Kuinka ooppera saapui Tampereelle? (2. osa)
Jatkosota päättyi virallisesti 4.9.1944 solmittuun jatkosodan aseleposopimukseen, jonka ehtojen mukaan Suomi oli velvollinen karkottamaan saksalaiset, nuo veikeät Lapin kaskeajat Suomesta. Suurin osa suomalaisista miehistä vapautui asepalveluksesta, mutta osa miehistä lähti Lappiin sotimaan saksalaisia vastaan. Lapissa sodittiin 15.9.1944 – 27.4.1945, mutta kumpikaan sodan osapuoli ei antanut toiselleen sodanjulistusta. Suomessa pääministeri Juho Kusti Paasikiven (vuoteen 1887 Johan Gustaf Hellstén, s. 27.11.1870 Koski Hl ja k. 14.12.1956 Helsinki) hallitus totesi maaliskuussa 1945 Suomessa vallinneen sotatilan 15.9.1944 lähtien ja vasta vuonna 1954 Sakari Severi Tuomiojan (s. 29.8.1911 Tampere ja k. 9.9.1964 Helsinki) hallitus ilmoitti, että sotatila on päättynyt. Pohjois-Suomessa oli Saksan 20. vuoristoarmeijan joukkoja kaikkiaan noin 213 000 miestä. Saksalaisia sotajoukkoja komensi kenraalieversti Lothar Rendulić (s. 23.10.1887 Wiener Neustadt, Itävalta-Unkari ja k. 18.1.1971 Eferding).
Rauhanehtojen seurauksena asevelikerhojen toiminta täytyi lopettaa; Valtion Lentokonetehtaan asevelikerhon rahavarat siirrettiin joutuin vasta perustetulle Lentokonetehtaan leski- ja orpokotiyhdistykselle. Tämä uusi yhdistys keräsi nimensä mukaisesti rahavaroja samaan tarkoitukseen kuin asevelikerho oli kerännyt, sotaleskien ja sotaorpojen auttamiseksi. Yhdistys järjesti ”lentäviä iltoja”, joissa varsinkin musiikkiohjelmilla viihdytettiin ihmisiä ja samaan aikaan koottiin varoja sosiaaliseen työhön. Näissä yhdistyksen tilaisuuksissa oli isossa roolissa Valtion Lentokonetehtaan orkesteri ja kuoro. Tilaisuuksissa vieraili samoin Suomalaisen Oopperan taiteilijoita, jotka muistettiin jo sotaa edeltävältä ajalta.
Jatkosodan jälkeen Valtion Lentokonetehtaan toiminta suuntautui täysin uusille urille. Tehtaasta tuli yksi uuden Valtion metallitehtaiden (Valmet) toimintaryhmä syyskuussa 1945. Suomen Ilmavoimat peruivat 75 prosenttia tilauksistaan eli tärkein asiakas lähes poisti asiakkuutensa. Sotakorvaustyöt vaativat uuden tuotantorakenteen tehtaalla. Erääksi myöhäissyksyn illaksi kapellimestari Eero Henrik Miettinen ja Helvi Valkonen-Miettinen kutsuivat Inkeri ja Erik Stenbäckit saunomaan kotiinsa. Eero Henrik Miettinen esitti sinä iltana, että he alkaisivat hankkia yhdessä Tampereelle oopperaesitystä.
Miettisten pariskunnan mukana saapui Tampereelle matkalaukku. He olivat matkalaukun jo Viipurista lähtiessään pakanneet mukaansa, mutta tätä matkalaukkua ei ollut Kemissä edes avattu. Matkalaukku sisälsi mm. saksalaisen säveltäjä Friedrich Adolf Ferdinand von Flotowin (s. 27.4.1812 ja k. 24.1.1883) Martha-oopperan nuotit ja libretton. Martha oli säveltäjänsä suosituin ooppera ja Martha-oopperan ensi-ilta oli Wienissä Theatre am Kärntnertorissa 25.11.1847. Viipurin musiikkiopiston johtaja Boris Sirpo oli Miettisten kanssa suunnitellut Martha-oopperan esittämistä Viipurin musiikkiopistossa. Talvisota tuli kuitenkin väliin ja muutti kaikki suunnitelmat. Nyt oli avautunut täysi uusi mahdollisuus tuoda ooppera esille jälleen. Hankkeeseen oli jo kaksi naissolistia valmiina: Inkeri Stenbäck ja Helvi Valkonen-Miettinen. Valtion Lentokonetehtaalla oli myös mieskuoro ja orkesteri perustettuna, joten vain naiskuoro täytyisi vielä perustaa tehtaalle.
Jotta oopperahanke edistyisi, täytyisi sille hankkia tietysti Valtion Lentokonetehtaan lupa. Eero Henrik Miettinen kutsui vuonna 1929 valmistuneeseen hotelli Tammerin ranskalaiseen kabinettiin koko Valtion Lentokonetehtaan johtajiston; toimitusjohtaja Reino Rissasen sekä diplomi-insinöörit Veijo Hietalan, Kullervo Toivosen, Harri Hietarinnan ja Martti Vainion. Miettinen esitti tehtaan johtajille, että Flotowin Martha-oopperalla kerättäisiin varoja leski- ja orpokassaan. Hankkeen tarkoitus todettiin hyväksi ja Miettinen sai mahdollisuuden yrittää viedä hanketta eteenpäin.
Kapellimestari Miettinen alkoi heti valmistella oopperan nuotteja esityskuntoon. Sotien jälkeen Suomessa oli aivan kaikesta puutetta. Miettinen oli siviiliammatiltaan tehtaan huoltokonttorin sosiaalivirkailija ja työtehtävinään jakoi mm. polkupyöränrenkaita polkupyörillä töihin tuleville työntekijöille, jos niitä oli vain saatavilla. Tampereen asukasluku oli 80 000 asukasta vuonna 1944.
Valtion Lentokonetehtaan orkesteri ja kuorot alkoivat harjoitella ahkerasti Martha-oopperaa. Inkeri Stenbäck sai oopperan kamarineidon roolin ja altto Helvi Valkonen-Miettinen oli Marthan nimiosassa. Kapellimestari Miettinen käytti henkilökohtaisia yhteyksiään saadakseen miespääosiin Kansallisoopperan kokeneen ensitenorin Jorma Tapio Huttusen (s. 16.9.1907 Helsinki ja k. 4.11.1979 Helsinki) sekä kattavan uran kotimaassa ja ulkomailla tehneen basson Yrjö Ikosen (s. 18.5.1902 Turku ja k. 24.11.1981 Helsinki). Oopperan ohjaajaksi Tampereelle lupautui itse Jalo Wäinö Sola (vuoteen 1906 Sundberg, s. 8.1.1883 Helsinki ja k. 12.10.1961 Helsinki), tenorilaulaja, Suomalaisen oopperan perustaja sekä ohjaaja. Sola lauloi oopperassa vuosina 1911-1949 yli 100 roolia, ohjasi 65 oopperaa ja suomensi 25 librettoa. Hän lauloi lähes sata levyllistä ja antoi yli 1 000 konserttia; konsertteja hän piti myös Euroopassa sekä Yhdysvalloissa. Hän on suomentanut monia lauluja ja professorin arvonimen hän sai vuonna 1944.
Solan perheessä sekä vanhemmat että lapset harrastivat laulamista. Sola ei kuitenkaan taloustilanteen vuoksi pystynyt opiskelemaan musiikkia, mutta hän harrasti musiikkia innokkaasti. 15-vuotiaana Sola liittyi rauttiusseuraan ja seuran kuoroon sekä seuran järjestämiin näytelmiin. Häntä haluttiin pian myös useaan muuhun kuoroon, joissa hän myös lauloikin samaan aikaan. Sola siirtyi vuonna 1901 Sörnäisten Työväen Näyttämölle ja sieltä Viipurin Suomalaiseen Maaseututeatteriin vuosiksi 1904-1909. Viipurissa hän tapasi tulevan vaimonsa, näyttelijä Elli Malmin (oik. Elisabeth Sola, s. 17.9.1881 Jyväskylä ja k. 4.3.1960) ja aloitti vuonna 1908 vakavat lauluopinnot.
Samana vuonna Sola oli mukana Frans Oskar Merikannon (vuoteen 1882 Mattsson, s. 5.8.1868 Helsinki ja k. 17.2.1924 Oitti) Pohjan neiti -oopperan ensiesityksessä, joka oli samalla ensimmäinen alkujaan suomenkieliseen librettoon sävelletty oopperaesitys. Sola opiskeli vuosina 1909-1913 ulkomailla laulua. Vuonna 1911 Sola perusti Kotimaisen oopperan pianisti ja impressaari Edvard Alexander Fazerin (s. 29.7.1861 Helsinki ja k. 26.6.1943 Helsinki), Aino Actén ja Oskar Merikannon kanssa. Sola toimi vuosina 1923-1949 Helsingin konservatorion (nyk. Sibelius-Akatemian) plastiikka- ja oopperaluokalla opettajana. Vuodesta 1956 hän oli mukana Kansallisoopperan hallintoneuvostossa.
Laulaja Yrjö Ikonen valmistui ensin voimistelunopettajaksi toimien Helsingin eri koulussa vuosina 1928-1943. Ikonen opiskeli laulua Väinö Lehtisen johdolla ja jatkoi opintojaan Keski-Euroopassa ja Italiassa. Hän piti ensikonserttinsa vuonna 1930 ja sai kiinnityksen Suomalaiseen Oopperaan vuonna 1934, jossa esiintyi vuoteen 1961 saakka. Hän esiintyi yli sadassa oopperassa ja operetissa. Ikonen teki myös konserttimatkoja Skandinavian maihin ja Neuvostoliittoon.
Tampereella ooppera Marthan ensi-ilta oli jo toukokuussa 1945. Oopperan kahden ensimmäisen esityskerran jälkeen oopperayleisö janosi vielä lisää tätä oopperaa, ja niin järjestettiin vielä kolmaskin näytäntö täydelle katsomolle. Oopperaesityksestä ei kenellekään maksettu palkkoja. Kaikki oopperan lipputulot tilitettiin lyhentämättömänä suoraan Valtion Lentokonetehtaan sotaorpo- ja sotaleskikassaan.
Valtion Lentokonetehtaan orkesterissa soitti vain harrastajamuusikoita, jotka olivat omana opiskeluaikanaan soittaneet polyteknikkojen ja osakuntien orkestereissa. Orkesterissa soittivat mm. isännöitsijä Ilmari Pylkkänen, hävittäjäkoneiden suunnittelija Martti Vainio sekä myöhemmin ydinfyysikkona ja Suomen Akatemian jäsenenä tunnettu Erkki Laurila. Laurila soitti huilua opiskeluaikanaan Hämäläisen Osakunnan orkesterissa. Hänen soittimensa oli niin kelvoton, että kapellimestari ja säveltäjä Heikki Johannes Aaltoila (vuoteen 1934 Aalto, s. 11.12.1905 Hausjärvi ja k. 11.1.1992 Helsinki) antoi Laurilan käteen orkesterin omistaman oboen. Näin Laurilasta tehtiin oboisti. Hän jätti kuitenkin oboen Helsinkiin ja Tampereella hän soitti jälleen huilua. Martha -ooppera jäi Laurilan ainoa esiintyminen oopperassa ja syksyllä 1945 hän siirtyi Teknillisen Korkeakoulun professoriksi.
Heikki Aaltoila toimi 40 vuotta (1934-1973) Suomen Kansallisteatterin kapellimestarina ja säveltäjänä. Hän sävelsi musiikin 150 näytelmään ja 75 elokuvaan. Aaltoila opiskeli Helsingin konservatoriossa vuosina 1928-1934 ja Helsingin yliopistossa. Hän toimi Yleisradion äänilevyosastolla vuonna 1939 sekä musiikkiarvostelijana mm. Uudessa Suomessa vuosina 1943-1986. Aaltoila teki Suomen Filmiteollisuus-yhtiön ”hovisäveltäjänä” paljon yhteistyötä ohjaaja Edvin Armas Laineen (vuoteen 1906 Bovellán, s. 13.7.1905 Iisalmi ja k. 18.11.1989 Helsinki) kanssa. Aaltoilan tunnetuin kappale on Akselin ja Elinan häävalssi elokuvassa Täällä Pohjantähden alla (1968). Aaltoila sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1968 ja Ida Aalberg -mitalin vuonna 1977.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti