Muusikko Heikki Pohto
Seinäjoelta kotoisin oleva huiluja, saksofoneja ja klarinettia soittava muusikko, Heikki Pohto (s. lokakuu 1970), myös laulaa ja soittaa lyömäsoittimia. Perheessä vanhemmat eivät soittaneet mitään instrumentteja, mutta molemmat isoveljet, Arto ja Harri, soittivat pianoa sekä kuuntelivat paljon musiikkia äänilevyiltä. Myös perheen äiti kuunteli mielellään musiikkia. Perheessä kuunneltiin radiosta monipuolisesti klassista, pelimannimusiikkia, populaarimusiikkia ja jazzmusiikkia.
Heikki Pohto aloitti pianotunnit seitsemänvuotiaana. Pianonsoiton opettaja huomasi varsin pian, ettei Heikki halunnut opetella nuottienlukua, vaan halusi soittaa pianoa korvanvaraisesti. Vasta koulun musiikkiluokalla ja sittemmin musiikkiopistossa tuli nuottienluku ajankohtaiseksi kunnolla. Musiikkiluokalle oli seurakunta lahjoittanut puhallinsoittimia, jotka musiikinopettaja Seppo Horttana jakeli oppilaille pituuden perusteella. Varreltaa lyhyemmät soittajat saivat soittimikseen huilun, oboen ja klarinetin. Heikin serkku oli soittanut klarinettia ja Wolfgang Amadeus Mozartin klarinettikonsertto oli Heikille jo vanhastaan tuttu radiosta, joten Heikki valitsi siten klarinetin soittimekseen.
Heikin opettajaksi musiikkiopistossa tuli ensin Risto Kaisla ja myöhemmin Berhard Nylund (s. 23.6.1954 Pietarsaari ja k. 28.6.2015), joka jäi opetustoimestaan eläkkeelle syksyllä 2012. Nylund ajatteli soittamista oman äänen ja ilmaisun näkökulmasta, jolloin soittimen täytyi toimia sielun jatkeena. Alkuun Heikki olikin innostunut soittamisesta, mutta sitten tulikin murrosikä ja klarinetti alkoi unohtua vähemmälle. Heikin oma äiti yritti vielä houkutella poikaansa jatkamaan klarinetinsoittoa. Mutta pohjalaispojalle painijoiden ja pesäpalloilijoiden keskellä kasvaneena ei klarinetti juuri silloin käynyt pirtaan.
Heikki Pohto toivoi itselleen rumpuja, mutta isä ei toivomukseen kotirauhan vuoksi suostunut. Siksi Heikki osti kesätienisteillään syntetisaattorin; Heikki soitti paikallisessa gospelyhtyeessä sillä muutaman vuoden ajan. Lopulta Heikki kokeili oman veljensä saksofonia 17-vuotiaana. Saksofoni muistutti klarinettia, mutta se oli helpompi soittaa, koska ilma meni siihen vaivattomammin. Pian Heikki sai omaksi soittimekseen Eino Pykälämäen Selmerin vuosimallia 1968.
Heikki Pohto oli pian Jazzzappa-nimisessä yhtyeessä, jossa soittivat hänen lisäkseen rumpuja Harri Ala-Kojola (s. 2.11.1964), kitaraa Jere Ristimäki ja bassossa vuorottelivat Petri Välimäki sekä Timo Tolonen. He osallistuivät bändillä Jazzliiton kisaan vuonna 1988 ja tulivat kilpailussa toiseksi. Sillä kertaa kilpailun voitti Paradox Kotkasta. Petri Välimäen mittava levykokoelma tuli Heikki Pohdolle tutuksi ja levyt myös vaikuttivat Heikin musiikkimaun muuttumiseen. Hän kuunteli paljon esimerkiksi fuusiota, kuten Lee Ritenouria ja Allan Holdsworthia. Samoin hän tutustui sellaisiin ilmiöihin kuin Steps Aheadiin, Brecker Brothersiin, Tom Scottiin, David Sandborniin ja Charlie Parkeriin.
Heikki Pohdon pitkäaikaisin ystävä, Timo Tolonen, oli läpäissyt Oulunkylän Pop & Jazzopiston pääsykokeet ja houkutteli myös Heikin opistoon. Heikin äiti rohkaisi poikaansa suuntautumaan sinne, minne lahjakkuus näytti vievän. Heikki Pohti aloitti Ogelissa opintonsa vuonna 1991. Nopeasti taitava soittaja huomattiin ja sana levisi; Heikki löysi itsensä ensimmäisestä ammattibändistä, joka sattui olemaan Anita Hirvosen (s. 7.2.1946 Äänekoski) La Strada. Heikki Pohto soitti yhtyeessä vuosina 1992-1995. Bändillä oli keikkoja paljon ja muusikot olivat mukavia. Työtä tehtiin iltaisin ja öisin. Ajan myötä Heikki ajatteli keikkailun muodostuvan henkisesti sekä fyysisesti raskaaksi, varsinkin kuin Helsingistä keikkamatkat tuntuivat aina pitkiltä. Yhtyeellä saattoi olla 25-27 keikkaa kuukaudessa. Paljoa muuhun ei jäänyt elämässä enää aikaa. Lopulta Heikki Pohto väsyi jatkuvaan kiertämiseen ja keikkailuun; hän teki päätöksen ja päätti lopettaa bändissä.
Oulunkylän Pop- ja Jazzopistossa Heikkiä ohjasi Pentti Lahti (s. 5.8.1945), joka oli Heikille aina ollut suuri esikuva taiteilijana. Pentti Lahden soundi, estetiikka ja syvyys tekivät Heikki Pohtoon suuren vaikutuksen. Pentti Lahti myös kannusti Heikki Pohtoa ottamaan huilun lisäksi soitinvalikoimaansa. Pentin mielestä huilusta olisi hyötyä selvästi töidenkin kannalta sekä muusikkona kehittymisen kannalta. Nykyään Heikki Pohto on hyvin kiitollinen Pentti Lahdelle, että hän sai hänet puhuttua myös huilistiksi; huilu hänen mielestään rikastuttaa musiikillista ajattelua suuresti, koska sen edustama sielunmaisema on niin erilainen verrattuna klarinettiin ja saksofoniin.
Anita Hirvosen yhtyeen jälkeen Heikki Pohto liittyi pianisti Tessa Virran (s. 29.1.1967 Jyväskylä) ja basisti Olli Peuhun perustamaan Kumina-yhtyeeseen. Tämä yhtye soitti paljon firmojen tilaisuuksissa ja häissä, ja keikkoja oli kuitenkin sen verran, että niillä tuli taloudellisestikin toimeen. Yhtyeellä saattoi olla jopa 4-5 settiä soittoa illassa, jonka vuoksi se kehitti myös rutiinia ja ohjelmistoa myös karttui. Pohto joutui myös harjoittelemaan, joka kehitti hänen omaa musikaalisuuttaan kovasti.
Oulunkylässä Heikki Pohto opetteli erilaisia saksofoneja, viimeisenä baritonisaksofonin, joka tuli hänelle tutuksi vuonna 1997; kapellimestari Jari Jouko Juhani Puhakka (s. 16.6.1965) kutsui Heikin soittamaan UIT-orkesteriin. UIT:ssa vierähtikin sitten kaikkiaan 11 kesää. Heikki Pohto ei ollut saanut kovin järjestelmällistä ohjausta soittotekniikkaansa ja siksi hän joutui myöhemmin korjaamaan teknisiä asioita. Heikki Pohdon kaveri, Sami Ihajoki, kävi tunneilla trumpetisti, kapellimestari, säveltäjä, sovittaja ja opettaja Olavi August Koskelalla (s. 28.3.1912 Seinäjoki ja k. 26.4.2001 Helsinki), jolla oli tiukka metodi soittamisessa. Koskela varoitti heti tunnilla Pohtoa, että täällä ei vain kokeilla, vaan tehdään tosissaan töitä. Olavi Koskela antoi Heikki Pohdolle kaksi mahdollisuutta: voi heti lähteä ovesta ulos tai sitten hän sitoutuisi Koskelan opetusmetodiin ja alkoi tehdä töitä tosissaan. Koskelan arvion mukaan Heikki Pohto huudatti torvea turhaan ja soitti siten epätaloudellisesti. Heikki lupasi sitoutua opetukseen ja Koskela otti oppimisesta täyden vastuun. Olavi Koskela oli Suomen Trumpettikillan ensimmäinen kunniajäsen, joka soitti Radion sinfoniaorkesterissa ja Radion Viihdeorkesterissa vuosina 1952-1972. Hän oli myös aikoinaan Dallapé-orkesterin soolotrumpetisti. Muusikon uransa Koskela oli aloittanut Vaasan varuskuntasoittokunnassa. Hän oli kokenut myös Nokian Kumitehtaan orkesterin sekä sota-aikana viihdytysjoukot.
Olavi Koskela teki Heikki Pohdon kanssa työtä hengityksen, ilman suuntaamisen, kehon käytön, kielen asennon ja toiminnan sekä soitto-otteen kanssa kovasti. Heikki kävi viikottain Koskelan tunneilla neljän vuoden ajan; soittotunneilla sotettiin etupäässä intervalli- ja legatoharjoituksia sekä kielitysharjoituksia eli artikuloimista. Olavi Koskela ei vanhan koulukunnan edustajana hyväksynyt mitään selityksiä, vain torvi sai selittää. Vaikka opetusmetodi oli hyvin tiukkaa, se sopi kuitenkin heikki Pohdolle todella hyvin ja tuloksia alkoi hiljalleen syntyä. Olavi Koskela piti viimeisen tuntinsa Heikki Pohdolle kaksi viikkoa ennen kuolemaansa, 86-vuotiaana, vaikka kärsi sietämättömistä hermokivuista jaloissaan. Heikki Pohto koki oppineensa Olavi Koskelalta hyvin paljon myös elämästä. Nöyrä täytyi olla asioiden edessä ja työt tuli tehdä kunnolla. Soittaja ei ole koskaan valmis, mutta mahdolliset puutteet eivät saa viedä soitosta iloa tai energiaa pois, sillä niiden pitäisi päinvastoin motivoida kehittymään muusikkona.
Vuoden 1989 Tangokuningatar Arja Sinikka Koriseva-Karmalan (s. 21.4.1965 Toivakka) Fortuna-orkesterin kapellimestari Veijo Laine pyysi Heikki Pohdon soittamaan A-Studion pikkujouluglögeille. Jari Puhakka bongasi Heikki pohdon soiton televisiossa ja soittaessaa kiitoksensa Pohdolle Puhakka pyysi Pohtoa soittamaan Telvis-gaalaan orkesteriinsa. Tästäkin koetinkivestä Heikki suoriutui mallikkaasti studiomuusikoiden keralla ja Puhakka tarjosi nyt Puhdolle paikkaa Bumtsibum-ohjelman vakio-orkesteriin, jossa tarvittiin monipuolista ja osaavaa soittajaa. Ohjelman vakiopianisteina olivat Seppo Johan Hovi (s. 29.11.1946 Helsinki) ja Esa Antero Nieminen (s. 20.4.1952 Tampere). Ohjelmaa tehtiin kymmenen vuoden aikana lähes 250 jaksoa alkaen vuonna 1997. Ohjelmaa tehtiin 6-8 ohjelmaa peräkkäin parin ohjelman päivävauhdilla; sen jälkeen saattoi olla monta viikkoa vapaata.
Heikki Pohto arvostaa nykyään maailman huippumuusikoissa sitä, että he tukevat ja ruokkivat toisia muusikoita musiikissa. Chick Corea oli hyvä esimerkki muusikoista, joka reagoi salamannopeasti ja auttoi muita muusikoita vaikkapa aivan pienillä ideoilla. Heikki Pohto kunnioittaa esimerkiksi sellaisia saksofonisteja, kuten Jan Garbarek, Jukka Perko, Joonatan Rautio, Pentti Lahti, Pertti ”Pepa” Päivinen, Pekka Pöyry, Paul Desmond, David Sanborn ja Michael Brecker. Edelleen Heikki Pohto kuuntelee kaikenlaista musiikkia, välillä jopa ambienttista äänimaailmaa.
Kun Heikki Pohto täytti 50 vuotta ystävät ja kuusikkokollegat keräsivät rahapotin, jonka Heikin ystävä Timo Tolonen vaimoineen ojensi syntymäpäivänä Heikille ruokailun lomassa. Heikki Pohto ei aluksi edes ymmärtänyt, mistä kirjekuoressa lukeneesta Heikki pohto Super Ensemblestä oli kyse. Asia aukesi vasta Heikille, kun videopuhelussa trumpetisti Tero Lindberg avasi asian hänelle. Tero ja Timo lupautuivat tuottamaan Heikille levyn, jossa kaikkiaan lähes 50 muusikkoa vieraili soittamassa. Soittajia oli levylle tulossa soittamaan enemmän, kun pystyttiin vastaan ottamaan.
Vuoteen 2019 mennessä Heikki Pohto on soittanut muusikkona 703 julkaistulla äänilevyllä ja hänellä on soitettuja raitoja Gramexin tilaston mukaan 1342 ääniraitaa siihen mennessä. Heikki Pohto on UIT:n lisäksi toiminut teatterimuusikkona myös Helsingin kaupunginteatterissa. Iän myötä Heikki Pohto on alkanut arvostaa yhä enemmän akustisesti soitettua ja nyansseilla höystettyä hiljaistakin musiikkia ja pienempiä kokoonpanoja. Pohto on tehnyt pitkään yhteistyötä klassisen kitaristin, Markku ”Make” Perttilän kanssa, joka myös laulaa ja säveltää kappaleita sekä toimii tuottajana. Klarinetin soittajista Heikki Pohto arvostaa korkealle monipuolista ruotsalaista klarinetistia ja kapellimestaria, Martin Fröstiä (s. 14.12.1970).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti