Perinnejazzyhdistys ry järjesti Helsingin Savoy-teatterissa keskiviikkona 7.9.2022 säveltäjä Erik Lindströmin 100-vuotiskonsertin. Puheenjohtaja Jukka Laitasalo toivotti kaikki paikalla olijat sydämellisesti tervetulleiksi konserttiin. Konsertin peruskokoonpanossa soittivat: Antti Sarpila (saksofonit, klarinetti), Atro Wade Mikkola (basso), Jartsa Karvonen (rummut), Seppo Hovi (piano ja juonnot) ja Pekka Toivanen (tenorisaksofoni ja klarinetti). Konsertissa esiteltiin myös joukko uuden sukupolven nuoria muusikoita, joista kaksi, pianisti Antti Lahdesmäki ja basisti Mikael Saastamoinen myös palkittiin Erik Lindströmin-rahaston palkinnolla.
Tapanilan pojan, Erik Lindströmin syntymästä tuli 22.5.2022 kuluneeksi 100 vuotta. Erik Lindströmin säveltuotanto kattaa yli 500 sävellystä, joista 350 on iskelmämusiikkia ja loput lähinnä jazzmusiikkia. Lindströmin soittimet olivat etupäässä basso, vibrafoni ja piano. Erik Lindströmin isä tuli Ruotsista Tapanilan tapettitehtaalle töihin kemistiksi ja Erik säilytti myös koko ikänsä Ruotsin kansalaisuuden. Muusikon urasta huolimatta Erik aloitti työtehtävänsä vuonna 1938 Uuden Suomen latomossa kirjaltajan ammatissa sekä työskennellen myös isänsä yrityksessä. Joulukuussa 1948 Erik meni naimisiin Vuokko Hillevi Suomen kanssa. Vaimostaan Erik sai oivan sanoittajan, joka myös sanoituksiaan kätki nimimerkki Hillevin taakse.
Balderin salissa Helsingissä Erik Lindströmin yhtye voitti 24.4.1945 orkesterikilpailun. Lindström liittyi vuonna 1946 kolmeksi vuodeksi Ossi Aallon orkesteriin, joka aikaisemmin sodan aikana oli toiminut Erkki Ahon vetämänä ja nimellä. Aallon orkesterin kiinnityksen jälkeen Erik Lindström soitti Onni Gideonin (Onni Gideon Tervonen, s. 7.4.1921 Balašov ja k. 25.7.1994 Helsinki) yhtyeessä. Vuonna 1951 Erik Lindström perusti omaa nimeä kantavan orkesterin ja suunnilleen samoihin aikoihin hän aloitti sävellystyönsä; ensimmäinen julkaistu kappale oli Armi. Kappale oli alunperin omistettu omalle vaimolle ja sen nimi oli tietysti Vuokko. Koska samaan aikaa Armi Kuusela menestyi maailmalla universumin kauneimpana, sai Erik vaimoltaan luvan teettää lauluun uudet sanat, jotka tekikin Sauvo Puhtila. Levylle laulun lauloi tuoreeltaan Olavi Virta.
Vuodesta 1957 lähtien Erik Lindström johti kimpassa Olli Hämeen kanssa vastaperustettua Radion tanssiorkesteria. Tuottajana Lindström teki alkuun Musiikkitalo Westerlundille töitä mm. Arja Tuomarilan, Seija Järvisen, Marjatta Leppasen, Kai Lindin, Erkki Liikasen – joka myös soitti rumpuja Erik Lindströmin bändissä – sekä Matti Heinivahon kanssa. Annikki Tähti levytti menestyksellä Erik Lindströmin kappaleen Muistatko Monrepos’n ja se levy sai Suomen ensimmäisen kultalevyn. Helena Siltala taas levytti mm. Lindströmin sävellyksen, Pikku midinetti, josta tuli kultalevy vuonna 1972. Erik Lindström ja Rolf Kronqvist perustivat yhdessä levy-yhtiö Oy Finndisc Ab:n vuonna 1963.
Erik Lindström teki myös Juha Harri Vainiolle (s. 10.5.1938 Kotka ja k. 29.10.1990 Gryon, Sveitsi) sävellyksiä tämän uran alkuvaiheessa. Juhan Vainion ensimmäinen levytys oli käännöskappale vuodelta 1964, Paras rautalankayhtye. Erik Lindström teki samoin Irwin Goodmanille vuonna 1965 levytyskappaleen, En kerro kuinka jouduin naimisiin. Lopulta Fazer osti Finndisciltä Irwin Goodmanin oikeudet ja äänitteet 25 000 markan korvauksella. Levy-yhtiö Finndiscin toiminta päättyi vuonna 1970, kun Rolf Kronqvist siirtyi EMI:lle ja yhtiö myytiin. Vuonna 1993 Lindström sai suomalaisen Classic Jazz ry:n myöntämän Louis Armstrong-palkinnon. Erik Lindströmille on myönnetty Valtion säveltaidepalkinto vuonna 2003 sekä kultainen Emma-patsas elämäntyöstä vuonna 2006. Viimeisinä keikkavuosinaan Erik Lindströmillä oli oma yhtye, Erik Lindströn Dream Team. Erik Lindström kuoli Helsingissä 27.8.2015 ja on haudattu vaimonsa kanssa Malmin hautausmaalle.
Syksyllä 1947 alkoivat Punaisen Myllyn revyynäytökset Kino Savoyssa. Punaista Myllyä johti näyttelijä ja ohjaaja Oskar Nikolai "Ossi" Elstelä (ent. Elmstedt, s. 18.5.1902 Tampere ja k. 10.4.1969 Helsinki). Ensimmäinen esitys Savoyssa oli Karannut Venus. Savoyn rakennuksen omisti A. Ahlström ja sen osoite Helsingissä on Eteläesplanadi 14. Talon suunnitteli arkkitehti Valtter Gabriel Jung (s. 27.11.1879 Vaasa ja k. 9.2.1946 Helsinki). Samassa korttelissa sijaitsivat Lassila & Tikanojan ja Wasa Aktiebankin liikekiinteistöt. A. Ahlströmin rakennus valmistui ja otettiin käyttöön vuonna 1937. Keväällä 1936 Eteläesplanadin ja Kasarmikadun kulmassa sijainneet rakennukset purettiin uudisrakennuksen tieltä. Rakennuttaja A. Ahlström antoi uudisrakennukselle nimeksi Industripalaset. Nimensä mukaisesti rakennukseen otettiin vuokralaisiksi ainoastaan teollisuuselämää lähellä olevia yrityksiä. Rakennukseen sijoitettiin myös ravintola Savoy ja elokuvateatteri Savoy. Teatterissa oli 845 paikkaa ja tarvittavat aputilat elokuvien esitystä varten: konehuone ja yleisölämpiöt. Koska elokuvaesitysten väliajalla esitettiin hupailuja ja musiikkia, näyttämöaukon edessä oli myös pieni orkesterimonttu ja valkokankaan edessä pieni esiintymislava, jonka molemmin puolin oli viisi pukuhuonetta.
Katujulkisivut ovat keltaista terrastirappausta, ja pohjakerroksessa on käytetty punaista Espoon graniittia. Kahdeksanteen kerrokseen sijoitetun ravintola Savoyn ja seitsemännen kerroksen juhlahuoneiston huonekalut tilattiin Artek Oy:ltä. Sisustus yksityiskohtia myöten, kuten verhot, astiasto ja viherkasvit, olivat Aino ja Alvar Aallon suunnittelemat. Ensimmäisessä kerroksessa olevaan samannimiseen elokuvateatteriin suunnitteli Gunilla Jung valaisimet ja Dora Jung tekstiilit. Ravintolasalin sisustus on pyritty säilyttämään pääpiirteissään, mutta elokuvateatterissa on tehty muutoksia: 1960-luvulla rakennettiin muun muassa uusi konehuone. Elokuvateatteri Savoy on vuodesta 1987 lähtien ollut Helsingin kaupungin konsertti- ja näyttämötilana. Elokuvateatterin ja koko rakennuksen suunnittelusta vastasi arkkitehtitoimisto Jung & Jung. Vaikutteita teatterin suunnitteluun otettiin mm. Saksasta ja Itävallasta. Esikuvana on mainittu myös mm. Radio Music Hall New Yorkissa. Teatterin alkuperäisvalaisimet valmistettiin erikoistilauksena Iittalassa Gunilla Jungin suunnitelmien pohjalta.
Ensimmäinen yleisöesitys elokuvateatteri Savoyssa oli 1.9.1937, jota edelsivät kaksi kutsuvierasnäytäntöä saman vuoden elokuussa. Avausnäytännössä esitettiin elokuva Vaarojen laiva, jonka myrskykohtauksessa hyödynnettiin valkokangasta laajentamalla kankaan kokoa ja korottamalla äänen volyymia kesken esityksen. Esityksessä oli muutenkin taitavasti rakennettua shown tuntua. Esirippuja oli kaksi. Salin pimetessä näyttämöaukon peittävä samettiverho avautui ja paljasti näyttämön takaosan hopealameeverhon, jota elävöitti värivalojen leikki. Takaverho lipui syrjään valojen sammuessa ja elävä kuva ilmestyi valkokankaalle. Vahtimestareita oli enimmillään kolme ja heillä oli yllään tummansiniset univormut. Myös univormupukuisia paikannäyttäjiä ja -poikia oli kaksi etu ja takapermannolla sekä yksi parvekkeella. Sodan aikana Savoyta käytettiin ensimmäisen kerran revyy-esityksiin, jotka järjestettiin elokuvaesitysten jälkeen. Tapahtumien järjestäjänä toimi mm. ruotsalainen Palle Hagman, joka toi vierailulle mm. kuuluisan tanssijan Josephine Bakerin. Sodan jälkeen teatterissa esitettiin yönäytöksiä, uudenvuoden- ja vappuaaton iltana, Helsingissä toimineen Punaisen Myllyn esityksiä. 1950-luvulla teatterissa tehtiin myös useita levytyksiä elokuvaesitysten jälkeen yöllä.
Helmikuussa 1944 teatterin kohdalle Kasarmikadulle putosi pommi, joka vaurioitti pahoin rakennusta. Väliaikaisiksi tarkoitetut teatterin ulko-ovet olivat käytössä peräti 1990-luvun alkuun asti. Vuodesta 1937 vuoteen 1953 teatteria hoiti johtaja Nils Dahström. Ensin yhteistyössä Suomi-Filmin kanssa ja vuodesta 1943 itsenäisenä yrittäjänä. Vuodesta 1953 vuoteen 1983 teatteria piti merikapteeni Lars Nilsson. Hän oli hyvin karismaattinen henkilö. Hänen yrityksensä omisti parhaimmillaan yhdeksäntoista elokuvateatteria eri puolilla Suomea. Kluuvikadulla toimineen elokuvateatteri Maximin käytyä liian pieneksi 1950-luvulla Suomen elokuva-arkisto siirsi esitystoimintansa muutamaksi vuodeksi Savoy-teatteriin. 1960-luvulla rakennettiin parvekkeelle toinen konehuone ja koko etuseinän peittävä kaareva valkokangas. 1986 Lilla Teaternin Hamlet oli ensimmäinen kokoillan puheteatteriesitys. Nykyisen vierailuteatterin tarina alkoi vuonna 1986 Helsingin kaupungin kulttuurilautakunnan päättäessä esittää lausuntonaan kaupunginhallitukselle, että Savoy-teatterin tilat vuokrattaisiin Helsingin kaupungin käyttöön kulttuuriasiainkeskuksen hallintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti