Kalsiumoksalaatit 

Kasveissa esiintyy puolustautumiskeinoina kasvissyöjiä vastaan sekä kalsiumvarastona ioniyhdiste nimeltään kalsiumoksalaatti (C2O4Ca). Kalsiumoksalaattia voidaan käyttää myös analyyttisessä kemiassa ja harvinaisten maametallien erotusprosesseissa. Huoneenlämpötilassa kalsiumoksalaatti on valkoista tai väritöntä kiteistä ainetta. Se esiintyy usein kidevedellisenä muotona, joita tunnetaan mm. monohydraatti ja trihydraatti. Ioniyhdiste on veteen liukenematon, mutta se liukenee kyllä happoihin. Kuumennettaessa kalsiumoksalaatti hajoaa kalsiumkarbonaatiksi.

Virtsakiviä.

Kalsiumoksalaattia valmistetaan saostamalla kalsiumioneja sisältävästä liuoksesta oksaalihapon avulla. Kalsiumoksalaattia käytetään kalsiumpitoisuuden määritykseen, kun kalsiumionit seostetaan kalsiumoksalaattina. Ihmisten virtsa- ja munuaiskivet koostuvat etupäässä kalsiumoksalaatista. Kaikista kasveissa olevista myrkyistä juuri oksalaatit aiheuttavat ikävimpiä seurauksia ihmisille. Kasveilla on käytössä tehokas taktiikka siementensä kanssa. Ne sitovat siemeniinsä luontaisia torjunta-aineita suojellakseen itseään tuhoeläimiltä ja muilta saalistajilta.

Oksalaattihappo toimii samankaltaisesti kuin fytiinihappo – kerää itseensä etenkin vilja- ja palkokasvien siemenissä fosforivarastoja -, oksaalihappo sitoo tehokkaasti mineraaleja, varsinkin kalsiumia. Oksalaattihapon sitoessa itseensä kalsiumia se muodostaa kalsiumoksalaattia eli virtsakiviä. Ajan kuluessa nämä oksalaattikristallit biokertyvät isommiksi. Kertyessään yli kehon kyvyn poistaa oksalaattikristalleja, ne alkavat varastoida itseään terävässä kristallimuodossa ympäri kehon eri kudoksia; niveliin, lihaksiin, rauhasiin ja munuaisiin. Vähitellen tämä varastoituminen alkaa oireilla mm. nivelkipuina ja virtsakivinä. Oksalaatit eivät ole pelkästään antiravintoaineita, jotka sitovat itseensä mineraaleja. Oksalaatiti ovat myrkkyjä.

Virtsakivitauti on melko yleinen sairaus, ja tauti voi olla krooninen sillä pienellä osalla potilaista virtsakivet uusiutuvat. Aktiivinen tauti on viittaus riskitekijän olemassaoloon. Muutamilla tarpeellisilla ja suunnatuilla laboratoriokokeilla pystytään oleelliset virtsakivien riskitekijät määrittämään. Ensiarvoisen tärkeätä kalsiumkivien muodostumisen estämisessä on riittävä juominen. Nykyään niukkakalsiumista ruokavaliota ei enää kalsiumoksalaattipotilaille suositella. Ruokavalion suunnittelu on myös mahdollista ja ainakin jossakin määrin tarpeellistakin. Lääkehoito vaatii potilaalta motivaatiota, ekä se useinkaan silti estä täysin kivitaudin uusiutumista.

Virtsakivitaudin ilmaantuvuus on lisääntynyt teollisuusmaissa viime vuosikymmeninä kaikissa ikäryhmissä. Syynä tähän pidetään kohonneen elintason myötä muuttunutta ruokavaliota. Virtsakivitaudin vuotuiseksi ilmaantuvuudeksi ilmoitettiin Suomessa 1970-luvulla 50 tapausta sataatuhatta asukasta kohti. Miehillä virtsakivitaudin ilmaantuvuus on naisiin verrattuna n. 2,7-kertainen. Suurimmillaan virtsakivien muodostumisen riski on 45-54 ikävuoden välillä.

Noin 26 prosentilla potilaista virtsakivet pyrkivät uusiutumaan kymmenen vuoden kuluessa uudelleen. Vain noin 6 prosentilla potilaista saa kivuliaita kivikohtauksia tiheämpään, jopa vuoden välein ja näillä potilailla on syytä epäillä jotain riskitekijää virtsakivitaudin taustalla vaikuttavaksi. Tämän ryhmän edustajille on aiheellista selvittää mahdolliset virtsakivitaudin riskitekijät ja ainnenvaihdunnalliset poikkeavuudet. Vaikka virtsakivet murskataan nykyään melko helposti kehonulkopuolisella kivenmurskaushoidolla (ESWL), näiden potilaiden riskitekijöiden jatkoselvittelyä ei pidä kuitenkaan unohtaa.

Virtsakiven muodostuminen alkaa virtsan ylikyllästyessä kiteytyvällä aineella. Kyllästymisen ei tarvi olla jatkuvaa, vaan siihen riittä se, että kiteytymistä tapahtuu esimerkiksi aterioiden jälkeen tai yöaikaan. Kiteytymiseen vaikuttavat eri ionien pitoisuudet virtsassa siten, että kalsiumvirtsakivipotilaista 25-30 prosentilla esiintyy hyperkalsiuriaa, 15-30 prosentilla hyperoksaluriaa, 20-25 prosentilla hypositraturiaa ja 10 prosentilla hyperurikosuriaa. Myös ns. terveillä ihmisillä voi ilmetä virtsassa kiteitä; niiden on liityttävä toisiinsa, jotta virtsakivi syntyisi. Virtsassa on aineita, jotka estävät virtsakivien muodostumista. Sitraatti muodostaa virtsassa komplekseja kalsiumin kanssa vähentäen siten kalsiumin ionista aktiivisuutta. Se samalla myös estää kalsiumoksalaattikiteiden kasvamista. Muita inhibiittoreita – aine joka hidastaa kemiallista reaktiota tai estää entsyymin toiminnan – ovat pyrofosfaatti ja magnesium sekä suurempina molekyyleinä glykosaminoglykaanit, nefrokalsiini ja Tamm-Horsfallin proteiini. Vastaavasti estäjäaineiden vähäisyys lisää kivenmuodostumista.

Virtsakivipotilailla pH-arvo voi olla pysyvästikin joko suuri tai pieni. Virtsan pH vaihtelee vuorokauden eri aikoina terveellä ihmisellä, mutta keskimäärin pH on 5,5. Pysyvästi pieni virtsan pH voi liittyä joidenkin suolistoleikkauksien jälkitilaan tai kroonisen ripulin aiheuttamaan metaboliseen asidoosiin, jolloin alkaa muodostua virtsahappokiteitä. Uraattikivipotilaiden virtsan pH on pysyvästi pieni, usein alle 5,0. Samoin kystiinikivien syntyä suosii hapan virtsa.

Fysiologisessa pH:ssa kystiini – yhdiste joka muodostuu kahdesta rikkipitoisesta kysteiinimolekyylistä - on hyvin huonosti liukeneva, kun sen pitoisuus on yli 1 200 µmol/l. Virtsan pysyvästi suuren pH:n syynä on useimmiten ureaa pilkkovan bakteerin aiheuttama krooninen virtsatulehdus, harvemmin huyperparatyreoidismi tai osittainen renaalinen tubulaarinen asidoosi - synnynnäinen renaalinen tubulaarinen asidoosi (RTA) on harvinainen perinnöllinen häiriö munuaistiehyeiden kyvyssä happamoida virtsaa. Infektiokivet voivat syntyä vain ureaasia tuottavien gramnegatiivisten bakteerien vaikutuksen aikana. Ureaasi hajottaa ureaa muodostaen ammoniumia ja bikarbonaattia. Virtsan pH suurenee yli 7,2:n, jolloin alkaa esiintyä magnesiumammoniumfosfaattikiteitä.

Virtsan pH-alueella 5,0-6,2 esiintyy etupäässä kalsiumoksalaattikiteitä; pH:n suuretessa 6,2:een kalsiumfosfaattikiteiden muodostuminen kiihtyy. Pieni virtsamäärä vähäiseen juomiseen liittyneenä on tärkeä virtsakivitaudin riskitekijä. Natriumin runsas saanti ei epidemiologisten tutkimusten mukaan liity suoranaisesti kivitautiin, vaikka suolainen ruoka suosiikin kivenmuodostusta. Runsas eläinproteiini lisää oksalaatin ja kalsiumin erittymistä virtsaan. Lisäksi se aiheuttaa hyperurikosuriaa eli sairautta, jolle on ominaista liiallinen virtsahapon erittyminen virtsaan.

Hyperkalsiuria on ideopaattisen kalsiumkivitaudin merkittävä riskitekijä. Absorptiivisessa hyperkalsiuriassa poikkeavuutena on kalsiumin hyperabsorptio suolessa. Seerumin kalsiumpitoisuuden kasvu vähentää lisäkilpirauhashormonin eritystä, minkä seurauksena kalsiumin reabsoptio munuaisissa myös vähenee. Renaalisessa hyperkalsiuriassa kalsiumin imeytymishäiriö on munuaistasolla, mistä seuraa kalsiumin riittämätön reabsorptio. Tällöin seerumin lisäkilpirauhashormonipitoisuus suurenee. Tästä voi seurata kalsiumin mobilisoitumista luusta ja kalsiumin lisääntynyttä imeytymistä suolesta. Resorptiivisessa hyperkalsiuriassa kalsiumia mobilisoituu luusta ja kalsiumin imeytyminen tehostuu suolessa. Siihen voi löytyä erityinen aiheuttaja, kuten primaarinen hyperparatyreoidismi.

Munuaisten kroonisessa vajaatoiminnassa voi esiintyä suoliston piilevää verenvuotoa, joka on lisääntynyt, ja se aiheuttaa anemian kehittymiseen. Tämän syynä on yleensä verihiutaleiden toimintahäiriöstä johtuva veren hyytymisen vajavuus, mutta uremiaan liittyvillä limakalvon eroosiollakin ilmeisesti lienee merkitystä asiaan. Varsinaiset ruuansulatuskanavan näkyvät verenvuodot ovat nekin tavallista yleisempiä vuotoja. Tutkimustulokset verenvuotojen syistä ovat ainakin osittain melko ristiriitaisia. Perinteisesti ylemmän gastrointestinaalisen verenvuodon tärkeimpinä syinä munuaisten kroonista vajaatoimintaa sairastavilla on pidetty erosiivista esofagiittia (vaurio ruokatorven sisäpuolella) ja angiodysplasiaa (maha-suolikanavan verisuonten poikkeavuus). Ulkustautia (mahahaavaa) pidetään endoskopiaan perustuvan tiedon perusteella yleisimpänä syynä – 36 prosenttia – kuten muussakin väestössä.

Angiodysplasioiden aiheuttamat verenvuodot ovat kymmenen kertaa yleisempiä munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla (13 prosenttia) kuin muilla tutkituilla (1,3 prosenttia). Valistunut arvio on, että kaikista munuaisten kroonista vajaatoimintaa sairastavien potilaiden ruuansulatuskanavan verenvuodoista (ylä- ja alaosa) 20-40 prosenttia johtuisi angiodysplasiasta. Angiodysplasia voi ilmaantua ilman kipua ja jäädä huomaamatta tai potilaalla voi olla vain hienovaraisia oireita. Anemia on yksi tämän sairauden oireista, koska se aiheuttaa vaurioita ja verenvuotoa ruuansulatuskanavassa. Anemia on, kun punasolujen määrä on normaalia pienempi. Tämä voi vähentää hapen virtausta koko kehossa ja laukaista useita oireita. Voit kokea mitä tahansa seuraavista oireista angiodysplasian yhteydessä: hengenahdistusta, väsymystä, heikotusta, iho on kalpea, huimausta ja nopeaa sydämenlyöntiä.

Angiodysplasiat ovat pieniä poikkeavien mikrosuonien muodostamia ruuansulatuskanavan kaikilla limakalvoilla esiintyviä leesioita (vammoja tai vaurioita). Leesiot sijaitsevat mukoosalla (limakalvo) tai submukoosassa ja näkyvät pieninä tarkkarajaisina, litteinä tai hieman koholla olevina punaisina läiskinä. Ne muodostuvat laajentuneista ohutseinäisistä suonista, joita verhoaa pelkkä endoteeli tai hyvin vähäinen määrä sileätä lihasta. Tyypillisiä ovat kiemurtelevat, laajentuneet submukoosan laskimot. Niissä on pieniä arteriovenoosisia yhteyksiä, jotka johtuvat prekapillaarisen sulkijalihaksen vajaatoiminnasta. Myös laajentuneita valtimohaaroja voi esiintyä suurissa angiodysplasioissa. Näissä voi lisäksi anteriovenoosisia fisteleitä, mikä selittää joskun kehittyvän erittäin rajun verenvuodon.

Pohjoismaisessa väestössä ideopaattista kalsiumkivitautia sairastavista jopa neljäsosalla on todettu hypositraturiaa ja siksi sitraatin määrittämistä toistuvasti kiviä muodostavilta potilailta suositellaan. Kalsiumkivitaudin riskitekijänä pidetään hyperoksaluriaa. Kalsiumoksalaatin kiteytyminen virtsassa lisääntyy kivipotilailla, kun ravinnon oksalaatit lisääntyvät. Hypomagnesuriaa on samoin pidetty kalsiumkivien syntyä edesauttavana tekijänä 6-11 prosentilla kivitautia sairastavilla. Tavallisin syy hypomagnesiuriaan on tulehduksellinen suolistosairaus ja siihen liittyvä malabsortio (aineenvaihdunnallinen imeytymishäiriö).

Korkeaoksalaattiset kasvikset

Seuraavat kasvikset sisältävät hyvin korkeita määriä (50-520mg) oksalaatteja per annoskoko.

Kasvikset	Annoskoko
Punajuuri (keitetty tai pikkelissä)	50g
Punajuurien lehdet	30g
Purjo	62g
Okra	100g
Pinaatti	30g
Bataatti	120g
Sveitsinlakka, keitetty	30g
Sveitsinlakka, raaka	9g
Terttuselja, raaka	100g
Viikunat, kuivattu	100g
Vihreät karviaismarjat	75g
Raparperi, paistettuna, raakana, purkissa	120g
Tähtihedelmä	30g
Amarantti	30g
Tattari, kuivana	60g
Leseet	30g
Soijamaito	0.6dl
Soijapihvi	67g
Soijajauho	28g
Soijapavut	7g
Tofu	85g
Soijajugurtti	64g
Mantelit	14g
Hasselpähkinä	28g
Linssit	85g
Maapähkinä	28g
Maapähkinävoi	8g
Pekaani	28g
Pistaasi	56g
Seesaminsiemenet	2.5g

Tämän lisäksi myös parsakaali, lehtikaali, musta tee, suklaa, kiiwi, suolaheinä, kurkumi, kumina ja mustapippuri ovat korkeaoksalaattisia.