Punaisen Myllyn taru (13. osa)
Punaisen Myllyn Eipäs Tirkistellä-esityksessä Helismaan tekstejä ei jossain arviossa pidetty aivan oikeana farssina ja sukkeluuksien aiheet liikkuivat ”tutussa pienessä kehässä johon kuuluivat Kekkonen (jolla on ylivoimainen johto), Fagerholm, Hertta ja Pessikin”. Yksi kirjoitti, että ”Kyllä Punainen Mylly pitää pintansa monen ulkomaisen revyyn rinnalla, eikä sen esityksissä hymy hyydy”. Myös Punaisen Myllyn kiertueella revyyllä oli hyvä menestys ja esimerkiksi Tampereella Aamulehti kirjoitti, että ”Maamme ainoa revyynäyttämö Punainen Mylly on ilmeisesti saanut vankan jalansijan tamperelaistenkin keskuudessa, sillä ei se muuten sydänkesällä pitäisi täällä neljä näytäntöä kahtena päivänä”.
Keväällä 1951 Punainen Mylly tilasi Arijoutsilta ja Gustav Laurentilta uuden revyyn, mutta näyttämölle asti sitä ei koskaan saatu. Mutta itsenäisyyspäivänä oli Otto Frestadiuksen kirjoittaman revyyn, Johan nyt on markkinat, ensi-ilta. Teatteri ilmoitti, että näytäntö on mustalaisseikkailu lauluineen ja tansseineen. Otto Frestadiuksen salanimen taakse kätkeytyi Einari Ketola ja teksteistä vastasivat Reino Helismaa, Toivo Kärki, Einari Ketola ja Ossi Elstelä. Helsingin Sanomat arvioi kritiikissään esitystä mm. näin: ”Jo avaus hyvin sijoitettuine mustalaissoittajineen ja esitettyine säveleineen piristi mielen.” Ulkoisia revyyn puitteita kehuttiin teatterin historian parhaiksi. Esityksen pukukankaat oli suoraan itse tuotuja Pariisista. Ossi Elstelä oli esitykseen Pariisista saanut pitkään himoitsemansa mustavalon, joka sai tietyt tekstiilit pimeässä hohtamaan. Verner Kemppaisen orkesterin sointia ylistettiin Hufvudstadbladetissa. Rooleissa esiintyivät: Arttu Suuntala, Einari Ketola, Sylvi Rossi, Anna-Liisa Hämeensalo, Jaakko Kuntola, Rainer Karvinen, Armas Jokio, Arvo Kuusla, Ossi Elstelä ja tanssitähtenä Pirkko Niemelä.
Revyytä Johan nyt on markkinat oli yksi kaikkein pitkäikäisemmistä Punaisen Myllyn esityksistä, sillä sitä esitettiin vuoden verran. Yleisö ihastui näytöksen huumoriin ja erinomaisiin roolihahmoihin. Koska esitys meni niin pitkään Punaisessa Myllyssä, sen käsikirjoitusta jouduttiin muuntelemaan useaan kertaan. Lähinnä muutokset tulivat esityksen ajankohtaisiin tapahtumiin sekä näyttelijämiehitykseen. Esitys sai seurakseen myös myöhemmin tehdyn jatko osan, Alta pois – tai hokit selkään! Molemmat esitykset liikkuivat romanien maailmassa. Tuon ajan elokuvissa käsiteltiin myös samaa romaniteemaa. Sellaisia olivat mm. Muhoksen Mimmi, Lentävä Kalakukko sekä Tatu Pekkarisen Kaunis Veera. Reino Helismaan käsikirjoittamissa elokuvissa yleensä Armas Taisto Jokio (s. 21.2.1918 Helsinki ja k. 12.10.1998 Vantaa) näytteli Pikku-Aleksia ja Siiri Saimi Angerkoski (s.s. Palmu, vuoteen 1904 Pelkonen, s. 21.8.1902 Oulu ja k. 28.11.1971 Helsinki) mustalais-Jenniä. Siiri Angerkoski ehti esiintyä 98 elokuvaroolissa ja vuosina 1938.1963 hän Suomen Filmiteollisuuden kuukausipalkkaisena näyttelijänä. Armas Jokio esiintyi kaikkiaan 55 elokuvassa, joista merkittävä osa oli tukkilaiselokuvia.
Keväällä 1951 tuli vielä väliaikaohjelmistoksi uudelleen Kalle Aaltosen morsian. Johan nyt on markkinat-esitystä oli tarkoitus jatkaa vielä myöhemmin uudessa paikassa sekä uudella konseptilla, sirkusrevyynä. Balettitytöt varustettiin tähän esitykseen uusin puvuin ja samoin tansseja uudistettiin. Sutisen osa lankesi Einari Ketolalle ja toisena merikarhuna hääri Armas Jokio. Kalle Aaltosena oli Arttu Suuntala ja perijättärenä Pirkko Jaakkola. Ossi Elstelä oli edelleenkin rouva Saarnilaksi pukeutunut salapoliisi. Anna-Liisa Hämeensalo vastasi tansseista. Esityksen ensi-ilta veti Hämälaisen osakunnantalon salin aivan täyteen yleisöä.
Ossi Elstelä vieraili jälleen seurueensa kanssa keväällä 1951 Lontoossa ja Pariisissa. Elstelä arvioi, että Lontoossa esitetty Kiss me Kate ja Pariisissa esitetty Pour Don Carlos olisivat menestyviä operetteja myös Suomen maaperällä. Punaisen Myllyn heikko taloustilanne painoi Ossi Elstelän harteilla. Teatterin toimisto – rouva Forsstedt hoiti teatterin toimistoa – sijaitsi Kampissa Hämäläin-Osakunnan romuvarastossa ja teatterin ompelimo oli ravintola Ilveksen kurkkukellarissa. Osa teatterin pukuhuoneista sijaitsi välittömästi kulissien takana ja osa pukuhuoneista taas oli kellarissa.
Vuonna 1952 alkoivat Suomen maksamat sotakorvaukset olla lopussa ja Helsingissä järjestettiin olympialaiset, jonka avajaiset olivat 17.7.1952. Lisäksi Armi Helena Kuusela-Williams (o.s. Kuusela, ent. Kuusela-Hilario, s. 20.8.1934 Muhos) valittiin Long Beachissä Kaliforniassa Miss Universumiksi 29.6.1952. Suomessa elintaso oli noussut sodan jälkeen melkoisesti ja teollisuus kehittynyt ja luonut työpaikkoja lisää. Kahvia ja lisäksi kaakaota tuli Brasiliasta. Ihmiset muuttivat maaseudulta kaupunkeihin ja rintamamiespäivärahat vaihtuivat lapsilisiksi. Työntekijät alkoivat vähitellen vaatia parempaa palkkaa itselleen. Arijoutsi kirjoitti kansahuollon lopettamisen vuoksi muistopuheen: ”Kepeät mullat haudallesi, sinä rakastettu ja kaivattu kansanhuolto. Sinua muistaa kaipauksella yhtä hyvin yksityisyrittäjä, joka ei saa enää iltojaan kulumaan, kun ei tarvitse täyttää neljästä viiteen kiloon kaavakkeita, lomakkeita, anomuspapereita ja varastoilmoituksia saadakseen kh-ministeriöltä kaksi kiloa rautanauloja. Sinua muistaa jokainen äiti ja neiti, joka ona saanut odottavan äidin kenkälisenssin SAK:n jäsenkirjaa vastaan. Sinua muistaa kaivaten uusi elinvoimainen elinkeinoelämämme haara, ”Kuponkien pesijät ja ostokorttien väärentäjät r.y”, jolloin r.y. tietysti tarkoittaa rikosrekisteröityä yhdistystä, jotka nykyään ovat niin suuressa huudossa isäimme maassa.”
Punaisessa Myllyssä odotettiin kovasti myös kesää 1952 ja sen mukanaan tuomaa kansainvälistä yleisöä. Ossi Elstelä teki Olympiatoimikunnan viihdetoimiston kanssa sopimuksen ja perusti Sirkus-Myllyn. Elstelä ilmoitti asiasta myös työlupia hallinnoivalle kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle. Sirkuksen toimintaa oli tarkoitus jatkaa myös olympiakisojen jälkeen Helsingistä maaseudulle ylettyvillä kiertueilla. Sirkus-Myllyn toiminnan ajan esitykset Hämäläis-Osakunnan talolla olivat keskeytettyinä. Sirkusta varten Elstelä perusti aivan oman yhtiönsä, jossa osakkaina hänen lisäkseen olivat Anna-Liisa Hämeensalo ja Gustav Laurent. Domus Academican aukiolta Pohjoisen Rautatiekadun varrelta tarjottiin Sirkus-Myllylle paikka. Ossi Elstelä hankki sirkusteltan sekä rakennutti katsomon. Hän solmi ulkomaisten kontaktiensa avulla sirkukseen sirkusalan yhteistyökumppanit. 18.5.1952 Sirkus-Myllyn uusi näyttämö avattiin Ossi Elstelän 50-vuotispäivien kunniaksi.
Sirkusteltan ulkopuolelle Ossi Elstelä rakennutti aidatun alueen, jossa esiteltiin vanhaa suomalaista elämäntapaa, Lapinkylää tapoineen ja pukuineen. Elstelä sopi Lapinkylästä kuukauden kestävän esittelyn Inarista kotoisin olleiden Niilo ja Juhani Jomppasen kanssa. Aitauksessa oli pari kotaa lappalaisten tavaroilla varustettuna sekä kymmenen henkinen lappalaisseurue aidoissa lapinvaatteissa; seurueen mukana oli kaksi poroa ja kaksi porokoiraa. Alueella myytiin lappalaisten esineitä ja järjestettiin joiku- ja suopunginheittoesityksiä. Elstelän maksettavaksi tuli koko seurueen kuljettaminen Ivalosta Helsinkiin. Kaikesta vaivannäöstä huolimatta yleisö ei ottanut Sirkus-Myllyn esityksiä omakseen. Ravintolapuoli oli ainoa, joka Sirkus-Myllyssä tuotti jotakin. Huonoimpana iltana suuressa sirkusteltassa oli vain 16 ihmistä katsomossa.
Pelkästään heinäkuulta Sirkus-Mylly teki tappiota 2 760 462 markkaa; Helsingin Sanomien ilmoituksiin hupeni 310 000 markkaa. Ossi Elstelä joutui kustantamaan sirkusalueen maanrakennustöitä, aidan rakentamista, sähkön ja vesijohtojen asunnusta, muuntajan ja valaistuslaitteita. Bruttotuotosta piti lisäksi maksaa sopimuksen mukaan Olympiatoimikunnan viihdetoimistolle kahdeksan prosenttia. Kesän jälkeen hän sai tästä yli 9 000 markan lisälaskun, jonka vuoksi Elstelä kirjoitti toimikunnalle kirjeen, jossa aneli vapautusta laskusta. Lisäksi teatteri joutui vielä oikeuteen leimaverorikkomuksesta, kun oli esittänyt mustalaisseikkailua veroa maksamatta. Oikeusistuin katsoi esityksen revyyksi, josta 25 prosentin vero ei enää piisannut, vaan sakkona määrättiin 75 prosentin leimavero. Teatterilla oli nyt niin paljon velkoja, että Ossi Elstelä laittoi oman autonsa myyntiin velkojen peittämiseksi.
Ossi Elstelä kääntyi seuraavana kesänä Pohjoismaiden Yhdyspankin johtajan puoleen kirjeellään anellen rahoitusta olympiankesän aiheuttamien raskaiden tappioiden vuoksi. Hän pyysi kirjeessään miljoonan markan vekseliä teatterille. Punaiseen Myllyyn oli tulossa syksyksi jälleen uusi ensi-ilta ja sen pukuihin ja lavaseisiin oli uponnut merkittävästi rahaa. Tämän lisäksi hänellä oli entisiäkin velkoja pankille, joita oli tarkoitus maksaa uudella luotolla. Punaisen Myllyn syyskausi avattiin 15.9.1952 Hämäläis-Osakunnan talolla, Kampinkatu 4:ssä. Teatterin henkilökunnassa ei varsinaisesti tapahtunut suuria muutoksia, mutta nyt joukkoon oli saatu vanha tuttava, laulaja Henry Per-Erik Theel (s. 14.11.1917 Helsinki ja k. 19.12.1989 Helsinki).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti