Lovisa Adelaïde Ehrnrooth, 1. osa
Suomalaisella kenraalimajuri ja Ehrnroothien sotilassukuun lukeutuva Gustaf Adolf Ehrnroothilla (s. 3.5.1779 Leislahti, Rantasalmi ja k. 25.4.1848 Nastola) jja hänen puolisollaan Johanna Christina Gustafsdotter Ehrnroothilla (von Platen, s. 2.10.1796 Lammi ja k. 11.6.1873 Helsinki)) oli kaikkiaan 16 lasta. Gustaf Adolfin veljet Gustaf Robert ja Johan Casimir olivat myös suomalaisia kenraaleja. Perhe asusti Seestan kartanoa, jonka kenraalimajuri Gustaf Adolf Ehrnroothin isä, kenraali Carl Gustaf Ehrnrooth (1744-1817) osti pakkohuutokaupassa vuonna 1791 Nastolasta. Kartanon päärakennus on sijainnut nykyisellä paikallaan 1730-luvulta lähtien. Kartanon uusklassisen päärakennuksen suunnitteli G. R. Jürgensohn.
Yksi perheen lapsista oli Lovisa Adelaïde Ehrnrooth (s. 17.1.1826 Nastola ja k. 13.1.1905 Helsinki), naisasianainen, kirjailija, turismin uranuurtaja ja matkakirjailija, joka aikuisiällään matkasi ilman miesseuraa, pelkästään huvin ja nautinnon vuoksi maailmaa katsellen. Lovisa Adelaïde Ehrnrooth kirjasi matkakokemuksiaan päiväkirjaansa, jotka sittemmin julkaistiin sanomalehdissä. Olen aikaisemmin kirjoittanut useista miesmatkaajista maailman turuilla, mm. tukkukauppias Jaakko Häklistä, rovasti Hugo Winteristä, kultaseppä ja teollisuusneuvos Kustaa Hiekasta, mutta Lovisa Adelaïde Ehrnrooth oli harvinainen matkustaja tuohon aikaan, sillä hän oli nainen. Hänen toimintaansa tietysti tuolloin auttoi se, että hän aatelissukua edustava nainen, joka sai myös oman äänensä kuuluviin ja monet matkakirjoituksensa samoin julkaistua.
Vuonna 1856 Lovisa Adelaïde Ehrnrooth muutti Helsinkiin, jossa hän osallistui aktiivisesti naisten aseman kohentamiseen kirjoittamalla mm. nimimerkillä ”A-ï-a” lukemattomia lehtiartikkeleita. Hän käsitteli naisasiaa myös mm. novelleissaan ”Familjen Värnsköld” (1866), ”Dagmar, en hvardagshistoria” (1870) ja ”Tiden går och vi med den” (1878). Hän osallistui myös aktiivisesti pääkaupungin hyväntekeväisyystoimintaan ja vuonna 1868 hän aloitti toiminnan Helsingin Rouvasväenyhdistyksen sihteerinä. Lovisa Adelaïde Ehrnroothin ensimmäinen runoteos, Sagor och minnen, julkaistiin vuonna 1863 ja siitä lähtien hän julkaisi kirjan vuoden tai kahden välein koko 1860-luvun ajan. Omista kokemuksistaan köyhien parissa hän on kuvannut kirjoissaan ”Hvardagsöifvets skuggor och dagrar” (1881) ja ”Bland fattiga och rika” (1887). Monien teostensa tuoton hän lahjoitti hyväntekeväisyystarkoituksiin ja erään näytelmänsä tuotoilla hän perusti ”Rosina Heikelin stipendirahaston” auttamaan lääkäriksi aikovia naisia.
Vuonna 1869 Lovisa Adelaïde Ehrnrooth aloitti tehokkaan toimintansa naisasian edistämiseksi, sillä hän oli tutustunut filosofi ja taloustieteilijä John Stuart Millin (s. 20.5.1806 Pentonville ja k. 8.5.1873 Avignon) teokseen, The Subjection Of Women; Ehrnrooth kirjoitti teoksesta moniosaisen artikkelisarjan Helsingfors Dagbladetiin. John Stuart Millillä ei ollut akateemista tutkintoa, mutta yksityisopetusta hän sai varakkaiden vanhempiensa tuella. Hän oli myös laajasti sivistynyt ja kielitaitoinen; hän osasi englantia, ranskaa – hän kirjoitti osan tuotannostaan ranskaksi -, saksaa, latinaa ja kreikkaa. Ehrnroothia puhuttelivat John Millin ajatukset ja Lovisa Adelaïde Ehrnrooth tahtoi edistää naisten oikeuksia Suomessa. Lopun elämänsä Lovisa Adelaïde Ehrnrooth kirjoitti lukuisia naisasiaa koskevia kirjoituksia sekä kirjoissa että lehtikirjoituksissaan. Hän kiisteli usein lehtien palstoilla vanhoillisen poliitikon ja kunnallisneuvoksen, Agathon Meurmanin (s. 9.10.1826 Kangasala ja k. 17.1.1909 Helsinki) kanssa avioliitosta, puolusti naislääkäreiden tärkeyttä ja kirjoitti värikkäitä lehterikirjeitä valtiopäivien aikana.
Lovisa Adelaïde Ehrnrooth sai vielä viisitoista vuotta kirjoittaa kirjoituksiaan naisasiasta, ennen kuin suomalainen naisliike lopulta järjestäytyi Suomen Naisyhdistykseksi vuonna 1884. Ehrnrooth oli mukana Helsingissä perustamassa ensimmäistä suomalaista naisasiajärjestöä, jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin opettaja ja suomentaja Maria Elisabeth Löfgren (s. 6.4.1851 Kemiö ja k. 5.2.1931 Helsinki). Välirikon seurauksena vuonna 1892 syntyi Naisasialiitto Union, jota myös Ehrnrooth oli perustamassa. Lovisa Adelaïde Ehrnrooth toimi aktiivisesti naisasialiikkeessä kuolemaansa asti ja viimeinen hänen kirjoittama artikkeli julkaistiin Naisasialiitto Unionin aikakauslehdessä, Nutidissa, vuonna 1905.
Lovisa Adelaïde Ehrnroothin aikalainen, Alexsandra Gripenberg (s. 30.8.1857 Kurkijoki ja k. 24.12.1913 Helsinki), oli myös suomalainen naisasianainen, joka kunnostautui samoin kirjailijana, matkakirjailijana ja Suomalaisen puolueen poliitikkona. Suomen Naisyhdistyksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1889-1904 ja 1909-1913. Hän oli samalla yksi ensimmäisistä Suomen naiskansanedustajista vuosina 1907-1909. Gripenberg oli hyvin aktiivinen myös kansainvälisessä naisliikkeessä. Alexandra Gripenberg kuului Gripenbergin aatelissukuun; hänen isänsä oli vuonna 1865 vapaaherraksi korotettu senaattori ja maatalousmies Johan Ulrik Sebastian Gripenberg (1795-1869) ja äiti Maria Lovisa o.s. Öhrnberg oli Voipaalan kartanon entinen piika, jonka kanssa hänen isänsä oli mennyt naimisiin leskeksi jäätyään ensimmäisestä avioliitostaan. Alexandra Gripenberg syntyi Tervun tilalla Kurkijoella Laatokan Karjalassa; sieltä perhe muutti vuonna 1866 Kirkkonummen Majbyhyn.
Perheen isä kuoli kolme vuotta myöhemmin. Sisaruksistaan poiketen Gripenberg ei käynyt kouluja vaan sai ainoastaan kotiopetusta kahdelta vanhemmalta siskoltaan. Hän oppi nuorena englantia, mistä hänelle oli myöhemmin paljon hyötyä. Hän aloitti kirjoittamisen jo teini-iässä ja saatuaan kannustusta Zachris Topeliukselta hän julkaisi ensimmäisen novellikokoelmansa, Berättelser, vuonna 1877 salanimellä Ringa. Seuraavana vuonna Alexandra Gripenberg muutti perheensä mukana Lappeenrantaan. Äitinsä menetettyään hän asui parin vuoden ajan Topeliusten luona Sipoon Koivuniemessä ja hän toimi Zachris Topeliuksen yksityissihteerinä. Tämän lisäksi hän asui tovin siskonsa Elisabeth Steniuksen luona Kuopiossa, jossa tutustui fennomaanipiireihin. Vuonna 1884 Gripenberg muutti Helsinkiin, jossa hän osallistui Suomen Naisyhdistyksen perustavaan kokoukseen. Tässä vaiheessa hän vielä suunnitteli kaunokirjailijan uraa ja hän julkaisi salanimellä Aarne teokset Strån (1884) ja I tätnande led (1886). Samaa nimimerkkiä hän käytti myöhemmin myös sanomalehtikirjoituksissaan.
Vaikka Gripenberg oli ruotsalainen, hänestä tuli suomalaisuusaatteen kannattaja. Tosin hän ei uskonut saavuttavansa suomenkielisenä kirjoittajana samaa luotettavuutta kuin omalla äidinkielellään. Alexandra Gripenberg kannatti siveellisyys- ja raittiusaatetta ja hän oli vahvasti uskonnollinen. Hänen kaunokirjalliset teoksensa käsittelivät em. teemoja sekä naisasiaa topeliaanisessa hengessä. Hän matkusti Englantiin opiskelemaan kirjallisuutta vuonna 1887. Seuraavana vuonna hän vietti puoli vuotta Yhdysvalloissa osallistuen mm. Suomen edustajana Washingtonissa kansainväliseen naiskongressiin. Kongressissa perustettiin Kansainvälinen naisliitto, International Council of Women (ICW).
Seuraavaksi Gripenberg luopui kirjailijan urasta ja keskittyi Suomen naisasialiikkeen rakentamiseen ja johtamiseen. Vuosina 1889-1911 hän oli Koti ja Yhteiskunta-lehden päätoimittaja. Hänen itsevaltaiseen johtamistyyliin tyytymättömät jäsenet erosivat yhdistyksestä ja perustivat kilpailevan Naiasialiitto Unionin vuonna 1892. Gripenberg kirjoitti monia matkakuvauksia Yhdysvalloista ja Englannista, politikoi naisasiasta sekä kirjoitti tietokirjoja ja elämäkertoja.
Massaturismi aina hyödyntää kiertomatkoja ja matkatoimiston palveluja ja tämä näkyy vielä tänäänkin niiden palveluiden tarjonnassa. Ehrnroothin matkojen aikaan seurapiirejä oli vaikea löytää kaukaisista matkakohteista. Avainhenkilöinä tässä asiassa toimivat lähettiläät ja konsulit, joiden välityksellä ihmiset tutustuivat toisiinsa. Suosituskirjeet ja esittelyt olivat myös hyvin käyttökelpoisia avuja matkojen yhteydessä ulkomailla. Lovisa Adelaïde Ehrnrooth kykeni matkakirjoillaan opettamaan ja viihdyttämään lukijakuntaansa. Omalla esimerkillään hän rohkaisi suomalaisia matkustajia matkaamaan Euroopan tunnettuja matkakohteita etäämmälle. Samalla hän hän edisti yhtäaikaa suomalaista matkustuskulttuuria sekä suomalaista naisasiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti