Johann Sebastian Bachin Johannes-passio 28.3.2024
Tampere Filharmonia – perustettu vuonna 1930 – johtajanaan ylikapellimestari Matthew Halls (s. 1975) tarjosi kiirastorstain 28.3.2024 kausisarjan konsertissaan Tampere-talon suuressa salissa säveltäjämestari Johann Sebastian Bachin (s. 1685 ja k. 1759) kaksiosaisen passion, Johannes-passion, joka ensimmäisen kerran esitettiin Leipzigin Nikolainkirkossa pitkäperjantaina vuonna 1724. Bachin Johannes-passio lukeutuu mestarin suurtöihin ja tämän uskomattoman teoksen hän kirjoitti viimeisinä Köthenissä viettäminään kuukausina. Teos on mahdollisesti esitetty jo vuoden 1723 pitkäperjantaina Leipzigissa muutamaa kuukautta ennen, kun Johann Sebastian Bach valittiin Tuomaskanttoriksi Tuomaskirkkoon. Tämän 300 vuotta vanhan mestariteoksen lisäksi Johann Sebastian Bach sävelsi elämänsä aikana muitakin passioita, kaikkiaan hän sävelsi viisi passiota, joista valitettavasti vain kaksi on säilynyt jälkipolville ihailtavaksi. Nämä passiot ovat Matteus-passio (BWV 244) ja Johannes-passio (BWV 245). Vuonna 1731 esitetystä Markus-passiosta (BWV 247) on vain libretto jäljellä. Dokumenttien mukaan Bachin Luukas-passio (BWV 246) esitettiin hyvin todennäköisesti vuonna 1730.
Passioita esitettiin jo keskiajalla 1300-luvulla kerronnallisesti kuvaamaan kärsimyshistoriaa musiikin avulla kirkoissa. Niissä yleensä kolme henkilöä esittivät eri osia passioissa latinankielellä ensin nimenomaan gregoriaanisin sävelmin sekä myöhemmin 1400-luvulla musiikilla, joka sekoitti polyfoniaa ja gregoriaanista laulua. Passiosta muodostui motettipassio, jossa gregoriaaninen kantillointisävelmä esiintyi vuoroin eri kuoroäänissä ja joka irtauti sitten tavanomaisesta liturgisesta käytännöstä. Tuon ajan säveltäjiä olivat mm. Antonio Longaval (1498-1525), Orlando de Lasso (s. 1532 ja k. 14.6.1594), espanjalainen Tomás Luis da Victoria (s. 1548 ja k. 20.-27.8.1611) ja englantilainen William Byrd (s. 1540 ja k. 4.7.1623). Reformaatiota edeltävällä ajalla kirkoissa luettiin piinaviikolla Jeesuksen kärsimyshistoriaa.
Luterilaisessa Saksassa otettiin käyttöön noin 1500-luvun puolivälissä vuorolauluun – responsoriseen passioon - pohjautuva draamallinen passio. Tämän tyylilajin säveltäjä oli mm. Lutherin työtoveri, Johann Walter (alk. Johann Blankenmüller, s. 1496 ja k 25.3.1570), joka sävelsi samoin Johannes- ja Matteus-passiot. Responsorisia passioita sävellettiin 1600-luvun lopulla asti ja niitä saatettiin esittää vielä 1800-luvulla. Aikalaissäveltäjiä olivat mm. saksalaiset Jakob Meiland (s. 1542 ja k. 31.12.1577), Bartolomäus Gesius (1562-1613) ja Malchior Vulpius (s. n. 1570 Wasungen ja k. 7.8.1615 Weimar), joka hänkin sävelsi Matteus-passion.
Ensimmäinen perinteen muuttaja oli Italian Bergamossa syntynyt ja Saksin vaaliruhtinaan hovissa Dresdenissä työskennellyt säveltäjä, Antonio Scandello (s. 17.1.1517 ja k. 18.1.1580), joka sävelsi Johannes-passionsa vuonna 1561. Perinne jatkui 1600-luvulla saksalaisen urkurin ja säveltäjä Heinrich Schützin (Heinricus Sagittarius, s. 9.10.1585 Köstritz ja k. 6.11.1672 Dresden) passioissa. Heinrich Schützin Luukas-, Johannes- ja Matteus-passiot olivat kuitenkin säestyksettömiä. Tuolloin oli jo syntynyt aivan uusi ’oratoriopassion’ teoslaji, joiden esityksissä hyödynnettiin soittimia ja evankeliumin jakeitten välissä esitettiin virsien säkeistöjä sekä vapaata, mietiskelevää runoutta. Hampurin kanttori Thomas Sellen (s. 23.3.1599 ja k. 2.7.1663) sävelsi oman Johannes-passionsa vuonna 1641. Erityisesti tämän passiolajin Johann Sebastian Bach saatteli omilla teoksillaan ainutlaatuiseen huippuunsa.
Johann Sebastian Bach lisäsi omiin passioihinsa evankelistan ja kuorojen osuuksien lisäksi vielä aarioita ja duettoja kertomuksen yhteyteen. Passion lähtökohdan muodosti tietysti raamatun kertomus ja Bach valitsi helposti kirkkomuusikkona teokseensa soveltuvat koraalit, jotka hän muokkasi käyttöönsä. Vapaita aarioita varten Johann Sebastian Bach käytti eri tekstilähteitä, joita oli saatavilla. Noin puolet Johannes-passion teksteistä on peräisin tuolloin hyvin suositusta, mutta mahtipontisesta ja paikoin mauttomasta hampurilaisen Barthold Heinrich Brockesin (s. 22.9.1680 ja k. 16.1.1747) kirjoittamasta kärsimysrunoelmasta. Bachin molemmat tunnetut passiot alkavat samalla koraalilla: Herzliebster Jesu, was hast du verbrochen.
Johannes-passion hieman erikoinen piirre on, että Johann Sebastian Bach käytti passiossa jo siihen aikaan vanhanaikaiseksi käyneitä kielisoittimia, kuten luuttua, viola d’amorea ja bassogambaa. Tätä erityispiirrettä on tulkittu sillä tavalla, että voi se tarkoittaa ainakin osan passion musiikista sävelletyn jo Bachin Weimarin vuosina. Bassogamballa on tärkeä soolo alttoaariassa Es ist vollbracht, joka luterilaisuudessa usein viittaa kuoleman suloisuuteen.
Kun Bach halusi vakuuttaa ja todistaa, hän käytti turba-kuoroissa kontrapunktia; Johannes-passiossa hieman toisin, mutta Matteus-passiossa dramaattisen jännitteen hyvin tiukasti halliten. Johannes-passiossa erityisesti Bach rakensi turba-kuoroille tueksi ykkösviulujen ja huilujen kuudestoistaosa-asteikot ja -murtosoinnut korostamaan musiikin kiivautta. Aarit rakentavat Bachin passioon lyyrisen ja mietiskelyn elementtejä. Aariat edustavat hyvin henkilökohtaista ja jopa pietististä suhtautumista evankeliumin kertomukseen. Rakenne noudattelee niissä kantaattiaarioitten muotoa, mutta ne ovat vain lyhyempiä. Merkittävästi laajemmassa Matteus-passiossa aarioita yleensä edeltää ekspressiivinen säestyksellinen arioso tai resitatiivi.
Johann Sebastian Bach käytti Johannes-passion ilmaisussa evankeliumissa toistuvia dualistisia ajatuksia: valon ja pimeyden, hyvän ja pahan, hengen ja ruumiin, oikean ja väärän jyrkälle vastakkainasettelulle. Kahtiajako toimi myös vertikaalisesti; Jeesus nostettiin ylös ristille, mistä hän kutsui kaikkia ihmisiä, mutta kansan vuoksi hänen täytyi myös laskeutua syvyyksien alhoon. Johann Sebastian Bachin ensimmäisen eläkerran – julkaistu vuonna 1873 - kirjoittaja, saksalainen musiikkihistorioitsija ja musiikkitieteilijä Julius August Philipp Spitta (s. 27.12.1841 ja k. 13.4.1894) piti Johannes-passiota Matteus-passiota heikompana teoksena. Spitta näki Johannes-passion kokonaisuudessaan synkkänä monotoniana ja epämääräisyytenä. Saksalainen säveltäjä Robert Schumann (s. 8.6.1810 Zwickau ja k. 29.7.1856 Endenich) oli jyrkästi eri mieltä. Hän johti Johannes-passion Düsseldorfissa vuonna 1851 ja hän luonnehti teosta ”monella tapaa rohkeammaksi, voimakkaammaksi ja poeettisemmaksi” kuin Matteus-passio. ”Miten kiteytetty ja nerokas kautta linjan, etenkin kuoro-osuudet… ja miten taidokas!”, innostunut Schumann kuvaili.
Siitä huolimatta, että Johann Sebastian Bach loi elinvoimaisen ja sävyltään erittäin osuvan musiikillisen ilmaisun jokaiseen tilanteeseen, syytökseen ja vastaukseen, väitteeseen ja vastaväitteeseen – passioteoksen kokonaismuoto säilyy kaiken aikaa Bachin hallitussa otteessaan. Bach pitää teoksessaan yllä liikettä, tapahtumien kulkua sekä näkökulmien virtaa, varsinkin passion keskeisessä oikeudenkäyntijaksossa. Johann Sebastian Bachilla oli erinomainen taito tunnistaa dramaattisesti otolliset hetket lähikuville, pohdinnoille, kommenteille ja yhteenvedolle – aina oikeaan aikaan nämä valaisevat asiaa ja auttavat teoksen kuulijaa hahmottamaan tarinaa. Passioteoksen tarkoituksena on auttaa kuulijaa syventymään tapahtumien kulkuun ja pohtimaan passion merkityksiä toisella tavalla kuin saarnan keinoilla on edes mahdollista. Soivassa musiikkikudoksessa kaikki dramaattinen toiminta punoutuu sitä tukeviin raamatullisiin teksteihin. Aika etenee kahdella tasolla siten, että nykyhetki pitää sisällään menneisyyden ja reagoi siihen – menneisyys on nykyisyyden olemassaolon ehto.
Englantilainen tenori Charles Daniels (s. 1960 Salisbury) lauloi konsertissa resitatiivit. Häntä pidetään erityisen taidokkaana barokkimusiikin tulkitsijana. Hyperion-levymerkille Charles Daniels on levyttänyt yli 25 äänilevyllistä musiikkia lauluyhtye King’s Consortin kanssa. Daniels osallistui kuorokouluun jo King’s Collegessa, Cambridgessa ja sen jälkeen Winchester Collegessa. Yliopisto-opinnot hän suoritti King’s Collegessa, jossa hän musiikin lisäksi opiskeli myös luonnontieteitä. Danielsin ohjelmisto ulottuu aina keskiajalta saakka 1900-luvun säveltäjiin, kuten mm. Luigi Nono ja Benjamin Britten. Parhaiten hänet kuitenkin tunnetaan barokkimusiikin tulkinnoistaan ja aivan erityisesti evankelistan roolistaan Johann Sebastian Bach Matteus-passiossa sekä Johannes-passiossa. Vuonna 2016 Danielsia pidettiin luultavasti maailman parhaana evankelistana. Charles Daniels esiintyy usein mm. Wigmore Hallissa ja BBC Promsissa. Hänet nähdään usein myös Euroopan sekä Pohjois-Amerikan musiikkifestivaaleilla esiintymässä. Hänen oopperaesityksiinsä lukeutuvat mm. Purcellin The Fairy-Queen Aix-en-Provencen festivaaleilla, Lullyn Atysin ensi-ilta New Yorkissa ja nimirooli Monteverdin L’Oefeossa sen Montrealin ensi-illassa Montrealin barokkitapahtumassa. Montrealin barokkifestivaalin mestarikurssien lisäksi Daniels opettaa vanhan musiikin esitysharjoituksia Ringve Museumin kansainvälisellä kesäkurssilla Norjassa.
Eteläkorealainen sopraano Sunhae Im (s. 1976) on kirkasääninen, monipuolinen lyyrinen sopraano, jossa on myös keveyttä ja koloratuuria. Hän nousi maailmanmaineeseen laulamalla vanhaa musiikkia. Sunhae Im syntyi Etelä-Korean Cheorwonissa ja opiskeli musiikkia Lokyung Pakin johdolla Soulin kansallisessa yliopistossa sekä Roland Hermannin johdolla Hochshule für Musik Karlsruhessa Saksassa. Vuonna 1997 hänelle myönnettiin Grand Prix Korea Schubert Society – Munhwa Ilbo kilpailussa (Soul), Grand Prix Korea Voice Competitionissa (Soul), toinen palkinto Dong-A Music Competitionissa (Soul) ja toinen palkinto sekä yleisöpalkinto kansainvälisessä Schubert-kilpailussa (Osaka, Tokio). Vuonna 2000 hän oli finalisti Queen Elisabeth -kilpailussa (Bryssel). Sunhae Im tunnetaan erityisesti barokin ja klassisen aikakauden oopperoiden ja oratorioiden historiallisista esityksistä. Häntä pyydetään useimmiten esittämään Bachin, Händelin, Haydnin ja Mozartin teoksia.
Englantilainen mezzosopraano, Anna Harvey, voitti Pariisin oopperakilpailun ensimmäisen palkinnon vuonna 2022. Lontoon Bach Singers -palkinnon saanut Anna Harvey syntyi Sheffieldissä Englannissa ja opskeli Cambridgen yliopistossa ja Royal Academyssa musiikkia. Vuodesta 2018 lähtien Anna Harvey on ollut Reinin kansallisoopperan vakituisena solistina, mutta myös vierailut vievät häntä ympäri maailmaa. Eräs laulajanuran kohokohdista oli oli esiintyminen BBC Promsin päätöskonsertissa vuonna 2016. Varsinkin vanhan musiikin ja saksalaisten oopperoiden rooleissa viihtyvän mezzosopraanon konserttiohjelmistossa on mm. Purcellin, Händelin, Bachin, Vivaldin, Mozartin, Beethovenin, Schumannin, Mendelssohnin ja Mahlerin teoksia. Konserttilavoilla Anna Harvey debytoi Tampere Filharmonian lisäksi Hollannin kiertävän oopperan (Nederlandse Reisopera) kanssa ja Ádám Fischerin jogdolla Düsseldorfin Tonhallessa.
Englantilainen bassolaulaja David Shipley on Lontoon Royal Opera Housen kykyohjelman kasvatteja. David Shipleyta on kuulta oopperalavoilla mm. oopperoissa Nürnbergin mestarilaulajat, Odysseuksen paluu kotimaahan, Carmen, Jevgeni Onegin, Nabucco, Taikahuilu ja La Traviata. Hän laulaa tällä kaudella Genevessä Kesäyön unelmassa, esiintyy Muscatissa Royal Opera Housessa ja Turandotissa Zürichin oopperatalossa. Tuoreisiin konserttiyhteistöihin kuuluu laajasti Bachin, Beethovenin, Monteverdin ja Händelin ohjelmistoa eri orkestereiden ja Monteverdi-kuoron kanssa Sir John Eliot Gardnerin johdolla. Shipley on tulkinnut Stravinskyn Oedipus Rex-oopperan Tirésiasin roolin kriitikoiden ylistämällä Lontoon sinfoniaorkesterin LSO Live -tallenteella.
Englantilainen baritoni Dominic Sedgwick tuli parrasvaloihin työskenneltyään tiiviisti Orchestra of the Age of Enligftenmentin kanssa vuosina 2019-2022. Hän valmistui Lontoon Royal Opera Housen arvostetusta Jette Parker ohjelmasta vuonna 2017 ja debytoi samana vuonna Verdin Rigoletossa Marullona. Marullon-roolin hän lauloi äskettäin myös ensivierailullaan Bremenin ja Berliozin musiikkifestivaaleilla. Sedgwickin muita oopperarooleja ovat mm. Kuligin Katja Kabanovassa, Moralés ja Dancaïre Carmenissa sekä Toinen nasarealainen Salomessa. Konserttilavoilla Sedgwickiä on kuultu mm. Händelin Messiaassa ja Beethovenin C-duurimessussa. BBC Promseissa hän on esiintynyt Pilatuksena Bachin Matteus-passiossa. Sedgwick on Guildhall School of Music and Draman alumni ja jatkaa opintojaan Robert Deanin johdolla. Aikaisemmin hän opiskeli teologiaa ja uskontotiedettä Cambridgessa.
Jos Johann Sebastian Bach eläisi vielä, hän täyttäisi 31.3.2024 peräti 339 vuotta. Hyvää syntymäpäivää kaikkien aikojen hämmästyttävin muusikko, Johann Sebastian Bach!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti