Markku Johansson (12. osa)
Markku Johansson opiskeli New Yorkissa noin puolisen vuotta, mutta trumpetisti Simo Salminen jäi Yhdysvaltoihin useiksi vuosiksi opiskelemaan ja soittamaan keikkoja eri kokoonpanoissa. Vielä seitsemänkymmentäluvulla Yhdysvaltoihin matkustavalta vaadittiin henkilökohtainen suositus viisumin saamiseksi, joten Lew Soloff kirjoitti molemmille oppilailleen todistukset siitä, että nämä olivat tulossa New Yorkiin hänen oppilaikseen. Määrällisesti enemmän Markku sai ohjausta hyvin empaattiselta soitonopettajalta, Carmine Carusolta, joka hyvin huolellisesti perehtyi oppilaansa ongelmiin. Caruson soittotunneilla käytettiin paljon hänen itsensä kehittämiä soittoharjoituksia, jotka jo kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen paransivat soittamisen kestävyyttä sekä avarsivat rekisteriä laajemmaksi.
Sekä Markku Johansson että Simo Salminen soittivat jazztrumpetisti, säveltäjä ja bändinjohtaja Thaddeus ”Thad” Joseph Jonesin (s. 28.3.1923 ja k. 20.8.1986) johtamassa William Paterson Collegen Big Bandissa. Yhdysvalloissa Markku Johansson oppi ymmärtämään ja arvostamaan kuuluisien opettajien suhtautumista moderniin big bandien johtamiseen ja siihen liittyviin asioihin. Thad Jones syntyi Pontiacissa Michiganissa Henry ja Olivia Johnesin kymmenhenkiseen musiikkiperheeseen. Hänen vanhempi veli oli pianisti Henry ”Hank” Jones Jr. (s. 31.7.1918 ja k. 16.5.2010) ja nuorempi veli rumpali Elvin Ray Jones (s. 9.9.1927 ja k. 18.5.2004). Itseoppinut muusikko Thad Jones aloitti ammattimaisen esiintymisensä jo 16-vuotiaana. Hän palveli Yhdysvaltain armeijan yhtyeissä toisen maailmansodan aikana.
Vuonna 1954 Jones liittyi Count Basien orkesteriin. Jones esiintyi solistina mm. sellaisilla kappaleilla, kuten April in Paris, Shiny Stockings ja Corner Pocket. Hän teki myös Basien orkesterille lähes kaksi tusinaa legendaarista sovitusta ja sävellystä, kuten mm. The Deacon, HRH, Counter Block ja Speaking of Sounds. Ainoa Basien ja Duke Ellingtonin orkesterin yhteisäänityksenä tehty balladi, To You, oli myös Jonesin kynästä. Dance Along With Basie sisälsi lähes albumillisen Jonesin tekemiä sovituksia. Vuonna 1959 Jones soitti kornettia Thelonius Monkin 5 by Monk by 5 -albumilla.
Thad Jones muutti äkkiä tammikuussa 1979 Kööpenhaminaan asumaan. Hän aloitti siellä Tanskan Radion Big Bandin johtajana ja meni avioliittoon tanskalaisen Lisin kanssa. Jones kehitti Tanskan Radion Big Bandin yhdeksi maailman parhaista big bandeistä. Hän sävelsi bändille musiikkia ja opetti jazzia Tanskan kuninkaallisessa konservatoriossa Kööpenhaminassa. Heinäkuussa 1979 Jones perusti uuden big bandin, Eclipsen, jonka kanssa hän teki live-albumin, Eclipse. Helmikuussa 1985 Jones palasi Yhdysvaltoihin johtamaan Count Basien orkesteria johtajan kuoltua. Hän joutui kuitenkin eroamaan johtajan tehtävistä sairastuttuaan vakavasti. Hän palasi kotiinsa Kööpenhaminaan elämänsä viimeisiksi kuukausiksi ja kuoli syöpään 20.8.1986 vain 63-vuotiaana Herlevin sairaalassa.
Opiskelujen, harjoitusten ja esiintymisien lisäksi Markku Johansson hyödynsi Yhdysvalloissa oloaan käymällä lukemattomissa konserteissa sekä jazzklubeilla kuuntelemassa erinomaisia paikallisia muusikoita. 1970-luvulla New Yorkin jazzklubeilla oli aivan valtavasti tarjolla erinomaista jazzmusiikkia päivittäin. Kaupungin jazzklubit olivat suhteellisen edullisia paikkoja kuunnella laadukasta jazzia, jota soittivat maailmanluokan huippumuusikot säännöllisesti. Palattuaan Yhdysvalloista Markku Johansson keskittyi erityisesti vuosiksi varsinkin jazzmusiikin soittamiseen. Amerikan Yhdysvalloista palattuaan Markku Johansson keskittyi kotimaassa useamman vuoden ajan vain jazzmusiikin soittamiseen. Markku soitti tuolloin solistina UMO:n konserteissa sekä erilaisissa pienemmissä jazzkokoonpanoissa, joista varmasti tunnetuin oli Ahvenlahti-Johansson Quintet. Säveltäjä, pianisti, sovittaja ja kapellimestari Olli Antero Ahvenlahti (s. 6.8.1949 Helsinki) toimi 1990-luvulla Yleisradiossa viimeisenä kapellimestarina. Hän on soittanyt myös paljon UMO Jazz Orchestran mukana ja vapaaksi taiteilijaksi hän jäi vuonna 2008.
Ruoholahdenkatu 4:ään Helsingissä avattiin 5.10.1977 jazzravintola Groovy, jossa ensimmäisen kuukauden yhtyeenä soitti Markku Johanssonin kvintetti. Kvintetissä soittivat Markun lisäksi Pekka Pöyry, Esko Linnavalli, Ilkka Hanski ja Esko Rosnell. Rumpali ja ohjaaja/käsikirjoittaja Risto Vanari (s. 22.3.1931 Helsinki ja k. 2.7.1986) oli saanut Kantaravintolat Oy:n markkinointipäällikö Juha Lehdon taivuteltua jazzravintolahankkeen taakse. Malli Groovylle oli haettu Tukholman Stampenilta. Jazzravintolan kahdeksan vuoden historiaan mahtui sekä ala- että ylämäkeä. Alkuhuuman jälkeen toiminta jo hiipui ja yleisöä katosi; Suomen pieni ja kapea jazzmuusikoiden joukko oli nopeasti kierrätetty ravintolassa.
Markku Johansson esiintyi monina kesinä mm. Porin Jazzvestivaaleilla. Vuonna 1970 ilmestyi Markun ensimmäinen soololevy, levy-yhtiö Fazerille tehty Sympatiaa, jossa trumpetinsoitto nauhoitettiin valmiiden taustanauhoitusten päälle. Taustanauhoitukset oli aikanaan tehty laulajia varten ja niiden sävellajit soveltuivat erinomaisen huonosti juuri trumpetinsoittoon. Ammattimuusikkona Markku ei antanut sen pahemmin häiritä itseään, vaan oli iloinen kun sai kuitenkin mahdollisuuden soittaa solooalbumin. Markku oli jo nuoresta lähtien ihaillut tanskalaisen Jörgen Petersenin (s. 2.12.1931 Randers, Tanska ja k. 13.2.2009 Helsinki) trumpetinsoittoa ja jäljitellyt Jörgenin soittotyyliä samoin.
Jörgen Petersen syntyi kauppias Wilhelm Petersenin ja Johanna Fredrikke Augusta Besser Petersenin perheeseen nuorimpana viidestä lapsesta. Musikaalisuus hänelle tuli varmasti äidin puolelta, sillä äidin isä Wolf Besser oli kuuluisa viulisti Tanskassa. Äiti lauloi ja soitti pianoa sekä johdatti lapsensa musiikin äärelle. Äiti oli sosiaalinen seuraihminen ja isä taas oli vakaa ja jäyhä luonteeltaan. Kotitalossa oli paljon palvelusväkeä; talon alakerrassa sijaitsi kauppa ja asunto oli ylemmissä kerroksissa. Isoveli Willy oli viulisti ja kapellimestari, joka oivalsi jo varhain nuoren Jörgenin lahjakkuuden ja ohjasi tätä vaativasti musiikkiuralle.
Jörgen Petersenin ensimmäinen soitin oli viulu, mutta Willy-veli vaihtoi yhdeksän vuotiaan pojan soittimen trumpetiksi, jota opetti myös sama opettaja, kuin viuluakin. Trumpetinsoitto tuli vähitellen Jörgenille aina vain kiinnostavammaksi ja vei enemmän soittoaikaa. 13-14-vuotiaana hänen soitonopettajansa vaihtui Nils Pederseniin, joka oli hyvin vaativa opettaja. Pedersen – opettaja ei hymyillyt eikä nauranut – vaati Jörgeniltä lahjakkuudesta huolimatta kovasti töitä, jos tämä halusi musiikkiakatemiaan, muusikkojen liittoon ja ammattimuusikoksi. 14-vuotiaana Jörgen esiintyi sinfoniaorkesterin solistina Trumpet kvaget-teoksessa ja kapellimestarina oli Finn Albertsen. Vuonna 1947 Jörgen pääsi 15-vuotiaana Århusin musiikkiakatemiaan, jonka hän suoritti neljässä vuodessa saaden vuonna 1951 trumpetinsoiton diplomin. Nuoruuden rakas harrastus oli hänellä myös jalkapallo.
Jörgen Petersen kiinnostui jazz- ja viihdemusiikista jo hyvin varhain. Kotona kuunneltiin hyvää musiikkia monipuolisesti; Jörgen alkoi tarkkailla soitinnusta ja instrumenttien värejä. Hän näki musiikin kuvina ja näkyminä. 14-vuotiaasta lähtien Jörgen kävi keikoilla isoveljensä Willyn orkesterin kanssa. Jörgen kuunteli levyiltä paljon mm. Stan Kentonin sovituksia ja kopioi tämän soinnutuksia. Duke Ellingtonin vierailu vuonna 1950 Århusissa oli Jörgenille suuri kohokohta elämässä. 16-17-vuotiaana hän oli niin jazzmusiikin lumoissa, että päätti isompana muuttaa Yhdysvaltoihin ja luoda komean uran siellä solistina. Trumpetisteista myös Harry James kuului niihin, joita Jörgen kuunteli paljon ja opetteli matkimalla hänen soittoaan.
Varsinaisen läpimurtonsa soittajana ja sovittajana Jörgen Petersen teki tammikuussa 1955 Odensen Soldaterstafett-kiertueella, joka myös radioitiin ympäri maata. Jörgen soitti oman sovituksensa Cole Albert Porterin (s. 9.6.1891 Peru, Indiana ja k. 15.10.1964 Santa Monica, Kalifornia) kappaleesta Night and Day. Kapteeni Bahnsen keksi Jörgenille konserttiin taiteilijanimeksi Lill-Jörgenin, jolla nimellä hänet tunnettiin lopun elämän. Jörgen laati asunnollaan kaksi viikkoa sovitusta Ivan Lethin poikkeuksellisen suurelle radio-orkesterille, johon big bandin lisäksi kuului viihdeorkesteri jousineen ja lauluyhtyeineen. Hän latasi sovitukseen dramatiikkaa ja itselleen kappaleen alkuun ja loppuun näyttävät trumpettisoolot. Seuraavana aamuna lehdet kirjoittivat hänestä ja hän sai puhelimessa tarjouksen kahden kappaleen solistikeikasta seuraavaksi lauantaiksi. Jörgen pyysi normaalin liiton korvauksen, mutta summan perään kirjoitettiin vielä nolla.
Muutamaa viikkoa myöhemmin Jörgen soitti Odensen Brochmann-hotellissa kööpenhaminalaisen John Steffensenin orkesterissa kahden viikon ajan trumpetistin tuuraajana. Pesti meni hyvin ja Steffensen toivotti nuorukaisen tervetulleeksi Kööpenhaminaan heti kun sopimus varuskuntasoittokunnan kanssa päättyisi. Jörgen oli Odensessa perustanut oman 13-miehisen ammattilaisista kootun big bandin, jolla kierteli vielä kevään ajan. Kesällä hän soitteli kvintetillä odensen hotelli Ambassadorissa vuorotellen Bill Colemanin orkesterin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti