Aatu Vasama kirjoittaa tulosta Egyptiin näin: ”Aamulla kun pääsimme Alexandrian satamaan, siinä on satamassa sellainen aallonmurtajakin, jota en ole nähnyt missään. Laiva ei mennyt oitis rantaan, seisoo satamassa, poliisi ja lääkärit tulivat laivaan, tarkastus kävi läpi, koitettiin valtimoa ja katsottiin kieltä, sitte oli kaikki hyvin ja pääsimme rantaan. Siellä kovaa huutoa ja elämää. Saimme sieltä Kairosta erään hotellin palvelijan, osaa 8 eri kieltä, hän toimitti meidät tulliin ja asemalle, kävi oikein hyvin, ei mitään hankaluutta, sitten saimme hyvän aamiaisen 6 mk hengeltä, mutta siinä oli ruokaa liiaksi, ensimmäinen hyvä afrikkalainen aamiainen.

Alexandriasta Kairoon kesti 3 tuntia, sen parempi, juna menee pikempää kuin tavallinen. Junasta oli hauska katsella ulos, näki aaseja, härkiä, kamelia, hevosia, lampaita ja vuohia. Kylät ne ovat omituisia, kaikki asumukset yhdessä, pienet kujat vaan erottavat, ja niitä kyliä on koko matka. Asuntojen päälle kokoavat he kaikki tunkion, mitä vaan tulee, siellä ne kuivuvat, ja niillä sitä sitte keitetään, puita kun ei ole missään. Kyllä ne ovat niin kurjassa jamassa, ja se elämä niissä kylissä on hyvin yksinkertaista, samoin kuin heidän maanviljelystyökalutkin. Sellaista elämää ja asuntaa ei juuri näe missään.

Kairossa sitä on taasen ison maailman elämää, asukkaita siellä on 6 tai 700 000 ja paljon siellä on nähtävää, pyramidit näkyi lähellä. Kairoon ja Helwaniin näkyy 3 pyramiitiä. Emme jääneet vielä Kairoon, vaan otimme ajurin ja ajoimme sillä asemalle, josta lähtee juna Helwaniin. Siellä kulkee joka tunti juna, se kulkee sitä väliä, ei jatku se rata pisemmälle, ja aina on juna melkein täynnä. Siinä on ensimmäinen, toinen ja kolmas luokka. Toisessa luokassa maksaa 3 ½ piastaria hengeltä, Suomen rahassa noin 90 pn. Matka kestää puoli tuntia, Koko matkalla ei näe muuta kun hiekkaa, ja tämä kylpypaikka on myös rakennettu hiekka-aavikolle. Hotelleja on hyvin paljon, toiset oikeen kalliita. Me olemme kylpylaitoksen tohtorin hotellissa, hauska paikka, 30 kylpylävierasta täälläkin asustaa, meille maksaa 12 frankia hengeltä vuorokausi. Mainiota on ruoka, saa isosti aikaa syödä kunnollista ja hyvälle maistuvaa ruokaa. Aamulla on ensin kello 8-9 kahvi- ja teepöytä. Siinä on kananmunia ja keitettyä maitoa ja hunajaa, kello 1 0n aamiainen, klo 4 on taasen kahvi ja teetä hedelmien kanssa, ja 8 on päivällinen.

Tämä puoli, jossa me asumme, on hyvin aution näköistä, hiljan rakennettua, kadut hiekan vallassa ja rakennukset melkein samanlaisia kivirakennuksia. Rautatien toisella puolella on keskus, siellä on paljon kauppoja ja elämä on siellä kokolailla vilkasta, aasin selässä kylpyvieraat huvittelevat, ajavat pitkin katuja, aasipoika juoksee perässä. Aurinko paistaa lämpimästi, kalposessa on noin 20 astetta lämmintä. Olimme verannalla ja otimme auringon kylpyjä, tässä on verannat ympäri rakennuksen.

Perjantaina 31. pv olimme Kairossa, siellä on elämä yhtä hyörinää ja pyörinää. Kävelimme Kairossa pitkin katuja, kävimme pasaareissa. Kun taasen tulimme kotiin, niin lähdimme aaseilla ajamaan ja otimme valokuvia. Aasipoika, joka oli mukana, oli aika hulivili. Lauantaina ja sunnuntaina oli aika taksvärkki, kirjoitimme yli 130 postikorttia, siinä oli vähän sysäämistä, johon urakkaan ei juuri rupee toiste. Maanantaina 3. pv olimme taasen Kairossa, kävimme Niilin virtaa katsomassa. Kävimme laivakonttorissa tilaamassa itsellemme paikat, täällä täytyy toista viikkoa ennen tilata, jos mielii silloin päästä, kun ajattelee lähtevänsä.

Kävimme konttoriin mennessä kuuluisassa puistossa, siellä on hauskoja luolapaikkoja ja paljon muuta nähtävää, ja niin sitä taasen tultiin iltapäivällä kotiin ja oitis sai taasen appelsiiniä, omenia ym. hedelmiä ja teetä pari lasia. Niin sitä taasen paasi janostaan.

Työpaikat on täällä ja Kairossa hyvin pienet, pienessä kopissa istuu 5 tai 6 miestä toinen toisessaan kiinni ja tekevät siinä töitä. Sorvaria oli kanssa hauska katsella, kun se istu sorvipöydällä ja toisella kädellä tarkkasi ja toinen käsi oli taltanpäässä kiinni ja vielä varpaillaan piti talttaa suorassa. Omituisia on täällä työpaikat, niin ahtaassa ei missään Suomen paikassa tehdä töitä kun täällä etelässä.

5. pv keskiviikkona oli 40 astetta lämmintä, se jo on vähän liikaa, ja vielä kävi tuuli samalla kerralla. Illalla, kun istuimme puistossa, kun ilma oli jo vähän viileämpää, meidän tykömme tuli 2 arapiapulaista, kaunista ja solakkaa poikaa ja rupesivat soittamaan. Soittokone oli hyvin yksinkertainen, vähän viulun mallia, keskellä pieni nahkapäällinen kupu ja kaksi kieltä. Sitä ne sitten soittivat, ja toinen vielä lauloi jotain arapialaista laulua, kuulu hyvin yksitoikkoselta. Aurinko laskee täällä kello 6.15, silloin oli vielä 29 astetta lämmintä, kello 7 on täällä pimeää, tähdet vaan hohtavat.”

Kultaseppäoppipoika Aatu Vasama jatkaa matkakuvaustaan Egyptistä seuraavasti: ”Vihdoin pääsimme rotkoon, siellä oli pieni aukko kallion seinässä, sisällä oli isompi aukko, siellä oli se lähde, minäkin menin sisään ja pesin käteni siinä. Lähellä tätä paikka on kivettynyttä metsää, vuosituhansien kuluessa ovat suuret myrskyt kulettaneet hiekkaa, joten se on peittynyt, ja puut jääneet alle, ja siellä kivettyneet kasaksi, päälle näkyy suuret alat näitä palasia. Täältä palasimme kotiin päin, matkalla poikkesimme Galiffien haudoissa, jotka olivat likellä kaupunkia. Museossa on paljon nähtävää, uusi suuri rakennus on hiljan rakennettu, siellä on vanhoja kuvapatsaita, kirstuja, palsameerattuja ruumiita, näitä näkee useampia, on peitteet pois. Siellä on niinkin vanhoja kuin noin 5 000 vuoden paikkeilla ennen Kristusta. Näkemistä on niin paljon, ettei jaksa kaikkia tarkasti katsoa, ainoastaan päällimiten. Sieltä menimme junalla Matarichin pysäkille, siinä on auringon jumalan kaupunki. Se on saanut nimensä siitä, kun siellä on ollut temppeli, jossa on palvottu aurinkoa. Nämä ovat jo hävinneet, ei ole enää muuta kuin yksi opeliski jälellä. Tämä koko paikka on hyvin kaunista, istutuksia paljon, jotka tuoksuvat hyvältä. Täällä on puu, jonka alla Joosef, Maria sekä Jeesus-lapsi olivat, kun tulivat Kairoon. He olivat siellä 5 päivää, söivät sen puun hedelmiä.

Nyt se on jo kuihtunut, juuret ovat vahvat ja käyneet visaisiksi. Siinä on myös Maarian lähde, näitä molempia me olimme katsomassa palmusunnuntaina 9. pv. Tämän päivän matka olikin pisin. Aamulla läksimme suuri ropallinen eväitä mukana. Ensin täytyy mennä junalla yli puoli tuntia kaupungista. Asemalla otimme sitten aasit, joilla lähdettiin eteenpäin. Aamulla oli oitis sellainen huuto ja kirkuna, kaikki tuppaamassa matkustavaisten niskaan, kuka pääsi mukaan. Siinä oli pari poliisia, jotka pitivät komentoa. Ei ne pojat muuta kun antavat selkään, jos ei muuten totella. Matkalla tuli kova kina muiden trakomaanien ja erään arapialaisen pojan välillä. Se rupesi tahtomaan maksua, vaikka ei kuulunut ollenkaan sakkiin, ja kun ei saanut, niin meidän aasin tykö, otti suupielestä kiinni, , ja meinas lähteä viemään sitä pois. Siitä sitte alkokin vasta mylläkkä, trakomaanimme karkasi pojan niskaan, paino sitä maata kohti, mutta sitte tulikin muita arapialaisia ja sanoivat, että ei heitä niin vain rääkätä. Siinä olikin vasta aika satakunta, naamat yhdessä. Ja hampaat irvissä sitä sitte huudettiin. Kylmä rinki oli ruumiissa, kun kolmistain seisoimme heidän keskellään metsässä. Sai aatella, koska käyvät niskaamme, kun heitä oli niin paljon.

Olimme juuri Memffissä, jossa on suuria patsaita, jotka makaavat maassa. Ne on Ramses II:n muotokuvia. Saharaan oli tästä paikasta koko pitkä matka. Siellä on myös pyramiideja ja hautaholveja, kävimme pyramiidin sisällä, tämä pyramiidi onkin vanhin kaikista, siellä oli suuria kirstuja, ja seinät hakattu täyteen kaikenlaisia kuvakirjoituksia. Niissä on hienoa hakkausta. Hautaholviin sai mennä pientä ympyrää, jossa oli rappuset, se oli syvä, oli 120 askelta, siellä myös synkkiä holvia, ruumiit on näistä kaikki viety museoihin.

Viimeinen jossa kävimme, oli härkäin hautakammio. Siellä oli monta sataa metriä pitkiä käytäviä, sivuilla oli lovet, joissa oli suuria kivikirstuja, näitä oli 24 kappaletta. Ilta oli jo kohta lopussa, kun sieltä palasimme. Asemalla kun maksettiin, niin sai taasen tapella maksusta ja juomarahoista. Se täällä tykkänään hermostuttaa, kun ei kuule muuta kun paksis paksis. Sitten jos ei anna, niin ne huutaa ja kirkuu, että korvaan pahaa tekee. Ei tässä maassa olisikaan rauhaa, jos ei Englanti pitäis kuria. Se on sellainen herra, jota täällä täytyy totella.

Maanantaina 10. pv. Emme olleet vielä valokuvanneet kamelia, ja se ei olekaan niin helppoa. Ei arapialainen anna valokuvata. Ei ollut muuta apua, kun lähde 1 ½ peninkulman päähän, siellä on ratsukameleja, jotka antavat. Kun tulimme sille paikalle, siellä kaikki niskassa niin kuin muuallakin. Hyvin kaikki kävi, saimme valokuvattua rauhassa. Nyt se oli sitte viimeinen päivä. Tiistai 11. pv lähdimme Niilille uimaan, se työ on kanssa hauska tehdä kun on… Trakomaani sai meiltä 450 piasteria, 117:- Smk” (noin 420 euroa).