Lovisa Adelaïde Ehrnrooth, 2. osa 

Jo 1700-luvulla kiertomatkailu oli lähes poikkeuksetta vain aatelismiesten harrastusta. Vaikka huvittelukin oli näillä kiertomatkoilla tärkeää, niiden – grand tour – merkitys oli myös nuorille herroille saada viimeisteltyä miesten koulutus ja tutustuttaa heidät Euroopan kulttuuriin ja seurapiireihin. Varsinkin nuorten herrojen päiväohjelmaan kuului usein sotatieteiden ja kulttuurin opiskelua, jäi erityisesti iltoihin hyvin aikaa myös seuraelämää varten. Herrasmiesten ylen kalliita grand toureja hillitsi tehokkaasti Ranskan verinen vallankumous ja Napoleonin käymät sodat.

Taiteista ja kirjallisuudesta ponnistanut romantiikan nälkä lisäsi eurooppalaisten mielenkiintoa matkustamista ja kaukomaita kohtaan. Varsinkin 1800-luvun alkupuolella yleistyivät ylioppilaiden tekemät vaellusmatkat Euroopan halki; tiedemiehet ja taiteilijat saattoivat tehdä ammattinsa vuoksi matkoja kaukaisiin kohteisiin. Liikkumisvälineiden kehittyminen vilkastutti ja nopeutti matkustamista huomattavasti. Tieverkon parantuessa oli matkanteko esimerkiksi postivaunuilla jo paljon joutuisampaa. Todellinen suuri muutos tapahtui höyrykoneiden myötä, kun rautatiet ja höyrylaivat helpottivat matkustajien, tavaroiden ja tietojen liikkumista. Erityisesti rautatiet mullistivat koko siihenastisen matkustuskulttuurin ja se teki matkailijoiden liikkumisesta paljon tasa-arvoisempaa. Jo 1800-luvun matkailusta voidaan sanoa sen olleen turismia, sillä se mahdollisti edullisemman matkailun myös eliittiin kuulumattomillekin.

1800-luvulla monille hyvin toimeentuleville olivat kovin suosittuja rentoutusmatkailun kohteita kylpylät, joissa hoidettiin matkalaisten terveyttä moninaisia huvituksia unohtamatta. Yksi kaikkein suosituimpia Keski-Euroopan kylpyläkaupunkeja oli kuumista lähteistään hyvin tunnettu Saksan Wiesbaden Hassenin osavaltiossa. Wiesbaden sijaitsee Reininjoen ja Taunusvuoriston välissä. Jo keskiajan lopulla Wiesbaden muodostui kuumien lähteidensä vuoksi merkittäväksi kylpyläkaupungiksi ja siksi kaupungissa on paljon klassista rakennustyyliä edustavia rakennuksia ja runsaasti viheralueita. Kylpylöiden lisäksi kaupungissa voi viettää aikaansa myös kasinoilla, ylellisillä illallisilla ja kävelyillä rantabulevardilla. Tampereelta mm. tehtailija Wilhelm von Nottbeck ja kultaseppä sekä teollisuusneuvos Kustaa Hiekka kävivät useasti terveyttään hoidattamassa Wiebadenin kylpylöissä.

Aluksi turisteina kylpylöihin saapui porvarisperheitä viettämään kesä- tai kylpylälomiaan. Maallisen varallisuuden lisääntyminen mahdollisti myös hääparien tekemät häämätkat. Todellinen matkailusesonki käynnistyi Englannin imperiumin laajentuessa ja keskiluokan vaurastuessa teollistumisen myötä. Em. syistä matkustuskohteet olivat lähinnä Englannin siirtomaita ja matkustajien apuna toimivat hiljan aloittaneet matkatoimistot. Englantilaisia on siis paljolti kiittäminen turismista, jonka tänä päivänä hyvin tunnemme.

Lovisa Adelaïde Ehrnrooth oli matkailuasioissa selkeästi Suomessa aikaansa edellä. 1800-luvun jälkipuoliskolla suomalaisetkin pääsivät jo melko vapaasti nauttimaan matkailusta, joten Ehrnroothin ei hyödyttänyt matkakirjoissaan kertoa Euroopan matkakohteista, varsinkin, kun näistä kirjoitettiin jo kattavasti esimerkiksi sanomalehtien matkakertomuksissa. Huviretkiä vielä tuolloin ei Suomesta paljoa tehty, vaan matkat olivat etupäässä terveydenhoidon tai opiskelun vuoksi tehtyjä matkoja. Todellisia kaukomatkoja ei tuolloin vielä paljoakaan tehty. Aasiassa ja Afrikassa vierailivat lähinnä lähetyssaarnaajat sekä tutkimusmatkailijat.

Oleskeltuaan Pariisissa joulun ajan Lovisa Adelaïde Ehrnrooth lähti yhdessä sisarentyttärensä, Rose Marie Boijen (1850-1923) kanssa tammikuussa 1885 junalla kohti Välimeren rannikkoa, Marseillehin. Matkustavaisten matkajärjestelyt käytännössä hoiti englantilainen Thomas Cookin matkatoimisto, jonka tarjoama matkustustapa oli miellyttävä ja matkaliput edullisia. Babtisti Thomas Cook (s. 22.11.1808 Melbourne, Englanti ja k. 18.7.1892 Bergen, Norja) perusti omaa nimeään kantavan matkatoimiston vuonna 1841. Hän tarjosi maailman ensimmäistä pakettimatkaa asiakkaillee, joka oli junamatka Leicesteristä Loughboroughiin ja matkaan sisältyi tarjoilukin. Vuonna 1872 Cook järjesti jo ensimmäisen seuramatkan maailman ympäri, joka kesti 222 vuorokautta. Cookin matkatoimiston erikoisuutena olivat hotellikupongit ja matkasetelit, joilla matkustaja pystyi maksamaan palveluitaan turvallisesti.

Lovisa Adelaïde Ehrnrooth jatkoi sisarentyttärensä kanssa matkaa Marseillesta laivalla 30 tunnin ajan Välimeren yli Algerian Bôneen. Täältä he tekivät tammikuun aikana monia matkoja lähialueen kaupunkeihin. Bônesta he siirtyivät tammikuun jälkeen Algerin kaupunkiin, jota he pitivät tukikohtanaan loppumatkansa ajan toukokuulle asti. Naiset palasivat toukokuun alussa takaisin Pariisiin neljän kuukauden matkaltaan. Naiset tutustuivat Algerian matkallaan maan elintapaan, kouluihin, moskeijoihin, naisten asemaan, kaupankäyntiin ja kalastukseen. Heidän sallittiin vierailla arabikodeissa ja he pohtivat eri etnisten ryhmien kanssakäymistä kaupungin kaduilla ja basaareissa. He olivat hyvin vaikuttuneita Algerian lempeästä ilmastosta, herkullisesta ruoasta, viinistä sekä ystävällisestä ilmapiiristä. Jo matkan kestäessä Lovisa Adelaïde Ehrnroothin matkakirjeitä julkaistiin Nya Pressenissä. Seuraavan vuoden, 1886, lopulla matkakirjeistä julkaistiin oikein painettu kirja. Tämä teos, Två Finskors Lustvandringar i Europa och Afrika, saikin lehdistössä tuolloin sangen myötämielisen vastaanoton.

Kesällä 1889 Lovisa Adelaïde Ehrnrooth ja sisarentyttärensä Rose Marie Boije lähtivät jälleen kaukomatkalle, tällä kertaa matka suuntautui Lähi-Itään. Matkareitti kulki Ateenasta, Alrksandrian, Kairon, Ismailian, Port Saidin, Jaffan, Jerusalemin, Kuolleen meren, Jerikon, Betlehemin, Beirutin, Damaskoksen kautta Konstantinopoliin. Aikaa matkalla kului kaksi kuukautta. Ehrnrooth hankki jälleen hyväksi koetulta Thomas Cookin matkatoimistolta matkaliput valmiiksi. Rengasmatkallaan ikäneidit siirtyivät verrattain ripeällä vauhdilla kaupungista toiseen, eivätkä jääneet pitemmäksi aikaa tutustumaan paikallisiin elämäntyyleihin. Tällä Lähi-Idän matkallaan he halusivat kokea lähinnä historiallisia kohteita ja käydä Raamatun kertomuksista tutuksi tulleissa paikoissa. Aikaa riitti kuitenkin mm. vierailuihin basaareissa ja palatseissa sekä tutustumiseen beduiinien elämäntapaan. Yhteydenpito kotiväkeen olikin sitten haasteellisempaa, kun matkustajat eivät viipyneet montaa päivää yhdessä ja samassa paikassa. Lähi-Idän kaukomatkalla kirjoitetuista matkakirjeistä julkaistiin kirja, Två Finskors Lustvandringar II: Resor i Orieten, loppuvuonna 1890. Hufvudstadsbladet julkaisi Lovisa Adelaïde Ehrnroothin matkakirjeitä jo kuitenkin kesällä 1889.

Massaturismi perustuu paljolti kiertomatkailuun ja matkatoimistojen palveluiden käyttöön ja hyödyntämiseen. Vielä kuitenkin 1800-luvun loppupuoliskolla oli säädynmukaisuus kaukokohteissa merkittävässä roolissa. Kaukaisista matkakohteista oli tietysti turhaa etsiä seurapiirielämää, mutta maailmalla suhteet luotiin varsinkin suositusten ja esittelyjen välityksellä. Konsuleiden ja lähettiläiden eli ns. avainhenkilöiden välityksellä saman yhteiskuntaluokan ihmiset tulivat tuntemaan toisensa ja saattoivat viettää yhteistä aikaa keskenään. Lovisa Adelaïde Ehrnrooth ja Rose Marie Boije saivat Algerian Bônessa oppaakseen ja saattajakseen englantilais-ruotsalaisen aatelisherran, Abel de la Croix’n. Algeriaan sijoitettu Ruotsin kuningaskunnan edustaja, konsuli Nordström, oli suositellut matkalaisneitejä Abel de la Croix’lle, ja tämä aatelisherra otti huolehtiakseen neideistä koko Bônessa oleskelun ajan. Ruotsalaiskonsuli Nordström oli saanut suosituksen neitien kunnollisuudesta pääkonsuli Juhlin-Dannfeltilta. Höyrylaivamatkalla Bougiesta Algeriin Lovisa Adelaïde Ehrnrooth ja Rose Marie Boije oppivat tuntemaan ranskalaisen kenraali Liebertiin ja tämän vaimon. He asuivat Algerissa ja esittelivät mielellään Algerin kaupunkia Lovisa Adelaïde Ehrnrooth ja Rose Marie Boijelle. Samaan tutustumistyyli hyväksikäyttäen matkalaiset toimivat matkatessaan kaikkialla muuallakin kaukomatkojensa aikana.

Voidaan sanoa neitien matkustamisen edenneen melko itsenäisesti, mutta useita kumppanussuhteita syntyi ja solmittiin heidän kaukomatkojensa aikana; em. tapa oli aikalaisten matkoilla hyvin suosittu ja paljon käytetty. Säädyn mukaisiin seuralaisiin tutustumisen teki suunnattomasti helpommaksi Ehrnrootin suvun vahva asema Venäjän keisarin hallinnossa. Lovisa Adelaïde Ehrnrooth sai kaukomatkoilleen veljeltään, Johan Casimir Ehrnroothilta (s. 26.11.1833 Nastola ja k. 5.2.1913 Helsinki) mukaansa suosituskirjeet. Tuohon aikaan Johan Casimir Ehrnrooth toimi Suomen ministerivaltiosihteerinä ja hänellä oli pitkän sotilas- ja hallintouran aikana hankitut hyvin laajat kontaktit keisarillisen Venäjän hallinnon eri alueille. Lovisa Adelaïde Ehrnrooth ja Rose Marie Boije pääsivät Johan Casimir Ehrnroothin suosituskirjeen avulla syömään päivällistä Venäjän konsulin kanssa Jerusalemissa. Samoin Konstantinopolissa he pääsivät sikäläisen konsulin avustuksella yksityisvierailulle sulttaanin palatsiin ja heille annettiin vielä konsulin toimesta henkivartija mukaan. Näistä em. eduista pääsi osalliseksi myös neitien seurassa kulkenut tanskalainen Sörensenin perhe.