Punaisen Myllyn taru (16. osa)
Näyttelijä Pentti Viljanen ehti viimein elokuvafilmauskiireiltään revyyseen suutarinsälli Hilarius Tavalliseksi. Muissa rooleissa olivat mm. Maija-Liisa Rahkola, Kaarlo Vilska, Urho Seppälä, Anna-Liisa Hämeensalo, Laila Rihte, Irja Rannikko, Iris Jokinen, Rainer Karvinen, Vellu Durham ja Ville Ruuskanen. Näyttämöllä vieraili myös vajaan vuoden mittaisen kiinnityksen ajan nuori ja vaalea Liisi ”Lippe” Marjatta Hokkanen (s. 1931), joka nuoruudestaan huolimatta sopeutui erinomaisen hyvin revyyteatterin joukkoon. Hieman myöhemmin – vuonna 1955 - Lippe avioitui pilapiirtäjä Kari Suomalaisen kanssa ja hänet nykyään tunnetaan paremmin Lippe Suomalaisena. Ohjaus oli tietysti Ossi Elstelän kädessä ja esityksen puvustuksesta vastasi Irja Laine sekä kapellimestarina toimi Alvar Kosonen ja tanssijat ohjasi Alexander Sommer eli Anna-Liisa Hämeensalo.
Revyyteatterin ahdas asema talouspuolella nousi sanomalehtikirjoituksissa myös näkyviin, sillä ainakin Uusi Suomi ja Helsingin Sanomat kiinnittivät aiheeseen huomiota: ”Helsingissä on jo kauan toiminut ja pysynyt hengissä sellainenkin ihme kuin teatteri, joka ei nauti avustusta valtiolta, tuskinpa kunnaltakaan.” (US) ”Ihmettä Punaisen Myllyn kohdalla on, paitsi jo yksin sen ainutlaatuisuus – pystyssä pysyminen vain omin avuin, erityisesti vielä se, että meillä, missä revyytä ei suvaita, vaan tahdotaan se kerrassaan tappaa mm. täystuhoverotuksin, tämä juuri revyymyllyksi alun perin perustettu teatteri on kummasti kestänyt ja selvinnyt tiimellyksessä, jopa luonut tässä puristuksessa aivan omaa, näyttämöllisen ohjelman risteymälajiakin: musiikillis-tanssilliseen farssi-, parodia- tai seikkailufantasiapohjaan liitetään siellä kohennukseksi revyyaineksista parasta loistoa, ajankohtaisia vitsejä ja kupletteja.” (HS)
Revyyn jälkeen Punaiseen Myllyyn tuli esitysvuoroon operetti, Montmartren Orvokki, jonka esitykset alkoivat 15.5.1955. Operetin loppukohtauksessa oli näyttävä can-can-kohtaus balettitytöilläkin. Operetin ohjasi teatterille Antti Halonen. Alkuperäinen käsikirjoitus oli lähtöisin Julius Brammerilta ja Alfred Grünwaldilta, mutta Antti Halonen hieman päivitti tekstiä. Operetissa näyttäytyivät ainakin Usko Salmi, Arttu Suuntala, Iris Jokinen, Vilho Ruuskanen, Urho Seppälä, Kaarlo Vilska, Anja Haahdenmaa, Irja Rannikko, Pentti Viljanen, Maija-Liisa Pohjola, Laila Rihte ja Rainer Karvinen. Esityksen tanssien koreografina toimi Into Lätti. Punaisen Myllyn baletti suoriutui Lätin koreografiasta mallikkaasti ja Sosiaalidemokraatti kommentoi asiaa näin: ”Niin, Myllyn baletti todella ansaitsee täydet kiitokset, se on jatkuvasti kehittynyt ja yhtenäistynyt, joten se nykyisin pystyy toteuttamaan ankarankin tanssimestarin, jollainen on varmasti ollut Into Lätti, vaikeatkin aivoitukset. Oli onneksi koko esitykselle, että baletin osuus oli varsin huomattava.”
Operettisävellyksistään tuttu unkarilainen säveltäjä Emmerich Kálmán (s. 24.10.1882 ja k. 30.10.1953) sävelsi myös operetin, Montmarten Orvokki. Kálmán syntyi Imre Koppsteinina Siófokissa Balaton-järven etelärannalla juutalaiseen perheeseen. Hänellä oli tarkoitus ryhtyä konserttipianistiksi, mutta varhain ilmennyt niveltulehdus esti sen ja hän keskittyi säveltämiseen. Hän opiskeli musiikin teoriaa Unkarin kansallisessa kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa (Budapestin musiikkiakatemia), jossa hän opiskeli Béla Bartókin ja Zoltán Kodályn ohella Hans Kösslerin ohjauksessa. Menestystä Kálmán saavutti jo varhaisilla sinfonisilla runoillansa Saturnalia ja Endre és Johanna. Hän sävelsi pianomusiikkia ja kirjoitti useita lauluja. Kálmánin ensimmäisen suuri menestys oli Tatárjárás (Ein Herstmanöver), joka esitettiin 22.2.1908 Budapestin Lustspieltheaterissa. Tämän jälkeen Kálmán muutti Wieniin, jossa hän saavutti maailmanmainetta opereteillaan Der Zigeunerprimas, Die Csárdásfürstin, Gräfin Mariza ja Die Zirkusprinzessin kanssa.
Emmerich Kálmán ja Franz Lehár (s. 30.4.1870 ja k. 24.10.1948) olivat wieniläisen operetin johtavia säveltäjiä 1920-luvun alkupuolella. Kálmán oli polyfonisesti ja melodisesti lähempänä italialaisen säveltäjän Giacomo Puccinin (s. 22.12.1858 Lucca ja k. 29.11.1924 Bruxelles) musiikkia, mutta orkestroinnissa hän käytti venäläiselle säveltäjälle Pjotr Iijitš Tšaikovskille (s. 7.5.1840 ja k. 6.11.1893) tyypillistä tyyliä. Kálmánille syntyi – Vera Mendelsihnin kanssa - vuonna 1929 hänen ensimmäinen lapsensa, Charles Kalman (1929-2015), josta tuli myöhemmin myös säveltäjä. Emmerich Kálmán oli juutalaisesta syntyperästään huolimatta yksi diktaattori Adolf Hitlerin (s. 20.4.1889 Braunau, Itävalta ja k. 30.4.1945 Berliini) suosikkisäveltäjistä. Anschlussin jälkeen Kálmán hylkäsi Adolf Hitlerin tarjouksen tulla ”kunnia-arjalaiseksi” ja joutui siksi muuttamaan ensin Pariisiin ja sitten Yhdysvaltoihin. Hän asettui Kaliforniaan asumaan vuonna 1940. Kálmánin maastamuuton jälkeen hänen teostensa esittäminen kiellettiin natsi-Saksassa. Hän muutti takaisin Wieniin New Yorkista vuonna 1949 ja vuonna 1951 hän muutti jälleen Pariisiin, jonne hän myös kuoli vuonna 1953.
Ossi Elstelä varsinaisena monitoimimiehenä sai myös ravintola Fennian ohjelmatarjonnan Helsingissä kukoistamaan ideoillaan ja järjestelykyvyllään. Osittain täysin samat näyttelijät, kuin revyyteatteri Punaisessa Myllyssäkin, vierailivat Fennian esityksissä; lisäksi oli tietysti vierailijoita ja oma orkesteri. Naimamarkkinoilla kabareetytöt olivat niin kysyttyä valuuttaa, että Ossi Elstelä joutui usein hätään, kun tanssitytöt lähtivät avioon miesten perässä. Fennian esitykset alkoivat klo 20 tunnin esityksellä klassista musiikkia ja ravintolan vakiorkesteri oli parhaimmillaan 14-miehinen. Fennian ohjelmassa oli mm. konferenssieri (juontaja), tanssi- ja akrobaattiesityksiä, laulua, sketsejä, yksinpuhelua, chansoneja ja pantomiimia. Ravintola Fenniassa juontajana toimi pitkään Jarl Eugen Malmstén (s. 16.2.1907 Helsinki ja k. 1.9.1993 Helsinki), jolle Reino Helismaa laati asiaankuuluvan päivänpoliittisen alkukupletin.
Ravintola Fenniassa pyörinyt teatterin kabaree ei ollut mikään varsinainen rahasampo ja monasti toiminta tuotti tappiota. Selviä poikkeuksia tästä olivat tietysti vapun- ja uudenvuodenaatot. Veromerkkikirjat täytettiin joulun alla ja vappuna kerättiin kasaan kesälomakorvaukset. Sesonkiaikoihin teatterin henkilökunta pyöritti esityksiä neljässä eri paikassa: Hämäläisten talolla, Savoyssa, Fenniassa ja Konservatoriolla. Oli todella lennokasta siirtyä esityksistä toisiin. Hämäläisten talolla ja Konservatoriolla oli usein kaksi esitystä illassa. Arvo Koskimaan orkesteri soitti yleensä Konservatorion esityksissä. Kiireisintä siirtymisten vuoksi esityksissä oli kuitenkin balettitytöillä, jotka joutuivat esiintymään kaikissa neljässä paikassa. Anna-Liisa Hämeensalo oli kouluttanut tanssitytöt tarpeeksi nopeiksi myös siirtymiseen paikasta toiseen.
Näyttelijä Sylva Rossi (oik. Olga Sylvia Lehtelä, o.s. Saastamoinen, s. 23.10.1908 Lappeenranta ja k. 9.11.1992 Helsinki) kävi koulunsa venäläisessä sisäoppilaitoksessa ja opiskeli vielä myöhemmin tanssia Zegriginin balettikoulussa. Ensimmäisen teatterikiinnityksensä Rossi sai vuonna 1925 Viipuriin. Viipurista Sylva Rossi siirtyi Lahteen ja edelleen Turkuun, Tampereelle sekä Helsinkiin. Sylva loisti varsinkin operettien tähtenä. Rooleissa hänet nähtiin ainakin Iloisessa leskessä, Luxemburgin kreivissä ja Erämään laulussa. Samoin hän loisti Pygmalionin kukkaistyttö Elizana, Sateen Saidyn ja Shakespearen Kuinka äkäpussi kesytetään-näytelmän Katriinan rooleissa. Sylva Rossi oli naimisissa näyttelijä Matti Jalmari Johannes Lehtelän (s. 28.5.1906 Riihimäki ja k. 13.4.1971 Helsinki) kanssa. Sylva Rossin muuntautumiskyky tunnettiin hyvänä ja hän oli erittäin pidetty näyttelijä sekä kollegoiden että yleisön seurassa. Pitkän teatteriuran jälkeen Punaisessa Myllyssä Sylva Rossi siirtyi MTV-teatteriin näyttelijäksi teatterin perustamisesta lähtien vuonna 1965 ja jäi MTV-teatterista eläkkeelle vuonna 1973. Hän näytteli myös Pyynikin kesäteatterissa, jonka perustivat näyttelijät Yrjö Kortesmaa (s. 23.2.1921 Viipuri ja k. 16.9.1997 Helsinki) ja Toivo Sulo Armas Mäkelä (s. 26.9.1909 Loviisa ja k. 20.4.1979 Helsinki) Tampereen Kesäteatterin nimellä vuonna 1948 Joselininniemeen Pyhäjärven rantaan. Näyttelijä Sylva Rossi kuoli 9.11.1992 Laakson sairaalassa 84-vuotiaana.
Qvintuksen käsikirjoittama Poikin-pitkin-revyy tuli ensi-iltaan Punaisessa Myllyssä 4.12.1955. Säveltäjä Toivo Kärki teki revyyn musiikin ja kapellimestarina näytöksissä toimi Toivo Lampén. Ossi Elstelä ohjasi esityksen ja revyyn lavastuksen hoiti Pekka Heiskanen. Esityksen puvuista vastasi Saimi Hynönen ja tanssit suunnitteli Alexander Sommer eli Anna-Liisa Hämeensalo. Revyyssä olivat mukana Arttu Suuntala (Purnu), Einari Ketola (Jermu), Kauko Laurikainen (Kenraali Lopeä), Ossi Elstelä (Kenraali Lopeä Kauko Laurikaisen jälkeen), Pauli Kauppinen (Rodrigo), Anna-Liisa Hämeensalo (Lulubelle Davis), Urho Seppälä (Läskiposki Clarkson, ministeri Nokkonen), Iris Jokinen (Betty), Maija-Liisa Pohjola (Donna Mercedes), Laila Rihte (Neekeripalvelija Mamy), Irja Rannikko (lehtimummo, kapakoitsijatar).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti