Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi vuonna 1919 perustuslain kahdeksannentoista lisäyksen ja tämän jälkeen vielä Volsteadin lain, joka hyväksyttiin 28.10.1919 selventämään lakia. Laki kielsi alkoholin tuottamisen, myynnin, kuljetuksen sekä kulutuksen. Volstead-lain mukaan olut, viini tai muut päihdyttävät mallas- tai viinipitoiset alkoholijuomat tarkoittavat mitä tahansa juomaa, jonka alkoholipitoisuus on yli 0,5 tilavuusprosenttia. Laissa todettiin myös, että alkoholin valmistukseen tarkoitetun esineen omistaminen oli laitonta, ja siinä määrättiin kiellon rikkomisesta erityiset sakot ja vankeusrangaistukset. Laissa oli kuitenkin monia porsaanreikiä, joiden varjolla ihmiset saivat juoda laillisesti kieltolain aikana. Esimerkiksi 18. muutos ei maininnut varsinaisesti alkoholin juomista. Tämän lisäksi useat ihmiset ostivat heti laillista alkoholia ja säilyttivät sitä henkilökohtaiseen käyttöön, sillä kieltolaki tuli voimaan vuoden 18. lisäyksen ratifioinnin jälkeen. Laki salli kuitenkin alkoholin käytön, jos alkoholi oli lääkärin määräämää. Ei liene vaikea arvata, että lääkärit kirjoittivat jostakin syystä paljon uusia reseptejä alkoholin käyttäjille.
Alkuun lainmuutos näyttikin vähentävän alkoholin tuotantoa. Kieltolakikauden alettua alkoholin kulutus väheni radikaalisti; kulutus putosi jopa kolmannekseen vuotta 1919 edeltäneestä tasosta. Pian ihmiset ymmärsivät, kuinka kieltolakia olisi mahdollista soveltaa ja kiertää, ja alkoholin laiton myynti kasvoi jälleen jyrkästi. Pian alkoholin käyttö nousi 70 prosenttia korkeammalle tasolle, kuin ennen Volsteadin-lakia. Nyt poliitikot kovin pettyneinä ajattelivat, että jos kielto ei täysin tehoakaan markkinoihin, niin alkoholin määrää saataisiin kuitenkin rajoitettua sen verran, että alkoholin hinta nousisi. Näin se vaikuttaisi epäsuorasti viinanhimoon korkeimpina hintoina, joihin enää kaikilla ei olisi varaa. Vuoden 1918 hintatasoon verrattuna kieltolain aikana alkoholin hinnat nousivat Yhdysvalloissa kolminkertaisiksi.
Alkoholin hinnannousu toi markkinoille lisää kilpailua ja teki laittomasta liiketoiminnasta yhä vain kiinnostavampaa. Laillisilta tislaamoilta ja panimoilta liiketoiminta vietiin laittomille rikollisille ja trokareille. Samalla alkoi myös rehevä valtataistelu rikollisten kesken, johon viranomaiset eivät saaneet kovinkaan helposti kiilaa. Rikollisuus ja murhat rehottivat Yhdysvalloissa kieltolain aikana. Vuonna 1933 tehtiin Yhdysvalloissa 9,7 murhaa sataatuhatta asukasta kohden; tämä vuosi 1933 oli murhaluvuissa kieltolain huippuvuosi. Vasta 1980 huumeiden vastaisessa sodassa koettiin Yhdysvalloissa suurempia murhalukuja, kun luku nousi kymmeneen murhaan sataatuhatta asukasta kohden.
Gangsterijärjestöt oivalsivat markkinarakonsa alkoholin suuren kysynnän vuoksi yhteiskunnassa. Kuuluisin rikollinen oli varmasti Al Capone Chicagossa. Rikollisten tyypillinen tapa toimia tilanteessa oli palkata miehiä salakuljettamaan rommia Karibiasta tai kaappaamaan viskiä Kanadasta ja tuoda se Yhdysvaltoihin. Toiset harrastivat suuria määriä kotitekoista tislausta ja siitä tehtyä viinaa. Rikolliset avasivat halukkaasti salakapakoita, jonne ihmiset pääsivät sisään juomaan ja seurustelemaan.
Yhdysvaltain liittovaltion hallituksen kyvyttömyys rajoittaa laitonta alkoholikauppaa, tilanteen synnyttämä mieletön väkivalta ja viranomaistoimijoiden hillitön korruptio sai kansalaisten enemmistön arvostelemaan koko kieltolakia. Ihmisten alkoholin juomisintoon ei vaikuttanut lopulta alkoholin korkea hinta, ei varsinkaan lain kunnioitus, sosiaalinen paine eikä alkoholin kelvoton laatu. Lopulta 5.12.1933 alkoholin kieltolaki kumottiin. 21. muutos perustuslakiin kumosi 18. muutoksen, mikä teki alkoholista Yhdysvalloissa jälleen laillisen. Tämä oli ensimmäinen ja ainoa kerta Yhdysvaltain historiassa, kun muutos on kumottu.
Kun rikollisten välienselvittelyt vähenivät, korjaantuivat myös pian murhatilastot kieltolain jälkeen Yhdysvalloissa. Sekä kieltolaki että huumausaineiden vastainen sota ovat opettaneet viranomaisille kantapään kautta monia asioita, joita pitää ottaa huomioon. Molempien opetus on, kuinka vaikea on täysin kieltää huumaavien aineiden käyttö ja miten ihminen joka tapauksessa kuitenkin aina tarvitsee näitä stimulantteja. Opiksi oli myös valtava väkivallan määrä, joka näköjään aina syntyy, kun huimaavia voittoja tarjoava huumekauppa julistetaan laittomaksi toiminnaksi. Yhdysvaltojen kieltolaki aiheutti samoin valtavia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Maahanmuuttajista tehtiin helposti rikollisia; 1920-luvulla Yhdysvaltojen talous ajautui laskuun ja hiljan maahanmuuttaneet olivat usein ensimmäisten työttömien joukossa, jolloin heistä tuli hyvin helposti myös laittoman alkoholin myyjiä.
Mike Jay kuvaili kieltolain aikaa näin: ”nuoren ja kypsymättömän maan irrationaaliseksi harharetkeksi, jonka saivat aikaan kiihkeät uskonnolliset päämäärät ja suvaitsematon kiihkeä pyrkimys kohti rodullista puhtautta”. Yhdysvaltain kieltolaki epäonnistui tavoitteessaan, sillä laki vahvisti juuri niitä liekkejä, joita se pyrki sammuttaa. Ihmisiä kiinnostavien paheiden kielto vain loi puitteet rikollisille ansaita valtavasti rahaa laittomalla kaupalla. Jälkikäteen on helppoa sanoa, että alkoholin kieltäminen ei ollut rationaalista toimintaa poliitikoilta. Kieltolaki oli kuin ristiretki, joka koettiin ihanteelliseksi puheeksi tarkoittamatta juuri mitään ja yritykseksi vahvasti uskoon liittyen parantaa ympärillä olevaa maailmaa.
Bill Wilson tuhosi omalla juopottelullaan orastavan uransa Wall Streetillä. Wilson pääsi hoitoon Charles B. Towns-sairaalaan, jossa tohtori William Silkworth hoiti hänen alkoholismiaan sairautena. Bill Wilson koki sairaalassa hoidossa ollessaan hengellisen herätyksen ja tuli täysin vakuuttuneeksi korkeamman parantavan voiman olemassaolosta. Tämän kokemuksen avulla Bill Wilson pystyi lopettamaan alkoholin juomisen. Wilson oli mukana perustamassa Anonyymit Alkoholistit-liikettä. Liike perustuu alkoholin käytöstä kieltäytymiselle, henkiselle heräämiselle, joka korvaa riippuvuuden alkoholista sekä vertaistuelle, joka korvaa alkoholistien eristäytymistä. Anonyymit Alkoholistit-liike on edelleen kaikkialla maailmassa yleensä ensimmäinen avuntarjoaja useille ihmisille, jotka haluavat lopettaa alkoholin juomisen. Maailmanlaajuisesti jäseniä AA-liikkeessä arvioidaan olevan noin 2,3 miljoonaa. Suomeen AA-liike rantautui vuonna 1948 ja AA-ryhmiä on noin 600 lähes joka paikkakunnalla.
Huumausaineiden käytön kielto oli monien vuosien ajan alkoholin käytönrajoituksia tehokkaampaa. Hollywoodissa tapahtui kaikkein raflaavimmat kokaiinkäyttötapaukset ja ne lehdistö käytti aina taitavasti hyväkseen. New Yorkin pormestarin asettama huumeriippuvuuskomitea raportoi jopa vuonna 1930, että viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana kokaiiniriippuvuus on lakannut olemasta ongelma. Lakien säätäminen saattoi auttaa hyvinkin tässä kehityksessä. Myös stimulanttien viihdekäyttö väheni, kun ihmiset pelästyivät kokaiinin käytön pitkäaikaisvaikutuksia. Tilalle oli vahvasti tullut amfetamiini, joka oli uusi synteettinen huume. Amfetamiini oli myös hinnallisesti halvempaa ja helpommin saatavissa kuin kokaiini.
Kongressin entinen lainopillinen neuvonantaja, Eric Sterling lausui näin: ”Marihuanan vastaiset lait säädettiin lamakaudella, jolloin erittäin paha kuivuuskausi Yhdysvaltain tomumyrskyalueella aiheutti sisäisen muuttoliikkeen Kaliforniaan. Kalifornia oli ollut espanjankielistä aluetta 1500-luvulta aina 1840-luvulle asti, jolloin kultalöytöjen jälkeen Yhdysvallat otti sen itselleen. Sitten luotiin tietoisesti asennetta, jossa kalifornialaiset nähtiin jotenkin ulkomaalaisina. Lisäksi he käyttivät outoa huumetta, joka muutti heidät murhanhimoisiksi.”
Maan sanomalehdet levittivät mielellään mielikuvaa, että ”tappajaruoho” sai vallankin meksikolaiset käyttäjänsä harjoittamaan mieletöntä väkivaltaa varsinkin anglosaksisia naisia kohtaan. Harry J. Anslinger, Yhdysvaltojen huumausaineviraston ensimmäinen päällikkö, uskoi, että ”marihuanasätkä saa tumman uskomaan olevansa yhtä hyviä kuin valkoiset”. Lehdistö huolehti myös siitä, että taistelussa maanomistuksesta demonisoitiin marihuanan käyttäjät, jotta espanjaa puhuvien ryöstö ja vangitseminen oli koko Kaliforniassa mahdollista. Edelleen Eric Sterling muistuttaa: ”pidettiin parempana antaa työtä kunnollisille kristityille valkoihoisille työttömille, jotka olivat paenneet lamaa Kaliforniaan”.
Yhdysvalloissa sensuuri käytti hyväkseen kansalaisten tietämättömyyttä ja ennakkoluuloja. Mm. Yhdysvaltojen elokuva-alan järjestö, Motion Picture Association of America kieltäytyi vuodesta 1934 lähtien hyväksymästä esitykseen elokuvaa, joka näytti huumausaineiden käyttöä. Kielto oli voimassa vuoteen 1956 saakka. Media herkutteli 1950-luvulla näyttävästi tarinalla kahdesta teini-ikäisestä Coloradon osavaltiossa, jotka olivat kokeneet hurjia hallusinaatioita hengitettyään vahingossa lentokoneen pienoismallin liimaa. Tämä uutisointi poiki taas tarkoituksellista hysteriaa väestön keskuudessa, mutta samalla teki ainakin joistakin nuorista uteliaita liimanhaistelijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti