiviset tunteet jäädä ainakin hetkeksi sivuun.

Silloin prokrastinaatiosta alkaa tulla ongelma, kun se alkaa haitata elämää. Asioiden siirtäminen antaa kuitenkin vain viideksi tai kymmeneksi minuutiksi välitöntä mielihyvää, jonka jälkeen ihminen alkaa tuntea jälleen syyllisyyttä sekä riittämättömyyden tunnetta käytettyään aikaansa kaikkeen muuhun kuin työtehtävän tekemiseen. Surkeinta on joutua kehään, jossa ihminen yrittää jatkuvasti tehdä jotain, mutta turhautuu ja ahdistuu, kun ei saa mitään järkevää aikaiseksi. Silloin on syytä pysähtyä tämän ongelman äärellä ja pohtia avoimesti sekä armeliaasti, mistä on oikein kysymys. Voi tuntua vaikealta päästä eroon vitkuttelusta. Kaikkein vaikkeinta ongelman ratkaisussa on päästä alkuun ongelman työstämisessä.

Aluksi voi koittaa tunnistaa, mistä prokrastinaatio johtuu. Miksi työtehtävä tuntuu vaikealta? Jännittääkö työtehtävän tekeminen itseä vai onko kysymys epävarmuudesta?

Seuraavaksi voi koittaa pikkoa työtehtäviä pienempiin osasiin; voit ottaa esimerkiksi kolme tärkeintä asiaa, jotka hoidat juuri tänään. Pieni tehtävälista saattaa olla hyvä apuväline, johon merkitään työtehtäviä ylös. Ihminen saattaa saada siitäkin tyydytystä, kun saa listalta vedettyä tehtyjä asioita ylitse.

Suunnitelman laadinta on jo askel kohti tavoitteen saavuttamista. Siitä tulisi nauttia! Muista puhua itsellesi, kuin omalle parhaalle ystävälle; kannustavasti ja lempeästi. Aivan jokainen pienikin askel tulisi huomata ja palkita itseään matkan varrella.

Mikäli työtehtävien aloittaminen tuntuu edelleen epämukavalta, ei tulisi jäädä ongelman kanssa yksin. Yksinäisyys voi lamaannuttaa ja saada aikaan aikaansaamattoman olon. Silloin voi ystävän sparraus olle iso apu tilanteeseen. Ystävän kanssa voi tehdä esimerkiksi vaikkapa tunnin yhdessä töitä tai keskustella, millaisia tehtäviä on itse juuri tekemässä sillä hetkellä.

Jos erilaiset häiriötekijät ovat poissa ympäriltä, työtehtäviin on paljon helpompi keskittyä. Puhelin tulisi laittaa äänettömälle ja tietokoneesta tulisi sulkea kaikki turhat ohjelmat. Voi myös yrittää siirtymistä toiseen huoneeseen töitä tekemään.

Joskus vitkuttelu saattaa johtua epäonnistumisen pelosta. Tehtävän aloittaminen on helpompaa, kun muistaa, ettei itseltään tarvitse vaatia liikaa. Riman ei läheskään aina tarvitse olla korkeimmalla tasolla; tärkeintä on alkuunpääseminen. Aina ei suinkaan pidä tähdätä täydelliseen suoritukseen.

Muista myös välillä kysyä itseltäsi: mitä Sinulle kuuluu? Omien voimavarojen tunteminen on hyvin tärkeää, sillä prokrastinaatio sekä viipyily asioiden äärellä saattaa myös kieliä väsymyksestä. Silloin kannattaa miettiä, mistä saisi tekemiseensä uutta energiaa. Toisinaan jopa kävelylenkki saattaa auttaa, samoin se, että toviksi laittaa työtehtävät sivuun ja levähtää, ja jatkaa jälleen työn tekemistä.

Aikaansaamattomuus tai prokrastinaatio voi muodostua haitaksi elämässä ja heikentää elämänlaatua ratkaisevasti. Silloin on hyvä kääntyä ammattiauttajan puoleen luottamuksella.