Kuinka ooppera saapui Tampereelle? (3. osa)
Valtion Lentokonetehtaan toinen oopperaprojekti oli keväällä 1946 esitykseen tullut ranskalaisen säveltäjän Alexandre César Léopold (Georges) Bizet’n (s. 25.10.1838 Pariisi ja k. 3.6.1875 Bougival) tunnetuin ooppera, Carmen, joka valmistui vuonna 1875. Oopperaa harjoiteltiin kapellimestari Eero Henrik Miettisen johdolla ja oopperan ohjauksesta vastasi Wäinö Sola. Helvi Valkonen-Miettinen kiinnitettiin Carmenin osaan ja Nils von Schantz Escamillon osaan. Tampereen ulkopuolelta tuli esitykseen ainoastaan tenori Jorma Huttunen laulamaan Don Josén osaa.
Jorma Huttusen vanhemmat olivat kanttoriurkuri Matti Huttunen ja Anna Loviisa Piippo ja hänen aviopuolisonsa oli vuodesta 1936 lähtien Sylva Margaretha Granroth. Italialainen Manlio Marcantoni oli Jorma Huttusen laulunopettaja noin 15 vuoden ajan. Suomalaistenori Vilho Kekkonen (s. 21.2.1909 Karttula ja k. 20.10.2014 Jyväskylä) kävi myös Manlio Marcantinin laulukursseilla. Vuosina 1936-1945 ja 1949-1964 Jorma Huttunen oli kiinnitetty Suomen Kansallisoopperaan. Huttunen esiintyi vierailijana mm. Berliinin valtionoopperassa, Tukholman kuninkaallisessa oopperassa ja muissa Pohjoismaissa sekä Italian ja Neuvostoliiton oopperataloissa. Paitsi oopperatenorina, Jorma Huttunen tunnettiin myös lied- ja oratoriolaulajana ja hän konsertoi monissa Euroopan maissa. Jorma Huttunen toimi samoin lauluopetuksen lehtorina Sibelius-Akatemiassa vuosina 1961-1974. Jorma Huttunen palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1953.
Oopperan puvustaja joutui vaikeaan tilanteeseen ja hänen täytyi käyttää tavallista enemmän mielikuvitusta; sodan jälkeen kankaiden saanti oli kortilla ja sitä yleensä sai vain ”tiskin alta”. Oopperan puvustus tehtiin Carmeniin vanhoista pöytäliinoista, kreippipapereista ja tupsullisista uuninpeltinaruista. Oopperan ensi-ilta oli kuitenkin aivan loppuunmyyty ja samoin oli laita myös seuraavissa esityksissä. Oopperaesitys Tampereella herätti kiinnostusta ja huomiota jopa Helsingissä saakka. Uuden Suomen musiikkikriitikko, säveltäjä sekä Musiikki-Fazerin kuntannuspäällikkö vuosina 1946-1980 Kurt Einari Marvia (vuoteen 1935 Möller, s. 21.11.1915 Tuusniemi ja k. 16.6.1997 Helsinki) näkemästään oopperasta arviona mm. näin: ”Saatiin nähdä jotakin sellaista, minkä vain suuri innostus ja uhrautuvaisuus voi tehdä mahdolliseksi, ja tämä hehkuva antaumus sai jokaisen myötävaikuttajan sananmukaisesti ylittämään itsensä ja taitonsa.” Aamulehti kirjoitti jo tamperelaisesta oopperatraditiosta.
Kapellimestari Miettisen mukaan Carmenin myötä valtasi oopperainnostus koko suuren avustajajoukon pienimmästä juoksupojasta professoriin saakka. Bizet’n Carmenia esitettiin Tampereella viisi esityskertaa syksyllä 1945. Uudessa Suomessa Einari Marvia jatkoi kirjoitustaan: ”Mutta toivotaan, että tuo tyhjiö täytetään taas aikanaan – uudella oopperalla! Moni perinne ei varmaan olekaan alkanut onnellisemmissa merkeissä kuin Tampereen ooppera!” Härmälän Lentokonetehtaan talkoolaisten Marthasta ja Carmenista alkoi tamperelainen oopperaperinne, joka sen jälkeenkään ei ole yhtenäkään vuonna ollut katkolla.
Vuonna 1946 Tampereella oli 30-40 toimivaa erilaista kuoroa. Glory Leppänen johti Tampereen Teatteria ja Eino Salmelainen Tampereen Työväen Teatteria. Teatterit olivat niin suosittuja sodan jälkeen, että Tampereen Työväen Teatteri oli ehtinyt anoa kaupungilta tonttia uutta teatteritaloa varten. Kapellimestari Eero Kosonen (s. 12.1.1906 Tampere ja k. 4.11.2002 Tampere) johti Suomen toiseksi suurinta sinfoniaorkesteria, Tampereen Orkesteria, jonka konsertit pidettiin kaupungintalon eli nykyisen raatihuoneen salissa. Orkesterin piti yllä täysin yksityinen yhdistys, mutta seuraavana vuonna (1947) Tampereen kaupunki otti hoitaakseen orkesterin asiat. Orkestereita oli myös tehtaissa ja partiolaisliikkeellä.
Eero Kososen isä oli toimittaja Vihtori Kosonen. Eero Kosonen opiskeli Helsingin konservatoriolla (nyk. Sibelius-Akatemia) pianonsoittoa ja musiikin teoriaa opettajinaa Erkki Melartin, Selim Palmgren ja Leo Funtek. Kosonen toimi kapellimestarina ensin Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa ja Helsingin Teatteriorkesterissa. Kosonen aloitti vuonna 1926 Rauman Soitannollisen Seuran Orkesterin orkesterinjohtajana toimimisen. 26-vuotiaana hänet kutsuttiin Tampereen orkesteriyhdistyksen hallinnoimaan Tamperee Orkesterin johtajaksi vuonna 1932. Tampereen Orkesteri perustettiin virallisesti vuonna 1930. Eero Kosonen johti orkesteria 37 vuoden ajan, aina vuoteen 1969 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle.
Vuosina 1932-1937 Kosonen oli kapellimestarina myös Tampereen Teatterissa, jonne Kososen aviopuoliso, Helmi Carén, oli kiinnitetty operettiprimadonnaksi. Kosonen opetti vuosina 1933-1946 Tampereen musiikkiopistossa teoria-aineita ja pianonsoittoa. Vuonna 1946 perustetun Tampereen Kamarimusiikkiseuran orkesteri aloitti toimintansa vuonna 1953 kapellimestari Eero Kososen johdolla. Kosonen johti samoin Tampereen Oopperan esityksiä vuosina 1952-1972. Eero Kososen sävellystuotantoon kuuluu mm. näyttämömusiikkia ja pianokonsertto. Eero Kosonen sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1954 ja professorin arvonimen vuonna 1969.
Lentokonetehtaan oopperaesityksiä tuotettiin Tampereella kaksi, Martha ja Carmen, ja kolmanteen esitykseen tehtaan voimat loppuivat. Lentokonetehtaan täytyi keskittyä omaan varsinaiseen toimintaansa. Oopperatoiminnasta innostuksensa saaneet pariskunnat – Eero Henrik Miettinen ja Helvi Valkonen-Miettinen sekä Erik ja Inkeri Stenbäck – kutsuivat oopperan perustamista varten kolmekymmentä yhteistä tuttavaansa koolle kokoukseen. Tämä ensimmäinen kokous pidettiin 29.11.1946, mutta kokouspaikalle saapui ainoastaa seitsemän henkilöä: kapellimestari Miettinen, laulajatar Helvi Valkonen-Miettinen, luutnantti Uki Happonen, rouva Jokinen, rakennusargeologi Reino Palmroth, prokuristi Nils von Schantz ja laulajatar Inkeri Stenbäck. Everstiluutnantti Erik Stenbäckille oli tullut jokin este, joten paikallaolijat katsoivat parhaaksi järjestää uuden kokouksen oopperan perustamista varten.
Paikallisessa Aamulehdessä julkaistiin kutsu ja ilmoitus, jossa Tampereen oopperaharrastajia houkuteltiin kokoukseen 8.12.1946 – suomalaisen musiikin päivänä - hiljan avattuun ravintola Hämeensiltaan. Kokoukseen Hämeensiltaan saapui 27 henkilöä, joista enin osa oli Lentokonetehtaan väkeä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Lentokonetehtaan toimitusjohtaja Reino Rissanen. Kokoukseen oli asiantuntijaksi ooppera-asioissa kutsuttu Wäinö Sola. Kokouksessa Sola kertoikin monista virheistä, jotka liittyivät mm. Suomalaisen Oopperan perustamiseen ja sitä edeltäneisiin teatterinjohtaja Kaarlo Juhana Bergbomin (s. 2.10.1843 Viipuri ja k. 17.1.1906 Helsinki) aikoihin.
Vuonna 1873 Bergbom oli aloittanut oopperaesitykset Suomalaisessa Teatterissa, mutta esitykset lopetettiin kuusi vuotta myöhemmin. Aino Ackté ja Edvard Fazer perustivat vuonna 1911 Kotimaisen Oopperan, josta tuli viisi vuotta myöhemmin Suomalainen Ooppera. Ooppera sai toimitilat Helsingistä Bulevardin varrelta vuonna 1918 venäläisestä varuskuntateatterista, Aleksanterin teatterista. Kotimaisen Oopperan ensimmäinen esitys oli Pajatso syksyllä 1911. Sola myös varoitti tamperelaisia, että talouspuolen vakiintuminen edes jollakin lailla tulee kestämään; Helsingissäkin päästiin edes jotenkin siedettävään tilaan vasta vuonna 1926, kun ooppera sai tuekseen arpajaisvaroja. Erityisen voimakkaasti Wäinö Sola korosti, että kaupungin taidelaitokset ja teatterit olisi saatava mukaan oopperahankkeeseen. Tarkkana miehenä Sola huomasi, että oopperan perustamiskokouksessa ei ollut paikalla teattereiden edustajia.
Laulajatar Inkeri Stenbäck kertoi kokoukselle, että teattereiden kanssa oli Tampereella pidetty yhteyksiä yllä ja myös kannatusta heiltä luvattu. Kapellimestari Miettinen puolestaan kertoi näkemyksenään, että tamperelaisin voimin oli mahdollista esittää yksi tai kaksi oopperaa vuosittain hyvin pienin kustannuksin. Laulajatar Helvi Valkonen-Miettinen valisti kokousväkeä tiedolla, että Tampereella oli tarkoitus aloittaa oopperatoiminta ilman palkkoja. Inkeri Stenbäck vielä tämän jälkeen esitti vetoomuksen paikalla oleville solisteille ja kuorolaisille. Kokouksessa ei esitetty vastaääni, joten kokouksen puheenjohtaja tulkitsi oopperan Tampereelle perustetuksi.
Wäinö Sola vielä ohjeisti innokkaita perustajia: ”Pitäkää toiminta vapaaehtoisuuden pohjalla!” Samalla Sola kuitenkin neuvoi muotoilemaan yhdistyksen säännöt sellaisiksi, että toiminta oopperassa voi myöhemmin alkaa vakituisemmin. Perustamiskokous valitsi oopperan toimintaa käynnistämään toimikunnan, johon kuuluivat kapellimestari Miettinen, ekonomi O. Karasjärvi, piiritarkastaja Erik Stenbäck, rouva Maija Jokinen, insinööri Seppo Silvan, toimittaja Jussi Suvanto, maisteri Reino Palmroth ja prokuristi Nils von Schantz. Solan ehdotuksesta kokousväki lähetti samana päivänä 81 vuotta täyttäneelle Johan Christian Julius Sibeliukselle (s. 8.12.1865 Hämeenlinna ja k. 20.9.1957 Järvenpää) onnittelusähkeen näillä sanoilla: ”Tampereella tänään Teidän syntymäpäivänänne perustetun Oopperayhdistyksen perustajajäsenet lähettävät kunnioittavan onnittelunsa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti