Paavalinkirkko Helsingissä
Helsingin Vallilassa sijaitsee Helsingin seurakuntayhtymään kuuluva Paavalin seurakunnan kirkko, Paavalinkirkko (ruots. Paulus kyrka). Paavalinkirkko valmistui vuonna 1930 ja kirkon suunnitteli arkkitehti Bertel Karl Liljequist (s. 1.7.1885 Vaasa ja k. 17.6.1954), tunnettu paremmin lähinnä kirkkojen suunnittelijana. Hänen suunnittelemiaan kirkkoja löytyy mm. Rovaniemeltä (1950), Outokummusta (1955), Degerbyn Inkoossa (1931-1932), Kemijärveltä (1949.1950), Kiuruvedeltä (1940), Kuusamosta (1951), Säynätsalosta (1926), Valkealasta (1926), Kuusankoskelta (1929) ja Ähtäristä (1935-1937). Bertel Liljequist suunnitteli samoin monia merkittäviä teollisuuskohteita, asuin- ja kerrostaloja, pankkeja, elokuvateattereita, kouluja ja seurakuntataloja sekä kokonaisia asuinalueita. Hän oli opiskeluaikanaan kiinnostunut antiikin ja keskiajan arkkitehtuurista ja useissa hänen töissään näkyykin vaikutteita klassismista.
Sörnäisten seurakunta jaettiin vuonna 1941 Kallion ja Paavalin seurakuntiin. Paavalinkirkon suunnittelua varten julistettiin arkkitehtuurikilpailu, johon saapui kaikkiaan 51 eri ehdotusta. Paavalinkirkko valmistui vuonna 1930 ja kirkon vihki käyttöön 1.3.1931 Helsingin yliopiston professori, Porvoon ja Tampereen piispa Jaakko Gummerus (s. 13.10.1870 Sääminki ja k. 24.11.1933 Tampere). Paavalinkirkko on muodoltaan pitkäkirkko ja kirkon rakennusmateriaalina on käytetty punatiiltä. Paavalinkirkkoa on toisinaan kutsuttu Helsingin kauneimmaksi kirkoksi. Paavalinkirkko on nimetty apostoli Paavalin (noin 3–64, lat. Paulus, kreik. Παύλος, Pávlos) mukaan ja Paavali on maalattu kirkon pääsisäänkäynnin yläpuolelle. Kirkkosalissa on 800 istumapaikkaa. Paavalinkirkon siipirakennuksessa on kaksi suurta seurakuntasalia, joista Yläsaliin mahtuu 80-100 henkilöä ja Alasaliin 100-120 henkilöä.
Punatiilisen Paavalinkirkon pääsisäänkäynnin yläpuolella on kirkon nimikkopyhä apostoli Paavali kädessään perimätiedon mukaiseen kuolintapaansa viittaava miekka. Ulko-oven kahvassa ovat uskoa, toivoa ja rakkautta kuvastavat risti, ankkuri ja palava sydän. Talvisodan aikaisissa pommituksissa Paavalinkirkko vaurioitui jonkin verran. Sodan jälkiä näkyy yhäti vielä yhdessä seinässä ja pääoven pylväissä. Vuosina 2002.2003 Paavalinkirkko peruskorjattiin arkkitehtitoimisto Slotte & Schützin suunnitelmien mukaan. Korjauksessa kirkon ulkoasua palautettiin alkuperäiseen asuun ja sen koko äänijärjestelmä uusittiin.
Urkulehterillä on lause psalmista 100: ”Käykää hänen portteihinsa kiittäen.” Pyhiinvaeltajan tunnusmerkki, uskon salaisuuden vertauskuva simpukka ja Jumalan valtakuntaa kallisarvoisena aarteenaan kuvaava helmi toistuvat sivupilareiden lampuissa ja alttarikaiteen kuvioinnissa. Uuden alttarin kansi on ikivanhaa kalkkikiveä, jossa näkyy siellä täällä fossiileja.
Paavalinkirkon alkuperäiset, Kangasalan urkutehtaan rakentamat urut valmistuivat vuonna 1931. Sama tehdas uudisti urut 1950-luvun tyylisuunnan mukaisiksi vuonna 1957. Vuonna 1951 toimintansa aloittanut Urkurakentamo Veikko Virtanen (s. 14.6.1928 Helsinki) rakensi urut vuonna 2005 uudelleen. Urkupillistöt oli alkujaan sijoitettu kahteen erilliseen kaappiin lehterin oikeaan ja vasempaan reunaan, niin että parven keskellä oleva ikkuna jäi näkyviin. Nyttemmin sijoitus on erilainen; kunnostuksessa ne otettiin ulos kaapeista ja keskellä on uusi pillikenttä. Paavalinkirkon uruissa on 48 äänikertaa ja neljä siirtoa sekä kolme sormiota. Niiden nykyisen fasadin on muotoillut ruotsalainen arkkitehti Ulf Oldaeus ja urkujen kaikki kolme vaihetta ovat nykyään näkyvissä.
Paavalinkirkon kuoriurut on rakentanut Urkurakentamo Martti Porthan vuonna 2005. Niissä on 12 äänikertaa, yksi sormio ja liitejalkio. Urut edustavat pohjoisitalialaista urkutyyppiä. Kirkossa järjestetään vuosittain uuden urkumusiikin festivaali, Organo Novo.
Simpukka ja helmi ovat Paavalinkirkon keskeisiä teemoja. Talvisodassa osin tuhoutuneet kirkon lasimaalaukset on maalannut kuvataiteilija ja sisustusarkkitehti Antti Emil Salmenlinna (ent. Sallmén, s. 28.3.1897 Koski Hl ja k. 8.5.1968), joka suunnitteli myös kuntien vaakunoita. Kirkon holvit, kupolit ja Jumalan karitsan on maalannut taidemaalari Frans Ilmari Manninen (s. 3.5.1886 ja k. 20.11.1946), joka oli sisällisodan aikana punaisten puolella, Kansanvaltuuskunnan sisäasiainosaston erityisjaoston päällikkönä. Kuvanveistäjä Elias Ilkka (s. 25.6.1889 Jalasjärvi ja k. 14.1.1968 Sääksmäki) on tehnyt alttarin yläpuolella olevan puisen krusifiksin (lat. crucifixum). Saarnastuolissa on Johan Gunnar Finnen (s. 4.4.1886 Hollola ja k. 17.9.1952 Helsinki) reliefit neljästä evankelistasta. Finnen tunnetuimpana teoksena yleisesti pidetään Helsingissä sijaitsevaa Zachris Topeliuksen muistomerkkiä, Taru ja totuus. Saarnastuolin katossa on kristillinen vertauskuva pelikaani. Paavalinkirkon alkuperäiset art deco -tyyliset ehtoollisvälineet on suunnitellut koristetaiteilija ja taidemaalari Carl August Henry Ericsson (s. 6.2.1898 Mikkeli ja k. 16.10.1933 Porvoo).
Aiemmat kirkkotekstiilit olivat tekstiilitaiteilija Greta Skogster-Lehtisen (s. 22.2.1900 Hämeenlinna ja k. 11.2.1994 Tampere) suunnittelemat. Hän on suunnitellut mm. vuonna 1931 valmistuneeseen Eduskuntataloon sisustusta, kuten kuten huonekalujen verhoilukankaita ja suuria mattoja. Paavalinkirkon korjaustöiden jälkeen käyttöön otetut kirkkotekstiilit on suunnitellut tekstiilitaiteilija Helena Vaara (s. 18.7.1963 Koski Hl), joka on suunnittelussaan käyttänyt hyväksi kirkon vanhaa simpukka- ja helmisymboliikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti