Punaisen Myllyn taru (14. osa)

Punaisen Myllyn syyskausi aloitettiin Johan nyt on markkinat-esityksellä. Tämän esityksen kanssa samanaikaisesti valmisteltiin uutta farssioperettia, Meksikon Pikajuna, joka oli Reino Helismaan käsikirjoittama. Esitys sijoittui elokuvamaailmaan ja siinä käsiteltiin ajankohtaisina aiheina juuri pidettyjä olympiakisoja. Harjoitusten jälkeen Meksikon Pikajuna saatiin ensi-iltaan 12.10.1952. Ossi Elstelä ohjasi jälleen Punaiseen Myllyyn Meksikon Pikajuna-esityksen. Esityksen näyttelijät olivat Sylva Rossi, Anna-Liisa Hämeensalo, Ossi Elstelä, Henry Theel, Arttu Suuntala, Einari Ketola, Arvo Kuusla, Rainer Karvinen ja Urho Seppälä. Puvustuksen hoiti Irja Laine ja tanssijat ohjasi Anna-Liisa Hämeensalo. Esityksen vierailijana oli Sylvi Palo. Meksiko Pikajunan musiikista vastasi säveltäjä Toivo Kärki. Kärki oli jo ensimmäisen kerran Punaisessa Myllyssä vastannut musiikista revyyssä, Eipäs Tirkistellä!

Toivo Pietari Johannes Kärki (s.3.12.1915 Pirkkala ja k. 30.4.1992 Helsinki) oli muusikko, säveltäjä, sovittaja ja kotimaisen musiikin tuotantopäällikkö Musiikki Fazerilla. Erityisesti hänet muistetaan sanoittaja Reino Helismaan tehokkaana ja tuotteliaana työkumppanina. Toivo Kärjen vanhemmat olivat pappi ja kansanedustaja – syntynyt Vesilahdella - Frans Kärki (1884-1965) ja Ester o.s. Kurvinen (1883-1952), jonka isä oli ilomantsilainen lähetyssaarnaaja Pieteri Kurvinen. Toivo Kärjellä oli kuusi sisarusta ja lapsuutensa Toivo Kärki vietti ensin Töysässä ja sitten Laihialla. Koulunsa Kärki kävi Tampereen Klassisessa lyseossa, josta hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1933. Jo pienestä saakka Toivo Kärki oli soittanut pianoa ja hän opiskeli myös musiikin teoriaa sekä teki mm. jo varhain urkurin tuurauksia. Vuonna 1928 Kärki kuuli Tampereen Tammelassa kahvilassa Louis Armstrongin esittämää musiikkia ja innostui sen myötä amerikkalaisesta jazzmusiikista.

Syksyllä 1933 Toivo Kärki aloitti ammattimuusikon uransa pianistini tamperelaisessa ravintola Funkiksessa. Kärki siirtyi vuonna 1935 laulaja ja pasunisti Karl Klaus Salmen (s. 3.12.1908 Helsinki ja k. 10.7.1987 Kuopio) johtamaan Ramblers-orkesteriin Turkuun. Orkesterissa soitti tuolloin sovituksista vastannut saksofonisti, viulisti ja trumpetisti Kaarlo Armas Valkama (s. 16.9.1908 Helsinki ja k. 29.7.1980 Helsinki), jolta Toivo Kärki sai hyviä neuvoja sovittamiseen. Kesäkuussa 1936 Toivo Kärki avioitui Laihialta löytämänsä Tuulikki Leikkaan kanssa ja perheen ensimmäinen lapsi, Anna-Liisa, syntyi marraskuussa 1937.

Varusmiespalveluksensa Toivo Kärki suoritti Kenttätykistörykmentti 1:ssä Hämeenlinnassa vuonna 1938 ja Reserviupseerikoulun hän kävi Haminassa talvella 1939. Keväällä 1939 Kärki osallistui englantilaisen Rhythm-lehden (Melody Makerin edeltäjän) kansainväliseen sävellyskilpailuun yhdessä yli 500 muun osallistujan kanssa. Toivo Kärki kilpailun sävellyksellään Things happen that way, jonka Eila Pellinen (oik. Eila Reima, s. 6.8.1938 Sulkava ja k.10.4.1977 Espoo) lauloi suomenkielellä vasta vuonna 1958 nimellä, Näin kai määrätty on. Voitonhuumassa Toivo Kärki suunnitteli jopa Yhdysvaltoihin lähtöä, mutta sota murensi haaveet. Talvisodan aikana Toivo Kärki oli I/KTR11:n 1. patterin patteriupseerina Karjalankannaksella, Muolaassa Oinalan kylän läheisyydessä. Välirauhan aikana syntyi Kärkien perheeseen toinen lapsi, Pekka, huhtikuussa 1940 ja perhe asettui asumaan Helsinkiin.

Toivo Kärki aloitti nyt Erkki Vilhelm Ahon (s. 10.12.1918 Lapinjärvi ja k. 19.8.2002) orkesterissa pianistina ja sovittajana ja samalla hän myös sävelsi musiikkia ahkerasti. Eero Väre (oik. Wäre, s. 22.2.1913 Turku ja k. 11.6.1972 Helsinki) ja Lennart Mathias ”Matti” Jurva (vuoteen 1933 Jurvanen, s. 29.4.1898 Helsinki ja k. 16.9.1943 Helsinki) lauloivat joulukuussa Berliinissä Kristall-levymerkille 28 Toivo Kärjen säveltämää ja sovittamaa kappaletta, mm hänen ensimmäisen tangonsa, On elon retki näin ja valssin, Olit Karjala kaunein maa. Sanoittajaksi Toivo Kärki oli tuolloin löytänyt konttoristi ja kirjanpitäjä, Kerttu Mustosen (s. 21.3.1891 Nurmes ja k. 21.5.1959 Helsinki). Joulukuussa 1945 Kärjen perheeseen syntyi kolmas lapsi, Kalervo. Vuonna 1945 syntyivät Toivo Kärjen ensimmäiset menestyskappaleet, kuten esim. Tule hiljaa, Liljankukka, Hiljaa soivat balalaikat. Kärki kasasi yhtyeen vuonna 1946 ja lähti sen kanssa kiertämään Suomea kiertueille. 

Alunperin solistiksi piti tulla Olavi Virta, mutta Virta kasasikin oman yhtyeen ja kiersi sen kanssa. Lähes kymmenen vuotta Kärki kiersi yhtyeellään tanssilavoja, seuraintaloja ja muita huvipaikkoja ja solistiksi saatiin Henry Theel. Yhtyeen kunnia-asiana oli soittaa yleisön pyytämiä toivekappaleita keikoillaan. Välillä solisteina olivat myös Erkki Aukusti Junkkarinen (s. 22.4.1929 Suonenjoki ja k. 9.4.2008 Hämeenlinna), Matti-Lauri Louhivuori (s. 14.9.1928 Heinola ja k. 31.8.1977 Helsinki) ja Metro-Tytöt. Toivo Kärjen yhtyeessä soittivat mm. Yrjö Osvald ”Ossi” Runne (vuoteen 1936 Rundberg, s. 23.4.1927 Viipuri ja k. 5.11.2020 Helsinki), Pauli Granfelt (s. 9.7.1921 Helsingin mlk ja k. 23.9.2005 Helsinki), Usko Dahl, Mauno Maunola, Per-Erik ”Pärre” Förars (s. 4.10.1924 Vaasa ja k. 14.1.2011 Helsinki) , Tage Manninen (s. 14.7.1926 Helsinki ja k. 14.8.2010 Helsinki) ja Harry Eino Veikko Aaltonen (s. 3.2.1930 Vaasa ja k. 26.8.2000).

Kärki ja Helismaa tekivät ensimmäisen yhteisen kappaleensa, Suutarin tyttären pihalla, vuonna 1948, mutta varsinainen yhteistyö alkoi voimallisemmin loppuvuodesta 1950. Kärki ja Helismaa olivat todella tehokkaita työskennellessään; he istuivat toisiaan vastapäätä pöydän molemmilla puolilla toisen kirjoittaessa sävellystä ja toisen laatiessa sanoitusta. Tällaisessa istunnossa jomman kumman kotona tai hotellihuoneessa saattoi syntyä samalla kertaa useita lauluja. Toivo Kärki myös tutustutti Reino Helismaan ja Esa Pakarisen maisteri T. J. Särkkään ja tämän johdosta alkoi siksi Helismaan ja Kärjen yhteistyö myös elokuvien parissa; Helismaa teki elokuvien käsikirjoituksia ja Toivo Kärki sävelsi musiikin noin 50 kotimaiseen elokuvaan. Parivaljakkoa myös arvosteltiin ”rillumarei”-kulttuurista, joka ei voinut olla leimaamatta myös tekijöitään. Toivo Kärjellä oli yleensä kyllä pettämätön vainu siitä, mistä yleisö pitää, sitä se myös sai. Tämän syyn vuoksi parivaljakko joutui käyttämään paljon salanimiä, sillä heidän tuotantonsa määrä oli hyvin käsittämätöntä luokkaa. Reino Helismaalta julkaistiin noin 5 000 laulunsanoitusta ja Toivo Kärjeltä noin 1 500 sävellystä, joista useat on levytetty moneen kertaan. Kärjen perikunnan hallussa on yhä vieläkin parivaljakon ennen julkaisematonta musiikkia.

Juhannuksena 1955 Toivo Kärki lopetti keikkailun soittamalla viimeisen keikkansa Säkylän lavalla. Hän pisti haitarinsa laukkuun – jonne se kuuluukin – ja alkoi työskennella kauppaneuvos Roger Gustaf Lindbergin (s. 20.9.1915 Helsinki ja k. 14.11.2003 Helsinki) omistamassa Musiikki Fazerissa kotimaisen musiikin tuotantopäällikkönä. Viimeiset elinvuotensa myös Reino Helismaa toimi Musiikki Fazerilla kuukausipalkkaisena sanoittajana, omassa työhuoneessa. Kun Helismaa kuoli 21.1.1965 hänen työtään jatkoi Musiikki Fazerilla sanoittaja ja kansakoulunopettaja sekä artisti ja säveltäjä, Juha Harri Vainio (s. 10.5.1938 Kotka ja k. 29.10.1990 Gryon, Sveitsi). Vainio sai melko pian työkaverikseen Musiikki Fazerille sanoittaja, Veikko Olavi ”Vexi” Salmen (s. 21.9.1942 Hämeenlinna ja k. 8.9.2020 Helsinki).

Ossi Elstelä jakoi teatterinsa syksyllä 1952 velkojensa vuoksi kahteen osaa: Punaiseksi Myllyksi ja Revy-Myllyksi. Elstelä lähti kiertueelle Meksikon Pikajunalla Punaisen Myllyn vakituisen väen kanssa ja Hämäläis-Osakunnan talossa jatkoivat Armas Jokio ja Pentti Viljanen – Viljasen ohjaamalla – uusien vierailijoiden kanssa revyyllä, Tukasta Kiinni – Ketä? Revyyn olivat käsikirjoittaneet Fia & Filuuri eli salanimien takaa löytyivät Antero Alpola ja Rauni Rantasalo. Rantasalo suomensi Boris & Gustavin revyyn jo aikaisemmin radiosta tutulla nimellä, Fransiska, ja Rantasalo oli toiminut samoin Sotaleski-yhdistyksen toimistopäällikkönä.

Yleisradion ajanvieteohjelmien pitkäaikainen toimittaja ja esimies oli Antero Aatos Väinämö Alpola (s. 19.2.1917 Kaavi ja k. 11.9.2001 Kerava). Vuonna 1938 Antero Alpola kirjoitti ylioppilaaksi. Hän osallistui talvi- ja jatkosotaan, mutta ennätti välirauhan aikana vuosina 1940-1941 opiskella Helsingin yliopistossa. Vuodesta 1937 lähtien Antero Alpola avusti Yleisradiota käsikirjoituksilla. Vuonna 1943 Antero Alpola voitti sekä Suomen puolustusvoimien että Yleisradion ajanvieteohjelmien kirjoituskilpailun ensimmäiset palkinnot. Yleisradion teatteripäällikkö, Matti Kurjensaari (vuoteen 1939 asti Salonen, s. 4.5.1907 Hämeenlinna ja k. 10.3.1988 Helsinki) etsi vuonna 1945 uutta työntekijää Yleisradion ajanvietetoimittajan virkaan. Antero Alpola tarjosi Yleisradiolle parodista jännityskuunnelmaa, Kalman-karman mysteerio, ja Matti Kurjensaari ihastui Antero Alpolan älykkääseen tyyliin. Alpola kirjoitti vielä työnäytteeksi virkaa varten kuunnelman, Luulot pois eli Ville Vastamäki, onnettoman ikäluokan mies; kuunnelmassa sota-aikaa tarkasteltiin satiirisessa valossa. Kuunnelma tehtiin heti Yleisradioon ja tähän kuunnelmaan mielistyi myös itse Yleisradion pääjohtaja, Hella Wuolijoki. Antero Alpola sai nimityksen Yleisradion teatteriosaston ajanvietetoimittajaksi.