Suomeen espanjantauti ei tullut mitenkään yllätyksenä kesäkuun lopussa 1918, sillä sanomalehdet olivat taudista jo ennättäneet uutisoida useaan otteeseen. Tässä seuraavaksi esimerkki Helsingin Sanomien uutisista 8.6.1918 otsikolla, Omituinen tauti Espanjasta: ”Madridista sähkötetään Lontoon lehdille, että viime aikoina on salaperäinen tauti Espanjasta levinnyt kaikkialle maahan aiheuttaen suurta levottomuutta väestön keskuudessa. Omituinen tauti muistuttaa influenssaa, mutta eroaa viimeksi mainitusta siinä, että sen uhri useissa tapauksissa äkkiä saa kouristuskohtauksia, vieläpä ulkona kulkiessaankin. Se nopeus, jolla tauti leviää, on vain verrattavissa suureen ruttoepidemiaan v. 1889. ’Daily Expressin’ saaman sähkösanoman mukaan on noin 40 pros. Espanjan asukkaista sairastunut uuteen, omituiseen tautiin. Teatterien, koulujen, konttorien, rautateiden, tehtaiden, raitioteiden ja useitten muitten laitosten toiminta on täytynyt ainakin osittain keskeyttää. Useat teollisuuslaitokset on suljettu. Sotaministeri on keskeyttänyt kaikki sotaharjoitukset. Kuningas on vuoteen omana. Pääministeri ja useat muut ministerit ovat sairaana. Tauti on verrattain harvoin päättynyt kuolemaan. Taudin basillia ei ole vielä keksitty.”

Espanjantauti ei jäänyt ihmiskunnan viimeiseksi ifluenssaviruksen aiheuttamaksi kiusaukseksi. Helmikuussa vuonna 1957 Kiinan Yunanin maakunnasta lähti liikkeelle pandemia, jota sittemmin kutsuttiin aasialaiseksi (engl. Asian flu). Tämä oli ensimmäinen pandemia sen jälkeen, kuin oli jo löydetty taudin aiheuttama influenssavirus. Etupäässä merireittejä levinnyt tautimuoto aloitti leviämisensä Kaakkois-Aasiasta ja levisi lopulta joka puolelle maailmaa. Itä-Eurooppaan ja Skandinaviaan influenssapandemia levisi jälleen Venäjän kautta. 

Kummallista kyllä, mutta tämä tauti ei merkittävästi levinnyt lentoteitse. Pandemian alku pohjoisella maapallonpuoliskolla ajoittui koulujen alkuun syksyllä 1957. Taudin toinen – joka tietyissä maissa oli myös tuhoisampi aalto – aalto sai alkunsa alkuvuonna 1958. On esitetty arvio, että noin 25-30 prosenttia koko maapallon väestöstä kävi taudin läpi jonkin asteisena. Valtaosa tautiin liittyvistä kuolemantapauksista johtui sekundäärisestä bakteerikeuhkokuumeesta. Yhdysvalloissa influenssapandemiaan ja sitä seuranneisiin jälkitauteihin kuoli noin 66 000 ihmistä, mikä on noin 0,4 tuhatta henkeä kohti. Imeväisikäisten ja vanhusväestön kuolleisuus oli suhteellisesti kovinta. Aasialaiseen kaikkiaan kuoli koko maailmassa yli miljoona ihmistä.

Aasialainen influenssa saapui syksyllä 1957 myös Suomeen. Aivan ensimmäinen tautitapaus, joka laboratoriokokeilla varmentui aasialaiseksi, oli nuori poika, joka partiolaisten Jamboree-leiriltä Englannista palattuaan sairastui tähän influenssaan. Helsingistä ja Tampereelta alkoi kuitenkin varsinainen epidemia Suomessa syyskuun lopussa 1957. Kaikkein pahin jakso epidemiassa Suomessa oli marraskuusta 1957 tammikuuhun 1958. Suomessa arvioitiin sairastettavuuden olleen noin 30 prosentin luokkaa. Keuhkokuumeen sairastuneista sai noin 0,5-1 prosenttia. Noin 1 500 ihmistä kuoli aasialaiseen influenssaan vuoden 1957 aikana ja se on noin 0,35 promillea väestöstä. Seuraavan vuoden (1958) aikana noin 300 ihmistä menehtyi samaan tautiin, joka noin 0,07 promille väestöstä.

Seuraavaa influenssapandemiaa saatiin odottaa vuoden 1968 kesään saakka. Tämäkin influenssa sai valitettavasti alkunsa Kiinasta, mutta tarkempi paikka ei ole tiedossa. Varsinaiset ensimmäiset influenssataudin sairastapaukset havaittiin Hong Kongissa, jonka vuoksi tätä influenssapandemiaa kutsuttiin yleisesti hongkongilaiseksi. Vietnamista palaavat amerikkalaiset sotilaat toivat taudin mukanaan Yhdysvaltoihin syyskuussa 1968. Tautiin kuoli Yhdysvalloissa noin 28 000 ihmistä eli 0,14 promillea väestöstä. Yhdysvalloissa influenssan tautipiikki osui joulukuulle 1968, mutta Euroopassa pahin oli edessä vasta seuraavana talvena. Pelkästään Englannissa arvion mukaan noin 30 000 ihmistä kuoli tautiin. Koko maailman tasolla hongkongilaisen flunssan uhreja oli arviolta 700 000 henkeä. Tämän taudin kanssa Suomessa pärjättiin melko hyvin; vain 230 henkeä menehtyi tähän influenssaan, joka väkilukuun suhtautettuna vastasi 0,05 promillea väestöstä.

Kiinasta levisi jälleen ympäri maailmaa vuonna 1977 epidemia, joka Suomessa sai kutsumanimen, ”moskovalainen”. Tämä epidemia sai piirteitä, jotka muistuttivat pandemiaa. Tämän epidemian oletettiin lähteneen ensin liikkeelle Venäjältä. Kiinasta lähteneen epidemian aiheuttajavirus ei ollut uusi, vaan virus muistutti erittäin läheisesti 1900-luvun puolivälissä riehunutta influenssavirusta. Tämän vuoksi tämä epidemia ei täytä nykyisin vallitsevaa pandemiamääritelmää. Epidemia oli kohderyhmän kanssa hyvin valikoiva; epidemiaan sairastuneet olivat etupäässä lapsia ja alle 20-vuotiaita nuoria. Vanhempi väestö oli jo aikaisemmasta virustaudista saanut vastustuskyvyn tätä epidemiaa vastaan. Selvittämättä on kuitenkin se, kuinka tämä tautivirus oli säilynyt lähes muuttumattomana yli kaksikymmentä vuotta.

Keskimäärin pandemioita on viimeisen 300 vuoden aikana ilmestynyt maailmaan noin kymmenen ja viidenkymmenen vuoden vaihteluväleillä. Pandemiat eivät koskaan seuraa taloudellisia suhdanteita eivätkä sotia. Varsinkin läntisessä maailmassa on vallalla ajatus, että useimmiten pandemiat ovat saaneet alkunsa Aasiasta, Kiinasta tai Venäjältä. Näin on ajateltu aina 1700-luvulta lähtien, mutta aina tätä väitettä ei ole pystytty todistamaan. Jo 1700-luvulta asti on ollut tiedossa kuvaus kaupunkihierarkisesta influenssien tartuntamallista, joten sekin on ollut pitkään tiedossamme. Historiasta voimme seurata aivan selvästi, kuinka pandemioiden leviämisnopeutta ovat edistäneet uusien kulkuneuvojen, kuten höyrylaivojen ja rautateiden, kehittyminen. Samoin pandemioiden leviämistä ovat nopeuttaneet mannerten ja satamakaupunkien yhäti vain kasvaneet yhteydet sekä kaupunkien valtavasti kasvaneet väkiluvut viimeisien satojen vuosien aikana.