Kauppias- ja panimosuku Sinebrychoff (4. osa)
Paul vanhemman ja Annan tyttäristä vuonna 1852 syntynyt Maria avioitui 19-vuotiaana viisi vuotta itseänsä vanhemman lääketieteenopiskelija Carl Ferdinand Immanuel von Wahlbergin (vuoteen 1904 Wahlberg, s. 30.9.1847 Jekaterinograd, Venäjä ja k. 28.3.1920 Helsinki) kanssa vuonna 1871. Wahlbergin vanhemmat olivat konsistoriaalineuvos Carl Fredrik Wahlberg ja Anna Dorotea von Buck. Wahlberg kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1866, vuonna 1869 valmistui filosofian kandidaatiksi ja lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1871 sekä lisensiaatiksi ja väitteli tohtoriksi vuonna 1873. Hän toimi Suomen kaartin apulaislääkärinä vuodet 1876-1878, pataljoonanlääkärinä vuosina 1881-1895 ja Suomen sotaväen ylilääkärinä vuosina 1895-1902. Hän perusti Finsk Militär Tidskriftin ja oli sen päätoimittaja vuosina 1881-1882 ja toimituksen jäsen vuosina 1884-1901. Lääkintöhallituksen pääjohtajana hän toimi vuosina 1902-1905. Vuosina 1901-1903 hän toimi Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana. Wahlberg sai vuonna 1883 hovineuvoksen, vuonna 1892 kollegineuvoksen ja vuonna 1896 valtioneuvoksen sekä vuonna 1903 todellisen valtioneuvoksen arvonimet. Hänet aateloitiin nimellä von Wahlberg vuonna 1904; hän oli sukunsa edustaja aatelissäädyssä valtiopäivillä vuosina 1904-1905. Aatelissuku sammui hänen viimeisen poikansa kuolemaan vuonna 1930.
Marian ja Carlin esikoispoika syntyi vuonna 1873. Carl teki opintomatkoja Saksaan, Wieniin ja Hollantiin ja ennen julkista viranhoitoa hän toimi Paul Sinebrychoffin omistaman Willensaunan lääkärinä ja Sinebrychoffin panimon tehtaanlääkärinä. Vuonna 1875 Carl ja Maria ostivat – ilmeisesti Paul vanhemman tuella – Willensaunan naapurirista talon, joka maksoi 65 000 markkaa. Carl von Wahlberg hoiti virkojensa ohella Sinebrychoffin tehtaan omaa sairaalaa sekä Sinebrychoffin suvun liikeasioita. Hän kirjoitti kirjoja ruotsiksi, suomeksi ja saksaksi ja aiheet käsittelivät mm. Turkin sotaa ja ensiapuohjeita sekä lisäksi uskonnollisia kirjoituksia. Carl von Wahlberg oli Helsingin ruotsalaisen teatterin valtuuskunnan puheenjohtaja vuosina 1875-1879 sekä vuosina 1881-1882 ja johtokunnan jäsen vuosina 1879-1881 ja uudelleen vuonna 1883. Hän kirjoitti itsekin kuusi näytelmää.
Vuonna 1892 Carl ja Maria hankkivat Kirkkonummen Kosken säterikartanon ja omistivat myös Eriksgårdin tilan Kirkkonummelta. Carl von Wahlberg toimi Sinebrychoffin panimon lääkärinä vuosina 1884-1894 ja kun perheyhtiöstä muodostettiin osakeyhtiö, hänestä tehtiin tilintarkastaja. Marialla ja Carlilla oli neljä poikaa, mutta vain vanhin pojista, William eli isäänsä kymmenen vuotta vanhemmaksi; Williamiin sammui tämä aatelissuku. Willian von Wahlberg testamenttasi Eriksgårdin tilan – 676 hehtaaria – Kirkkonummen kunnalle; Kirkkoniemen kunta perusti tilalle maanviljelyskoulun. Muun omaisuutensa William von Wahlberg testamenttasi Ruotsalaiselle Kulttuurirahastolle.
Toinen Paul vanhemman ja Anna vanhemman tyttäristä, Anna nuorempi, vihittiin 30.7.1872 asessori Emil Armand Kjöllerfeldtin (s. 31.7.1842 Muola ja k. 16.3.1904 Helsinki) kanssa. Aluksi Emil oli töissä kenraalikuvernöörin kansliassa, mutta vuonna 1875 hän pääsi kaupungin takseerauslautakuntaan. Hänestä tuli Paul Sinebrychoff vanhemman ”oikea käsi” sekä panimon konttoripäällikkö. Kun Paul vanhemman kuoleman jälkeen Nicolas Sinebrychoff tuli isänsä työn jatkajaksi, alkoi Emil etsiä uusia työtehtäviä, sillä oli monista asioista erimieltä uuden johtajan kanssa. Kokonaan Emil ei jättänyt Sinebrychoffia; hän toimi mm. kiinteistönvälittäjänä. Hän oli myös Turpa-nimisen ruutitehtaan toimitusjohtaja vuodesta 1885 lähtien ja tämä tehdas kuului Sinebrychoffille. Ruutitehdas kuitenkin räjähti toukokuussa 1890. Emil kuului samoin tupakkatehtaan omistajiin.
Emil ja Anna nuorempi hankkivat Pornaisten pitäjästä Kotojärven tilan Kotojärven rannalta, joka oli vuonna 1886 muodostettu yhdistämällä kaksi perintötilaa ja myöhemmin niihin liitettiin vielä neljä muuta tilaa. Paikallinen myrsky kaatoi tilalta puita vuonna 1892, mutta tämän myrskyn kaatamat puut Emil Kjöllerfeldt päätti hyödyntää aloittamalla uuden kartanorakennuksen rakentamisen. Kartanon suunnitteli arkkitehti, kreivi ja valtiopäivämies Carl Eugen Armfelt (s. 11.2.1863 Karjaa ja k. 29.2.1908 Helsinki). Carl Armfeltin vanhemmat olivat kreivi, taidemesenaatti sekä teollisuus- ja valtiopäivämies Carl Magnus Mauritz Armfelt (s. 10.8.1836 Halikko ja k. 20.12.1890 Turku) – vuonna 1857 perustetun Turun Rautateollisuus-yhtiön omistaja - ja Eugenia Palmfelt ja vuodesta 1890 lähtien hänen puolisonsa oli Katarina Amalia Dorotea Scmidt. Carl Armfelt valmistui ylioppilaaksi Turussa vuonna 1883 ja suoritti arkkitehdin tutkinnon Dresdenissä vuonna 1888. Aluksi Carl Armfelt toimi yleisten rakennusten ylihallituksessa ja sitten vuodesta 1892 Turun lääninrakennuskonttorin apulaisarkkitehtina. Turkuun Carl Amrfelt on suunnitellut mm. koulurakennuksen kuuromykille. Vuoden 1891 valtiopäivillä Carl Armfelt oli aatelissäädyn edustaja. Kotojärven kaunis kartanorakennus seisoo ylväästi edelleen paikallaan ja kartanosta on pidetty vuosien saatossa hyvää huolta. Kartano on tänä päivänä yksityisomistuksessa. Kartanon oma viinanpolttimo on nykyään museona.
Kun sitten Nicolas Sinebrychoff epäonnistui perheyrityksen johtamisessa, tuli Emil Armand Kjöllerfeldtistä Sinebrychoffin panimon varatoimitusjohtaja vuosiksi 1888-1890 sekä panimon hallituksen jäseneksi vuosiksi 1889-1904, aina kuolemaansa saakka. Emil Kjöllerfeldtin taitoja tarvittiin varsinkin silloin, kun perheyrityksestä muodostettiin osakeyhtiö. Anna Kjöllerfeldt jäi leskeksi vuonna 1904 ja heillä oli Emilin kanssa neljä lasta. Anna kuoli vasta vuonna 1943. Perheen lapsista tyttäret Ester Anna ja Daria Maria elivät naimattomina. Marcus Leopold Kjöllerfeldt ja hänen lankonsa, Greta Camilla Kjöllerfeldtin aviomies, Axel Henrik Hornborg, toimivat Sinebrychoffin panimon johtajina.
Anna ja Paul Sinebrychoffin nuorimmasta pojasta, Paul Sinebrychoff (s. 14.4.1859 Helsinki ja k. 19.11.1917 Helsinki) nuoremmasta tuli varsinaisesti isänsä työn jatkaja yrityksen johtajana. Paul Sinebrychoff nuorempi pääsi ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1877, perheen ensimmäisenä ylioppilaana. Vuonna 1878 Paul aloitti Sinebrychoffin perheyrityksen palveluksessa työskentelyn. Paul nuoremmasta tuli Sinebrychoffin perheyritykseen kuuluneen viinatehtaan toimitusjohtaja vuonna 1881. Kun vuonna 1888 perheyrityksestä muodostettiin osakeyhtiö, tuli Paul nuoremmasta samalla Sinebrychoffin panimon toimitusjohtaja. Yrityksen liiketoimintaa valvoi Paulin äiti, Anna Sinebrychoff, joka hallitsi testamenttisäädöksen nojalla Paul vanhemman jakamatonta kuolinpesää.
Koska yleinen asennepiiri Suomessa alkoi kääntyä väkijuomia vastaan, panimon tuotantoa alettiin siirtää vähemmän alkoholipitoisiin juomiin. Viinatehdas myytiin kokonaan pois yhtiöstä vuonna 1892. Paul nuorempi valikoi puolisokseen Ruotsalaisen Teatterin nuoren, mutta kuuluisan näyttelijä Fanny Maria Grahnin (s. 24.10.1862 ja k. 27.4.1921) ja he kihlautuivat kuukautta ennen Paul vanhemman kuolemaa maaliskuussa 1883. Avioliittoon heidät vihittiin saman vuoden lokakuussa ja nuoripari asettui asumaan osoitteeseen Hietalahdenkatu 2. Alkuun avioliitossa oli hieman käynnistysvaikeuksia nuorella parilla, mutta särmät hioutuivat ajan kuluessa. Fanny oli aloittanut näyttelemisen jo 13-vuotiaana.
Koska Paul nuoremmalla ei ollut alkuun yhtiön johdossa virallista asemaa, käytti nuoripari aikaansa pitkällä häämatkalla tutustuen varsinkin taiteeseen maailmalla. Täältä juontaa juurensa parin kiinnostus taiteen keräämiseen. Kun Paul tuli Sinebrychoffin toimitusjohtajaksi, myös heidän taloudellinen tilanteensa parani siinä määrin, että oli mahdollista tehdä mittavia taidehankintoja. Puolalainen taidekauppias Henryk Bukowski Tukholmassa toimi Sinebrychoffin keräämän taiteen "hovihankkijana". Hänen kuoltuaan vuonna 1900 pariskunta käytti hyväkseen Osvald Sirénin palveluita taiteiden asiantuntijana.
Kun Emil Kjöllerfeldt ja Anna-äiti kuolivat vuonna 1904, pääsivät Fanny ja Paul asumaan Bulevardille ja täyttämään taloa keräämällään taiteella. Sinebrychoffit olivat hyvin merkittäviä mesenaatteja eli taiteiden tukijoita aikoinaan. Suomen Kansallisteatteria he olivat perustamassa ja säveltäjä sekä kapellimestari Robert Kajanus sai rahallista tukea orkesterihankkeelleen, josta aikanaan kehkeytyi Helsingin kaupunginorkesteri. Veljekset Nicolas ja Paul lunastivat yhdessä Ruotsalaisen teatterin osakkeita ja olivat näin tukemassa teatterin uuden talon valmistumista. Paul toimi useita vuosia Suomen Taideyhdistyksen johtokunnan jäsenenä ja rahastonhoitajana.
Fannyn ja Paulin avioliitto jäi lapsettomaksi, mutta Fanny omaksui lopulta roolinsa perheessä suurena hyväntekijänä ja Bulevardin emäntänä. Fanny rakasti kovasti lapsia ja lapset olivatkin tuttu näky Bulevardin talon puutarhassa ja puistossa. Heidän avioliittonsa kesti kaikkiaan 34 vuotta aina Paulin kuolemaan asti 19.11.1917. Fanny ja Paul eivät olleet mikään seurapiiripari, vaan he viettivät omaa elämäänsä Bulevardin talon hiljaisuudessa. Samoin lähinnä kesät he viettivät Hagalundin ja Otaniemen kartanoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti