John Steinbeck alkoi sittemmin työstää mittavaa sarjaa Kalifornia-romaaneja, jotka kaikki sijoittuivat suuren laman aikaan 1930-luvulla. Näitä romaaneja olivat In Dubious Battle, Of Mice and Men (Hiiriä ja ihmisiä) sekä The Grapes of Wrath (Vihan hedelmät). San Francisco Newsille Steinbeck kirjoitti myös artikkelisarjan nimeltä The Harvest Gypsies, jossa hän käsitteli siirtotyöläisten ahdinkoa. Hiiriä ja ihmisiä on draama kahdesta Kaliforniassa elevästä maatyöläisestä ja heidän unelmistaan. Kirjailija Steinbeck sai romaanistaa hyvää kritiikkiä ja kirjasta tehtiin myös näytelmäversioita. Tämän innoittamana Steinbeck kirjoitti myöhemmin vielä kaksi näytelmää: The Moon Is Down ja Burning Bright.
Vuonna 1939 ilmestyi ehkä John Steinbeckin merkittävin romaani, The Grapes of Wrath (Vihan hedelmät), joka pohjautui Steinbeckin San Franciscossa kirjoittamiin sanomalehtiartikkeleihin siirtolaistyöläisistä. Tämä romaani oli vuoden 1939 myydyin kirja Yhdysvalloissa ja jo helmikuuhun 1940 mennessä romaania oli mennyt 430 000 kappaletta. Helmikuussa 1940 romaani voitti National Book Award-palkinnon ja myöhemmin samana vuonna kirjalle myönnettiin kaunokirjallisuuden Pulitzer-palkinto. Romaanin pohjalta tehtiin John Fordin (oik. John Martin Feeney, s. 1.2.1894 ja k. 31.8.1873) ohjaama elokuva ja elokuvan pääosassa oli Henry Jaynes Fonda (s. 16.5.1905 ja k. 12.8.1982). Steinbeckin romaani nostatti myös pienen skandaalin, jonka johdosta Kern Countyn hallintoneuvosto julisti kirjan kielletyksi läänin julkisesti rahoitetuissa kouluissa ja kirjastoissa elokuussa 1939; Kirja vapautettiin kiellosta vasta tammikuussa 1941.
John Steinbeck julkaisi vuonna 1942 romaanin, The Moon Is Down, joka kertoo vastarintaliikkeestä miehitetyssä kylässä Pohjois-Euroopassa. Tämäkin kirja filmattiin lähes välittömästi elokuvaksi. Yleisesti arveltiin, että kirjan tapahtumat sijuittuvat Norjaan ja miehittäjät olisivat siten saksalaisia. Kirjailija John Steinbeck sai Norjan kuningas Haakon VII:n myöntämän Vapaudenristis kirjallisista ansioistaan varsinkin Norjan vastarintaliikkeelle.
John Steinbeck toimi toisen maailmansodan aikana vuonna 1943 New York Herald Tribunen sotakirjeenvaihtajana. Hänen kirjoittamistaan lehtiartikkeleista koottiin myöhemmin kirja. Steinbeck teki työtä myös CIA:n edeltäjälle, Office of Strategic Servicesille. Näihin aikoihin hän ystävystyi toimittaja ja Time/Life-legden toimistopäällikkö, William John Lang (s. 7.10.1914 ja k. 21.1.1968) nuoremman kanssa. Sodasta John Steinbeck palasi monien sirpaleiden runtelemana ja hän sai myös psykologisen trauman sodasta. Hän teki käsikirjoituksen Alfred Joseph Hitchcockin (s. 13.8.1899 ja k.29.4.1980) elokuvaan, Lifeboat, vuonna 1944 sekä vuonna 1945 hän käsikirjoitti yhdessä ystävänsä Jack Wagnerin kanssa elokuvan, A Medal for Benny, jonka ohjasi Irving Pichel (s. 24.6.1891 ja k. 13.7.1954). Vuonna 1945 Steinbeck julkaisi koti-ikävästä kärsittyään romaanin, Cannery Row’n, joka sijoittuu suuren laman aikaan Montereyhin, Kaliforniaan, ja sen kaduille, joita reunustivat sardiinitehtaat. Tästäkin romaanista tehtiin elokuva, tosin vasta vuonna 1982 sekä näytelmäversio vuonna 1995.
Steinbeck kirjoitti sodan jälkeen romaanin, The Pearl (1947), köyhästä helmenkalastaja Kinosta. John Steinbeck sai idean kirjaansa meksikolaisesta kansantarinasta, La Pazista, jonka hän kuuli vieraillessaan entisellä helmirikkaalla alueella vuonna 1940. Tästäkin romaanista tehtiin Meksikossa elokuva vuonna 1947 nimellä La Perla. John Steinbeck vieraili myös Neuvostoliitossa unkarilais-amerikkalaisen valokuvaaja Robert Capan ( oik. Endre Ernö Friedmann, s. 22.10.1813 ja k. 25.5.1954) kanssa vuonna 1947; he vierailivat mm. Kiovassa, Moskovassa, Tbilisissä, Batumissa ja Stalingradissa. Seuraavana vuonna Steinbeck teki matkasta kirjan, A Russian Journal, jossa oli Robert Capan valokuvia. Kirjan julkaisun jälkeen John Steinbeck valittiin American Academy of Arts and Lettersiin. John Steinbeck kohtasi kesäkuussa 1949 näyttelijä Elaine Scottin ravintolassa Carmelissa, Kaliforniassa. Joulukuussa 1950 he menivät avioliittoon viikon päästä siitä, kun Elaine sai avioeron näyttelijä Zachary Scottista.
East of Eden (Edenistä itään) -romaani näki päivänvalon vuonna 1952. Steinbeckin kolmas vaimo, Elaine, todisti, että John Steinbeck piti tätä teosta suurimpana romaaninaan. Vuonna 1955 tästä romaanista tehtiin draamaelokuva, jonka ohjasi Konstantinopolissa syntynyt Elia Kazan (oik. Elias Kazantzoglou, s. 7.9.1909 ja k. 28.9.2003 New York). Elokuvan pääosissa näyttelevät Julie Harris, James Byron Dean (s. 8.2.1931 ja k. 30.9.1955) ja Raymond Massey. James Dean ennätti näytellä vain kolmessa elokuvassa ja tämä elokuva oli ainut, joka julkaistiin hänen elinaikanaan. Elaine ja John Steinbeck vuokrasivat vuonna 1959 Discoven kylästä, Redlynchestä Englannista mökin, jossa viettivät onnellista aikaa yhdessä. John Steinbeck tutki täällä legendaa kuningas Arthurista ja Pyöreän pöydän ritareista. Vuokramökistä oli näköyhteys Glastonbury Toriin ja John Steinbeck vieraili myös läheisellä Cadburyn linnan kukkulalla, jossa kuningas Arthurin hovin oletettiin sijainneen. Steinbeckin keskeneräiseksi jäänyt käsikirjoitus julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1976 nimellä The Acts of King Arthur and His Noble Knights.
Vuonna 1960 John Steinbeck teki asuntoautolla ja villakoiransa, Charleyn, kanssa kiertomatkan Amerikassa, josta hän kirjoitti sitten teoksen Travels with Charley: In Search of America. Tässä teoksessa Steinbeck murehtii kadotettua nuoruuttaan sekä juuriaan ja kiittää sekä kritisoi Yhdysvaltoja. Tämän matkan John Steinbeck ilmeisesti teki, koska tiesi kuolevansa pian ja hän halusi nähdä synnyinmaansa vielä viimeisen kerran. Kirja ilmestyi lopulta vuonna 1962, vähän ennen, kuin John Steinbeckille myönnettiin Nobelin kirjallisuuden palkinto.
Vuonna 1962 John Steinbeck voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon. Ruotsalaisissa sanomalehdissä voittajan valintaa kritisoitiin voimakkaasti ja sitä kutsuttiin ”yhdeksi Akatemian suurimmista virheistä”. Monet amerikkalaiset kirjallisuuskriitikot arvostelivat myös ankarasti John Steinbeckin valintaa palkinnon saajana. Vasta viisikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2012 Nobel-palkinnon lautakunnan avattua arkistonsa selvisi, että John Steinbeckin valinta vuonna 1962 oli kompromissivalinta brittiläisten kirjailijoiden Robert Gravesin ja Lawrence Durrellin sekä ranskalaisen näytelmäkirjailija Jean Anouilhin ja tanskalaisen Karen Blixenin (s. 17.4.1885 Rungsted, Seelanti, Tanska ja k. 7.9.1962 Rungsted, Seelanti, Tanska) välillä. Itse John Steinbeck on aikanaan nimennyt omat ihailemansa kirjailijat esikuvinaan seuraavasti; sarjakuvanpiirtäjä Al Cappia oli hänen mielestään vuonna 1953 mahdollisesti maailman paras kirjailija. Nobel-palkinnon lehdistötilaisuudessa Steinbeck nimesi suosikeikseen Ernest Miller Hemingwayn (s. 21.7.1899 Oak Park, Illinois ja k. 2.7.1961 Ketchum, Idaho) novellit sekä melkein kaikki tuotanto, mitä William Cuthbert Faulkner (s. 25.9.1897 New Albany, Mississippi ja k. 6.7.1962 Byhalia, Mississippi) jätti jälkeensä. Yhdysvaltojen 36. presidentti, Lyndon Baines Johnson (s. 27.8.1908 ja k. 22.1.1973), myönsi John Steinbeckille syyskuussa 1964 Presidential Medal of Freedom-mitalin. Vuonna 1967 John Steinbeck oli Newsday lehden reportterina Vietnamin sodassa. Steinbeckin molemmat pojat palvelivat maataan myös Vietnamin sodassa.
Steinbeck alkoi vuonna 1962 toimia mentorina ja ystävänä nuorelle luonnontutkijalle ja kirjailijalle, Jack Rudloelle (s. 17.2.1943 Brooklyn, New York); heidän kirjeenvaihtonsa kesti aina John Steinbeckin kuolemaan saakka. John Steinbeck matkusti vuonna 1966 Tel Aviviin vierailemaan Mount Hope-maatilayhteisössä, jonka hänen isoisänsä perusti Israelin Jaffaan vuonna 1853. John Steinbeck kuoli New Yorkissa 20.12.1968 flunssaepidemian aikana 66-vuotiaana. Kovana tupakoitsijana hänen sepelvaltimonsa osoittautui ruumiinavauksessa lähes täysin tukkeutuneeksi. John Steinbeck haudattiin Salinasin hautausmaalle Kaliforniassa polttohautauksessa samaan hautaan vanhempiensa kanssa 4.3.1969. Maailman ainoa yhdelle kirjailijalle omistettu museo, National Steinbeck Center, on avattu Salinasissa Kaliforniassa. Steinbeck Center Foundation perustettiin vuonna 1983 ja Steinbeck Center avattiin yleisölle 27.6.1998. Myös kirjailija John Steinbeckin lapsuudenkoti, Steinbeck House, sijaitsee Steinbeck Centerin lähistöllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti