Punaisen Myllyn taru (18. osa)
Punaisen Myllyn teatterijohtaja Ossi Elstelä ei koskaan alistunut virkamiesten asiantuntemattomiin ja epäloogisiin veropäätöksiin, ja siksi hän joutui pakon edessä usein ottamaan teatteriinsa revyystä poikkeavaa ohjelmistoa. Oli olemassa joitakin lukumäärältää harvoja, mutta sitäkin asiantuntevampia kirjoittajia ja vaikuttajia, jotka olivat täysi valmiita tukemaan teatterinjohtaja Ossi Elstelän ajatuksia. Eräs tälläinen henkilö oli Arijoutsi, joka puolusti Ossi Elstelää Helsingin Sanomien kirjoituksessaan mm. näillä sanoilla: ”Meillä on vuosien kuluessa syntynyt revyitä ja kuollut revyitä ja lopetettu revyitä ja naurettu kuoliaaksi revyitä – tarkoitamme niitä huonoimpia. Ja jokaisen tämäntapaisen syntymis- ja kuolemisvaiheen kohdalla on julkisessa sanassa palattu tosiasiaan, että meillä Suomessa revyytaide – sanan molemmin puolin ei todellakaan tarvitse eikä saa enää käytetä lainausmerkkejä – on aina saanut kärsiä pahan äitipuolen kohtelua hallitusherrojen taholta. Veroprosentti on meillä ollut suurempi kuin missään muualla, jokainen pienikin älykäs letkaus julkisuuden henkilöitä vastaan on tulkittu vähintään mielenosoitukseksi tai kapinan valmisteluksi ja tiettävästi teatterijärjestöjenkin taholta on osoitettu teattereille vetoomus, etteivät ”alentaisi” ohjelmistonsa tasoa houkuttelemalla yleisöä suojiinsa revyyluoteisilla esityksillä.”
Ossi Elstelä näki asian puolestaan näin: ”Mikäpä siinä, kyllä elämä tässä maassa jatkuu ilman revyitäkin. Mutta se jatkuisi samalla tavalla myös ilman othelloja ja oopperoita ja offenbacheja ja oratorioita ja orkesteriesityksiä, ilman kirjallisuutta, taidetta, musiikkia ja teatteriakin. Ei minkään näiden puuttuminen tappaisi Suomen kansaa nälkään. Mutta koska ne kaikki tunnustetaan tekijöiksi, jotka ovat välttämättömiä sielumme rakennukselle, niin miksi pitäisi tämän joukon ulkopuolelle sulkea revyy, joka parhaimmillaan on älykkäässä leikinlaskussaan ja sukkeluudessaan vallan verraton sielun viihdyttäjä.”
Keväällä 1957 harjoiteltiin jo uutta tuotantoa Punaiseen Myllyyn; seuraavana ensi-iltaan 19.5.1957 oli tulossa revyy, Alta pois – tai hokit selkään. Kesken vuotta kantautui täydellisenä yllätyksenä teatterilaisille tieto siitä, että Hämäläis-Osakunta irtisanoo Hämäläisten salinkäyttöä koskevan vuokrasopimuksen päättymään seuraavan vuodenvaihteen jälkeen. Revyyteatteri Punaisen Myllyn iloiset vuodet Kampinkadun Hämiksellä olivat tulossa tiensä päähän. Vielä teatterin uutta ohjelmaa valmisteltiin keväällä optimistisessa ilmapiirissä, kun suunniteltiin jatko-osaa Johan nyt on markkinat-revyylle. Revyyn käsikirjoitustiimissä pohtivat nimimerkki Qvintuksen takana tulevaa käsikirjoitusta Reino Helismaa, Ossi Elstelä, Anna-Liisa Hämeensalo ja Toivo Kärki.
Melko tavallinen alku näille käsikirjoituspalavereille oli se, että mieskolmikko aloitti suunnittelun Reino Helismaan laatimasta skenaariosta, jonka Helismaa toi palaveriin mukanaan. Se saattoi jo sisältää joitakin sketsejä tai niiden aihioita. Näytöksen kohtaukset pyrittiin laatimaan siten, että esityksessä säilyi jännitystä ylläpitävä dynamiikka. Ensimmäisen näytöksen loppuun piti saada pieni huipennus ja viimeisen näytöksen piti kasassa koko ajan nousujohteinen kaari. Näitä käsikirjoitusistuntoja oli yleensä useampia ja näissä istunnoissa aikaa käytettiin runsaasti kohtauksien hiontaan ja kohtausten järjestyksiäkin saatettiin vaihtaa. Välillä näissä palavereissa oli jopa jyrkkiä erimielisyyksiä luovien ihmisten kesken, eikä teatterinjohtaja Ossi Elstelä suinkaan ollut porukan hiljaisimpia siinä suhteessa. Miehet kestivät kuitenkin toisiaan ottamatta asioista itseensä ja loukkaantumatta, ja näin istunnoissa aina päästiin seulomaan hyvät ideat esille. Parhaat näistä oivalluksista täytyi säästää revyyn loppuun ja tässä vaiheessa alkoi yleensä muokkaaminen saksilla.
Anna-Liisa Hämeensalon tehtäväksi jäi numeroida eri kohtaukset ja laatia kuvaelma erilliselle paperille. Hän myös kokosi teatterin konttorilla saksituista kohtauksista muistiinpanojensa mukaisesti uuden käsikirjoituksen. Vasta kun näin kokoonpantu käsikirjoitus alkoi olla valmiina, alkoi Ossi Elstelä kellottaa eri kohtauksien kestoja sekä kulissien vaihtoon, lauluosuuksiin ja tansseihin kuluvia aikoja. Anna-Liisa Hämeensalo suunnitteli tämän jälkeen kohtauksiin sopivat tanssit. Tanssiosuudet olivat yleensä kohtauksien välissä ja ne olivat tarkoin mitoitettuja, jotta puvunvaihdoillekin jäi tarvittava aika. Valmis käsikirjoitus puhtaaksikirjoitutettiin tai joskus säveltäjä Toivo Kärki saattoi sen puhtaaksikirjoittaa. Vielä senkin jälkeen esitykseen saatettiin lisätä joitakin ajankohtaisuuksia, jos siihen tarvetta ilmeni.
Alta pois – tai hokit selkään-revyy kertoo mustalaismaailmasta, mutta osansa saivat myös kansandemokraatit, sosiaalidemokraatit, ministerit puoluekantaan katsomatta, ammattijärjestöjen johtajat, viranomaiset sekä julkisuuden henkilöt. Revyyssä kiertelevä mustalaisseurue lähtee juhannusjuhliin Piperoisiin ja seurue järjestää ohjelman puutteessa itselleen ohjelmaa. Ossi Elstelän ja Pekka Heiskasen suunnittelemina tehtiin lavastukset ja Ossi Elstelä myös ohjasi revyyn. Värikkäistä puvuista kantoi huolen Saimi Hynönen ja laulutekstit sekä säveltäjä Toivo Kärjen sävellykset saivat ylistystä mm. Helsingin Sanomissa. Vauhdikkaaksi ja viehättäväksi katsottiin samoin Anna-Liisa Hämeensalon harjoittama balettiosuus.
Muuan arvostelija tokaisi arvionaan, että jos filmialalla olisi samaa kunnianhimoa, olisivat rillumarei-elokuvatkin siedettäviä. Helismaa ja Kärki liittivät revyyn ohjelmaan laulunsa, Rattaanpyörä, joka laulu myös äänitettiin levylle. Näytöksen ensi-illassa teatteri saatiin aivan täyteen yleisöstä. Revyyssä näyttämöllä ohjelmaa suorittivat: Armas Jokio (Manne), Einari Ketola (Fedja), Anna-Liisa Hämeensalo (Fiiju, edellisen vaimo), Iris Jokinen (Manja, mustalaistyttö), Pauli Kauppinen (Janos, mustalaisnuorukainen), Ossi Elstelä (Jahvetti Turpeinen, merimies), Urho Seppälä (impressaario Huijarinen) ja Kalle Rouni (konstaapeli).
Syksyn uutta revyyesitystä ei teatteri Punaisessa Myllyssä enää uskallettu valmistella vuokrasopimuksen irtisanomisen vuoksi. Kuitenkin mustalaisseikkailurevyytä esitettiin teatterissa koko loppuvuoden ajan. Vuoden 1958 loppiaisesta käynnistyi Punaisen Myllyn maakuntakiertue, jonka päätyttyä ei sitten enää koskaan palattu Hämiksen saliin esiintymään. Hämäläis-Osakunta halusi talonsa tilat kulttuurimuutoksessa paremmin nuorison käyttöön eli tanssille ja musiikille. Ossi Elsteä etsi revyyteatterilleen kuumeisesti uutta toimintatilaa.
Teatterinjohtaja Ossi Elstelä vuokrasi kahden vuoden sopimuksella Helsingin kaupungilta Alppilan kesäteatterin Linnanmäen takaa revyyteatteri Punaiselle Myllylle. Vuokrasopimuksen ehdot olivat kuitenkin kovia. Näytäntökaudelta kesäteatterin vuokra oli 250 000 markkaa ja revyyteatteri vastasi lisäksi käyttämästään sähköstä sekä talonmies-vahtimestarin palkasta näytäntökaudella. Kaupungille Ossi Elstilän tuli maksaa verovelkansa parin viikon sisällä, jonka hän myös suorittikin. Ossi Elstilä pääsi vieläpä kaupungin ja julkisivulautakunnan kanssa yhteisymmärrykseen Alppilan kesäteatterin kunnostamisesta ja sai sitä varten vielä kaupungilta tukeakin. Alppilan kesäteatteria alettiin heti kunnostaa esityksiä silmälläpitäen. Työtä tehtiin talkoilla, joissa oli mukana jopa teatterin näyttelijäkuntaakin.
Kesäteatterin nurmikkoalueet kunnostettiin, teatterialueen istuinpenkit maalattiin ja rakennettiin uusi lava tanssijoita varten. Alppilan kesäteatterissa ei ollut katetta, mutta sateen varalta katsojille myytiin muovisia sadesuojuksia. Ohjelmistovalinta muuttui melko voimakkaasti teatterissa; Alppilan kesäteatterissä esitettiin nyt lähinnä näytelmiä ja paljaita sääriä siellä ei enää näytelty. Teatterin Alppilan aikaiseen ensimmäiseen ensi-iltaan 18.6.1958 valmistui Maria Jotunin (vuoteen 1906 Hagrén, vuodesta 1911 Tarkiainen, s. 9.4.1880 Kuopio ja k. 30.9.1943 Helsinki) näytelmä, Savu-uhri. Teatteriin kiinnitettiin nyt uusia näyttelijöitä, mutta osa yleisöstä ainakin jäi kaipaamaan vanhaa revyyperinnettä Punaisessa Myllyssä.
Ossi Elstelä toi kesken kesää vielä Alppilan kesäteatterin näyttämölle teatteriltaan uuden laulunäytelmän, Isännän ääni, jonka ensi-ilta oli 24.7.1958. Näytelmän käsikirjoitti Toivo Kauppinen ja musiikista vastasi säveltäjä Harry Bergström. Laulut näytelmään teki Reino Palmroth ja orkesteria johti Aapo Heimonen. Laulunäytelmän ohjasi Ossi Elstelä ja tanssit suunnitteli Anna-Liisa Hämeensalo. Laulunäytelmän rooleissa näyttelivät: Santeri Karilo (Anselmi), Sirkka Haaranen (Hilma), Gunnel Hanén (Elvi), Ossi Elstelä (Vaari), Leena Takala (Tiina), Einari Ketola (Aatolfi, renki), Anna-Liisa Hämeensalo (Autuura, hänen vaimonsa), Pauli Kauppinen (Väinö), Iris Jokinen (Lilli), Martti Kuningas ja Reijo Lomperi (opiskelijoita), Erkki Viljos (Renki-Tauno), Oiva Luhtala ja Nina Valkonen (maalareita), Riitta Elstelä (tyttö) ja Toivo Rajala (poika) sekä lisäksi tanssiryhmä, nuorisoa ja pärinäpoikia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti