Tämä amerikkalaisten kirjainten jättiläinen voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1962. Hän on yhdysvaltalainen kirjailija ja sotakirjeenvaihtaja, John Ernst Steinbeck Jr. (s. 27.2.1902 Salinas, Kalifornia ja k. 20.12.1968 New York). John Steinbeck voitti myös arvostetun Pulitzer-kaunokirjallisuuspalkinnon – ensimmäisen kerran palkinto jaettiin kirjailijalle vuonna 1918 – vuonna 1940. John Steinbeckin keskeinen kirjallinen tuotanto sijoittuu erityisesti Keski-Kaliforniaan, varsinkin Salinasin laaksoon ja Kalifornian rannikkoalueille. Steinbeck asettuu usein kirjoissaan pienen ihmisen puolelle ymmärryksellä ja pohtii kohtalon ja epäoikeudenmukaisuuden teemoja teoksissaan. John Steinbeck ennätti kirjoittajauransa aikana kirjoittaa 33 kirjaa, joista yhtä teosta, Pulitzer-palkinnon saanutta Vihan hedelmät-teosta, myytiin ensimmäisen 75 vuoden aikana peräti 14 miljoonaa kappaletta.
John Steinbeck syntyi Salinassa, Kaliforniassa, noin 2 500 asukkaan paikkakunnalla. Paikkakunnan asukkaat olivat suurelta osin Euroopasta tulleita maahanmuuttajia, jotka harjoittivat maanviljelyä. Steinbeckin isä, John Ernst Steinbeck (1862-1935), joka työskenteli Montereyn piirikunnan rahastonhoitajana, oli hiljainen mies. Äiti, Olive Hamilton (1867-1934) toimi koulun opettajana. Äiti oli irlantilaisten maahanmuuttajien tytär, joka oli 15-vuotiaana lähtenyt kotoaan opettajaksi opiskelemaan. Äiti oli myös poikansa Johnin tavoin intohimoinen lukija ja kirjoittaja, joka opetti koulussa lukemista, kirjoittamista, aritmetiikkaa ja musiikkia. Perheen lapset saivat usein syntymäpäivälahjaksi kirjoja. Jo lapsena John Steinbeck luki Raamattua, Robert Louis Stevensonin teoksia, H. C. Andersenin satuja ja klassikkoromaaneja sekä runoja. Suurimman vaikutuksen John Steinbeckiin teki kuitenkin Sir Thomas Maloryn (s. Noin 1405 ja k. 14.3.1471) teos Le Morte d’Arthur, joka hänen omien sanojensa mukaan avasi hänen intohimonsa englannin kieltä kohtaan.
Äitinsä John Steinbeck kuvasi hyvin energiseksi ja hauskanpitoa rakastavaksi. Steinbeckin perhe asui viktoriaanisessa talossa, osoitteessa 132 Central Avenue. Steinbeckin olivat episkopaalisen kirkon jäseniä, vaikka John Steinbeckista tuli myöhemmin agnostikko. John oli perheen neljästä lapsesta kolmas; kaksi tytöistä, Beth ja Esther, olivat niin paljon vanhempia, että nuorin lapsista, Mary, oli Johnille kaikkein läheisin. Hiljaisella perheen isällä oli tapa viedä lapsensa usein maaseudulle luontoa opiskelemaan. Nämä luontoretket muodostuivat John Steinbeckille hyvin tärkeiksi lapsuudessa ja näitäkin kokemuksia hän ammentaa omissa romaaneissaan runsaasti. Steinbeckin perheellä oli myös kesämökki Pacific Grovessa, Montereynlahden kallioisella rannikolla.
Steinbeckin suvussa on saksalaista, englantilaista ja irlantilaista syntyperää. John Steinbeckin isoisä isän puolelta, John Adolf Großsteinbeck (1828-1913), perusti Jaffan lähelle Palestiinaan vuonna 1853 Mount Hope-nimisen maatilan, jossa juutalaisia koulutettiin maanviljelykseen ja odottamaan Jeesuksen toista tulemista. Vuonna 1858 tämä siirtokunta hiipui useiden vastoinkäymisten, kuten malerian ja paikallisten arabien tekemän hyökkäyksen jälkeen. Kesäkuussa 1858 siirtokunnan jäljellä olleet asukkaat muuttivat Yhdysvaltoihin. Saavuttuaan Yhdysvaltoihin John Adolf Großsteinbeck lyhensi sukunimensä Steinbeckiksi. Suvun perhetila Heiligenhausissa, Mettmannissa, Saksassa, on vieläkin nimeltään Großsteinbeck.
John Steinbeckin perhe asui hyvin hedelmällisessä maaseutulaaksossa, noin 25 mailia Tyynenmeren rannikolta. Teini-iässä John Steinbeck tunsi itsensä vaivaantuneeksi ja ujoksi ihmiseksi; lukio hänelle ankea ja yksitoikkoinen kokemus. Englanninopettaja Miss Cupp ihaili Johnin kirjoituksia ja rohkaisi häntä jatkamaan kirjoittamista. Steinbeck oli tästä kiitollinen ja hän päätti ryhtyä kirjailijaksi. Tehtyään päätöksen kirjailijaksi ryhtymisestä, John käytti melkein kaiken vapaa-aikansa huoneessaan kirjoittaen tarinoita. Pitkillä kävelymatkoilla hän mietti tarinoidensa juonia; toisinaan tarinat saivat hänet myös öisin kävelylle. Isänsä ollessa työmatkoilla, John käytti isän työhuonetta kirjoittamiseen. John Steinbeck vietti kesänsä työskentelemällä läheisellä ranchilla. Vielä myöhemmin John Steinbeck työskenteli siirtotyöläisten kanssa kolme mailia Salinasista etelään, Spreckelsin sokerijuurikastilalla. Tilan perusti saksalainen emigrantti Adolph Claus J. Spreckels (s. 9.7.1828 Lamstedt, Ala-Saksi ja k. 26.12.1906 San Francisco, Kalifornia), joka myös vuonna 1899 perusti Spreckels Sugar Companyn. John Steinbeck on sijoittanut mm. romaaniensa Ystävyyden talo (Tortilla Flat, 1935) ja Edenistä itään (East of Eden, 1955) tapahtumia näihin hedelmällisiin viljelymaisemiin. Maatiloilta John Steinbeck sai aiheen kuvata köyhiä ja työväenluokkaisia ihmisiä. Steinbeck kuvasi myös erinomaisesti 1930-luvun suurta lamaa.
15-vuotiaani John Steinbeck sairastui vuonna 1917 keuhkokuumeeseen. Vanhemmat veivät hänet lääkärin kehotuksesta etelämpänä sijaitseelle maatilalle, missä ilmasto oli lämpimämpi. Lopulta nesteen täyttämä keuhko kuivui, kun lääkäri teki reiän Johnin rintakehään; hänen terveydentilansa alkoi kohentua yhdeksän viikon sairastamisen jälkeen. Sairavuoteella makaaminen teki hänen lihaksistonsa niin heikoksi, ettei hän kyennyt kävelemään. Tämä tauti varjosti Steinbeckia hänen loppuelämän ajan, sillä hän pelkäsi sairastumista. John Steinbeck valmistui lukiosta vuonna 1919 ja pääsi opiskelemaan Stanfordin yliopistoon. Äidin harras toive oli, että poika keskittyisi lukemaan lakia, mutta John Steinbeck oli jo päättänyt tulla kirjailijaksi. Samoin hän päätti, että yliopistotutkinnoista ei kirjailijalle olisi mitään hyötyä. John Steinbeck opiskeli ainoastaa sellaisia aineita, joista hän arvioi itselleen olevan hyötyä. Näitä aineita olivat mm. kirjallisuus, historia ja klassinen kreikka. Hän puhui myös itsensä seuraamaan lääketieteen opiskelijoiden kanssa ruumiinavauksia, josta hän oppi ihmisen anatomiaa. John Steinbeckin arvosanat olivat etupäässä B:tä, toisinaan myös A:ta tai C:tä. Steinbeck jätti osan kursseista kesken, koska hän ei meinannut päästä kursseista läpi. Hän jätti usein opettajan antamat tehtävät tekemättä, mikäli ei katsonut niitä hyödyllisiksi itselleen. Ahkerammin John Steinbeck sen sijaan opiskeli professori Edith Mirrieleesin luovan kirjoittamisen kurssilla. Professori käytti paljon aikaansa John Steinbeckin kirjoitusten lukemiseen, muttei koskaan suonut hänelle arvosanaksi A:ta, koska hän uskoi Steinbeckin pystyvän aina vain parempaan kirjoittamiseen.
John Steinbeck ei koskaan viihtynyt yliopistoaikanaan juhlissa tai tanssiaisissa. Hän liittyi jäseneksi ainoastaan yhteen järjestöön, yliopiston englanninkerhoon. Kerhossa Steinbeck ystävystyi muiden kirjailijanuraa suunnittelevien opiskelijoiden kanssa ja hän luki omia tarinoitaan kerhon jäsenille. Siitä huolimatta, että John Steinbeck oli ujo ja hiljainen, hän välillä nautti melkoisesti käytännön pilojen järjestämisestä yliopistolla. Erään kerran hän järjesti opiston kappelin kellot soittamaan juomalaulua nimeltä How Dry I Am jo varhain aamulla. Kiinni jäätyään kepposesta hän sai opiston dekaanilta ankarat nuhteet.
John Steinbeck piti aina välillä opinnoistaan vapaata ansaitakseen vanhempiensa vaatimuksesta opintorahoja työtä tekemällä. Pääasiassa hän työskenteli kalifornialaisessa sokeriyrityksessä, joka kasvatti ja jalosti omat sokerijuurikkaansa omassa tehtaassa. Kaliforniassa maanviljely oli erittäin merkittävä elinkeino ja maatilat olivat yleensä suuria, joihin työväki palkattiin töihin. Näistä maatyöläisistä suurin osa oli maahanmuuttajia, jotka vaelsivat pitkiä matkoja töiden perässä. Steinbeck ystävystyi sokeritiloilla monien japanilaisten, meksikolaisten ja filippiiniläisten työntekijöiden kanssa. Hän tuli tuntemaan useita kodittomia kulkureita, jotka vaelsivat töiden perässä koko omaisuus selässään ja tekivät matalapalkkaista työtä. Tällaisen eriarvoisuuden kohtaaminen suututti keskiluokkaisista oloista kasvanutta John Steinbeckia. 20-vuotiaana Steinbeck toimi talvella ruoppaajana kuivaten soita Salinasin ympäristössä. Samanaikaisesti Steinbeck keräsi kirjoituksiinsa materiaalia kuuntelemalla ja keskustelemalla työntekijöiden kanssa heidän tarinoitaan.
Stanfordin yliopistossa John Steinbeck julkaisi yhden runon ja kaksi novellia yliopiston kirjallisuuslehdessä. Vuonna 1925 Steinbeck päätti, että opiskelut saisivat jäädä ja hän uskoi olevansa valmis heittäytymään täysin kirjoittamiselle. John Steinbeck työskenteli kesällä 1925 hotellin siivoojana lähellä Tahoejärveä. Tuolloin tämä Kalifornian ja Nevadan rajalla sijaitseva paikka oli metsän peittämää ja asuttamatonta seutua, mutta nykyisin alue on suosittu lomakohde. Marraskuuhun mennessä John Steinbeck oli säästänyt tarpeeksi varoja lähteäkseen New Yorkiin, useiden kirjailijoiden ja taiteilijoiden asuttamaan kaupunkiin. Steinbeck matkusti rahtilaivan kyydillä Kalifornian ja Meksikon rannikkoa etelään ja kulki Panaman kanavan kautta Karibianmerelle, jossa rahtilaiva poikkesi useilla saarilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti