perjantai 1. maaliskuuta 2024

 Maarit ja Sami Hurmerinta

Hurmerinnan pariskunta.

Maarit ja kitaristi sekä säveltäjä Sami Hurmerinta (s. 11.5.1955 Helsinki) tapasivat ensimmäisen kerran toisensa Helsingin Kulttuuritalolla 1.6.1974. Sami Hurmerinta oli perustanut jo oman yhtyeensä, Taivaanvuohi, vuonna 1972. Samilta ilmestyi huhtikuussa 1978 Love Recordsin tuottama sooloalbumi, Sami Hurmerinta. Sillä albumilla vierailivat Pave Maijanen, Pepe Willberg, Kari Kuusamo ja Upi Sorvali. Vuonna 1985 Sami Hurmerinta julkaisi vielä sooloalbumin ja singlen, joilla hän käytti taiteilijanimeä Sam Haze. Sami Hurmerinta sai vuonna 1994 Vantaan kulttuuripalkinnon yhdessä Maarit Hurmerinnan kanssa. Sami Hurmerinnalle myönnettiin taiteilijaeläke vuoden 2022 alusta alkaen.

Sami Hurmerinta.

Sami Hurmerinnan isä on taidemaalari ja pilapiirtäjä sekä professori, Eino Olavi Hurmerinta (s. 27.2.1928 Koski Tl ja k. 24.5.2015 Helsinki). Lehtipiirrostöidensä ohessa Hurmerinta teki maisemia, muotokuvia ja grafiikkaa; myöhemmin hän siirtyi naivisminsävyiseen maalaamiseen. Hän opiskeli vuosina 1945-1946 Turun piirustuskoulussa ja Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1946-1949. Hurmerinta teki useita opintomatkoja Pariisiin vuosien 1949 ja 1973 välillä ja sai opetusta mm. kuuluisassa Académie de la Grande Chaumiéressa. Vuodesta 1945 lähtien Hurmerinta osallistui kymmeniin näyttelyihin Suomessa ja ulkomailla.

Eino Olavi Hurmerinta.

Hurmerinta maalasi kaikkiaan noin parisataa muotokuvaa, mm. arkkipiispa Jukka Paarmasta vuonna 2005. Hän teki kirjankansia, kuvituksia ja noin 50 exlibristä sekä erilaisia kuvitustöitä TES-TV:lle ja MTV:lle. Opiskeluaikoinaan Hurmerinta pääsi Ylioppilaslehden kuvittajaksi. Hänen seuraava työnsä oli Uuden Suomen Viikkoliitteessä Henrik Ensio Ezechiel Rislakin (vuoteen 1934 Svanberg, s. 14.2.1896 Hausjärvi ja k. 30.1.1977 Helsinki) alaisuudessa. Sieltä päätoimittaja Lauri Emil Aho (vuoteen 1906 Finèr, s. 18.7.1901 Pyhäjärvi ja k. 31.12.1985 Helsinki) otti Hurmerinnan Uuden Suomen poliittiseksi pilapiirtäjäksi. Uutta Suomea Hurmerinta palveli kaikkiaan yli neljännesvuosisadan ajan, vuodesta 1950 vuoteen 1976. Yhteishyvään Hurmerinta piirsi vuosina 1953-1960, Katso-lehteen vuosina 1960-1984. Apu-lehdessä hän esiintyi nimimerkillä Eino-Olli. Tuotteliaimmillaan hän teki piiroksia jopa 24 eri lehdelle.


Hurmerinta käytti piirtämissään postikorteissa signeerausta OH. Vanhin Hurmerinnan piirtämistä postikorteista on Joka Poika-lehteen piirretty postikortti, jonka hän teki 12-vuotiaana. Hänen tekemiään mainos- ja liikekortteja on parikymmentä. Vuonna 2006 Olavi Hurmerinta lahjoitti alkuperäispiirustuksia, maalauksia, grafiikkaa ja taidekirjoja Kosken kunnalle. Hurmerinta on haudattu Kappelin hautausmaalle Espooseen. Maarit oppi lapsena lukemaan Olavi Hurmerinnan piirustuksien teksteistä.

Kitaristi Janne Louhivuori.

Kitaristi Janne Verneri Louhivuori (s. 8.5.1954) soitti vuonna 1974 Maaritin Afrikan Tähti yhtyeessä. Maarit ilmoitti puhelimessa Janne Louhivuorelle vaihtaneensa Afrikan Tähden kitaristin Janne Louhivuoresta Sami Hurmerintaan. Sami oli jo kahden viikon kuluttua Maaritin ja Samin tapaamisesta Maaritin bändissä kitaristina. 14.7.1974 lähtien alkoi Maaritin ja Samin välillä tiivis seurustelusuhde ja kolmen kuukauden päästä Maarit huomasi olevansa raskaana. Sami ei ollut käynyt rippikoulua ja Maarit oli katolinen. Siksi heidät vihittiin avioliittoon 14.12.1974 Pyhän Henrikin katedraalissa Kaivopuistossa.

Maarit ja Sami vihittiin 14.12.1974 Pyhän Henrikin katedraalissa Helsingin Kaivopuistossa.

Maaritin bändin keikkakokoonpano muovautui syksyn 1974 mittaan seuraavaksi: Upi Sorvali oli rummuissa, Sami Hurmerinta kitarassa, Esa Kotilainen kosketinsoittimissa, Sakari Kukko puhaltimissa ja Uppe Siitonen bassossa. Vierailijan kävi myös Juhani Aaltonen huiluilla. Maarit opiskeli tuolloin musiikkia konservatoriolla ja uusia kappaleita sävellettiin lisää tulevalle uudelle levylle. Uutta levyä tehtiin loppuvuodesta ja alkutalvesta. Maaritin toinen albumi, Viis’ pientä, julkaistiin keväällä 1975. Maariti ja Sami Hurmerinnan ensimmäinen lapsi, Samuli, syntyi 8.7.1975.


Tätä Maaritin toista albumia tehtäessä Maarit ja Sami tutustuivat studiossa Juice Leskiseen ja Mikko Alataloon. Juice kirjoittikin jo tälle levylle mm. käännöskappaleen suomenkieliset sanat Stevie Wonderin lauluun, Do Yourself a Favor (Hoida itses kuntoon”. Sami sävelsi levylle pari kappaletta. Levyltä löytyy myös ensimmäinen Maaritin (sanat) ja Samin (sävellys) yhdessä tekemä kappale, Uudet tuulet. Maaritin ollessa raskaana eivät Hurmerinnat päässeet tuolloin yhteisille keikoille. Sami teki jonkin verran studiotöitä ja perheen taloustilanne oli melko tiukka. Hurmerinnat asuiva tuohon aikaan Vantaan Hiekkaharjussa kerrostalokaksiossa.


Vuosina 1975-1980 Maarit Hurmerinta lauloi studioissa levytyksissä kuorotaustoja, Gramexin mukaan jopa 4 500 raitaa. Hyvin pian muodostui studioiden käyttämä ammattilaiskuoro, jota käytettiin lähes poikkeuksetta levytysten äänityksissä. Tähän kuoroon kuuluivat Maaritin lisäksi Irina Milan, Pave Maijanen, Pepe Willberg, Irma Tapio, Martti Metsäketo, Kalle Fält ja toisinaan Vesa Enne. Myöhemmin joukkoon tuli vielä Marjo-Riitta Kervinen, joka opetti laulua Metropoliassa, Arabiassa. Hurmerinnan perheelle nämä Maaritin taustalaulajan työt toivat paljon toivottua lisätuloa. Maaritin ollessa töissä oli Samilla hyvin aikaa hoitaa Samulia kotona.


Eräs Maarit ja Sami Hurmerinnan bändiprojekti oli vuonna 1976 perustettu Hurmerinta-Sorvali Big Band. Upi Sorvali ja Sami Hurmerinta tekivät kokoonpanon sovitukset, jotka olivat muusikoille innostavia ja haastavia soittaa. Maaritin ja Samin lisäksi big bandissä olivat mukana Frank Robson, Esko Heikkinen (s. 1953) trumpetissa, Tom Bildo (s. 1.10.1955) pasuunassa, Pentti Lahti (s. 5.8.1945) ja Pertti ”Pepa” Päivinen (s. 2.6.1955) foneissa sekä Upi Sorvali ja Roope Koistinen rummuissa, bassossa Harri Merilahti (s. 1953 ja k. 22.10.2009) ja Kari Mikko Kuusamo (s. 21.2.1951 Vaasa ja k. 10.3.2020 Vaasa) koskettimissa. Valitettavasti tämä big band ei levyttänyt koskaan, mutta keikkoja bändi teki jonkin verran, mm. Kaivopuistossa. Hurmerinta-Sorvali Big Band teki mm. TV:n Iltatähti-ohjelmaan neljän kappaleen live-esityksen, jossa oli mukana Sami Hurmerinnan sävellys, Ballad for My Love. Tällä sävelmällä – joka löytyy myös Samin ensimmäiseltä soololevyltä - Maarit myöhemmin voitti OIRT:n festivaaleilla Sofiassa, Bulgariassa.


Love Records Oy alkoi jo vuonna 1978 näyttäytyä konkurssikypsältä yhtiöltä; syyt löytyivät selvästi liian laveasta ja kohtuuttoman nopeasta julkaisupolitiikasta. Samaan aikaan yhtiölle vieraat musiikkigenret alkoivat jakaa markkinoita eri leireihin. Samaan aikaan Hurmerintojen taloustilanne oli myös melko kireää, koska Maarit oli jäänyt kotiin hoitamaan poikaansa. Finnlevyn toimitusjohtajana oli aloittanut juuri Hannu Ström, kun hän oli saanut vuoden alussa kotimaisen tuotannon johtajaksi - paikka oli aikaisemmin kuulunut Toivo Kärjelle - yhtiöön säveltäjä Kim Olavi Kuusen (s. 28.12.1947 Helsinki). Finnlevyä käytännössä omisti kauppaneuvos Roger Gustaf Lindberg (s. 20.9.1915 Helsinki ja k. 14.11.2003 Helsinki).

Kauppaneuvos Roger Lindberg.

Kim Kuusi tuli Hurmerintojen kotiin houkuttelemaan Maarittia ja Samia Finnlevylle taiteilijoiksi. Samaan aikaan myös Mosse Vikstedtin yhtiö, RCA, esitteli houkuttelevan tarjouksen Hurmerinnoille. Maarit ja Sami tulivat hyvin toimeen Kim Kuusen kanssa. Hurmerinnat valitsivat levy-yhtiökseen tällä kohtaan Finnlevyn, vaikka se edusti täysin vastakkaista tapaa tehdä levyjä kuin Love Records epäkaupallisena ja kunnianhimoisena toimijana. Vuonna 1978 Finnlevylle perustettiin levymerkki Dig It, josta Pekka Nissilä kirjoitti näin: ”Finnlevylle vuonna 1978 perustettu levymerkki Dig It liittyy osaltaan siihen aikakauden tilanteeseen, missä erittäin vankan kotimaisen musiikin tuotannon luonut Love Records -yhtiö oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin, minkä myötä yhtäältä oli oletettavissa tietynlainen tyhjiö Loven tuotannon mahdollisesti loppuessa, ja toisaalta sen artistirosteri olisi etsimässä itselleen uutta julkaisijayhtiötä.”

Kim Kuusi.
Siivet saan oli Maaritin kolmas albumi.

Maarit Hurmerinta sainattiin Dig It -levymerkin artistiksi. Maaritin kolmas albumi, Siivet saan, oli myös levymerkin kolmas julkaisu, mutta samalla albumista tuli myös suurmenestys. Kim Kuusen ja Sami Hurmerinnan tuottama albumi sisälsi kymmenen kappaletta; puolet albumin raidoista on käännöskappaleita ja toinen puoli on Samin ja/tai Maaritin omia sävellyksiä. Kim Kuusi sovitti yhden kappaleen, Yhteen kuulutaan, albumille. Kim ja Sami yhdessä sovittivat kappaleen Helmet kyynelten. Albumin sovituksista pääosin vastasi Sami Hurmerinta, joka myös johti orkesteria ja soitti kitarat levylle. Harri Merilahti soitti bassoa, Kari Kuusamo koskettimia, Roope Koistinen rumpuja ja lyömäsoittimia, Pentti Lahti alttosaksafonia ja huiluja sekä lisäksi mukana oli Jorma Ylösen jousisto. Taustalaulukuorossa olivat mukana Pepe Willberg, Pave Maijanen, Kalle Fält, Vesa Enne ja Osmo Väinö Kalervo "Kassu" Halonen (s. 24.1.1953 Säräisniemi).

Kaisu Liuhala.

Enin osa Siivet saan -albumin sanoituksista on musiikkituottaja ja sanoittaja Kaisu Kerttu Sofia Liuhalan (o.s. Knuutila, s. 17.4.1949 Eura ja k. 2.6.2020 Tampere) tekemiä. Merkittävä sanoittaja oli myös Mikko Tapio Alatalo (s. 1.5.1951 Kuivaniemi), joka sanoitti Samin säveltämän levyn avausraidan, Jäätelökesän. Mikko Alatalo kirjoitti sanoituksia Maaritin laulettavaksi vuosina 1978-1983.

Mikko Alatalo Väinö Linna-aukiolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti